Minna Canth: Salakari

@Yöpöydän kirjat

Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä osallistun blogin Yöpöydän kirjat haasteeseen Minulla on Canthia kirjoittamalla pienoisromaanista Salakari.

Salakari oli minusta ihan parasta Canthia. Se on psykologinen romaani rehtorinrouva Alma Karellin elämän käänteentekevistä hetkistä. Alma on kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Hänen miehensä John on vakaa suomalaisuusmies, joka on valittu valtiopäiväedustajaksi.

”Yhtenä yksimielisenä, yksikielisenä kansana me jotakin voimme, hajaantuneina olemme heikot ja helposti murretut.”

Alma tuntee jäävänsä toiseksi suomalaisuudelle ja isänmaalle. Hän houkuttuu komean lehtori Nymarkin imarteluista. Nymark saa hänet ajattelemaan, että rakkaus laimenee avioliitossa. Alma alkaa haaveilla. Hän lukee ajan muotikirjailijoita, Zolaa, Maupassantia, Strindbergia. John sanoo kirjoista, että ne ovat hyviä, mutta niitä pitää osata lukea. Tässä tulee mieleen Rouva Bovary, kuten professori Liisi Huhtalakin sanoo esipuheessaan. Alman ja Nymarkin suhde kehittyy liian läheiseksi.

”Alman täytyi se itsekin myöntää. Ei hänen maailmansa enää ollut sama kuin ennen. Hänen silmänsä oli ulottunut vähän kauvemmaksi, oivaltanut uusia näköaloja, jotka vetivät häntä puoleensa, viehättivät, vaikk’ei hän niitä vielä selvemmin eroittanut, ei tiennyt hyvääkö sieltä tuli vastaan vai pahaa, eikä huolinut tarkemmin juuri tutkiakaan. Vapaampaa se ainakin oli ja iloisempaa; uutuuden huumauksella se häntä valloitti.”

Tämä tarina ei voi päättyä muuten kuin traagisesti.

Pienoisromaanina Salakari on hyvin tiivis. Siinä on paljon taitavaa dialogia, josta pääsee käsiksi muihinkin henkilöihin kuin Almaan. SKS:n sarjassa Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita on aina mukana muutama aikalaisarvostelu. Salakarin arvioissa korostuu mielipide, jonka mukaan Alman käytös ei ole mahdollista, koska hän kuuluu pikkukaupungin sivistyneistöön. Minusta kummallisempi on aviomies. John jättäytyy taustalle, eikä reagoi mitenkään Nymarkiin.

Jos joku ei ole vielä lukenut Canthia, Salakari voisi olla sopiva teos aloittaa.

Minna Canth: Salakari
SKS 1996, 107 s. + esipuhe ja aikalaisarviointeja
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1887

***********

Salakarissa on kaksikin tärkeää kohtausta, joissa ollaan järvellä. Toisessa soudetaan, toisessa luistellaan. Helmet-haasteessa kirja sopii siis kohtaan 28. Kirjassa ollaan järvellä.

Minna Canthin novelleja

Osallistuin kirjabloggaajien kuudenteen klassikkohaasteeseen Minna Canthin pienoisromaanilla Hanna. Samassa niteessä Hannan kanssa on neljä pitkää novellia: Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Lain mukaan ja Lehtori Hellmanin vaimo. Novellien aiheena on köyhyys ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo sekä naisen asema.

Köyhää kansaa. Tätä lukiessa kouraisi vatsaa ja puristi sydäntä. Novelli kertoo rutiköyhästä Marista. Hän on vaimo ja äiti, joka yrittää epätoivoisesti pitää lapsensa hengissä. Vauva on kuolemansairas. Mies ei ole saanut töitä pitkään aikaan. Vuokraisäntä uhkaa häädöllä. Ruokaa – vanhoja leipäkannikoita ja muuta vastaavaa – hankkii näkövammainen tytär kerjäämällä. Marin avuttomat yritykset saada edes jostakin vähän tuloja ovat säälittäviä. Lopulta Mari murtuu.

Kauppa-Lopo. Kauppa-Lopo on varmaan nimeltään Canthin tunnetuimpia kirjoituksia. Lopo on monessa suhteessa vastenmielinen nainen. Hän käyttää nuuskaa ja ryyppää. Novellin alussa hän on vankilassa, syynä juopumus ja pyhäpäivän rikkominen. Lopo on ruma, likainen ja haisee. Novellista ei käy selville, onko juoppous hänen alennustilansa perimmäinen syy. Lopoakin minun kävi sääliksi. Hän yrittää aivan pyyteettömästi auttaa leskeksi jäänyttä Kortmanin rouvaa, jonka hän oli tuntenut rouvan ollessa vielä lapsi. Itse asiassa Lopo onnistuu auttamaan rouvaa tämän talokaupoissa, mutta saa palkakseen pelkkää ylenkatsetta. ”Te olette huono nainen, teidän kanssanne ei kunniallinen ihminen tahdo olla missään tekemisessä.”

