Imatralla koskella

Tänään ulkolämpötila kohosi meillä 23 asteeseen. Tuli kiire etsiä kevyempiä kesähepeniä, välikausivaatteet ovat jo liian kuumia. Tein töitä parin palaverin ajan pihatoimistossa. En pidä kuulokkeista, mutta niitä on pihalla käytettävä. Palasin jonkin ajan nautiskelun jälkeen takaisin sisälle ja nakkasin kuulokkeet nurkkaan.

Tänään oli ennätysmäärä palavereita, peräti seitsemän! Mutta vastaavasti puolet palavereista oli todella  innostavia, vuorovaikutteisia ja hyvähenkisiä keskustelupalavereita, joissa kukaan ei ollut puhuva pää ja kaikki pääsivät puhumaan asiaa. Tästä päivästä jäi kiireestä ja sen pituudesta huolimatta todella upea fiilis! Tuloksena oli paljon kättä pitempää jatkoa varten ja samalla työinto koheni välittömästi. Kiitos Marjaana, Terhi, Minna ja Päivi!

Potkua tähän kiireeseen tuo tietenkin myös tuo viime viikon loma. Käytiin myös Imatrankoskella. Siellä ei vesi virrannut juuri tuolloin, mutta kosken rakenteet olivat pysäyttävän ihanat.

Tämä pikkupuro on kosken sivujuonne. Kauniisti maisemoitu. Kuvassa maassa näkyvä reppu löysi kuvaussession aikana omistajansa onnellisesti 😊.

Tässä varsinaista koskiuomaa alajuoksulla. Ei vettä, mutta sitäkin jylhempiä kiviä.

Alajuoksua toiseen suuntaan. liikuttavan rouheaa maisemaa.

Vieressä olevassa Kruununpuistossa kävin vain pikaisesti. patsaalla oli kummalliset tasavarpaat, mutta kaikkihan me olemme erilaisia ja monen muun mielestä kummallisia. En silti paljasta tässä omia kummallisuuksiani yhtään tarkemmin 👍.

Mahtavan ihanaa keväistä helatorstain odotusta. Nautitaan säistä 🥰.

Kevään joutsenia ja mahtava kävelykokous

Joutsenia ja hanhia riittää nyt silmän iloksi vähän kaikkialla. Tämän parin tapasin viime viikonloppuna pienellä kevätretkelläni.

Pysähdyin autolla tien reunaan nämä nähdessäni. Avasin ikkunaa ja kuvasin siitä vaivihkaa. Olisivat muuten pelästyneet ja lähteneet pois. Samasta syystä en kuvannut kovin kauaa, en halunnut häiritä yhtään kauempaa kuin kuvien ottaminen vei aikaa. Jäivät onneksi oikein rauhallisina laiduntamaan pellolle lähtöni jälkeenkin.

Olemme aiemmissa työyhteisöissäni kokeilleet käveleviä kokouksia silloin tällöin jo 2000-luvun alusta alkaen. Nyt kollegani Marjaana otti kokeiluun liikkuvan kokouksen Teamsin avulla. Lähdin luonnollisesti kokeiluun innokkaasti mukaan etenkin, kun keli oli mitä mainioin.

Ajattelemattomuuksissani suuntasin matkani Ahveniston metsään, jossa on joitakin todella erämaisia vyöhykkeitä ilman kunnollista kenttää (tai kenttää ollenkaan). Havahduin pian kuuluvuusongelmiin, jotka eivät juuri häirinneet itseäni kuuntelussa, mutta varmuuden vuoksi pysähdyin oman puheenvuoroni ajaksi paikalleni mahdollisimman aakeaan paikkaan. Pieniä kuuluvuusongelmia taisi olla, joten ensi kerralla muistan suunnitella kulkuni sivistyksen pariin 🤭.

Perinteisessä kävelukokouksessa tulee helposti se ongelma, että ryhmän eri laidoilla olevat ihmiset eivät kuule toisiaan riittävästi. Teamsin avulla osallistuminen oli tasaveroista ja vaivatonta. Ihastuin tähän kokeiluun aivan täysillä!

Kokouksen jälkeen olin virkistynyt ja uudistunut. Omat asiani olin kuvannut kännykän kameralla itselleni muistiksi, joten mitään ei jäänyt unohduksiin 👍.

Kiitos, Marjaana!

