Lomaa, peitto valmistui ja sinitiaiset pesäpöntöllä

Tässä ensin pari kuvaa valmistuneesta torkkupeitosta. Koko oli lopulta 70 x 130 cm ja painoa sille kertyi hieman alle 900 grammaa. Lisäksi alla linkki Novitan ohjeeseen, jossa on käytetty myös samanlaista nelinkertaista tuplalangankiertoja kuin peitossani.

Sylissä pihatuolissa istuessani

Lähikuva, käsi mittakaavana

Linkki Novitan virkkausohjeeseen tässä: Kesäkukka -virkattu vyölaukku.

Olin pääsiäisen jälkeisen viikon kauan odotetulla talvilomallani ja tänään oli hyppäys takaisin arkeen - ihan junalla Helsinkiin asti. Loma teki hyvää ja se oli ihanan vaihteleva. Minussa heräsi taas eloon jotain jo nuukahtanutta ja menetetyksi luulemaani. Hyviä asioita siis.

Eilen seurasin myös sinitiaisten vipinää yhdellä pihapöntöistä. Siinä seistessäni tuli taas niin kiitollinen olo kaikesta. Se on yksi niistä tunteista, jotka häipyvät kiireessä ja väsymyksessä perimmäisen nurkan viimeiseen koloon piiloon.

Ihania kevätpäiviä ❤️

Ripelankaprojekti ja sukka-arvonnan tulokset (korjattu painos)

Jokaisesta syntyvästä sukkaparista jää jäljelle keränloppuja, ripelankoja. Yritän säännöllisesti löytää jotain mielekästä tapaa jalostaa ripelangoista jotain uutta. Mielellään jotain, jonka lankojen päättely ei olisi melkein mielipuolisuuteen johtava uuvuttava projekti.

Instagramin virkkausvideoita selatessani päädyin mukavan näköiseen virkkausmalliin, mutta en tiennyt, miten se toimisi käytännössä ja mitä siitä oikein haluaisin tehdä. Aloitin kokeellisen ripelankaprojektin, josta näyttää syntyvän pieni torkkupeitto. Leveys on kokeilusyistä vain noin 70 cm. Pienempi olisi ollut hassuttelua ja isompi ei olisi edennyt koskaan kokemuksia tuottavaksi projektiksi asti.

Tämä on oikeasti pehmoinen ja paksu, vaikka kuvassa saattaa näyttää tiukasti kudotulta räsymatolta. Materiaali on melkein kokonaan 7 Veljestä -lankaa. Tämä on ollut koukuttavaa 🥰. Mutta nyt se on siis kaikessa pienessä koossaankin vielä kesken.

Sitten sukka-arvontaan ja sen voittajiin.

Pienimmät sukat menivät Kirsille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi pienimmät sukat menivät puolestaan Maaritille - onneksi olkoon! 🎈

Toiseksi suurimmat sukat arvonnan onnetar arpoi Hippohiirelle (nimi korjattu, pahoittelut ajatuskatkoksesta) - onneksi olkoon! 🎈

Ja ne kaikkein suurimmat sukat lähtevät Suville - onneksi olkoon! 🎈

Laitan viestiä voittajille vielä jotain muutakin reittiä pitkin. Nimesi, nimimerkkisi, voittamasi sukkien tiedot ja osoitetietosi voisit lähettää minulle sähköpostiini susanna.hietanen.oma (at) gmail.com.

Kiitos kaikille osallistuneille ja kilpailua kommentoinneille 🎈🥰❤️😍🐥🧦

Erilaisuus jaksaa haastaa ja ripelankasukkia valmistunut

Erilaisuus on kaunista ja yritän jatkuvasti kasvattaa itseäni siitä iloitsemiseen. Välillä tulee pieniä pysäytyksiä, kun putoaa keskustelukumppaninsa kartalta ihan täysin. Tällä hetkellä treenaan kuuntelemista ja pohtimista. Ja kommentoimatta jättämistä. Olen edistynyt, joskus toki sakkaa.

Eräässä tilaisuudessa puolitutun ryhmän kanssa vaihdettiin aamutervehdyksiä. Yhdellä oli fantastinen aamu, toinen valitteli väsymystään raskaan henkilökohtaisen viikonlopun jälkeen. Minä mielessäni aloin huolehtia siitä, onko joku läheinen sairastunut, joutunut onnettomuuteen tai jopa kuollut. Mutta ei, hän oli kasannut uutta kasvihuonetta. Raskasta toki sekin varmasti omalla tavallaan. Teki mieli sanoa jotain elämän raskaudesta, mutta yllättävän helppoa oli olla hiljaa. Sitten kolmas osallistuja ymmärsi elämän rankkuutta, olihan hänkin ollut taloyhtiön talkoissa.

Elämä on ihanassa vaiheessa, kun nuo ovat elämän rasittavimpia tapahtumia. Onneksi elämän koettelemukset useimmiten osuvat siihen haarukkaan, johon kypsyystasomme riittää. Vaativampien haasteiden aika on myöhemmin. Vaikka sitten yksittäisissä tapauksissa suuret koettelemukset ja katastrofit eivät kysy ikää sen kummemmin kuin kypsyystasoakaan. Niiden edessä olemme kaikki melkoisen voimattomia.

Kunnioitetaan siis toistemme haasteellisia tilanteita 💖.

Ripe- eli jämälangat ovat lisääntyneet valmistuneiden käsitöiden myötä. Olen käyttänyt taas muutaman tovin ripelankojen hyödyntämiseen - kaikki kiertoon. Ripelankasukkia on valmistunut muutamakin pari. Niiden tekeminen on hidasta ja viimeisteleminen vieläkin hitaampaa. Tavallaan ihan hullun hommaa. Mutta ihan lämpimiä sukkia niistäkin saa aikaiseksi.

Kuvassa vasemmalla kaksi paria naisten sukkia ja oikealla kaksi paria miesten sukkia. Miesten sukat menevät meidän perheen miesten sukkalaatikkoon odottamaan oikeaa hetkeä. Naisten sukat menevät harkintalaatikkoon. Eivät päädy omaan käyttööni ainakaan näillä näkymin. Nuo kirjoneulesukat ovat aivan erityisen paksut ja lämpöiset sisäsukiksi.

