Kaiken maailman kierrätystä ja tehtyjä käsitöitä (Pixie esittelee)

Vanhempien asunnon tyhjennys on siinä vaiheessa, että alan hahmottaa, mitä siellä oikein on. Se mahdollistaa jo jonkinlaista suunnittelua. Taloyhtiön jätehuoltoa ei voi rasittaa liikaa, täytyy mennä sen mukaan, mikä määrä vanhemmiltani voisi tulla jätettä ehkäpä noin viikon aikana. Silloin jätehuollon mitoitus pysyy vielä suunnitellussa ja sovitussa.

Kierrätys on siinäkin mielessä aivan ehdottoman tärkeää, että vain taloyhtiön sekajäteastia tuppaa täyttymään nopeasti. Biojätettä, paperia, pahvia, lasia ja metallia voi viedä lajiteltuna jätekatokseen ihan hyvillä mielin.

Hyötykäyttöön kierrätettäviä tavaroita kuskaan kohteisiin jokaisen käynnin jälkeen. Poistotekstiilejä kertyy paljon. Seuraavalla kerralla vien keräämiäni pussukoita käynnin jälkeen keräykseen. Toki paljon jää sellaista tavaraa, jotka pitää viedä jätelajitteluasemalle. 

Etsin oman työnantajani HSY:n lajitteluohjeista neuvoja seuraavaa käyntikertaa varten.

Vanhemmillani on jokin verran sellaisia puolivanhoja kirjoja. Liian vanhoja uusiokäyttöön, mutta täydellisen arvottomia missään muussakaan muodossa. Kirjahyllystä löytyy muun muassa tietokirjasarja vuodelta 1978. Vuosia sitten olen hävittänyt vanhoja, lukukelvottomia kirjoja repimällä niiden kannet pois. Sisus meni paperinkeräykseen, kannet sekajätteeseen. Halusin nyt varmistaa, millaiseen operaatioon olen velvoitettu, sillä kansien repiminen kirjoista ei ole mitään kivaa eikä kevyttä hommaa. Nyt lajitteluohjeet olivatkin tällaisia: "Lajittele kirjat sekajätteeseen. Kirjat eivät tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti." Tästä tulee kuormaa jätteiden lajitteluasemalle. Täytyy ottaa se huomioon.

Kattiloita ja pannuja on kaapeissa jonkin verran - myös melkoisen kuluneessa kunnossa. Käyttökelpoiset on helppo kierrättää, mutta mitä tehdä noille muille? Ohjeiden mukaan: "Käyttökelpoiset kattilat kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Käyttökelvottomat ovat romumetallia. Muovikahva ei haittaa kierrätystä. Lajittele lasikansi sekajätteeseen, ei lasinkeräykseen! Paistinpannun/kasarin voi laittaa kiinteistön metallinkeräysastiaan." Näitä ei voi sälyttää taloyhtiön metallinkeräykseen. Ne täytyy myös kerätä odottamaan jätteiden lajittelukeskukselle siirtämistä varten.

Käyttökelpoisia (posliini)astioita kuljetan säännöllisesti hyväntekeväisyyskirpputoreille, toki rakkaimmat aarteet olen ottanut omiin hoiviini. Mutta jäljelle jää paljon vähemmän muiden käyttöön kierrätyskelvotonta tavaraa. Niiden osalta lajitteluohjeissa todetaan, että: "Myy tai lahjoita ehjät ja käyttökelpoiset posliiniesineet. Muutaman yksittäisen rikkoontuneen esineen voit laittaa sekajäteastiaan. Isommat hävitettävät erät voit viedä Sortti-asemalle palamattoman jätteen hinnalla.​" Sortti-asemia on vain pääkaupunkiseudulla. Muualla vastaava paikka on paikallinen jätteiden lajitteluasema tai vastaava.