Iloa etätyöhön - siihen omaan elämään :-)

Etätyön etäpalavereissa joutuu katselemaan itseään ja omaa työpistettään enemmän kuin koskaan. Parissa viikossa tulin siihen tulokseen, että oman viihtyvyyteni vuoksi haluan tehdä parannuksia etätyöarkeeni, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään valittamista ollutkaan. Päinvastoin, olosuhteeni ovat erinomaiset. Jotain pientä vain puuttui.

Tilasinpa siis nettikaupasta itselleni uuden etätyömekon (alennuksesta, niin kuin melkein aina). Toimistolle matkatessa mekko kohtaa monen monta haastetta, kuten rypistymisen pitkillä matkoilla, sukkahousut, mahdollisen alushameen tarpeen, kenkävalinnan ja tietenkin oikeanlaisen takin. Mutta kotona etätöissä kaikki nämä haasteet onkin selätetty tuosta vain :-) Mekko on myös kivasti värikäs, rento, päällä mukava ja silti siisti. Tähän kännyräpsy uudesta etätyöminästäni (toki en aio joka päivä olla töissä tuossa samassa mekossa, mutta tämä on hyvä itseensä investoimisen alku :-)).

Toisen kohennuksen tein työpisteeseeni. Minulla on iso työhuone, sillä se on pojan entinen huone. Työpisteen lisäksi minulla on kaapistotilaa ja pari pientä nojatuoliakin. Teams-kokouksessa näen kuitenkin vain juuri sen kohdan, missä istun. Ja erotettuna kokonaisuudesta se näytti hieman karulta. Ostinpa itselleni piristykseksi sinne viherkasvin. Pullojukka pehmentää tunnelmaa mahtavasti. Laitoin vielä kuvan ottamisen jälkeen sen alle korokkeen, ja nyt se on juuri täydellisellä korkeudellakin :-) Tämäkin kuva on puhdas kännyräpsy.

Tuoli ja työpöytä ovat pojalta perittyjä. Joskus sitten vaihdan työtuolin uuteen ja ryhdikkääseen. Hieman tuo tuntuu istuessa, että tuoli on ollut todella paljossa käytössä. Toisaalta etäkokousten välissä teen usein töitä esimerkiksi ruokailuhuoneessa, mutta ehkä tähän ergonomiseen asiaan voisi silti puuttua ;-)

Uusi mekko ja viherkasvi ovat tuoneet hetkessä paljon positiivista fiilistä etätyöhön. Aina löytyy jokin keino, jolla voi hemmotella itseään hieman tässä kovasti rajatussa arjessa.

Oletko sinä lellinyt itseäsi oman arkesi keskellä?

Etätöitä enemmän ja eri tavalla kuin koskaan

Työmatkani on reilut sata kilometriä suuntaansa, joten on helppo ymmärtää, että tavallisissakin olosuhteissa teen mielelläni etätöitä ihan runsaasti. Junalla matka kotiovelta toimistolle (ja päin vastoin) kestää olosuhteista riippuen noin kaksi tuntia. Etätyöpäivänä säästän siis noin neljä matkatuntia. Se tuo elämään laatua aivan tavattoman paljon :-)

Käytännössä minulla on viikossa keskimäärin kaksi toimistopäivää, jotka ovat enemmän ja vähemmän täynnä kokouksia. Kolmen etäpäivän aikana on hieman vähemmän etäkokouksia Teamsilla ja sitten aikaa keskittyneeseen ja uppoutuvaan työn tekemiseen. Minun työni ei ole pelkää kokoustamista, päin vastoin, suurin osa työstä on asiantuntijatyötä kokousten lisäksi. Yhtälö toimii tällä tavalla hyvin.

Normiarjessa etäkokouksissa ei tarvitse näyttää oikeaa naamaansa. Näytöltä jaetaan kaikille tarvittavat dokumentit ja keskustelu käy niiden ympärillä. Siksi olen tavallisesti rennosti käynyt aamupäivän kokoukset yöpuvussa ilman meikkiä (mikä poikkeaa huomattavasti toimistoarjen näystä, jossa pyrin meikillä piilottelemaan rupsahtamisen vaikutuksia näkymättömiin). Lounaalle olen sitten pukeutunut oloasuun, mutta meikkeihin en ole koskenutkaan, hiuksetkin ovat saaneet vain harjan selventävän kosketuksen.

Nyt kun kollegatapaamiset ovat vain etäyhteyden välityksen varassa, kasvottomat kokoukset ovat tuntuneet etäännyttäviltä. En edellytä muilta mitään erityistoimia, mutta nyt olen jokaiseen etäpalaveriin pukeutunut siisteihin päivävaatteisiin ja meikilläkin olen hieman paikkaillut pelottavimpia kohtia kasvoissani. Hiukset ovat päätyneet ponnarille, se on nopein tapa siistiä niiden ulkoasua. Ja kasvottomien kokousosallistumisten sijaan olen räväyttänyt kokouskameran päälle.