Aloitin oman sukkaprojektin ihan itselleni. Tavoistani poiketen teen sukat ihan ohjeiden mukaan. Lanka on Novitan Nallea, ohuempaa, mitä tavallisesti käytän. Teen kahta pintaneulesukkaa yhtä aikaa, ja pyrin varmistamaan näin sen, että käsialani on sukissa jokaisessa kohdassa keskenään samanlaista. Käsiala saattaa muuttua suuntaan tai toiseen näin vähemmän pintaneuletta neulovalla projektin aikana. Nyt sukista tulee varmasti samankokoiset. Lisäksi ne myös valmistuvat samaan aikaan - ei tule sitä vaaran paikkaa, että ensimmäisen sukan jälkeen tulisin toisiin aatoksiin. Keväällä minulla jokin neule jää aina kesken ja kesätauko yllättää. Yritän nyt välttää sitä tässä projektissa.

Vaikka tuo alku näyttää yksinkertaiselta, melkoista ohjeiden luentaa ja apupuikon heilutusta se on vaatinut. Hitaasti, mutta meditoivasti edistyy tämä sukkaprojekti 🦶.

Koivuallergia valvotuttaa minua hieman öisin. Yskin kuivaa yskää, kummallinen allergian muoto, mutta niin se vain koivun siitepölyaikana menee.

Ihania kevätpäiviä sinulle! Luontoelämyksiä ja -kohtaamisia, lumoavaa äänimaailmaa ja ihan puhdasta luonnosta ja keväästä nautiskelua 💖🐓🤸‍♀️

Sukka-arvonnan voittajat arvottu, Lahti-päivä ja ihanaa keliä luvattu lauantaiksi!

Sukka-arvonta on nyt suoritettu. Mieheni toimi 'onnena' ja poimi omilla kätösillään kullekin sukkaparille voittaja-arvan. Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille.

Sukkapari A: Sydänsukat

Voittajaksi nousi Hippohiiren arpa, lämpimät onnittelut! Laitanpa tästä vielä sähköpostia postiosoitetta varten.

Sukkapari B: Kirjoneulesukat

Nämä sukat voitti Hilavitku, lämpimät onnittelut! Näistäkin laitan viikonlopun aikana vielä sähköpostia.

Ja sukkapari C: Tumman vihreät sukat raidoilla

Näille sukille mieheni 'Onne' (ei siis onnetar) arpoi voittajaksi Stanstan. Lämpimät onnittelut! Laitanpa tästä Stanstan blogiinkin viestiä.

Postiosoitteet voi lähettää minulle osoitteeseen luonnonluomaa@outlook.com 🥰.

Huomenna lähden Lahteen tervehtimään isää. Täytyy käydä matkalla suklaaostoksilla, kun en koskaan muista toimia etukäteen. Toki työrintamalla on ollut niin kiirettä, ettei vapaa-ajalla ole liiennyt energiaa juurikaan. Mihinkään siis.

Hieman tässä on totuttelemista siihen, että perillä on vain yhden vanhemman kohtaaminen. Toki myös vanhempien asuntoa pitää nyt perata sillä silmällä, ettei mitään tärkeitä muistoja tai vanhemmille tärkeitä tavaroita sujahda minkään tyhjennyssiivouksen mukana ulottumattomiin. Kaikkea 'turhaa' en yritäkään kuljettaa asunnosta ulos. Tyhjennyssiivous hoitaa sitten ne loput, mitä itse (tai veljeni perhe) ei päätä kierrättää tai ottaa omakseen. Meille ei kovin montaa tavaraa voi tulla ilman, että jotain pitäisi pistää entisistä tavaroista kiertoon. Säilyttämisen halu on jäänyt jotenkin itsestään aivan liian korkealle tasolle.

Viikonlopuksi on luvattu ainakin Hämeeseen luvattoman kaunista keliä. Suosittelen ulkoilemaan 💖. Pienikin valohoito ja alkaneen lintukonsertin kuuntelu tekee hyvää.

Mitä muuta luvassa viikonloppuusi?

Nauramisen ilo, koskikaroja ja muistutus villasukka-arvonnasta

Pysähdyinpä tänään taas ihan kunnolla miettimään sitä, kuinka tärkeitä asioita ilo, huumori ja nauraminen ovat minulle. Mietiskely lähti siitä, kun ajattelin eilisiltaa. Juuri ennen nukkumaan menoa päätin vilkaista ihan vähän vielä Instagramia. Instagramin videoista löydän aina jotain  hauskaa ja ilahduttavaa. Niin nytkin. Laitoin perheellekin jakoon muutaman itseäni eniten huvittanutta ja viihdyttänyttä videota. Ihan tyrskyin naurusta niiden aikana, mutta kovasti hiljaa piti olla, sillä mies oli käynyt jo nukkumaan. Olipas vaikeaa olla hiljaa, kun nauratti ihan mahdottomasti. Ja naurustahan seuraa aivan valtavan hyvä olo.

Minun mielestäni hauskat videopätkät eivät todennäköisesti ole kaikkien muiden mielestä sitä suurinta hauskuutta. Huumorintaju ja hauskuussuoni ovat kaikilla niin erilaisia. Ja hyvä niin.

Nyt laitan itselleni listalle nauramiseen asti viihdyttävän hauskuuden löytämisen vähintään kerran viikossa. Se on selvästikin jotain, mikä toimii minulla todella mainiosti.

Tähän taustaksi toistan itseäni jostain aiemmasta kirjoituksestani (sillä niitähän riittää). Minulla oli äitini mielestä ainakin lapsena ja nuorena ruma nauru. Sain monesti kehotuksen ja käskynkin äidiltä olla nauramatta juuri sen vuoksi. Melkoisen kilttinä tyttönä tyydyin siis hymyilemään. Toki aika harvoin tapahtui mitään, mikä olisi minua aidosti naurattanutkaan. Oliko kyse siitä, etten oppinut nauramaan, kun en saanut nauraa vai siitä, etten oppinut nauramaan kauniisti, kun minua nauratti niin harvoin? Siinäpä mysteeri.