Sitten on vielä runsaasti lasia eri muodoissaan: pulloja, juomalaseja, kulhoja, koriste-esineitä, purkkeja ja niin edelleen. Lasinkeräys ei ole lähtökohtaisesti näiden oikea 'hautausmaa'. Ohjeiden mukaan: "Juomalasit ja muut lasiesineet eivät käy lasinkeräykseen. Kuumuutta kestävät lasiastiat, kuten uunivuoat tai kahvipannut haittaavat lasipakkausten kierrätystä. Yksittäiset esineet voi laittaa kiinteistön sekajäteastiaan. Suuret määrät Sortti-asemalle Palamaton jäte -lavalle (maksullinen)." Jälleen Sortti-asemat ovat pääkaupunkiseudun jätehuoltoa, muualla on omat jätteiden lajitteluasemansa.

Näillä eväillä suuntaan seuraavalle tyhjennys- ja siivousreissulleni vanhempien kotiin.

Käsitöitä valmistuu puikoilta sitä tahtia, kuin koronan jälkeinen väsymys kertoo sopivaksi. Olen ihan määrätietoisesti panostanut nyt lepäämiseen, palautumiseen ja hitaaseen elämään. Hidas elämä tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea lopustakin multitaskauksesta luopumista.

Pixie-koiran kanssa kuvattiin sukkasatoa. Muutakin on valmistunut, mutta nämä ovat päässeet jo pääteltäviksi.

Tein tyttärelle hänen toivomuksestaan valkoisen peruspipon. Pipon tuli olla sen verran löysä, ettei tuhoa kampausta. Tytär kävelee muutaman kilometrin työmatkansa meren läheisyydessä kesät ja talvet. Pipo on talvipakkasilla ja -tuulilla todella tarpeellinen. Tästä piposta tuli paksuhko, käytin kahta lankaa rinnakkain, joista paksumpi oli merinovillaa ja ohuempi alpakkaa. Seuraavan pipon teen tuosta paksuudeltaan puolivälistä olevasta alpakasta. Nyt on oma alpakkapipo puikoilla.

Onhan tuo pehmeä kuin mikäkin - ja varmasti lämminkin. Eikä purista.

Pixie pääsi esittelemään pipoa ihan käytännössä. Ehkäpä pipo näyttää tyttären päässä kuitenkin ihan erilaiselta.

Pixie sai poseeraamisesta ihan yhtä isot herkut kuin turkin harjaamisestakin 🤭, joten minkäänlaisesta orjatyöstä tässä ei ollut kyse. Hän sai palkkansa - isosti!

Loma on ohi - paitsi rusakolla

Nyt on kesäsiirtymät omassa työelämässä ohi ja vauhti on ollut melkoinen jo jonkin aikaa. Hetken kestää, ennen kuin pääsee itse luontaisesti samaan rytmiin. Hämäläisen ajattelun ja toiminnan kiihdytysnopeus ei ole valoa nopeampaa, mutta paljon silti huhuja ja mainettaan ripeämpää.

Kun kyse ei ole paniikista eikä kaaoksesta, vaan tiukasta rupeamasta, niin sehän sopii minulle oikein hyvin. En yritäkään analysoida sitä, mikä on ulkoisen pakkokiireen ja yhteisen tavoitteen tuoman tiukan työrytmin välinen iso ero. Mutta iso se ero on. Vaativa haaste on upea kokemus, kohtuuton vaatimus on jotain ihan muuta.

Tehtävälista on pitkä ja tiukka niin työ- kuin henkilökohtaisellakin rintamalla. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin ihan ok. Ehkäpä muutaman viikon kuluttua kirjoittamisellekin on taas enemmän aikaa. Kirjoittaminen on ehdottomasti pitkäaikaisimpia harrastuksiani (ja osin työtehtäviänikin). Toinen vieläkin vahvempi painopiste harrastus-/työelämätaidoissa on kouluttaminen ja esiintyminen yleensäkin. Koulutan mielelläni, jotta esiintymistaito ja -kokemus pysyy rukkasessa. Jos aika ja muut olosuhteet sen sallivat, kehittäisin mielelläni myös osaamistani tuolla alueella lisää.

