Sula meri sytyttää minut maaliskuussa 💖

Saarenmaan reissu oli pikainen, täytyy palata sinne uudelleen ajan kanssa ja sulan maan aikaan. Meren rannat kutsuvat minua kovasti. Liejukeleillä sinne ei arvaa lähteä kokeilemaan. Kuten kotimaassakin on monta paikkaa, jotka eivät ole parhaita matkakohteita juuri nyt. Kotimaassa tosin hinauspalvelun kutsuminen on olevinaan huomattavasti helpompaa kuin vieraalla maalla.

Saaremetsan jälkeen suuntasin Kuressaareen, Saarenmaan 'pääkaupunkiin'. Ajattelin käydä kaupoissa ja syömässä. Kaupat valmistautuivat suurelta osin kesäkauteen - ainakin minun kokeilemissani kohteissa. Ruokapaikkojenkin suhteen kävi nolosti kiireen vuoksi. Mutta kaupunkielämä ei nyt muutenkaan ole ykkösjuttuni, joten ei haitannut.

Suuntasin takaisin Muhuun päin länsirannikon kautta. Navigaattori sai osoitteekseen rannan Asukassa. Löysin kuin löysinkin sieltä a) pysäköintipaikan autolle ja b) sulan, jäättömän meren rannan 🥰.

Ensimmäinen näkymä piti kuvata jo autosta, vaikkei pysäköintipaikkaa ollutkaan.

Pari kertaa ajoin reitin ristiin rastiin ja yritin olla välittämättä ja stressaamatta lautan aikataulusta. Pysäköintipaikka löytyi ja pääsin sulan veden ääreen. Se tuntui talven jälkeen niin mahdottoman hyvältä!

Pientä lumen kinkaretta jossain oli, muttei välitetä siitä.

Kauniin värisiä kiviä. Eikä muodoissakaan ollut valittamista 🥰.

Vaikka lauttamatkalla Viron mantereelta Muhulle tuuli mahaa kääntävästi, länsirannikolla oli leppoisaa, oikeastaan tyyntä.

On ihanaa palata työkiireiden keskellä näihin rauhoittaviin tunnelmiin. Näihin minä pysähdyn ja samalla hengittelen rauhallisesti.

Työhulluudestani huolimatta nämä reissut tulevat ensin. Näissä minä synnyn uudelleen, lataudun ja kasvan paremmaksi versioksi itsestäni. Tavallisesti maisemat ja reitit ovat fyysisesti raskaampia ja monin tavoin brutaalimpia. Silti sytyn niissä aina arvaamattoman paljon entistä isompaan liekkiin. 

Eikä tämä ainoa liekittävä aihe ole. Perhe ja lähimmät ystävät kantavat paljon 🥰.

Mistä sinä sytyt ja saat voimaasi?

Viimeinen syksyisen Viron lomapostaus :-)

Panga pank on Saarenmaan korkein rantajyrkänne. Pääsin vierailemaan siellä todella tuulisella ja puhurisella säällä. Kokemus oli koskettava.

Jyrkänne on mereltä katsottuna varmasti vielä upeampi kuin maalta tarkkailtuna, mutta kokemus oli upea, olosuhteista viis.

Sääennusteen mukaan tuuli puhalsi noin 14 metriä sekunnissa, mutta puuskissa tuuli oli vieläkin voimakkaampaa. Kävin tuijottelemassa merelle Panga pankin reunoilla, mutta se sitten riittikin minulle. Tyynellä säällä voisin laskeutua jyrkänteeltä meren rantaan ja nautiskella olostani siellä. Useassa paikassa oli kiipeilyköysiä laskeutumista ja nousemista varten. Julma puhuri esti minua edes harkitsemasta asiaa ;-)

Edelleen olen sitä mieltä, että todella huonolla säällä kannattaa mennä meren äärelle kokemaan luonnon suuruus ja vahvuus. Siinä huomaa elävänsä oikein isosti kaiken pienuutensa kanssa :-)

Syksyisen tuoksuista viikon jatkoa Sinulle!
Mitä olet suunnitellut tulevalle viikolle?