Äidin viimeisinä vuosina nauroin useinkin tavatessamme. Hän ei koskaan enää torunut minua nauramisestani tai arvostellut nauruni laatua. Asiat voivat todellakin muuttua.

Arjessa minua naurattaa useimmin Pixie. Hän osaa kaikessa hurmaavuudessaan olla hauska ja yllättävä ihan tämän tästä. Olemme kyllä miehenikin kanssa eräänlaisia hassuttelijoita. Olen onnekas päästessäni olemaan parisuhteessani hölmö ja hassu itseni ja samalla oikein normaali ja arvostettu. Siinä mielessä erityisesti meillä vakka on löytänyt kantensa.

Nauratko sinä usein? Ääneen vai äänettömästi? Millaiset asiat saavat sinut nauramaan? Vai koetko ilon ihan muulla tavoin?

Toki minäkin koen toisinaan myös mykistävää iloa ja onnea, jolloin sanoja ja ääniä ei tarvita (eikä kaivata). Nauru on viime aikojen koettelemuksissa jäänyt väliin ja nyt huomasin taas nauttivani siitä ihan selkäpiitä myöten. Ja onpa niitäkin aikoja ollut, kun ihan selviytyminenkin on ollut tavattoman tyydyttävää.

Tähän loppuun vielä pari koskikarakuvaa 🥰.

Loppuun muistuttelen vielä villasukka-arvonnasta. Perjantaihin kello kuuteen asti pääsee osallistumaan arvontaan. Arvonnan säännöt ja ohjeet löytyvät täältä samoin kuin kuvat arvottavista sukista.

Talvi on melkeinpä kauneimmillaan ainakin täällä lumirajan pohjoisella puolella. Naurettavan iloista tai lempeämmän upeaa helmikuun jatkoa 🥰

Ripelankasukka-arvonta - pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa villasukka-arvonta. Kahdet ripelankasukat ja yhdet kokeilusukat arvotaan lauantaina 11.2. Arvontaan voi osallistua perjantaihin 10.2. klo 18 asti. Blogin lukijaksi rekisteröityneellä on kolme arpaa sukkaparia kohti ja rekisteröitymättömällä yksi arpa sukkaparia kohti. 

Ilmoita kommenttikenttään, minkä (kaikkien) sukkaparien arvontaan haluat osallistua ja millä arpamäärällä. Jos tuli selitettyä monitulkintaisesti, saa kysyä tarkentavia kysymyksiä 👍. Voit jättää sähköpostiosoitteesi tai muun tunnistetiedon kommentteihin tai lähettää sen minulle sähköpostiin: luonnonluomaa@outlook.com. Ja jos satut voittamaan eikä minulla ole yhteystietojasi, joudut tarkistamaan tilanteen täältä blogistani.

Ensin kokeilusukat eli sukkapari A:

Sydänsukat kohoneuleella. Kapea varsi, hoikkajalkaiselle varmasti sopivan rento, varret voi taittaa (alakuvassa). Koko 35-36. Nämä sukat ovat olleet blogissa aikaisemminkin.

Sitten ripelankasukat, sukkapari B: 

Koko 38. Nämäkin sukat ovat olleet näytillä blogissa aikaisemmin.

Ja sitten uusin ripelankasukkapari: sukkapari C:

Koko noin 39-40.

Kaikki sukat on tehty Novitan 7 veljestä -langasta, joka on hellällä pesuohjelmalla konepestävää. 75% villaa ja 25% polyamidia. Jokin raita voi olla myös 7 veljestä Naturea, joka on muuten sama lanka, mutta 70% villaa ja 30% lyocellia .

Valoisia helmikuun päiviä! 🥰

Uniruuhkaa ja ripelankasukat

Minä kuulun ahkeriin unten näkijöihin. Pystyn muistamaan unistani aamuisin melko paljonkin, jos siihen heti aamulla oikein keskityn. Olen opetellut vatvomaan uniani vain silloin, kun niissä on jokin toistuva kaava. Silloin tiedän, että minun kannattaa pysähtyä miettimään, mikä alitajunnassani vaivaa. Toki herkuttelen joskus seuraavana päivänä unillani myös, jos ne ovat olleet erityisen innostavia, kiinnostavia tai mukavasti vauhdikkaita.

Unitutkimus on ainakin toistaiseksi vielä aika pientä tai kevyttä, miten sen nyt sanoisi. Aika vähän mistään tiedetään. Teoriat unista ja niiden merkityksestä ihmiselle ovat muuttuneet aikojen saatossa, mutta edelleenkin kyse on paljon juuri teorioista. Siksikään en yritä pitää unipäiväkirjaa tai muutenkaan isosti keskittyä muistamaan uniani. Niitä on niin paljon ja ne ovat melkoisen päättömiä. En ole keksinyt iloa yksittäisten unien kertailemisesta päiväsaikaan - jolleivät ne siis ole olleet poikkeuksellisen kiinnostavia ja viihdyttäviä.

Tyypillisesti pään sisäinen ruuhkani purkautuu yöllä unena, jossa olen menossa jonnekin. On aikataulu, jossa en pysy. Tavaroita pakattavana - ihan liikaa, siksi myöhästyn. Ja pääsen lähtemään vasta, kun pitäisi olla tulossa jo takaisin. Tavaroiden pakkaamisessa joudun kulkemaan kaupungin (usein Jyväskylä) halki suuntaan ja toiseen. Eksyn usein ja muistan unessani eksyneeni aikaisemminkin. Ja siinä sitä aikaa taas palaa. Jossain vaiheessa olen paikassa, josta halusin ottaa valokuvan tai jossa muuten vain ilmestyy yhtäkkiä taivaalle valtava määrä ihmeellisen kauniita lintuja. Joko olen jättänyt kamerani jonnekin tai hukannut sen eikä kuvan ottaminen onnistu. Tai jos kamera on mukana, se ei toimi - koskaan.