Kouluttaminen, fasilitointi ja muu esiintymistouhu ovat monen inhokkilistoilla. Jostain syystä tunnen nuo (miten ollakaan) kotikentäkseni. Ja kun jostain tykkää, siinä yleensä haluaa myös kehittyä.

Katsaus vihdoin uuden vuoden lupausten seurantaan. Konkreettisin ja pitkäaikaisin seurantakohde on ehkäpä tämä: 

"Tyhjennän huushollistamme vuoden aikana vähintään 24 roskapussillista 'käyttökelpoista' tavaraa (jota ei kuitenkaan lopulta tarvita). Kierrätän kaiken mahdollisen, roskapussi on nyt vain käytännöllinen tilavuusmittari. Tähän ei lasketa äidin ja isän kotoa kierrätykseen lähteviä tavaroita, vain oma koti on tässä mukana. 24 pussillista tarkoittaa keskimäärin kahta pussillista kuukaudessa."

Huhtikuussa kokonaissaldo oli vuoden alusta asti mitattuna yhteensä 15 pussillista. Toukokuussa kertyi vaivaiset puoli pussillista. Samoin kesäkuussa. Heinäkuussa loman alettua surutyönä piti touhuta ja saldo oli ainakin tuon kirjaamani 10 pussia. Vuoden alusta heinäkuun loppuun olin tyhjentänyt kotoamme vähintään 26 pussillista. Tavoite on siis kokonaisuudessaan saavutettu, mutta pyrin pitämään loppuvuoden tavoitteena edelleen vähintään tuon kaksi pussillista kuukaudessa, jotten laiskistu aloilleni.

Ja pari kuvaa naapurin hurmurista: Rusakko nautiskeli työmaan alle joutuneesta pysäköintialue-kaistaleesta ja rapsutteli rennosti itseään. Kuka ei rapsuttelisi?

Tänään Hämeenlinnassa satoi. Helsinki pysyi kuivana, mutta kotona sade helli sieniä ja muutakin luontoa. Tykkään, kun yöt pimenevät. Tulee ihan keski-eurooppalainen olo ja meininki. Tosin aamulla töihin lähtiessäni laitoin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ratin- ja penkinlämmittimet päälle. Nyt odottelemaan kaikkea sitä ihanaa, mitä syksy tuo tullessaan 💖🥰🌻.

Uuden vuoden lupausten status, Pixie ja käsitöitä sekä poistotekstiilien kierrätystä

Palasinpa tänään mielessäni uuden vuoden lupauksiani, kun niitä kerrankin tuli tehtyä. Nehän olivat tällaisia:

1. Käyn ottamassa influenssarokotteen (vasta syksyllä siis)
2. Tyhjennän huushollistamme vuoden aikana vähintään 24 roskapussillista 'käyttökelpoista' tavaraa (jota ei kuitenkaan lopulta tarvita). Kierrätän kaiken mahdollisen, roskapussi on nyt vain käytännöllinen tilavuusmittari. Tähän ei lasketa äidin ja isän kotoa kierrätykseen lähteviä tavaroita, vain oma koti on tässä mukana. 24 pussillista tarkoittaa keskimäärin kahta pussillista kuukaudessa. En ole tasainen toimija, joten vuositavoite on minulle toimivampi tavoite kuin kuukausi- tai viikkotavoite.
3. Varaan itselleni viikoittain aikaa työelämäni parantamisen pohtimiselle, suunnittelemiselle ja toteuttamiselle. Tavoitteena on päästä olotilaan, jossa töihin meneminen on mukavaa, töiden tekeminen kiinnostavaa ja yöllä ei valvoskella töiden vuoksi. Minun täytyy arvostaa itseäni ihmisenä niin paljon, että teen työrimpuilulleni jotain, edessä on vielä paljon työvuosia. Olisipa muuten mahtavaa löytää sellainen työnkuva, että työn tekeminen olisi kutsuvaa vielä eläkerajan jälkeenkin! (Tähän lisäkommenttina se, että on minulla monia mahtavia hetkiä työssäni nykyäänkin ja työkaverini ovat ihan huippuja. Jokin painaa kuitenkin yleisarvosanan vähemmän tyydyttävälle tasolle, joten tähän tilanteeseen ei voi enää jäädä odottelemaan!)