Joskus pidän live-kameran päällä koko kokouksen ajan, joskus vain kokouksen alun ajan. Olen päättänyt, että elämä jatkuu melkein live-kohtaamisina minun kokouksissani koronasta huolimatta. Parhaimmillaan koko kokousporukka on vapauttanut kameransa kokouskäyttöön ja olemme oikeasti nähneet toistemme ilmeet ja elämän. Ne ovat olleet aivan mahdottoman upeita kokouksia, joissa vuorovaikutus on kivunnut ihan eri tasolle kuin noissa kasvottomissa kokouksissa.

Ilman kameraa oleminen kokouksessa on ihan ok, kun väliin mahtuu päiviä, jolloin työkavereita näkee oikeasti ja aidosti kasvokkain. Näinä aikoina videokuvakin kollegasta on upeaa luksusta tähän kasvottomaan ja osin aika yksinäiseen työelämään. Siksi käytän kameraa jatkossakin, vaikken mikään silmän sulostus olekaan. Ainakin minä näyn aitona ja minuun oleellisesti kuuluvat käsien käyttäminen (huitominen) näkyy luonnollisesti sellaisenaan :-)

Etäkokoukset ovat tiiviitä ja intensiivisiä. Tänään vedin ensimmäisen etätyöpajani. Sen valmistelu oli kunnon rupeama ja itse työpajakin oli taas todella keskittynyttä menoa. Täytyisi ryhtyä opettelemaan taukojen pitämistä näiden intensiivisten päivien keskellä.

Minun työni määrä on melkein kaksinkertaistunut tämän uuden tilanteen myötä. Kampaajani jäi sen sijaan tauolle, sillä hänen asiakkaansa peruuttivat aikojaan kalenterin tyhjäksi. Kenenkään työ tai elämä muutenkaan ei varmaankaan ole jäänyt ennalleen. Muutokset sen sijaan ovat olleet aivan mahdottoman erilaisia. Toivon sinulle ja läheisillesi voimia ja sitkeyttä tästä tilanteesta selviytymiseen. Autetaan toinen toisiamme niillä keinoilla, mitä meillä on käytettävissä.

Muutama kuva tähän loppuun meidän satunnaisverailevista joutsenistamme. Upeaa loppuviikkoa!

Joulukoristeita ja kesän muistelua :-)

Tänään ruokailuhuone sai joulukoristeet. Kaikkea sitä ehtii, kun on etäpäivällä töissä ja ennen viittä jo vapaalla :-) Helsinki-päivän jälkeen olisin kotona vasta puoli seiskan aikoihin ja melkoisen paljon väsyneempänä.

Eikä tämä päivä mukaan laskien koko loppuviikolle ole kuin yksi puhelinpalaveri. Toki muuta työtä riittää loputtomiin niin paljon kuin jaksaa tehdä, mutta joulun läheisyys näkyy jo palaverien vähentymisenä. Ja se loputon työmäärä on onneksi melkoisen paljon itse säädeltävissä. Täytyy vain priorisoida eikä kaikesta tarvitse ottaa taakkaa harteilleen :-)

Etätyö näkyy tällä viikolla silläkin tavoin, että tapaan peräti kahtena päivänä töiden jälkeen ystäviäni. Mahdottoman upeaa laatuaikaa :-)

Joulusta on tulossa lumeton ja pimeä, mutta kyllä se lumi sieltä tulee, kun on tullakseen. Joulun henki ei katoa lumettomuudessa mihinkään eikä rentoutuminenkaan häiriinny yhtään pätkää ;-)

Käsityöaika on kiikuttanut käsiini puikot ja sukkatehdas on taas käynnissä - tavallista leppoisammalla tahdilla, mutta käynnissä kuitenkin. Sukissa on melkein kaikissa joko palmikkoa tai valepalmikkoa. Kokeilen erilaisia kuvioita per sukkapari ja kehitän teemaa edelleen seuraavaan sukkapariin. Tänä talvena sukkailu on ollut meditatiivista ei-suorittamista. Ihanaa :-)

Olen käynyt kesän kuvia läpi. Muistellut, editoinut ja karsinut. Nämä kuvat ovat toukokuun viimeisiltä päiviltä.