Mielenkiintoista noissa unissa on se, etten stressaa yhtään. Totean vain aikataulun lipsuvan ja mietin tämän tästä, kannattaako kaikkea oikeasti pakata, vai voisiko osan tavaroista jättää vain paikoilleen (niin kuin olen tehnyt monesti aikaisemmin).

Tämän toistuvan kaavan olen käynyt mielessäni läpi ja huomaan sen kertovan liiasta kuormituksesta. Viimeistään silloin pitäisi ryhtyä rauhoittamaan elämää ja tahtia.

Nuorempana näin paljon seikkailu-unia tyyliin James Bond, vaikken silloin katsonut televisiota juuri koskaan saati sitten katsonut elokuvia. Unissa juostiin roistoja pakoon, ammuskeltiin puolin ja toisin, paettiin teollisuusrakennuksen hissin piilotettuihin kerroksiin ja sieltä hissikuilun kautta eteenpäin sekä paettiin helikoptereilla. Tunnelma oli intensiivinen, mutta koskaan ei pelottanut. Eikä luoti osunut minuun koskaan.

Lentounet ovat lempiuniani. Niissä osaan lentää ihan ilman apuvälineitä ja lennänkin maailmasta toiseen - vähän kuin jossain peleissä. Näissä unissa huomaan välillä, että nyt on kyse unesta ja pystyn joskus kääntämään unen juonen parempaan päin päättämällä lentää jonnekin muualle.

Luin jostain juuri eilen tai toissapäivänä artikkelin (jota nyt en sitten löydä mistään), että suurin osa nähdyistä unista ei ole hyviä eikä pahoja unia, vaan ihan tavallista tekemistä. Minä en muista tavallisia uniani. Paitsi jos toistuva pakkaaminen ja linja-autoaseman etsiminen lasketaan tavalliseksi tekemiseksi.

Kaikki eivät kuulemma ainakaan tiedosta näkevänsä unia. Näetkö sinä unia ja muistatko niitä vielä aamulla?

Ja sitten kuva ripelankasukista - tuhrasin lankakerien jämiä ja harjoittelin samalla kirjoneuletta ja värien yhdistelemistä. Tein molempia sukkia yhtä aikaa. Jos jäljellä oli vain yksi kerä jotain lankaa, punnitsin sen ja jaoin kahteen yhtä painavaan kerään. Monesti sukista jää kaksi kerän jämää, yksi kummastakin sukasta. Tällöin minulla on tasakokoiset kaksoskerät jo valmiina.

Nyt virheenä oli tehdä joustinneuletta kiertäen. Sukan suu on jämpti, olisi ollut parempi tavallisella joustinneuleella. Muistan tämänkin seuraavalla kerralla. Tavallinen joustinneule on sitä paitsi paljon mukavampaa neulottavaa.

Hyvä harjoitus jälleen kerran. Kuviot ovat omasta päästä (sieltä vähenee tavara kovaa vauhtia). Väreihin olen tyytyväinen. Sukkien koko on noin 38.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

Käsityöt ovat minulle terapiaa, vaikka enimmäkseen vain villasukkia

Käsityöt ovat minulle erityisesti nyt erinomaista puuhaa ja mielen rauhaa. Jo tekeminen sinänsä rauhoittaa. Sukan kutominen tai neulominen tuntuu kuitenkin selvästi kiitollisemmalta puuhalta kuin puhtaiden lakanoiden viikkaaminen. Toki minä ne lakanatkin viikkaan yhdessä ja avun kanssa, mutta ehken minä puolta tuntia kauempaa jaksaisi sitä puuhaa.

Käsitöiden kanssa sujuu illalla pitkiäkin aikoja. Välillä multitaskaan ja katso samalla tv-sarjaa tai luen jotain. Lukeminen käsitöiden ohella on huomattavasti helpompaa tietokoneelta kuin paperisen kirjan kanssa. Olen joskus yrittänyt viritellä jonkinlaista kirjatelinettä itselleni, jotta kirja pysyisi oikeasta kohdasta auki luettavassa asennossa samalla, kun kädet puuhaavat käsitöiden kanssa. Aika heikkoja ovat olleet viritelmäni. Tietokoneelta saa lukea tovin, ennen kuin pitää vapauttaa toinen käsi siirtämään tekstiä eteenpäin.

Neulomisessa tai kutomisessa (niinkuin minä olen termin lapsena oppinut) on monta rentouttavaa ja rauhoittavaa puolta. Aikaan saaminen ja sen seuraaminen on palkitsevaa. Käsityön tekstuurin tunteminen rauhoittaa jo sinällään. Ja jotain kauneuden kaipuutakin siinä saa tyydytettyä samalla.

Kun on oikein uupunut ja väsynyt olo, jaksaa jopa keskittyä vain siihen käsityöhön. Ihan vain tekemiseen silmukka kerrallaan ilman ajatuksia, ilman mitään. 

Kutominen tai neulominen on myös käsityön muotona viehättävän sisäsiistiä puuhaa. Veneen veistäminen ei onnistuisi olohuoneessa tai työhuoneessa, jossa oleilen paljon illallakin. Minun puikoillani on melkein aina sukkia. Ne ovat sopivan kompakteja projekteja niin kokonsa kuin aikataulunsakin puolesta minun tarpeisiini. Poikkeuksena sukkasadosta viimeisen reilun vuoden aikana olen tehnyt isälle tilkkutorkkupeiton, äidille kämmekkäät (jotka hukkuivat sairaalassa) ja keepin, joka tuli nyt takaisin hänen tavaroittensa myötä. 

Tässä vaiheessa elämääni sukat sopivat keskittymiskykyyni oikein täydellisesti. Niitä siis kuljettelen puikoilla. Jotain on taas valmistunutkin kaiken muun ohella.

Kahdet naisten pitkävartiset valepalmikkosukat ja yhdet miesten perussukat. Yritän mahdollisuuksien mukaan pitää varastossa aina valmiina vähintään yhdet miesten sukat äkillisiä tarpeita varten. Naisten sukkien kanssa saa näpertää kaikkea luovaa ja ne ovat siksi miellyttäviä projekteja. Miesten sukkiin en ole keksinyt vielä sopivaa luovaa tulokulmaa ja siksi niistä tulee perussukat, joiden tekeminen on vähän tylsää.