Kohta 1 on ajankohtainen vasta syksyllä, ei vielä huolen päivää.

Kohta 2: Tammikuun aikana talosta lähti pois neljä roskapussillista aikaisemmin säilytyksessä ollutta tavaraa. Olen siis hyvin edellä tavoitteitani. Jälki näkyy parhaiten miehen muutamalla vaatehyllyllä, jotka ovat kokeneet todellisen mullistuksen. Olen luopunut myös muutamista itse ostamistani lankakeristä siltä ajalta, kun ostaminen oli nykyistä paljon herkemmässä. Ja muutamia hartaasti säilytettyjä astioitakin lähti samalle hyväntekeväisyyskirppikselle kuin langat ja parhaat palat miehen karsituista vaatteista. Tämä on hyvä alku 👍. Omia vaatteitani olen siis karsinut jo paljon vuosien varrella, joten miehen vaatteet eivät todellakaan ole ensimmäisenä tikun nokassa 😂.

Kohta 3: Tämän olen jo ehtinyt surullisesti unohtaa kokonaan. Mutta siitä huolimatta olen tehnyt lupaamani muutaman kerran, en kuitenkaan joka viikko. Energiatasot ovat olleet lepohetkinä niin matalalla, ettei mieleen ole mahtunut ihan kaikkea. Ja olen lykännyt montaa asiaa. Ihan nolottaa. Onneksi kukaan ei tiedä 👍. Sehän se näissä on kaikkein tärkeintä 🤭.

Mutta tässä siis mennään uuden vuoden lupausten kanssa. Yritän muistaa tehdä tunnustuslistoja (=seurantalistoja) jatkossakin sopivin väliajoin.

Pixien kuono on parantunut hienosti. Täytynee hoivata kuivuvaa rupea jollain voiteella (Bepanthen?), jottei sen kutina houkuttaisi sitä rapsuttelemaan rupea liian innokkaasti.

Käsitöitäkin olemme tehneet Pixien kanssa aktiivisesti. Hän valvoo tuotantoporrasta (minua) kauempaa, muttei juuri sekaannu minun työpanokseeni. Näiden tummanruskeiden valepalmikkosukkien varren pituus on peräti 39 cm. Taitaa olla tähänastinen tuotantomme ennätys (?).

Ja sitten vielä kierrätykseen. Uusi jätelaki velvoittaa kunnat keräämään asukkaiden käytöstä poistetut tekstiilit. Tekstiilijätteet pitää vuoden vaihteesta lähtien lajitella erilleen muusta jätteestä. Ainakin meillä Hämeenlinnassa keräyspisteitä on vain yksi. Maantieteellisesti laajahkolla alueella se on vähän ja asukasmääräänkin suhteutettuna se täyttyy varmasti alta aikayksikön, jos asukkaat vain vähänkin aktivoituvat uuteen kierrätykseen.

Erityisesti äitini ja isäni kotia läpikäydessäni huokailen tuota poistotekstiilien määrää. Ylen uutisessa kerrotaan: "Teoriassa pystymme vastaanottamaan 5 000 tonnia poistotekstiiliä vuodessa eli kilon per asukas, Honkanen sanoo. Kaikkea ei tarvitse repiä uusiksi kuiduiksi vaan lajittelulla voidaan päästä siihen, että suomalaisilta voitaisiin kerätä 2-3 kiloa vuodessa poistotekstiiliä vuodessa, sanoo Lounais-Suomen jätehuollon projektipäällikkö Aki Honkanen."  Äidin ja isän kotoa poistotekstiiliä kertyy mahdottomasti enemmän kuin kilo henkilöä kohti 😳. Eikä 2-3 kiloakaan tunnu missään.

