Siirryttiin talviaikaan, etätöistä vääntäminen jatkuu ja syyskuisen käpytikan kuvia

Se on talviaikaa nyt. Kellon vääntely rassaa samoin kuin oman (ja perheen) elämänrytmin muuntelu. Vaan valittaminen ei nyt auta, joten täytyy vain sopeutua itselleen sopivalla tavalla.

Ihastelen sitä, että aamulla on muutaman päivän ajan lisää nukkumisaikaa (kunnes totun tähänkin). Yritän muistaa, että koiran iltaruoka pitää antaakin kolmelta neljän sijaan. Senkin ajan saa hivutettua kohdalleen parissa viikossa. Mutta vaikka selviydyn, en tykkää tästä kellonaikojen rassaamisesta. Onkohan kukaan koskaan löytänyt mitään hyötyä tästä kaikesta? Tutkitusti?

Yllättävän monen yrityksen johto näyttää ajavan työntekijöitä etätöistä läsnätöihin yhä voimakkaammin. Tämä etä- ja läsnätöitä koskeva keskusteludebatti ei näytä johtavan minnekään. kaikkein vähiten toisten ymmärtämiseen.

Läsnäoloon ei pakoteta, vaan houkutellaan. Kuulemma. Tavoitteena on melkoisen suuri läsnätyön määrä. Houkuttelun keinoja avaavat vain harvat. Pakolliset läsnäpalaverit luetaan usein houkuttelukeinojen piiriin.

Jos kyse on muusta kuin epäluottamuksesta ja epävarmuudesta, se olisi hyödyllistä viestiä ihan avoimesti. Nykyinen 'houkuttelu' ei kasvata luottamusta eikä työnantajan pitovoimaa - vetovoimasta puhumattakaan.

Kehitys tapahtui jo. Sitä ei voi peruuttaa, sitä voi vain yrittää suunnata edelleen, jos suunta ei tyydytä. Suuri osa palavereista on jo etäkokouksia. Niiden suorittaminen läsnätöissä avotyötilassa on haastavaa ja rajoittavaa. Ennemmin tai myöhemmin johdon täytyy päättää, haluaako se työntekijät mahdollisimman lähelle vain työtehon ja -laadun korkealle.

Meidän työpaikallamme pyritään tekemään töitä siten, että työt sujuvat mahdollisimman hyvin. Toki aina itse kukin joutuu tekemään kompromisseja. Ilman yleviä periaatteita kompromissit olisivat kuitenkin kyntämistä. Periaatteilla on merkitystä!

Taas palaan Poriin syyslomalle Siikarantaan, Reposaareen. Nyt pääosassa on käpytikka, joka nakutteli kovin raa'an näköisiä vihreitä männyn käpyjä. Käpypuu oli jo kelottunut vanha puu, jossa tikalla oli selvästikin oma käpykolonsa 🐦.

Se on jotenkin minun mielestäni hassua, että jotkut välttelevät erilaisia ihmisiä työelämässäkin. Ja kuitenkin erilaisuudesta on hyötyä ja siitä opimme. Yksi kertoo, millainen sohva on kaunis ja hyvä istua. Toinen kertoo sen, miten se rakennetaan kestävästi. Miksi pitäisi valita jompi kumpi?

Ihanaa talviajan alkua! Kyllä me taas selätämme tämänkin talven! Jotkut meistä osaavat jopa nauttia siitä 💖🥰😍.

Syksy saa ja se on minusta ihanaa 🥰

Käsityöt (villasukat) ovat hakeutuneet puikoilleni vähitellen, mitään spurttia en ole vielä havainnut. Olen aloitellut sitä ja tätä, mutta liian hitaasti työt ovat edistyneet ja jääneet sen myötä kesken. Onneksi purkaminen on sallittua. Lankaostokset sen sijaan olen aloittanut jo ihan puolitarmokkaasti. Sukkatehdas käynnistyy, kun on käynnistyäkseen 👍.

Karvarouskut ovat nostaneet päitään ja pääsimme tekemään miehen kanssa jo syksyn ensimmäisen sienisalaatin. Tänään kannoin kotiin taas lisää rouskuja. Nyt voi tehdä sienisalaattia isommankin erän. Hyviä salaattireseptejä etsiskellessäni huomasin, että rouskujahan voi ihan pakastaakin (ryöpättynä)! Miten en ole aikaisemmin tällaiseen tietoon törmännyt?