Miesten sukkiin käytin raidoiksi valkoisista sukista jäljelle jäänyttä ripelankaa. Keväällä tein paljon ripelankasukkia, nyt sitä ripelankaa alkaa taas kertyä.

Minulla on jäljellä kaksi työpäivää ennen joululomieni alkamista. Huomenna selviän etäpäivällä, keskiviikkona pitää aamutapaamisen jälkeen lähteä Helsinkiin. Plussapuolena on, että sinne saapuvat myös työkaverini - ihana nähdä heitä vielä ennen joulua 💖.

Olen lomilla pari päivää ennen jouluviikonloppua, mutta sen jälkeen menen mielelläni taas töihin. Joulun vietämme meillä kotona. Tytär tulee muutamaksi päiväksi ja tuo jouluruokia tullessaan (ainoa meistä, joka tekee jouluruokia itse) ja poika tulee ainakin jouluaattona luoksemme.

Miltä sinun joulusi ja joulun odotuksesi näyttää?

Ripelankasukka-arvonnan voittajat

Ripelankasukkien arvonta on suoritettu, lämmin kiitos kaikille arvontoihin osallistuneille!

Punavalkokirjavat sukat kokoa 37-38 voitti minttu47, onneksi olkoon!
Laitan sinulle viestiä sähköpostiisi ja lähetän sukat sitten ilmoittamaasi osoitteeseen.

Vaaleanpunaharmaaraidalliset sukat kokoa 39-40 voitti Piipe, onneksi olkoon!

Laitan sinulle viestiä blogiisi, muistuttelen sinua osoitteesi lähettämisestä minulle.

Miesten sukat kokoa noin 45 voitti Salli, onneksi olkoon!

Laitan sinulle viestiä sähköpostiisi ja lähetän sukat sitten ilmoittamaasi osoitteeseen.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Tänään ainakin meillä täällä sataa, huomiseksi on luvattu kauniimpaa. Aurinkoista kevään jatkoa! 🌞

Ripelankasukka-arvonta

Ripelankoja riittää edelleen, vaikka näiden ripelankasukkien lisäksi olen väsännyt isälle torkkupeitonkin. Tällä kertaa arvontaan päätyy kolme sukkaparia: yhdet miesten sukat ja kahdet naisten sukat.

Ensin nämä juuri valmistuneet naisten punavalkokirjavat sukat kokoa 37-38.

Toinen arvonta on näille jo aikaisemminkin esittelyssä olleille naisten vaaleanpuna-harmaaraitaisille sukille kokoa 39-40.

Kolmas arvonta on miesten sukille kokoa noin 45. Nämäkin ovat olleet täällä näytillä jo aikaisemminkin.

Kolme arvontaa, kaikki sukat tehty 7 veljestä -langoista. Sukat kestävät kevyttä konepesua, niissä on villaa 75%.

Kirjautuneille lukijoille 3 arpaa per arvonta, vierailijoille 1 arpa arvontaa kohti. Kaikkiin kolmeen arvontaan saa osallistua. Ilmoita kommenttikentässä, mihin arvontoihin osallistut ja kuinka monella arvalla. Jätä myös jokin vinkki, jolla saan sinuun yhteyden (esim. sähköpostiosoite), jos satut voittamaan jotkut sukista.

Kukin arvontaan osallistuja voi voittaa vain yhdet sukat, joten jos osallistut useampaan arvontaan, ilmoita myös varmuudeksi, mitkä sukat haluaisit eniten yms.

Arvonta-aika jatkuu perjantaihin 8.5. klo 24 asti. Pyrin suorittamaan arvonnan onnettaren avustuksella vielä samana viikonloppuna.

Mukavaa vapun jatkoa! Toukokuu alkaa jo huomenna!!!

Uuden äärellä - torkkupeitto on valmis!

Nyt tuntuu Hämeessäkin keväältä! Pihalla on sulaa jo ehkä kymmeniä neliömetrejä - muutosta tapahtuu mahdottomasti joka päivä. Paksuimman hangen korkeus on madaltunut todella paljon. Nyt tuntuu ihan oikeasti keväältä!

Perhoset, linnut, maljakkoon tuodut omenapuun oksien puhkeilevat silmut korostavat kaikki kevään äkkitulemista. Patio on vielä enimmäkseen lumen peittämä, mutta näyttää siltä, että parin päivän aikana (jos keli jatkuu tällaisena) päästään valloittamaan puoli patiota jo ihan omaan käyttöön!

Isälle värkkäämäni torkkupeitto on vihdoin valmis. Sen mitat ovat 84 cm x 124 cm. Painoa 1,1 kg. Yhtään isompaa en jaksanut tehdä. Toisaalta isä on hieman aiempaa heikommassa kunnossa, joten tärkeämpää on saada hänelle torkkupeitto pian kuin täydellisenä liian myöhään. Mutta kyllähän tuonkin alla päiväunet torkuttelee.

Tämä oli siis ripelankaprojekti useamman vuoden ajalta. Kukalliset tilkut ovat muutaman vuoden takaa. Yksinkertaisemmat isoäidinneliöt ovat varta vasten tätä peittoa varten ripelangoista tehdyt. Vain reunuslanka on ostettu erikseen. Sillä sain yhtenäisyyttä ja raamia tilkkumelskaan.

Tässä se on. Jatkossa nähdään, miten isä suhtautuu siihen. Entisessä elämässä isä hyväksyi melkein kaiken. Nyt hänellä on vähemmän estoja ja mielipiteet ovat raikkaita ja voimakkaita. Mielenkiinnolla odotan tulevaa 👍.

Sininen reunus raamittaa kivasti peiton. Palojen erikokoisuus näkyy myös reunan epätasaisuutena, vaikka yritin sitä epätasaisuutta kompensoidakin. Näillä nyt kuitenkin mennään.