Poistotekstiileihin kuuluvat puhtaat, kuivat, käyttökelvottomat vaatteet ja kodintekstiilit, kuten takit, housut, hameet ja paidat lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat.

Aito kuunteleminen on vaikeaa ja silkkiuikut kierrättävät

Sitä jotenkin kuvittelee, että itse muistaa ja osaa aina kuunnella toista avoimin korvin, mutta eihän se aina niin suju. Mitä huonompi historia jonkun ihmisen kanssa on, sitä huonompaa hänen odottaa sanovan. Ja päinvastoin. Mutta luonnollisestihan muut tulkitsevat tilanteita aina enemmän väärin kuin itse 😁.

Mitä tässä kuvassa mielestäsi tapahtuu? Voisi ajatella, että silkkiuikku tuo pesälle rakennusmateriaalia. Sellaisesta tilanteesta on ihan saman näköisiä kuvia, mutta tällä kertaa kyse ei ole siitä.

Käyn kohta kuvien kera läpi koko tuohon kuvaan liittyvän tapahtumaketjun. Ensin haluan vielä sanoa pari sanaa avoimesta kuuntelemisesta. Kiire, stressi, vanhat kokemukset ja omat ennakkoluulot värittävät kuulemistamme paljon enemmän kuin haluaisimme. Kun tulkitsemme tilanteita väärin, toimimme itsekin mitä todennäköisemmin väärin. 

"Pitäkää tunkkinne" -tarina kertoo omien väärien tulkintojen ja johtopäätöksien virrasta. Melkein kaikki tuntevat tarinan, silti toimimme monesti ihan samoin kuin aina ennenkin.

"Mies ajoi matkallaan harvaan asutetulla maaseudulla aamuyön tunteina ja hänen autostaan puhkesi rengas. Harmikseen mies huomasi, että hänellä ei ollut tunkkia. Vararengas onneksi löytyi. Mies mietti, mitä tehdä. Hän alkoi katsella ympärilleen ja huomasi jonkin matkan päässä maalaistalon. Hän ajatteli, että menenpä kysymään sieltä tunkkia lainaksi.

Siinä kävellessään hän alkoi puhua sisäisesti itsensä kanssa: Kello on puoli neljä, ei siellä varmaan kukaan ole hereillä, jos siellä nyt on edes ketään kotona. Turhaa kävelen. Niin ja mistäs senkään tietää onko niillä edes autoa ja jos on, niin onko tunkkia. Niin ja jos on tunkki, niin lainaavatko he sitä ventovieraalle keskellä yötä. Eivät varmaan. Eivätkä varmaan edes avaa ovea. Mutina miehen mielessä jatkui ja jatkui...ei varmaan-tyyliin. Kun hän pääsi talon pihaan ja koputti oveen, hän oli jo aivan raivoissaan mielessään. Ystävällinen isäntä avasi talon oven ja kysyi: mikä hätänä?

Mies pui nyrkkiään ja huusi: Pitäkää saatana tunkkinne!"

Tämä lainaus on Triangleskoulutus.net-verkkosivulta.

Mutta siirrytäänpä takaisin silkkiuikkujen maailmaan. Minulle selvisi tänään, mitä tapahtuu hylätyille silkkiuikkujen pesille. Ne kierrätetään 😊.

Tässä oli muutama viikko sitten melkoisen vaatimaton pesän viritelmä, jossa pari mahtui hädintuskin parittelemaan, mutta munien hautomista varten sitä olisi pitänyt laajentaa kunnolla. Tänään pesällä näkyi liikettä.

Utelias koiras(?) lähestyi hiljaista, hylätyn näköistä pesää varovasti.

