Almudena Grandes: Los pacientes del doctor García

 

Los pacientes del doctor García (Tohtori Garcían potilaat) on yksi kuudesta romaanista Almudena Grandesin sarjassa Episodios de una Guerra Interminable (Kohtauksia päättymättömästä sodasta; ei suomennettu). Sarjan kirjat ovat toisistaan riippumattomia, mutta ne kaikki käsittelevät Espanjan sisällissotaa ja sen vaikutuksia. Näkökulma on vahvasti Francoa vastustaneiden tasavaltalaisten. Los pacientes del doctor García näyttää olevan Espanjassa jo nykyklassikon asemassa.

Päähenkilöitä on kolme. Tohtori Guillermo García Medinan osuudet ovat minämuodossa, muista huolehtii kertoja. Tohtori García on nuori kirurgi, joka on töissä sairaalassa, kun saksalaiset alkavat pommittaa Madridia syksyllä 1936 Francon joukkojen apuna. Hän on isovanhempiensa kasvattama tasavallan kannattaja. Madrid antautuu keväällä 1939. Tohtori Garcíasta on tullut kuuluisa, koska hän pelasti ihmishenkiä ottaessaan käyttöön kanadalaisen lääkärin Norman Bethunen kehittämän siirrettävän verensiirtolaitteiston. Antautumisen jälkeen tohtori Garcían pitää piiloutua uuden henkilöllisyyden taakse, koska häntä uhkaa vankila tai jopa kuolemantuomio.

Manuel Arroyo Benítez on köyhästä perheestä omalla älykkyydellään ponnistanut kielitaitoinen lakimies, joka toimi ennen sotaa tasavaltalaishallituksen diplomaattina Genevessä. Hänet lähetetään Madridiin soluttautumaan Francon kannattajiin. Kun hän paljastuu, hänet yritetään tappaa, mutta tohtori García onnistuu pelastamaan hänet. Miehistä tulee elinikäiset ystävät.

Sodan jälkeen Englannissa toimiva tasavaltalaisten ydinjoukko yrittää paljastaa Espanjan kautta kulkevan natsien reitin Etelä-Amerikkaan sekä maassa Francon suojeluksessa asuvat sotarikolliset. Manuel Benítez ottaa vastaan entistäkin vaarallisemman soluttautumistehtävän ja näyttelee espanjalaista sotarikollista. Hän värvää operaatioon myös tohtori Garcián.

Kolmas päähenkilö on Adrián Gallardo Ortega. Hän on kuningasmielisen sukunsa perinteiden mukaan Francon innokas kannattaja, joka värväytyy kapinallisten joukkoihin heti kun se on mahdollista. Sotilaallisen kunnian sijasta hän saavuttaa jonkinmoista menestystä nyrkkeilijänä, mutta kun hänestä ei tulekaan maansa mestaria, hän ei oikein tiedä, mitä tekisi, ja värväytyy Saksan joukkoihin itärintamalle tappaakseen kommunisteja. Hän päätyy mukaan Kloogan keskitysleirin hirmutekoihin. Adrián Gallardon ja tohtori Garcían tiet leikkaavat Madridissa, kun Gallardon palatessa Espanjaan natsienpaljastusoperaatio uhkaa vaarantua.

Los pacientes del doctor García on laaja romaani, jossa on valtavan paljon henkilöhahmoja. Osa on fiktiivisiä, kuten päähenkilöt, mutta runsaasti on myös historiallisia henkilöitä. Edellä mainittu lääkäri Bethune on yksi heistä. Paljon esillä on espanjalais-saksalainen Clara Stauffer, joka todellisuudessakin oli mukana natsien salakuljetuksessa. Kirjan takana on luvuittain listattu tärkeimpiä henkilöitä siten, että historialliset henkilöt on merkitty erikseen.

Päähenkilöillä on muutakin elämää kuin politiikkaan ja omiin ihanteisiin liittyvää. Tohtori Garcíalla on monimutkainen suhde lapsuudenystäväänsä naapurintyttö Amparoon. Amparo on kiihkeä Francon kannattaja. Sisällissodan aikana hän tunkeutuu väkisin turvaan tohtori Garcían luo. He eivät ole rakastuneita, todellisen rakkauden tohtori García kohtaa myöhemmin. Hänen ja Amparon suhde on täynnä himoa, siinä on kysymys valtataistelusta, jossa voitolla oleva vaihtelee. Tuloksena on kuitenkin lapsi, poika, jonka Amparo vie mennessään, kun sota päättyy.

Manuel Benítezillä on on-off -suhde yhdysvaltalaiseen diplomaattiin Meg Williamsiin, joka on Genevessä, Madridissa ja Buenos Airesissa yhtä aikaa kuin Benítez. Williams tukee natsien paljastamista, kunnes luovuttaa, samalla kun hänen kotimaansakin. Nyrkkeilijä Gallardon riivaaja on toinen espanjalainen nyrkkeilijä, jonka kanssa hän selvittää välinsä vasta Berliinissä, jossa molemmat ovat kaupungin viimeisten puolustajien joukossa.