Tänään ei tehdä enää käsitöitä. Yksi ripelankasukkaprojekti on käynnissä, mutta se saa odottaa kutsuvaa hetkeä. Sillä aikaa nautin yhden projektin loppuun saattamisesta. En tiennyt, mihin ryhdyin, enkä sitä, mitä saisin aikaan. En ajatellut tähän kuluvaa aikaa, koska tällä ei ollut päivän päälle kiirettä aikataulupainetta.

En olisi koskaan uskonut, että käsistäni irtoaisi mitään näin miellyttävää. Ihanaa olla tyytyväinen lopputulokseen, sillä matka oli pitkä!

Uima-allas ja ripelankasukat

Jos eilen tuli taivaalta lunta ja räntää, tänään on satanut vettä. Kun lumi sulaa ja taivaalta tulee lisää vettä, on toivottavaa, että vedellä olisi jokin luonteva reitti pois pihalta. Ei ollut. Ulkorappusten edessä olevat laatat olivat aiemmin sulaneet näkyviin ja siten siinä oli kuin olikin pergolan lisäksi pihan matalin tai syvin paikka.

Aikaisemmin pergola oli uima-altaana, nyt uima-alue levittäytyi kotiportaiden juureen. Huomasin sen viedessäni koiran päivällä asioilleen. Sain kuin sainkin tampattua pieneen lumireunukseen kapean polun, jonka kautta uima-altaan ja tulva-alueen pääsi ohittamaan kuivin jaloin. Kovasti pikkuinen kleinspitz-koiramme oli vauhdilla jo menossa ja laskeutuikin napaansa myöten veteen. Hyppäsi tosin vedestä pois aika nopeasti.

Olkapään limapussintulehdukseni jälkihoidon vuoksi en saa urheilla petkeleen kanssa. "Petkele eli jäärauta on paras työkalu, kun portailta tai pihapolulta on poistettava liukastumisvaaraa lisäävä jääpeite. Petkele on puu- tai teräsvartinen jäätyökalu, jossa on leveä, ohut ja terävä teräskärki. Petkele on kuin suurikokoinen taltta, jota voidaan jäänpoiston lisäksi käyttää myös puun kuoren poistossa. Myös avannon teko jääraudalla onnistuu jään ollessa ohuimmillaan tai pehmeimmillään." Näin kertoo K-Raudan nettisivu. Tuossa kannattaa huomata, että kirjoitusasu on peTkele, eikä mitään muuta sinne päin.

Perinteinen kevätpurojen luominen petkeleen kanssa riehuen ei tullut siis kyseeseen, joten käyttöön piti ottaa muita keinoja. Melkein jo alan ammattilaiselta pojaltani sain hyviä pikaneuvoja tilanteeseen. Ilman petkelettä purot jäivät kuitenkin liian mataliksi eikä vesi lähtenyt virtaamaan portaiden edestä yhtään mihinkään. Ei edes siihen toivottuun suuntaan.

Tällainen ongelmanratkaisukeskeinen intoilijahan ei voi jättää hommaa ihan kesken. Otin käyttöön jokaisen naisen salaisen aseen: vedenkeittimen. Litra kerrallaan kuumensin vettä ja kävin lorottelemassa sillä uoman alkua syvemmäksi. Kuuma vesi tehoaa jäähän nopeasti ja hellästi. Loppujen lopuksi sain noron siihen kuntoon, että vesi alkoi virrata hissukseen portille päin. Kyllä oli voittajaolo!

Ripelankasukat Nalle-langasta. Olen joskus ihan tarkoituksella ostanut tuota vaaleanpunaista lankaa. Äidin keeppiin ostin vahingossa harmaata Nallea Seiskaveikan sijaan. Sitä jäi sitten hieman (=paljon) yli. Harmaa ja vaaleanpunainen sopivat usein ihan kivasti yhteen, mutta tämä yhdistelmä oli kyllä laimeuden huippu! Onneksi ripelankasukkien ei tarvitse olla unelmien täyttymyksiä. Ikävä kyllä kumpaakin lankaa jäi vielä runsaasti jäljelle.

Nyt minulla on harvinaisesti kaksi käsityötä käynnissä yhtä aikaa. Isän torkkupeitto on palojen päättelyvaiheessa. Televisio- ja videohetkiä varten minulla on menossa sukkaprojekti, jossa ei tarvitse kovin paljon silmiään lepuutella tv-hetken lomassa.

Huonosti nukutun yön jälkeen olen saanut itseni taas nauttimaan tästä hetkestä eilisen tuskailun jälkeen. Tiedän, että ensi viikko ei tule olemaan yhtään helpompi, mutta ehkä nyt osaan latautua siihen eri tavalla. Valmistautua.

Upeaa viikonloppua kaikista säistä huolimatta! Huono sää tarjoaa aina huikean mahdollisuuden tehdä sisällä kaikkea, mikä muuten tuottaisi huonoa omaatuntoa. Enkä puhu nyt siivoamisesta.

Torkkupeittoa ja ripelankasukkia

Tänään ryhdyin pähkäilemään ripelankojeni tolkutonta määrää. Sukkia saan tehdä ikuisesti, ennen kuin saan nuo kulutettua. Sitten tuli idea torkkupeitosta isälle isoäidin neliöistä. Voipi olla, etten jaksa tehdä loppuun asti ja hyvinkin on mahdollista että jaksaessanikin isäni ei ehkä tykkäisi koko tekeleestä. Yritän silti.

Isän estot ovat muistisairauden myötä vähentyneet olemattomiin. Onneksi hän on siitä huolimatta mukava ja jopa hurmaava tyyppi - kunhan osaa nuo töksäytykset tulkita oikein. Jos hän ei jostain pidä, hän tekee sen kovin selkeästi selväksi. Toisaalta ennen muistisairautta hän oli kovin taustalle asettuva myötäilevä mies. Ehkä hän on nyt osittain löytänyt myös itseään.

Sukkia on putoillut puikoilta ennen olkapään operointia ja sen jälkeen. Ripelangoista yritän päästä eroon.

