Sumuja ja usvia

Syksy on tuonut tarjolle ihanat aamu- ja iltasumut. Ei tietenkään jokaikinen ilta ja aamu, mutta usein kuitenkin :-) Poriin ajaessani ihailin mahtavia säiden vaihteluita, erityisesti sumuja, jopa hernerokkasumuja. Takaisin ajellessani törmäilin sumu- tai ehkä paremminkin usvavyöhykkeisiin. Välillä ne osuivat tielle, välillä tien sivuun. Pikaisesti psähdyin pariin kertaan kuvaamaan ihanaa sumua, mutta ehkä sitä pitäisi lähteä kuvaamaan ihan erikseen, etukäteen kameran asetukset harkiten ja mieluiten vielä jalustan kanssa.

Nyt pääsi kuviin kohinaa oikein kunnolla, mutta siitä viis, nautinto ja elämys olivat ihan huippua!

Työpäivän jälkeen on jo hämärää, aika pian ihan pimeää. Enää ei ole tiedossa työpäivän jälkeisiä metsälenkkejä, mutta edelleen kroppa ja pää vaativat irtautumista työpisteestä työpäivän jälkeen. Kun keli on vähänkään sallinut, olen käynyt puhtaasti kävelemässä valaistuilla reiteillä. Etätyöpäivän jälkeen on aikaa kunnon kävelyyn ja silti aikaa jää vielä vaikka mihin!

Pitäisi alkaa viritellä talvivaloja pimeneviin iltoihin. Kaikki valo tekee hyvää tähän aikaan vuodesta :-)

Kovasti pimeän kestävyyttä ja muista pitää huolta itsestäsi!

Syksyn usvaa ja vanhoja kurkikuvia

Kävin autolla tutkimassa kuvausmahdollisuuksia, kun kerrankin tällä viikolla olin ennen kuutta jo kotona. Linnut eivät enää käy lintutornilla niin kuin aikaisemmin, joten jotain muuta on mietittävä. En löytänyt lintuparvia tai edes erityisen tyrkyllä olevia yksilöitä, mutta laskeva aurinko oli kaunis. Pelloilla ja alavilla alueilla ei ollut hallan vaaraa, vaan usvaa. Laskeva aurinko valaisi usvaa kauniisti. Ikävä kyllä aina puutui joko sopiva pysähdyspaikka tai asiallinen tausta. Kaunis laskevan auringon valaisema usva menettää hohtoaan, kun keskellä törröttää trampoliini jne.

Mutta valaistuin siitä, että syksyn parhaat elementit alkavat olla käsillä. Yksityiskohdat ja kauniit maisemat saattavat olla nyt parasta katsottavaa ja kuvattavaa. Nyt vain säätiedotuksia seuraamaan ja etsimään kartalta hyviä kuvauspaikkoja. Illan pienet hetket saattavat poikia enemmän kuvausmatkojen suunnittelussa kuin hätäisessä harhailussa.

Asiasta sujuvasti kolmanteen: kurkien näkemisestä on aikaa. Nämä kurkikuvat on otettu syyskuun ensimmäisenä päivänä. Saa nähdä, näenkö kurkia lähietäisyydeltä vielä tänä vuonna vai täytyykö odottaa kevääseen asti. Hurmaavia ne ovat...

Kesäaamua ja väärinkäsitys ;-)

Edellisen postauksen viimeisestä kuvasta päästään tuon samaisen aamun tunnelmiin. On usvaa, mutta aurinko on jo noussut niin korkealle, ettei punasta näy häivääkään. Silti silmää hiveli - tai siis oikeastaan molempia ;-)

Kosteus oli tiivistynyt rannan korsiin...

Koira oli sinäkin aamuna kanssani rannalla ja antoi minun kuvata ihan rauhassa. Pureskeli ruohoa, kahlaili vedessä ja kieriskeli jonkin todennäköisesti todella ällöttävän hajuisen jutun päällä - tullakseen sen jälkeen sänkyyn istumaan melkein naamani päälle ;-) Mentiin nimittäin vielä uudelleen nukkumaan. Koirakin siirtyi vihdoin pois kasvoiltani ja nukuimme vielä pitkän tovin.

***

Sitten vielä tähän päivään. Kerroin töissä ihanalle, rakkaalle työkaverille lomastani ja siitä, että olin ollut kuvaamassa kokonaisen päivän sääksiä 30-asteisessa piilokojussa. Hän katsoi minua sillä tavalla huterasti, kuin kummallista ihmistä katsotaan, mutta normalisoitui pian - hänhän tietää valokuvaushulluuteni. Iltapäiväkahveilla hän mainitsi jollekin, että hassuhan se (minä) on, kun kuvaa hyttysiä koko päivän. Hän oli kuvitellut minun kuvaavan sääskiä kuumasta piilokojusta - ei ihme, että hämmästytti ;-) Eikä se kalasääksi ole todellakaan mikään jokahemmon tipu, joka tunnettaisiin paremmin kuin varpunen. Ei ihme, että siinä saattoi erehtyä. Päivän hauskin hetki - ehdottomasti :-)

Usvaa ja auringon punaa

Jos oli kuun lasku kaunista, niin valittamista ei ollut auringonnousussakaan. Aurinko ei näkynyt meille asti, mutta taivaan värit leikkivät kilpaa järven usvan kanssa...

Kuun laskua ennen auringonnousua

Viikko sitten lauantaina oli superkuun aika. Iltaan en ehtinyt, mutta aamulla kolmen aikoihin heräsin ilman herätyskelloa ihan kreivin aikaan. Kävi minulle mieluusti nämäkin maisemat :-)

Paikka on Vaskivesi Virroilla, Pirkanmaalla. Vaskivesi on Näsijärven pohjoista osaa, Tampereesta reippaasti alle sata kilometriä pohjoiseen. Ei kannata kysyä minulta tuota sen tarkemmin ;-) Maantietoni pettää aina.

Viimeisessä kuvassa kuu on jo melkein laskenut ja nouseva aurinko alkaa värjätä taivasta. Kaunis maa meillä, eikö vain? :-)