Sienirepertuaarini on todella pieni: kantarellit, suppilovahverot ja karvarouskut. Niissä riittää keräämistä, vaikka tatitkin tavallaan kiinnostaisivat. Tähän aikaan vuodesta ei riitä enää kaistaa tattien opiskeluun, mutta ehkäpä talvella voisi opetella tattien perusteita?

Eilen tehtiin muuten kantarellipekonikeittoa, tavallisen pekonin sijaan käytämme kalkkunapekonia. Olipas taas mahdottoman hyvää 🥰. Ja minä, joka en tavallisesti tykkää syödä samaa ruokaa montaa päivää, söin tänään lounaaksi samaa keittoa ja aion syödä sitä vielä huomennakin 🙈. Lurps.

Olen ollut huomaavinani aikojen saatossa, että ihmiset suhtautuvat kovin eri tavoin saman ruuan syömiseen peräkkäisinä päivinä. Joku ei suostu syömään samaa ruokaa edes kahtena peräkkäisenä päivänä, kun jollekin toiselle kuukausi tai kaksikin suunnilleen samalla reseptillä on ihan kutsuva juttu.

Mihin kohtaan tuota ruokajanaa sinä sijoitut? Ja mikä on suosikkiruokasi - mitä voisit syödä melkein aina?

Kevät ja syksy ovat selvästikin minulle kutsuvimpia vuodenaikoja. Kevään lomilla olen huomannut, että kylmyys viipyy pitkään, kun menee vähänkään pohjoisempaan. Eihän se aina ole kylmää kylmää, mutta keväällä kaikki muutos kylmempään vaatii erityistä harkintaa ja sitoutumista. Valoa keväällä tosin riittää ihan mahdottomasti, ihan kesän veroisesti.

Syksyllä illat (ja aamutkin) ovat jo pimeämpiä tai osittain jopa pimeitä. Lämpötila voi silti olla päivällä ihan hunajaa.

Keväällä ja syksyllä luonto on täynnä hyrinää ja tapahtumia. Lomakohteet ovat sen sijaan rauhallisia ja ruuhkattomia. Toki osa lomakohteista ei ole auki lomasesongin ulkopuolella ja se tietenkin on oma rajoittava tekijänsä.

Tämä kuva on otettu noin vuosi sitten lomareissulta Porin Reposaaresta. Ihanasti tämä lomamaisema poikkeaa siitä tavallisesta ja arkisesta kotipihasta. En tiedä, kyllästyisikö tähän, jos sen pääsisi näkemään päivittäin.

Minä puristelen intensiivistä työrupeamaani vielä vaiheeseen ja aion sen jälkeen vielä lomaillakin. Ehkä intensiivinen rutistus töiden kanssa jatkuu taas loman jälkeenkin, mutta sitten on taas akut varattu ja elämä tasapainotettu 🥰🌻🦋.

Vielä on kesäaikaa jäljellä 👍. Nautinnollista syyskuun jatkoa!

Loma, loma, loma - ihanaa kotimaan lomailua

Syksyn loma on hyvässä vaiheessa. Kävimme kotimaan lomamatkalla ja vielä on muutama päivä aikaa nauttia kotilomasta. Suuntasimme ensin Poriin ja yövyimme siellä matkailuauton kanssa parillakin leirintäalueella. Seuraavaksi suuntasimme Raumalle ja sitten Uuteenkaupunkiin. Piti vielä yöpyä Turun läheisyydessäkin. Suunnitelmissamme olleet hyvät leirintäalueet eivät osoittautuneetkaan mieleisiksemme ja päädyimme lopulta soutamisen ja huopaamisen jälkeen suuntaamaan kotiin päivää suunniteltua aikaisemmin. Ei yhtään huono näinkään.

Vuokrattu matkailuauto on nyt tyhjennetty meidän tavaroistamme, huomenna on vuorossa siivoaminen ja palautus.

Lomareissu oli rentouttava. Kuin olisi ulkoavaruudessa käynyt onnistuneella unelmamatkalla. Silti oli äärettömän mukavaa palata jälleen myös omaan kotiin 💖.

Kamerat olivat aktiivisesti lomatouhuissa mukana. Vaihtuvat maisemat tarjosivat jatkuvasti uusia kuvakulmia ja näkymiä. Näiden jälkeen olo syyhyääkin jo sienimetsään 🍄🤭.

Meren rannalla oltiin paljon. Mahtavaa vaihtelua sisämaaelämään.

Raumalla tutustuin myös Marjaan - ihana kohtaaminen ja uusi tuttavuus!

Kuvien maisemat kuitenkin Porista, Siikarannasta (Reposaari). Ainakin RH on kovasti tuttu näiden maisemien kanssa 😍.