Miesten ripelankasukat ovat kokoa 45. Mukana muutama koiran karvakin. Niitä riittää. Tuo kirjava lanka on todella kirjavaa ja sen tuhlaaminen on hidasta hommaa, jos haluaa mukaan mitään hillittyä ajatusta. Tässä se on yhdistettynä tumman siniseen, jota en koskaan, koskaan enää hanki uudestaan. Se on niin tummaa, että silmukan pudotessa tarvitaan avuksi iso arsenaali valoa ja hiljaisuutta tilanteen pelastamiseksi 👍.  Ei edistä romantiikkaa eikä parisuhdetta muutenkaan.

Nämä sukat menevät lahjoitukseen tai arvontaan, meillä ei ole kotona näin isojalkaisia tyyppejä.

Kiitollisuudella otan vastaan alkaneen viikonlopun. Kroppa ja pää huutavat lepoa, viikko on ollut hektinen.

Arvonnan sukkapalkinnot lähtivät matkaan, muuten kipeä viikonloppu

Ripelankasukka-arvonnan palkinnot lähtivät tänään vihdoin voittajilleen. Eilen en jaksanut yrittääkään tehdä mitään kynän kanssa. Tänään tuli osoitteet kuoriin 👍. Ja kuoret lähtivät postiin voittajille.

Olkapää ja lonkka ovat oireilleet pitkään. Viimeistään marraskuusta asti kumpikin on häirinnyt yöunta ihan tuntuvasti. Kun omahoito ei näyttänyt hyvistä ohjeistakaan huolimatta tepsivän, piti nöyrtyä lääkärin apuun.

Lääkäri katsoi perjantaina olkapäätä ultraäänellä ja totesi, että kovasti kärsineeltä näyttää. Huokaili siihen vielä. Hän operoi olkapäätä ja varoitteli, että operaatio tekee kipeää. Ja että operaation jälkeen tekee vieläkin enemmän kipeää. Ja että seuraava yö voi olla aika mahdoton. Ja oikeastaan koko viikonloppu tulee menemään tämän hoidon myötä aika pilalle.

Ihanasta tummasta huumorista huolimatta oltiin aika lähellä totuutta. Operaatio ei ollut paha. Ilta oli kipeähkö, mutta ihan ok. Yökin sujui paljon odotettua hienommin. Mutta aamulla viivästyin kipulääkitysten kanssa ja sen seurauksena oli melkoisen epämiellyttävä aamupäivä ja päivä. Illemmalla pääsin taas mukaan normaalin elämän rytmiin. Toki siihen mennessä olin ymmärtänyt jo, että oikeaa olkapäätä ei saa yhtään liikuttaa, jos aikoo selvitä ilman tuskia.

Viikonloppu ei mennyt pilalle. Hieman ohi lauantain puolisumuisten lepohetkien vuoksi ja suunnitelmat uusiksi käden hitaan palautumisen vuoksi. Mutta hyviä hetkiäkin mahtui viikonloppuun monta 👍.

Oikean olkapään tilanne oli huonompi kuin toivoin ja sen operoiminen kesti myös oman aikansa. Tuleva viikko näyttää, riittääkö tämä hoito vai tarvitaanko jotain lisää.

Kyseessä ei ole mitään vakavaa, vain ikävän kipeää ja kiusallista. Kyllä tämä tästä 👍.

Hieman huolissani olen seurannut työelämäkeskustelua. Tuli kutsu webinaariin (verkkoseminaariin), jossa aiheena on työntekijäkokemus. Ymmärtääkseni tavoitteena on hyvä ja kilpailukykyinen työntekijäkokemus, joka vetoaa alan ammattilaisiin. Hienoa sinänsä.

Samaan aikaan kuuntelen keskustelua huonosta johtamisesta, ahdistavasta työilmapiiristä, ikärasismista ja nöyryyttämisestä. Onko meillä oikeasti näin kahden eri taajuuden työpaikkoja ja työn johtamisen tavoitteita? Vai onko puhe hyvästä työntekijäkokemuksesta kaiken kaikkiaan vain harhaa ja sumuttamista? Onko sitä missään?

Onneksi on luonto tasoittamassa muun elämän kuormitusta. Nyt on ihan parhainta aikaa seurata luonnon pöhinää ja muutoksia! Meidän talomme yli lensi tänään ainakin kaksi joutsenkuntaa. Kovasti pitivät ääntä mennessään. Kuului työhuoneeseen asti 💖. En tehnyt töitä, tosin. Työhuone on muuten vain todella hyvä paikka niin moneen.

Puikot pukkaavat ilmoille uusia ripelankasukkia. Millaiset sukat sinä olisit valmis adoptoimaan omaan kotiisi?

Arvonta suoritettu!

Kiitos kaikille arvontaa seuranneille, myös teille, jotka ette sukkapareja tarvinneet/halunneet. Mieheni toimii jo todella tottuneesti onnettarena ja taas saatiin ihan hujauksessa arvottua nämä sukkaparit uusille omistajilleen.

Sukkapari nro 1:

Nämä sukat päätyvät Hituselle! Onneksi olkoon!

Sukkapari nro 2:

Nämä sukat lähetetään Hippohiirelle! Onneksi olkoon!

Ja sukkapari nro 3:

Nämä sukat matkaavat Pajunkissalle! Onneksi olkoon!

Ilmoittelen näistä myös henkilökohtaisesti.

Ilmoitathan postiosoitteesi viikon sisällä sähköpostilla osoitteeseen luonnonluomaa@outlook.com, niin pääsen lähettämään sukat oikeaan kotiin!

Kiitos kaikille kivasta arvonnan kannustuksesta!

Tuossa aiemmin kyselinkin jo, millaisten sukkien arvonnasta olet eniten kiinnostunut, jotta häärään oikeanlaisten ripelankasukkien parissa. Koko, ikä, sukupuoli? Väri?

Aurinkoista maaliskuun viikon jatkoa!

Uudet ripelankasukat arvontaan!