Silkkiuikut seilasivat pesille ja takaisin.

Tämän perhosen arvelen olevan mustatäplähiipijä. Näyttää pikkuisen lauhahiipijältä ja sitten ei kuitenkaan melkein yhtään ;-)

Ja tämän väittäisin olevan niittyhopeatäplä. Siiven alapinta kertoo hopeatäplien tunnistamiseen tarvittavia tietoja paljon enemmän kuin yläpinta :-)

22.12. on talvipäivänseisaus. Siitä lähtee päivä pitenemään pikkupikkuhiljaa :-)

Mukavaa joulukuun jatkoa!

Työmatkoja ja etätyötä - ja kettu

Laskeskelin, että työmatkaani kuluu nykyisin päivässä kaikkiaan 3 tunnista 30 minuutista 3 tuntiin 45 minuuttiin. Se tekisi 17,5-18,75 tuntia viikossa, jos joutuisin matkustamaan toimistolle joka päivä. Siis jos juna sattuu olemaan ajoissa. Vr osaa lisätä vekkulisti matkustusaikaa helposti tunnillakin päivässä ;-)

Suuri osa tuosta matkustusajasta on aina pois nukkumiseen käytetystä ajasta. Sen lisäksi matkustaminen rasittaa aina huomattavasti normi istumatyötä enemmän. Reilut viisi vuotta sitten käytin työmatkaan viikossa noin 15 tuntia + Vr-lisät. Viikonloput sujuivat aina myöhäisen aamuheräämisen ja päiväunien merkeissä. En kaipaa sellaista yhtään.

Onneksi meillä ei tarvitse nykyään matkustaa työpaikalle vain ollakseen siellä. Palaverittomina päivinä voi hyvin olla etätöissä ja lisäksi monet palaverit hoidetaan joko osaksi tai kokonaan tehokkaina skype-palavereina. Niissä ei juurikaan ylimääräistä 'lässytetä' ;-) Tiivistä asiaa.

Kahden lähipäivän matkasaldoni on minimissään 7-7,5 tuntia. Sekin päihittää jo monen 5-päiväisen matkasaldon.

Mutta koska on etätyö, ehtii hyvällä kelillä töiden jälkeen hyvin vielä kuvaamaan ainakin näin kesän valoisilla keleillä. Ja silti ehtii vielä ajoissa kotiin rentoutumaan seuraavaa työpäivää varten.

Tästä ketusta en enää muista, tapasinko sen viikonloppuna vai etäpäivän jälkeen, mutta kohtaaminen oli lyhyt. Kameran asetukset olivat hieman pepuillaan edellisen kuvauspaikan jäljiltä ja minä rynnistelin kuin metsäsika paikalle pellon laitaan, mikä tietenkin oli typerää. Mutta niin vain kävi ja kettu viiletti pakoon lyhyen silmäyksen jälkeen. Ihana kohtaaminen silti, kaikki tyynni :-)

Kuivan kelin jälkeen ainakin meille on luvassa vesisateita - tervetulleita sellaisia, kunhan eivät pursua yli. Sopivan (ulkoisesti) kosteaa kesäkuun loppua!

Joulu lähestyy - kiire vähemmän ;-)

Vähenevä valo tyrmää elinvoimaani ikävästi. Onneksi työpaikalla saa tehdä etätöitä ja minimissään kolmen tunnin työmatkat voi korvata enemmän ja vähemmän unella ja levolla. Lepo makuuasennossa  (sängyssä) voittaa mennen tullen junan puoli-istuvan asennon ja läheisyydessä henkivät kanssamatkustajat. Anteeksi vaan, ihanat matkustuskaverit - teissä ei ole mitään vikaa, mutta nukun mieluummin pienemmässä seurassa ;-)

Etätyö antaa myös aivoille vapaampaa aikaa. Pääsen suunnittelemaan töitäni ja elämääni pitemmällä tähtäimellä, kun häiriöt eivät keskeytä ajatuksiani lyhyin väliajoin. Miten vapauttavaa :-)

Etätöiden jälkeen on myös mahdottoman ihanaa päästä takaisin työpaikalle työkavereiden luo. Palaverikiirekään ei häiritse läsnäolopäivillä. Kyllä sen silloin jaksaa :-)

Sopeutuminen luo sopeutumista. Kun arki ei enää suju vanhoin nuotein, nuotteja tulee viriteltyä arkeen entistä enemmän. Ja työpäivän jälkeenkin löytyy yhä useammin aikaa haistella muuta elämää. Mikäs sen parempaa :-)