Cormac McCarthy: Stella Maris

Sain vinkin Cormac McCarthyn romaanista Stella Maris yhdeltä ystävältäni. Hyvä vinkki olikin. Stella Maris osui täysin lukumakuuni.

Kirjassa on yksinkertainen rakenne: psykiatrin ja hänen potilaansa keskusteluja dialogimuodossa. Potilas on Alicia, kaksikymppinen matematiikan ihmelapsi. Hän on itse hakeutunut Stella Maris -nimiseen hoitolaitokseen, jossa hän on ollut aiemminkin. Kirjan nykyaika on vuosi 1972.

Psykiatri yrittää saada selville Alician taustoja ja syytä tämänkertaiseen hoitoon tulemiseen. Alicia näkee hallusinatorisia hahmoja, joita hän kutsuu vieraikseen. Perhesuhteista tietysti puhutaan eli isästä, äidistä ja veljestä. Isä oli työskennellyt Manhattan-projektissa Oppenheimerin kanssa. Psykiatri on kiinnostunut erityisesti siitä, kaduttiko tehty työ Alician isää.

Enemmän kuin ihmissuhteet minua kiinnostivat muut puheenaiheet. Matematiikasta puhuttiin paljon, fysiikastakin vähän ja filosofiasta jonkin verran. Alicia oli matematiikan tohtoriopiskelija. Ikäisekseen hän oli ehtinyt perehtyä alaan käsittämättömän hyvin. Hänen suurin idolinsa oli Alexander Grothendieck, johon hän tutustui henkilökohtaisesti saatuaan stipendin Instituuttiin, jossa Grothendieck työskenteli.

     ”Menin Ranskaan jotta sain olla veljeni kanssa. En tiennyt aikoiko hän palata enää kotiin. Mutta kyllä. Halusin Instituuttiin. Siellä tehtiin sitä mitä halusin tehdä.
     Olit jo valmistunut Chicagon yliopistosta.
     Niin.
     Kuusitoistavuotiaana.
     Niin. Olin tohtorinkoulutusohjelmassa. Olen varmaan edelleen. Minulla ei ollut elämää. En tehnyt muuta kuin töitä.
     Jos sinusta ei olisi tullut matemaatikko niin mikä olisit halunnut olla?
     Kuollut.
     Kuinka vakavissaan annettu vastaus tuo on?
     Minä suhtauduin kysymykseesi vakavasti. Sinun pitäisi suhtautua vastaukseen vakavasti.”

Alician matematiikkapuheet ovat osin aika korkealentoisia. Ne johdattavat ajattelemaan matemaattisten olioiden suhdetta todellisuuteen, vähän samaan tapaan kuin Alician näkemät vieraat saavat miettimään havaintojen ja todellisuuden välistä suhdetta. Minusta kirjan aiheena onkin filosofinen kysymys todellisuuden luonteesta, siitä miten todellisuus ymmärretään. Viimeisellä sivulla Alicia haaveilee, että saisi ”nähdä totuuden maailmasta ennen kuin kuolen”. Lisää merkitystä lause saa tiedosta, että kirjailija McCarthy kuoli seuraavana vuonna kirjan ilmestymisen jälkeen.

Kirjan suomennos on erinomainen. Suomentaja Kaijamari Sivill kiittää Esko Valtaojaa asiantuntija-avusta.

Cormac McCarthy: Stella Maris
Suomentanut Kaijamari Sivill
WSOY 2023, 222 s.
Englanninkielinen alkuteos Stella Maris 2022

***********

Helmet-haaste: kohta 13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu.

Cormac McCarthy: Menetetty maa

Menetetyn maan lukemista häiritsi kovasti se, että olen katsonut kaksi kertaa kirjaan perustuvan Coenin veljesten ohjaaman elokuvan. Elokuva on hyvä ja tehokas. Lukiessani minulle selvisi, että elokuva seuraa kirjaa todella tarkasti, paljon tarkemmin kuin kirjoihin perustuvat elokuvat yleensä. Tiesin siis koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten kaikki päättyy. Lukeminen meni enemmän elokuvan ajattelemiseksi kuin sen miettimiseksi, mitä kirjassa sanotaan.

Alussa Llewelyn Moss osuu sattumalta paikalle, jossa huumekauppiaat ovat selvitelleet välejään. Moss löytää monta ruumista, yhden kuolevan miehen, heroiinia ja paljon rahaa. Hän ottaa rahat ja saa peräänsä ”kaikki”, kuten hän itse sanoo.

Yksi kaikista on epäinhimillinen tappaja Anton Chigurh (jota elokuvassa esitti hyytävästi Javier Bardem). Seriffi Bellin mielestä hän on ”tuhon profeetta”. Bell puolestaan on humaani hahmo. Häneen kiteytyy kirjan alkuperäinen nimi No Country for Old Men. Bellin uran alussa rikollisuus oli toisenlaista kuin nykyisin. Hän ei ymmärrä, miten tähän on tultu ja mihin lopulta päädytään. Milloin maan hajoaminen alkoi? Vietnamin sodasta vaiko jo sitä ennen? Chigurhin käsittämättömät teot vahvistavat seriffi Bellin päätöksen jättää virkansa.

Menetetyssä maassa on raakoja kohtauksia. Lainaan lopuksi yhtä, joka ei ole mitenkään pahimmasta päästä, mutta kuvaa Chigurhia.

”Mies katsoi Chigurhia. Hän katsoi uutta päivää joka oli hämärtymässä hänen ympärillään. Chigurh ampui häntä otsaan ja jäi sitten katselemaan. Katselemaan miten hiussuonet katkesivat hänen silmissään. Miten valo katosi. Miten Chigurhin oma kuva himmeni tuossa haaskatussa maailmassa.”

Cormac McCarthy: Menetetty maa

WSOY 2006, 263 s.

Suomentanut Raimo Salminen

Päällys Tuula Mäkiä

Englanninkielinen alkuteos No Country for Old Men 2005