Jane Austen: Uskollinen ystävänne

 

Uskollinen ystävänne. Kootut kertomukset sisältää kolme kirjenovellia ja yhden lyhyen kirjeromaanin. Ne ovat kaikki Jane Austenin varhaistuotantoa.

Kolme sisarta. Varakas naapuri kosii perheen vanhinta tytärtä Marya. Jos hän ei suostu, mies sanoo kosivansa seuraavaa tytärtä ja jos hänkään ei suostu, niin sitten nuorinta sisarta. Ensimmäisessä kirjeessä Mary selittää tilanteen ystävälleen. Hän kertoo inhoavansa kosijaa ja sanoo joka toisessa lauseessa suostuvansa kosintaan ja joka toisessa kieltäytyvänsä. Kun hän on äitinsä ja sisartensa läsnä ollessa suostunut, alkaa neuvottelu taloudellisista ehdoista. Maryn vaatimukset vaunuista ym. nousevat mahdottomiksi.

Rakkaus ja ystävyys. Yliampuva tarina, jossa nainen kertoo erikoisista elämänvaiheistaan varoitukseksi ystävänsä tyttärelle. Kirjeistä käy ilmi, että hän on itse ollut ajattelematon, typerä ja kiittämätön. Tarinassa on uskomattomia yhteensattumia, ja naiset pyörtyilevät koko ajan. Liioittelu on niin voimakasta, että novelli on varmaan tarkoitettu parodiaksi naisille suunnatuista romanttisista kertomuksista. Kirjan esipuheen mukaan Austen kirjoitti tämän novellin 14-vuotiaana.

Lesleyn linna. Kaksi sisarta asuu syrjäisessä Lesleyn linnassa. Heidän veljensä on juuri lähtenyt muualle toipuakseen masennuksesta jäätyään vaimonsa hylkäämäksi. Sisarusten huikentelevainen isä liehuu Lontoossa ja menee yllättäen naimisiin. Tytöt inhoavat äitipuoltaan, ja pelkäävät menettävänsä viimeisetkin rippeet tulevasta perinnöstään. Novellissa on sisarten ja heidän ystäviensä (tai muka-ystäviensä) välillä ristiin rastiin kulkevia herkullisen myrkyllisiä kirjeitä, jotka ovat täynnä keskinäistä piikittelyä. Kertomus on keskeneräinen.

Lady Susan. Lady Susan on jäänyt leskeksi ja miehensä jäljiltä vähävaraiseksi. Hän on kaunis ja hyvin itsekeskeinen. Kuusitoistavuotiasta tytärtään hän pitää hankalana kiusankappaleena. Lady Susanin suurin taito on hurmata miehiä. Hän on ”Englannin taidokkain koketti” ja ”ansioitunut keimailija”. Hänen tavoitteenaan on naittaa tytär miehelle, jota tyttö ei voi sietää. Itse hän ei ole aikeissa mennä naimisiin aivan heti, koska hän on juuri valloittanut tavoittamattoman – eli naimisissa olevan – miehen. Lady Susan saapuu rahanpuutteessaan pitkälle vierailulle lankonsa perheen luo. Siellä hän aiheuttaa hurmaustaidoillaan suurta hämminkiä. Lopuksi kaikki ei suju aivan ladyn tahdon mukaisesti. Tytär pelastuu avioliitolta, ja Lady Susan nai itse tytölle tarkoittamansa miehen. Tämän kirjeromaanin pohjalta on tehty elokuva Love & Friendship, jonka katsoin televisiosta muutama vuosi sitten. Elokuva ei ole mikään täysosuma, mutta silti se oli ihan viihdyttävä.

Kertomuksissa oli Austenin perusasetelma: yläluokkaisia naisia, joiden oli löydettävä aviomies elättäjäkseen. Päähenkilöt eroavat myöhemmistä romaaneista sikäli, että heidät nähdään naurettavina ja itsekkäinä. Sellaisia sivuhenkilöitä Austenin romaaneissa on ylen määrin, mutta päähenkilöt ovat sympaattisia ja samastuttavia.

Esipuheessa suomentaja Inkeri Koskinen kirjoittaa kirjeromaanien historiallisesta merkityksestä ja Jane Austenin suhteesta niihin.

Jane Austen: Uskollinen ystävänne. Kootut kertomukset
Suomentanut Inkeri Koskinen
Helmi Kustannus 2007, 230 s.
Englanninkieliset alkuteokset The Three Sisters, Love and Friendship, Lesley Castle ja Lady Susan 1700-luvun lopulta
Kannen kuva: Jacques Louis David: Portrait of Madame Raymond de Verninac

Jane Austen: Kasvattitytön tarina (klassikkohaaste)

© Niina / Yöpöydän kirjat

Olen osallistunut kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen alusta alkaen. Tällä kertaa valitsin kaikkien tunteman klassikkokirjailijan romaanin. Muut Jane Austenin kirjat olen lukenut aikoja sitten, mutta Kasvattitytön tarina oli jäänyt lukematta.