Lain mukaan. Nuori nätti työmiehen vaimo Maria haluaisi itselleen edes joskus jotakin kaunista, mutta rahaa ei ole. Paikkakunnan mahtimiehiin kuuluva patruuni iskee silmänsä Mariaan, eikä nainen pysty vastustamaan rahan houkutusta. Seurauksena eniten kärsii Marian aviomies ”lain mukaan”, kun joudutaan raastupaan.

Lehtori Hellmanin vaimo. Älykäs ja viehättävä Selma on opiskelijana seminaarissa. Kaikkien kunnioittama uskonnon opettaja lehtori Hellman kosii Selmaa. Opiskelutoverit ovat kateellisia tai ihastuksissaan. Millainen onni Selmalla onkaan! Lehtori Hellmanin vaimo tuntuu minusta Hannan sisarteokselta. Hannan elämä menee pilalle, koska hän ei ”pääse” naimisiin. Selman elämä menee pilalle, koska hän suostuu naimisiin. Hänen on lopetettava seminaari, mies ei anna hänen tavata entisiä ystäviään, eikä hän saa edes kirjoittaa huvikseen. Avioliitto muuttuu hyvin pian vankilaksi ja Selma tuntee olonsa kurjemmaksi ja kurjemmaksi. Selma ei kestä kauan. Loppu on hyvin surullinen.

Peukutan novellin Köyhää kansaa teemaa (novellihaaste 2). Canth näyttää köyhän kansanosan kurjuuden ja vaatii muutoksia. Jos nyt ei heti köyhyyttä saataisikaan poistetuksi, niin terveydenhoito pitäisi edes saada kuntoon. Novellin lopussa on kuvaus köyhäinhoitolaitoksesta kaikkine hajuineen, saastoineen ja pimeine koppeineen.

Minna Canth: Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimo

Gummerus 2014, 5. painos

Alkuperäiset ilmestymisvuodet 1886-1890

***********

Helmet-haasteessa itsestään selvästi kohta 24. Surullinen kirja.

Minna Canth: Hanna (klassikkohaaste)

Nyt paikkasin klassikkohaasteen avulla nolon aukon sivistyksessäni. Olen nähnyt Työmiehen vaimon näyttämöllä, mutta Canthin proosaa en ollut lukenut.

Hanna on varakkaan kuopiolaisperheen tytär. Kirjan alussa hän on 16-vuotias toiveikas koululainen. Kirjan lopussa hän on 21-vuotias nuori nainen, mutta elämänilonsa menettänyt.

Canth pureutuu Hannassa naisten rajallisiin mahdollisuuksiin. Porvarisperheen tyttären tulevaisuus oli avioliitossa. Opiskelu ei ollut vaihtoehto. Hanna olisi halunnut opettajaksi, mutta sen toiveen isä tyrmäsi ivallisesti. Koulun loputtua Hanna jäi kotiin. Ensimmäinen kouluaikainen ihastuminen kaatui väärinymmärrykseen. Isä olisi halunnut Hannan myöntyvän rikkaalle, mutta Hannaa paljon vanhemmalle miehelle. Ei Hannaa nyt sentään pakotettu naimisiin, mutta kun hän torjui kosinnan, hän joutui isänsä silmissä epäsuosioon.

Varsinainen epäonni sattui, kun Hanna rakastui – luuli rakastuneensa – papiksi aikoneeseen nuoreen mieheen. He olivat salakihloissa, mutta mies menikin julkikihloihin serkkunsa kanssa. Sitä Hannan mielenterveys ei kestänyt. Nykytiedolla sanoisin, että hän masentui vakavasti. Eikä Hannan masennus johtunut pelkästään hylätyksi tulemisesta. Hänen elämässään ei ollut mitään mielekästä. Hänestä oli tullut perheensä ompelija. Isällä ja veljellä riitti paitoja. Masennusta kukaan ei huomannut, tai ymmärtänyt.

Hanna ei suinkaan ole tylsä yhden asian tendenssikirjoitus, vaan täysi pienoisromaani. Canth on luonut vivahteikasta ajankuvaa Hannan taustalle. Nuoret kävivät koulua ja huvittelivat, Hannalla oli ystäviä. Tosin tyttöjen välisessä ystävyydessä oli piikkinsä. Sukupuoliasioista Hanna sai tietonsa istuessaan piikojen kanssa keittiössä.

Surullinen tämä kirja kyllä on. Hanna oli idealistinen nuori tyttö, joka tiesi maailmasta niin vähän, että hänen toteutumatta jääneet haaveensakin olivat vaatimattomia. Onneksi itseään etsivien tyttöjen ei enää tarvitse kokea Hannan kohtaloa. Vaikka täydellistä tasa-arvoa ei ole saavutettu, niin ainakin opiskelumahdollisuudet ovat samat sukupuolesta riippumatta.

Olen osallistunut kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin alusta alkaen. Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:

1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
4. Aino Kallas: Sudenmorsian
5. Maria Jotuni: Arkielämää

  

Klassikkohaastetta 6 emännöi blogi Kirjapöllön huhuiluja. Sieltä löytyvät kaikki haasteeseen osallistuvat blogit ja linkit postauksiin.

Minna Canth: Hanna

Kirjassa Canth: Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimo

Gummerus 2014, 5. painos

Hanna on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1886