Elda pank: Keelatud!

Kiitos kaikille teille uusille blogiseuraajille saapumisestanne tänne! Pääsen näkemään omia blogejanne vasta, kun kommentoitte tänne, joten kommentoikaa jotain pientä, että pääsen tutustumaan teihin paremmin :-)

Tämä lauantai on ollut täällä meillä melkoisen harmaa aamupäivää lukuunottamatta. Olemmekin mieheni kanssa pohtineet kodin sisustuksen uusimista niiltä osin, miltä aika on jo ajanut pahasti ohi. Olohuoneeseen ja ruokailuhuoneeseen tilattiin vihdoin uudet, nykyiseen värimaailmaan sopivat verhot. Askel ylivärikkäästä sillisalaatista eteenpäin :-)

Väliaikainen postilaatikkomme kaipaa virallista versiota ja siitäkin pääsimme hyvään yhteisymmärrykseen mieheni kanssa. Väliaikaisen postilaatikon edeltäjä hajosi muutama vuosi sitten uudenvuodenaattona, kun vitsikkäät nuoret miehet sijoittivat yhden uuden vuoden raketin sinne. Nyt on jo aika tehdä asialle jotain pysyvää ja päästää hätävarapostilaatikko paremmille metsästysmaille.


Ja sitten menneisyyteen:

Elda pank oli yksi niistä paikoista, jotka nousivat esiin melkein kaikissa google-hauissani. Sinne siis piti lähteä. Ajoin paikalle suurin odotuksin. Tie oli viimeisillä kilometreillä monttuista hiekkatietä, mutta se ei minua pysäyttänyt.

Melkein perille saavuttuani matka pysähtyi kuitenkin kokonaan. Tie oli poikki ja portilla kieltokyltti.

Päätin yrittää paikalle kiertoteitse, matkaahan oli paikalle enää muutama sata metriä. Mutta kiertomatkaa tuli mittariin sitten todella paljon ja matka oli myös kovasti vaikeakulkuista. Elda pank ei ole käytännössä enää turistien saavutettavissa :-(

Jälkikäteen ajateltuna kaikki rämpiminen ei ollut ollenkaan sen arvoista. Seuraavan päivän pank oli huomattavasti tätä upeampi. ja äärettömän paljon helpommin saavutettavissa.

Sitäkin suuremmalla syyllä tähän muutama kuva Elda pankilta, nämä eivät tulleet helpolla ;-)

Ihanaa syksyisen viikonlopun jatkoa! Se alkaa olla luonnollista lepoaikaa tästä eteenpäin :-)


Edit 21.10.2018: Lisätty pois jäänyt karttakuva.

Lõun majakalla ja takaisin Sääreen

Säärestä Sõrven majakalta lähdettyäni jatkoin matkaa rantaa pitkin pohjoiseen. Sieltä löytyi toinen, huomattavasti pienempi majakka, Lõun majakka. Parasta majakoissa on se, että niiden läheltä löytyy merta - niin tälläkin kertaa :-)

Keli oli sama, mikä aikaisemminkin. Pieni pätkä satenkaarta piristi mieltä, vaikka ei tuossa kelissä varsinaisesti ollut mitään valitettavaakaan.

Tämä oli aivan suunnittelematon pysähdys, sillä halusin sateisen päivän 'kunniaksi' koluta mahdollisimman paljon uusia paikkoja seuraavaa kuvauspäivää varten.

Majakka löytyi kartalle merkitystä paikasta:

Seuraava aamu olikin sitten jo paljon kuivemman ja valoisamman oloinen :-) Lähdin Sääreen uudestaan katsomaan, millaiselta siellä näyttää paremmalla valolla. Eikä noissa valoisissakaan oloissa ollut mitään valittamista ;-)

Tuuli oli melkoinen, mutta sen kanssa pärjäsi asianmukaisella pukeutumisella.