Almudena Grandesin mukaan yksi kirjan teemoista on el fin de la esperanza (toivon loppu). Sisällissodan hävinneet tasavaltalaiset odottivat, että toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet auttaisivat espanjalaisia Francon voittamisessa. Kävikin niin, että Francon teot unohdettiin ja hänestä tuli liittolainen, kun uudeksi viholliseksi nousivat Neuvostoliitto ja kommunistit. Entiset natsit kelpasivat muillekin maille kuin Argentiinalle.

Oli kyllä hieno kirja! Yli seitsemänsataa sivua ihmissuhteita ja historiaa. Valitettavasti myös kaikuja nykyaikaan, piiritettyihin, joita kukaan ei tule auttamaan, liittolaisiin, joihin ei voi luottaa.

Almudena Grandes: Los pacientes del doctor García
Tusquets 2023, 17. painos, 763 s., 1. painos 2017

***********

Kukin päähenkilö vuorollaan joutuu piiloutumaan väärän henkilöllisyyden taakse, joten kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 34. Kirjassa mennään piiloon.

Almudena Grandes: Castillos de cartón

 

Almudena Grandes (1960–2021) oli arvostetuimpia espanjalaisia nykykirjailijoita. Romaani Castillos de cartón (Pahvilinnat; ei suomennettu) kertoo kolmen nuoren taideopiskelijan suhteesta 1980-luvulla. Silloin Espanjassa oli suvaitsevaisuuden aikakausi. Yksi opiskelijoista, Jose, sanookin, että se mitä he tekivät, oli mahdollista vain tuolloin, ei aikaisemmin, eikä myöhemminkään.

Jose on minäkertoja. Hänen oikea nimensä oli María José Sánchez García, mutta hänestä nimi oli taidemaalarille liian tavanomainen, ja hän halusi itseään kutsuttavan Joseksi. Jose tutustui opiskelutovereihinsa, kaveruksiin Marcosiin ja Jaimeen ja rakastui. Hän rakastui heihin kumpaankin. Ennen pitkää he kolme muodostivat yhden yksikön. He asuivat yhdessä, nukkuivat yhdessä ja rakastelivat yhdessä. Miehet eivät olleet homoseksuaaleja, se mainitaan monta kertaa. Josesta molemmat olivat hänen poikaystäviään. He olivat yksi poikaystävä.

Tuollainen yhteys ei tietenkään voinut kestää. Jose: ”Era demasiado amor”. (Rakkautta oli liikaa.) Syntyy säröjä. Jose huomaa rakastavansa Jaimea enemmän kuin Marcosia. Lopullinen hajoaminen tapahtuu, kun Marcosista tulee kuuluisa. Häntä pidetään Espanjan maalaustaiteen tulevaisuutena. Jaime on mustasukkainen, koska ei pääse samaan. Kolmikkoa ei enää ole.

Jose kertoo tapahtumat takaumina. Kirja alkaa, kun Jaime tulee kertomaan hänelle, että Marcos on tehnyt itsemurhan. He eivät ole nähneet vuosikausiin. Kenenkään elämä ei ole ollut onnellista, ei edes Marcosin, josta oli tullut menestynyt ja arvostettu taiteilija. Kukaan ei ollut onnistunut myöhemmissä ihmissuhteissaan. Marcosin taulujen naiset näyttivät Joselta.

Castillos de cartón on tavattoman intensiivinen varsinkin kuvatessaan nuorten yhteiselämää. Taustan luo 1980-luvun vapautunut Madrid.

Almudena Grandes: Castillos de cartón
Tusquets 2004, 199 s.

***********

Kirja päättyy Marcosin hautajaisiin, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 30. Kirjassa on häät tai hautajaiset.

Almudena Grandes: Los besos en el pan

Almudena Grandes (1960–2021) oli suosittu espanjalainen kirjailija. Yksi hänen teoksistaan, Lulú, on suomennettu. Sitä en ole lukenut, mutta luin muutama vuosi sitten novellikokoelman Estaciones de paso, josta pidin kovasti.

Los besos en el pan (Suukot leivässä) on yhteisöromaani siinä mielessä, että se kertoo tarkemmin määrittelemättömän Madridin kaupunginosan ihmisten elämästä vuoden ajalta. Vuosi on 2000-luvun alun pankkikriisin jälkeinen. Espanjassa lama oli todella paha esimerkiksi valtavan asuntokuplan puhjettua.

Kirjassa on paljon henkilöitä. Jonkinlaisena keskipisteenä on perhe Martínez Salgado. Diana Salgado on lääkäri ja Pepe Martínez lentokoneinsinööri. Diana työskentelee kaupunginosan terveyskeskuksessa, jonka kaupunki uhkaa sulkea rahapulan vuoksi, ja Pepen palkkaa on alennettu. Muut henkilöt ovat heidän sukulaisiaan, tuttaviaan, työtovereitaan tai jollakin kaukaisemmalla tavalla heihin liittyviä. Aluksi vain sivulauseessa mainittuja ihmisiä nostetaan myöhemmin vuorollaan esiin.