Uusimmat ripelankasukat ovat tässä:

Sukkapari 1: koko 38-39

Niiden valmistumisen myötä laitan taas ripelankasukkien arvonnan käyntiin. Yllä olevien sukkien lisäksi arvon parit edellisetkin valmistuneet ripelankasukat:

Sukkapari 2: koko 39-40

Sukkapari 3: koko 37-38

Kaikki sukat valmistettu Novitan 7 veljestä -langasta, joka kestää hellän konepesun.

Kolme arvontaa, kussakin palkintona sukkapari.

Kirjautuneena lukijana sinulla on käytettävissä kolme arpaa per arvonta. Satunnaislukijana saat yhden arvan per arvonta. Ilmoita, minkä sukkien arvontaan haluat osallistua ja jos voitat useammassa kuin yhdessä arvonnassa, mikä on sukkien suosikkijärjestyksesi. Kukin osallistuja voi voittaa vain yhden sukkaparin.

Arvonta-aikaa on noin viikko: arvonta suljetaan ti 15.3. klo 20.

Pyydän voittajilta postiosoitetiedot sähköpostiini (luonnonluomaa@outlook.com). Jos en saa postiosoitetta viikon sisällä arvonnasta, kyseinen sukkapari arvotaan uudelleen.

Postitan sukkaparit voittajille mahdollisimman pian 👍.

Ensisijainen tavoite on saada tähteeksi jääneitä ripelankoja kierrätettyä hyödylliseen tarkoitukseen. Kiva on tietenkin myös, jos sukat ilahduttajat saajiaan 💖.

Toiveikasta ja iloista maaliskuun jatkoa!

Luonto herää kovaa vauhtia ja uudet ripelankasukat valmistuivat 💖

Kun takana on kolme lumen ja pilvisyyden täyttämää kuukautta, otan innokkaasti vastaan maaliskuun auringon ja kevätlupauksen. Talvikuukaudet eivät vain ole ollenkaan minun juttuni ja vain käsityöt, perhe ja lähiystävät pitävät minut silloin poissa pohjamudista. Lähellä kuitenkin aina kuljetaan. Erityisen tiukkaa talvikuukaudet ovat nyt, kun lämpimään matkustaminen kesken pahimman kauden ei onnistu tai on ainakin mahdollisimman vaikeaa. Se on ollut se pelastusrengas aikaisemmin.

Isän hoivakodissa on neljän viikon aikana ollut jo kolme korona-altistusta ja vierailukieltoa. Onneksi isä ei muista, aika ei hänestä varmastikaan tunnu sen pitemmältä kuin viikkokaan. Nyt odotan jännityksellä, pääseekö hänen luonaan vihdoin vierailemaan vai pompahtaako jostain esiin taas uusi altistus. Vanhuksilla tuolla on varmasti melkoisen yksinäistä 😞.

Minä olen istunut muutamaan otteeseen pihalla oikein urakalla palelemiseen asti eikä siellä ole ollut yksinäistä. Porukkaa on riittänyt ihan mahdottomasti. Eläinten kevät on jo alkanut. Jos on kyllästynyt talveen, kannattaa siirtää katse eläimiin. Siellä sattuu ja tapahtuu 👍.

Fasaanikoiraita on kaksi: tumma ja roteva sekä vaaleampi ja hoikempi. Tumma ja roteva on vanhempi tai muuten dominoivampi. se ei tykkää kilpailijasta omalla reviirillään. Peräkkäin viipottavat, nuori edellä, vanhempi perässä pitkin tonttia ja naapurissakin. Vielä ei mahtailla eikä tapella ja meno on ihan äänetöntä. Kohta se alkaa äänekäs menokin.

Tässä sen tummempi ja rotevampi koiras - hiippailee melkoista vauhtia.

Pihalla vierailee kaksi oravaa: normikokoinen ja pieni. En ole ihan varma niiden dynamiikasta, mutta touhuavat välillä hyvinkin lähekkäin ja sitten taas mennään karkuun. Naaras ja koiras?

Oravan kanssa kuitenkin tuijoteltiin toisiamme, kun yritin kuusen alla istua kameran kanssa hyvin huomaamattoman oloisena. Hän huomasi.

Näissä kuvissa orava on varautunut, muttei ole puolustuskannalla ja säksätä. Häntä on kauniisti pystyssä, puolustautumistilanteessa se on tavallisesti melko vaakatasossa ja huiskii vasemmalta oikealle tai päinvastoin.

Oravalla oli kova nälkä. Pähkinäautomaatti on sen ulottumattomissa ja sen joutuu turvautumaan muihin tarjoiluihin. Kuvaustilanteessa tarjoilen pähkinöitä hangelle ja puun oksille hieman laajemmassakin mittakaavassa. Kaikki kelpasi 🥰.

Luontomyhäilyn lisäksi olen jatkanut sukkaprojekteja. Ruskeiden palmikkopolvisukkien jälkeen vuorossa oli ripelankaoperaatio eli ripelankasukat. Yritin tehdä rupeamasta tällä kertaa hieman mielenkiintoisempaa. uudet ripelankasukat siis tässä:

Malli kehittyi työn edetessä kerros kerrokselta. Kahdet sukat yhtä aikaa kaksilla puikoilla, lankakerät jaettuina kaksiin keriin. Yritin etukäteen katsoa yhteensopivia värejä kimppaan äärettömän huonolla värisilmällä. Pitkän googlettelun jälkeen päädyin yhdistelemään näitä värejä ja malli on todellakin pala palalta ihan omasta päästä revitty. Tulee mieleen eilisen päivän kirjoitus palokärjestä 🤭.

Tällä hetkellä puikoilla on sukat miehelle ja sitten pitäisi taas löytää inspiraatio ripelankasukkiin 👍.

Minulla on paljon toiveikkuutta alkaneen maaliskuun myötä. Kääriydyn omaan kuplaani ja päästän sinne lähipiirini lisäksi blogikaverini. Olen valmis toimintaan, mutta ennen kuin siihen löytyy oivallinen väylä, elän tässä hetkessä ja nautin siitä, mitä on. Huoli kasvaa helposti ilman kasvattamistakin. Usko hyvään elämään kaipaa jatkuvaa vaalimista. Iloa huomiseen 💖