Koska keli salli, pysähdyin ottamaan kuvia huomattavasti kauemmaksi majakasta. Kuvaan sai perspektiiviä ja merikin mahtui samaan kuvaan.

Ranta oli täynnänsä meren ikiaikoja sileäksi pyörittelemiä kiviä. Ei roson rosoa yhdessäkään.

Voisi melkein luulla, että tässä kuvassa on kovasti lämmintä, niin tuo valo jaksaa hämätä :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Sääressä kehnolla säällä - ihanaa :-)

Kuvausmatka Saarenmaalle oli joululahjani. Tai siis lahjana oli kuvausmatka ja itse sitten pähkäilin ja tutkiskelin erilaisia kohdevaihtoehtoja kevään ja kesän ajan. Loppujen lopuksi päädyin siis Saarenmaalle ja tukikohdan löysin Kuresaaresta, pari kilometriä keskustan ulkopuolelta.

Ensimmäinen varsinainen perilläolopäivä alkoi sateisesti, mutta se ei estänyt lähtemästä kameran kanssa tutustumaan ensimmäisiin luontokohteisiin. Sadekin oli kuurottaista ja kuurojen välissä ehti heilumaan välillä kameran kanssa pitkänkin aikaa. Ja muutaman hetken aurinkokin pilkisteli pilvien välistä. Kotona olisin saattanut jättää kuvausreissun väliin tuollaisella säällä, mutta matkalla pitää hyödyntää kaikki, mitä tarjolla on. Ensimmäinen kohde oli Saarenmaan eteläisin kärki, Sääre.

Tyhjää (ilmaista ja luvallista) karttapohjaa oli vaikea löytää. Paintmaps.com oli paikka josta löysin vihdoin käyttökelpoisia ja luvallisia pohjia.Taustaväri ei tarkoita tietenkään vettä, sillä Viro ei ole saari. Mutta tämä on pelkistetty karttapohja Virosta, ja olen lisännyt siihen Saarenmaa-tekstin ja merkinnyt Säären.

Säären majakka näkyy tuossa valkean talon takana. Pysäköintipaikka jäi tuohon taakseni ja kävelemistä tuli todella vähän (päinvastoin kuin muutamassa muussa paikassa ;-)).

Ensimmäisten kuvien jälkeen jouduin kiiruhtamaan sateen alta takaisin autoon istumaan ja odottamaan. Onneksi seuraava sadekuuro ei kestänyt kauan. Täytyy selvitellä jossain vaiheessa, mitä nuo rakennusten jäänteet tuolla rannassa ovat. Kauempana näkyy sadetta, joka onneksi ohitti niemen.

Majakan eteläpuolella niemi kapenee ja kasvillisuus on niukkaa ja matalaa. Niemen kärkeen asti en mennyt, sillä lokit ja merimetsot patsastelivat siellä tyytyväisen oloisina. Minulle riitti käväisy niemellä ja linnut saivat pitää oman rauhansa minun puolestani. Tunne oli kuitenkin huikea - Itämerta edessä ja molemmilla sivuilla! Tuuli puhalsi reippaasti ja syksy oli kovasti läsnä. 

Kaiken tämän keskellä huomasi taas luonnon mahtavuuden ja oman pienuutensa. En ole koskaan aikaisemmin nauttinut huonosta kelistä näin paljon.

Niemen korkeimmat puut eivät olleet paljoakaan minua korkeampia. Pieni hiven auringonvaloa synkkien pilvien välistä teki näkymästä lähes maalauksellisen :-)

Suosittelen meren tai suuren järven rantaa tuulisella ja pilvisellä kelillä. En keksi montaa muuta paikkaa, jossa tuollaisella kelillä voi tuntea niin voimakkaasti olevansa elossa ja onnellinen kuin juuri tuolla :-)

Kun kotona muistaisi myös sen, ettei antaisi harmaan kelin estää, vaan miettisi, mitä eksoottista siitä voisi löytää :-)

Upeaa lokakuun alkua sinulle! Ja eksoottisia hämärän hetkiä ;-)