Työnsä menettäneiden keinot selvitä ovat moninaisia. Kansallisen tv-kanavan toimittaja kirjoittaa kirjan. Markkinoinnin ammattilainen ottaa haltuunsa suvun rapistumaan jätetyn maatilan. Arkkitehti hyväksyy työn pysäköintialueen valvojana. Jotkut eivät jaksa. Perheväkivalta johtaa tappoon, yksinäinen mies valitsee itsemurhan.

Kirjan tunnelma ei ole toivoton. Elämä kulkee eteenpäin. Rakkaussuhteita syntyy. Perustetaan yhdistys ajamaan asunnoistaan häädettyjen asioita. Joukkovoimalla saadaan ainakin lykätyksi terveyskeskuksen sulkemista. Aivan mainio on kertomus isoäiti Adelasta. Lama ei kosketa häntä, mutta hänen on vaikea päästä yli miehensä kuolemasta. Hänet pelastaa strateginen on-line videopeli ¡Que arda Troya! (Palakoon Troija!), jota hän alkaa pelata kotoaan käsin tietokoneella. Adela ja hänen miehensä olivat kumpikin kreikan kielen professoreja, joten Adela voittaa pelissä vastustajansa historiatietojensa perusteella. Tosin hänen pelatessaan Troija ei häviä, vaan voittaa, koska hän on aina tuntenut sympatiaa Troijaa kohtaan. Hän on valinnut pelaajanimekseenkin Andrómaca (Andromakhe). Hän – 72-vuotias – aiheuttaa sensaation saapuessaan pelaamaan paikan päälle, kun pelin Espanjan mestaruudesta pelataan.

Kirja kuuluu osastoon ’ihan hyvä’, vaikka henkilöitä on niin paljon, että heidän suhteidensa muistamiseen piti keskittyä tosissaan.

Prologissa kirjailija Grandes selittää, että kirjan nimi tulee vanhasta, nyt unohdetusta tavasta ajalta, jolloin Espanjassa oltiin niin köyhiä, että nähtiin nälkää. Jos leipäpala putosi lattialle, se piti nostaa ylös ja suudella sitä ennen kuin se palautettiin pöydälle.

Almudena Grandes: Los besos en el pan
Tusquets Editores 2022, 14. painos, 327 s. (1. painos 2015)

Almudena Grandes: Estaciones de paso

Almudena Grandes on espanjalainen kirjailija, jonka esikoisteos Lulú vuodelta 1989 saavutti kansainvälistä huomiota ja käännettiin myös suomeksi. Muita hänen kirjojaan ei ole suomennettu.

Estaciones de paso (ohimeneviä tiloja) on novellikokoelma. Tosin kertomukset ovat novelleiksi pitkiä. Niitä on kirjassa vain viisi. Jokaisessa novellissa on pääosassa nuori, jonka elämässä on tapahtunut, tai on tapahtumassa, suuri muutos. Etäisimmäksi jäi ainoa kertomus, jossa aikuinen mies muistelee eräitä varhaisnuoruutensa tapahtumia isoisänsä talossa. Muuten novellit olivat koskettavia ja yleisinhimillisiä.

Jokaisessa novellissa oli omanlaisensa espanjalainen (ja jopa madridilainen) mauste. Esimerkiksi kokoelman aloittavassa surullisessa tarinassa nuori poika pitää monologia jumalalle, jonka olemassaoloa hän on alkanut epäillä, koska hänen isoveljensä kuoli leukemiaan. Monologin taustalla on Atlético de Madridin ja Real Madridin välinen jalkapallo-ottelu, jonka pojan fanittama Atlético häviää murskalukemin.

Eniten pidin novellista Tabaco y negro (tupakanväristä ja mustaa). Sen teemana on

”No es lo mismo ver que mirar, y al mirar, no todas las personas ven lo mismo”. (Ei ole sama asia nähdä ja katsoa, ja katsoessaan kaikki ihmiset eivät näe samaa.)

Ei siis mikään uusi huomio, mutta toteutus on mainio. Nuoren tytön isoisä oli matadorien asuihin erikoistunut räätäli. Hänellä oli erikoislaatuinen kyky nähdä, minkälainen, erityisesti minkä värinen, puku sopi kullekin. Tytön isällä tuota kykyä ei ollut ja liike oli menossa konkurssiin, kunnes tyttö (odotetusti) löysi isoisän kyvyn itsestään.

Hyviä novelleja, pidin näistä. Pitänee etsiä lisää luettavaa Almudena Grandesilta.

Almudena Grandes: Estaciones de paso

Tusquets Editores 2008, 285 s.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2005

***********

Nämä novellit ovat pieni osuuteni blogin Reader, why did I marry him? novellihaasteeseen. Espanjaksi kirjoitettu kirja sopii myös haasteeseen Frau, Signora & Bibi. Helmet-haasteessa saan osuman kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella. Suomenkielisistä kirjoista en yleensä edes lue takakansitekstiä, mutta espanjalaisia tulee valituksi takakannen perusteella.