Se pääsi ihan viereen asti, eikä kukaan tullut äkäisenä paikalle.

En tiedä, miksi se kiipesi pesän päälle. Oliko kyseessä testi vai oman toiminnan naamioimista? Se näytti kuitenkin siltä, kuin se kohentaisi pesää. Mutta se vain tutki ja pulahti pian pesästä pois.

Pian osoittautui, että se olikin kovasti kiinnostunut hylätyn pesän rakennusaineista. Se pöyhi ja tutki niitä.

Otti sitten koko nokallisen pesäainetta nokkaansa.

Ja lähti lipumaan kohti omaa pesäänsä.

Parin varastelukerran jälkeen touhuun aktivoitui myös toisen naapuripesän urho. Se saapui pesälle paljon määrätietoisemman näköisesti.

Nopeasti pesältä pois ja rakennusaineita mukaan.

Eikä kulunut aikaakaan, kun se palasi tyhjälle pesälle uudestaan. Silloin ei enää tarvinnut kiivetä pesän päälle, vaan jakotavaraa otettiin suoraan pesän sivusta.

Ei ihme, ettei noita hylättyjä pesiä kovin kauan näe. Kierrättävät ne nähtävästi ihan hetkissä.

Jämälankaprojekteja: avainnauha

Talvinen sukkatehtaani on ollut aika lailla suljettuna tämän talven. Suhteeni ostamiini karkeahkoihin sukkalankoihin on ollut kriisissä, enkä ole jaksanut innostua niiden työstämisestä sukiksi. Kädet ovat kaivanneet näprättävää, joten olen etsinyt jotain touhuttavaa. Kuvittelin löytäväni helposti montakin mielekästä, mutta nopeasti toteutettavaa rannekeideaa lojumaan jääneille jämälangoilleni. En löytänyt.

Muutamasta lähteestä löysin kuitenkin tällaisen jämälankarannekeidean, jota lähdin sitten kokeilemaan: http://minttumaantakana.blogspot.com/2012/06/erilaiset-ystavannauhat.html (klik).

Näprääminen oli koukuttavaa ja teinkin näitä nauhoja uusilla värikombinaatioilla (ja paksuuksilla) melkoisen monta :-) Tässä muutamia näperryksiä esimerkkeinä.

Viimein päädyin tekemään itselleni uuden avainnauhan tällä tekniikalla. Tämä kokeiluversio on tehty puhtaasti kierrätysaineista - ei mitään turvalukkoa. Seuraavaan avainnauhaan voisin lisätä kaupasta ostetun turvalukon.

Avainnipsu on leikelty irti vanhasta mainosavainnauhasta. Niskan solmujen tilalle voisi seuraavalla kerralla laittaa turvalukon. Täytyypä kokeilla :-) Ja nauhakin voisi olla seuraavassa versiossa hieman pitempi.

Ihanaa kevään haistelua - se on jo täällä :-)

Ei pelkkää hyvää Espanjan matkalla - Suomi tilastoja parempi kierrättäjä

Vierailemamme pysähtymispaikat eteläisessä Espanjassa olivat usein juuri näin sotkuisia. Usein roska-astia puuttui kokonaan, mutta se ei riitä selitykseksi sille, miksi autolla vuorille raahatut pullot, astiat ja rintaliivinpuolikkaat pitää jättää taukopaikalle eikä niitä voi viedä mennessään majoittumispaikan roska-astiaan.

EU:n tilastoinnissa Suomi näyttäytyy tiukan laskentatapansa vuoksi laiskalta kierrätysmaalta, mutta luvut eivät kerro koko totuutta (klik).

"- Maat, jotka tilastoissa näyttäisivät hyödyntävän tehokkaasti biojätettä, eivät kerää keittiöbiojätettä lainkaan, vaan saavat lukemat täyteen pelkillä puutarhajätteillä, sanoo Jätelaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Markku Salo.