Fanny Price on otettu tätinsä lady Bertramin perheeseen kasvattitytöksi. Fannyn äiti oli mennyt naimisiin säätyään alemmas, kun taas täti Bertram oli tehnyt loistavan naimiskaupan kauneutensa ansiosta. Fannyn vanhin täti oli naimisissa pastori Norrisin kanssa, joka oli sir Bertramin tilan Mansfield Parkin kirkkoherra.

Fanny pelastettiin köyhän perheen suuresta lapsilaumasta parempiin oloihin. Niin ainakin tädit Bertram ja Norris ajattelivat. Fannyn asemasta tuli hankala. Hän oli käytännössä lady Bertramin seuraneiti. Hänellä oli perheessä neljä serkkua, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka olivat häntä muutamia vuosia vanhempia. Täti Norris jaksoi muistuttaa, että Fanny on alempiarvoinen kuin serkkunsa ja että hänen täytyy käyttäytyä sen mukaisesti.

Kasvattitytön tarinassa on Austenin romaaneille tyypillisiä piirteitä eli satiiria, välittömästi hyviksi tunnistettavia henkilöitä ja toisaalta häiriötekijöiksi osoittautuvia. Ja tietysti kysymys on siitä, kenen kanssa kukin nuorista menee naimisiin.

Satiiri kohdistuu ensisijaisesti täteihin, mutta myös muihin Mansfield Parkin ympärillä pyöriviin henkilöihin. Täti Bertram ei tee muuta kuin istuu sohvalla pikku koiraansa hellien. Täti Norris on itsekäs, kitsas, puolueellinen ja arvostelukyvytön. Hän puhuu koko ajan, puuttuu kaikkiin asioihin ja saa ne sekaisin. Austenin luomista vastenmielisistä henkilöhahmoista täti Norris on huippu.

Edmund-serkku on alusta lähtien ystävällinen Fannylle, toisin kuin muut serkut, jotka suhtautuvat Fannyyn lähinnä välinpitämättömästi. Häiriötekijöiksi osoittautuvat Crawfordin sisarukset Mary ja Henry.

Fanny itse ei ole aivan tyypillinen austenilainen sankaritar. Hän on jokseenkin ponneton. Hänen asemansa Bertramien perheessä on ongelmallinen, mutta hän on siihenkin nähden kovin hiljainen, arka ja vetäytyvä. Kaksi kertaa hän kuitenkin osoittaa lujuutta. Kun muut nuoret innostuvat ankaran sir Bertramin matkoilla ollessa harjoittelemaan hieman sopimatonta näytelmää, Fanny ei lähde mukaan. Toisen kerran hän pysyy lujana ja sanoo ei, kun Henry Crawford kosii häntä.

Fannyn vaisuus laimentaa Kasvattitytön tarinaa. Samaa tekevät pitkät keskustelut välillä yhdentekeviltä tuntuvista aiheista. Keskustelujen tarkoitus lienee kuvata henkilöiden luonteita, ja ainakin Fannyn ja neiti Crawfordin väliset erot tulevat selviksi kaikille muille paitsi Edmund-serkulle.

Naisen heikko asema ja riippuvuus avioliitosta on tässäkin Austenin kirjassa vahvasti esillä. Kuinka monta tuhatta puntaa kullakin on ja minkälaista avioliittoa niiden avulla voi tavoitella – sitä pohditaan. Kun varaton tyttö hylkää varakkaan miehen kosinnan, käytös on pöyristyttävää. Austen ottaa kantaa myös naisen ja miehen asemaan moraaliselta kannalta. Kun vanhin neiti Bertram jättää tomppelin aviomiehensä ja karkaa Henry Crawfordin kanssa, yleinen mielipide tuomitsee vain hänet. Austen laittaa kertojansa toteamaan:

”Miehenä häntä [Crawfordia] ei kohdannut rangaistus julkisen häpeän muodossa, kuten kanssarikollistaan, koska yhteiskunta ei katso tarpeelliseksi siten suojata hyvettä. Rangaistukset eivät ole tässä maailmassa niin tasapuolisia kuin olisi toivottavaa.”

Ylpeys ja ennakkoluulo säilyy tämän kirjan jälkeen ehdottomana Austen-suosikkinani.

Kirjabloggaajien 10. klassikkohaastetta vetää blogi Taikakirjaimet. Siellä olevasta haastekoonnista löytyvät kaikki haasteeseen osallistuvat blogit.

Tässä luettelo aikaisempiin klassikkohaasteisiin lukemistani kirjoista:

1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
4. Aino Kallas: Sudenmorsian
5. Maria Jotuni: Arkielämää
6. Minna Canth: Hanna
7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
8. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
9. Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset

Jane Austen: Kasvattitytön tarina

Suomentanut A. R. Koskimies

Karisto 2014, 13. painos, 480 s.

Englanninkielinen alkuteos Mansfield Park 1814

*********** 

Kasvattitytön tarina on ilmestynyt 1814, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.