- Jos tilastointi saadaan yhteismitalliseksi, mennään ainakin Ranskan ohi.

Suomessa puutarhajätteet kompostoidaan perinteisesti oman pihan komposteissa, eikä tätä tilastoida.

Myöskään Suomessa hyvin toimiva pullonpalautusjärjestelmä ei pääse koko mitassaan tilastoihin, koska kierrättämiseksi järjestelmä lasketaan vasta sitten, kun uudelleen täytettävä lasipullo poistetaan kierrosta."


Jätteen kierrätystä EU-maissa voi tarkastella myös oheisesta taulukkokaappauksesta (http://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20180328STO00751/jatehuolto-eu-ssa)

Jos Espanjan kaltaiset maat saataisiin huolehtimaan jätteidensä kierrättämisestä samassa määrin kuin Suomi tekee, tuloksia saataisiin aivan eri mittakaavassa kuin nykyisin.

Suomi on ihana puhdas maa :-)

Rauhoittumista, sopeutumista pimeään ja kivun siedäntää

Illat ovat väistämättömän pimeitä ja kynttilät ovat jo ihan sallittua viihdykettä mielestäni :-) Mihin muuhunkaan vuodenaikaan kynttilät sopisivat paremmin?

Kynttilänjämiä voi kierrättää. Samoin voi myös miettiä, millaisissa lyhdyissä kynttilöitä polttelee. Muutama linkkivinkki kierrätyksen näkökulmasta:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/12/21/joulunajan-kierratysohjeet

https://www.kierratyskeskus.fi/myymalat_ja_palvelut/kadentaitopalvelu_napra/oiva-askarteluopas/mita_tasta_materiaalista_tekisin/ohjeet/uusia_kynttiloita_kynttilanpatkista

http://koti.ts.fi/asuminen/nain-kierratat-joulun-jatteet-oikein/

https://www.yhteishyva.fi/arjen-apu/kierrata-hautakynttilat-huolella/05394216

Kun ulkona on liian hämärää tai pimeää, täytyy hyvän fiiliksen ainekset löytää sisätiloista. Jos mikään ei heti sytytä, tunnelmaa voi edistää monin tavoin.

Minä kamppailen oikuttelevan olkapään kanssa ja juuri nyt kivut ovat melkein väistyneet minun voimakkaan tahtoni ja tehokkaiden kipulääkkeiden seurauksena ;-). Jos kättä on itselläsi kivuliasta ja vaikeaa nostaa ylös sivu- tai etusuunnassa, kannattaa tilanne tarkistuttaa terveydenhuollon ammattilaisilla. Minä odottelin tilanteen paranemista kauan, eikä siitä ollut oikeastaan mitään hyötyä.

Tänään olkapään pienen operoinnin jälkeen kipu on kovempi kuin koskaan. Mutta sen pitäisi helpottaa lähipäivinä. Ehkä yritän keskittyä hiljaisuuteen ja muihin ajankohtaisiin aiheisiin. Huomenna on pyhäinpäivä.

Uusi hullutus?

Olen jämälankoja kuljetellut töihin työkaverille, joka osaa ja jaksaa tehdä käsitöitä pienistäkin lankamääristä. Sukkien tekemisessä lankakerät menevät harvoin ihan kerälleen tarkasti. Pitäisi kai opetella neulomaan sukat kärjestä varteen, niin voisi venyttää vartta siihen asti kun lankaa riittää... Aika työlään kuuloista.

Olen tässä jo parin kuukauden ajan etsiskellyt mielekkäitä jämälankaprojekteja. Lähinnä siis sellaisia, joihin saa edes upotettua langantähteitä. Olen tehnyt pieniä sukkia muutamia pareja. Niille ei vain ole käyttäjiä. Yhdet sukat pistinkin arvontaan aikanaan.

Olen myös väsännyt kahdet raitasukat, ensimmäisissä raidat langantähteistä ja toisissa kaikki langat tähteistä. Täytyy nyt tässä välissä myöntää, että minulle jämälanka käytännössä tarkoittaa vajaata kerää, usein alle puolikasta kerää. Ja silti noiden sukkien kanssa oli puuhaa :-(

Ensinnäkin pääteltävien lankojen määrä on moninkertainen tavalliseen sukkaprojektiin verrattuna. Ja päättely ei ole ollenkaan se viehättävin vaihe käsitöissä. Ehkäpä ennemminkin se vähiten kutsuva vaihe.

Värien valinta on toinen minulle harmaita hiuksia aiheuttava seikka. Käytän tällä hetkellä korkeintaan kolmea väriä per käsityö. Siinäkin on jo kovasti pähkimistä, mitä lankoja arvaan pistää yhteen. Sukkien kanssa pelasin varman päälle ja väriskaala oli hillitty, rajallinen ja jotakuinkin tylsä ;-)

Olen myös harkinnut isoäidin neliöitä. Monestikin. Esteitä on ollut muutamia. Ensinnäkin tuntuu, että melkein 'kaikki' tekevät nykyään isoäidin neliöitä. Minun taas pitää tehdä jotain erilaista, omannäköistäni, vaikkei välttämättä itse keksittyä. Toinen vaikeus liittyy tuohon värien valintaan. Olen nyt kuitenkin jättänyt itselleni minua miellyttävän väriset langat ja kierrättänyt jo melkein kaikki muut työkaverille (voi häntä rassukkaa :-( ).

Googletellessani huomasin nopeasti, että isoäidin neliöitä onkin vaikka kuinka paljon erilaisia. Löysin lopulta sellaisen, jonka virkkaamista halusin kokeilla. Ensin tein koekappaleen, jotta pääsin jyvälle ohjeesta. Totesin nopeasti, että valitsemani värit olivat yhdessä mahdottoman tylsä paketti. En jaksanut katsella neliötä edes itse, vaan annoin sen koiralle. Sekään ei halua leikkiä sillä ;-)

Seuraava väriyhdistelmä oli jo mukavampi. Tehtailin niitä, kunnes sen väriset langat alkoivat loppumaan (peräti yhdeksän kappaletta!) ja testasin väriyhdistelmää seuraavaa tilkkua varten. Nyt sain aikaiseksi sekavan, silmille räjähtävän paketin, jota ei missään nimessä kannattaisi tehdä lisää ;-) Pienen pähkäilyn ja lyhyen konsultaation (mieheltä) jälkeen päädyin taas ihan mukavaan yhdistelmään. En tiedä, voiko niitä yhdistää koskaan voiden aikaisempien kanssa, mutta en murehdi nyt sitä, vaan virkkaan värkkään neliöitä nyt tällä yhdistelmällä kunnes joku väreistä loppuu. Sitten on taas uuden värikokeilun vuoro :-)

Vaaleanpunainen on oikeasti hieman enemmän hattaranvaaleanpunainen, sininenkin enemmän sininen, pehmeä tosin... Eli värit ovat suuntaa antavat :-)

Sinisellä pohjalla olevia tilkkuja on nyt yhdeksän ja keltaisella pohjalla olevia neljä. Jos ei näistä muuta saa, niin kaksipuolisen patalapun :-) Mutta ripelankoja riittää vielä vaikka kuinka, yksi neliö painaa ällistyttävän vähän. Saa nähdä kuinka kauan jaksan olla innostunut tästä touhusta. Ja miten käykään, kun noita neliöitä pitää alkaa päättelemään ja yhdistelemään...

Ohjeet tähän isoäidin neliöön löytyvät englanniksi valokuvien kera täältä:

http://tillietulip.blogspot.fi/2012/06/to-beg-chain-ch-5-and-join-to-form.html (kukka)

http://tillietulip.blogspot.fi/2012/06/adding-rounds-to-daisy.html (tausta).

Upeaa viikon jatkoa!