Ligatne ja Gaujan kansallispuisto

Kansallispuistot kutsuvat minua aina. Ne olivatkin enemmän ja vähemmän jonkinlaisena johtotähtenä  Latvian matkapäivien reittejä suunnitellessa. Gaujan kansallispuisto oli minun asunnoltani oikein hyvään suuntaan. Ei tarvinnut miettiä, miten pääsisi kiertämään Riian keskustan ja sen ruuhkat. Osoitteeksi löysin Ligatnen historiallisen paperitehtaan kylän turistineuvontapisteen (kartalla numero 5)

Turistineuvontapisteen nuori nainen oli erittäin ystävällinen ja avulias. Säädin suunnitelmiani jälleen hieman häneltä saamieni vinkkien mukaan.

Paperitehdas on toiminut alueella vuodesta 1815. Tehtaan työntekijöille on rakennettu asuntolat, apteekit, klubirakennus ja paljon muuta 1880-luvulta alkaen. Alla työntekijöiden klubi- ja kulttuurirakennus.

Paikka valikoitui paperitehtaalle ennen kaikkea vuolaasti virtaavan Ligatne-joen vuoksi, johon rakennettiin kanava- ja sulkuporttijärjestelmä heti tehtaan valmistumisen jälkeen. Komeisiin kallioihin on rakennettu kellareita. Pehmeähkö kivimateriaali on innostanut kaiverrustöihin myös myöhemmän ajan jälkeläisiä raapustuksista päätellen. Tässä pienempi kallio, joka on tuon ison kallion vasemmalla puolella.

Ja tässä sitten tuo isompi kallio, jonka lähelle pääsi kanavasiltaa pitkin.

Sittemmin kaloille on rakennettu padon ja kanavan luo omia kalareittejä, joita pitkin matkan pitäisi onnistua niiltäkin.

Kalareitin takana rakennus, joka on ollut työntekijöiden asuntolana.

Näiden tutkimisten jälkeen mieli alkoikin jo palaa Gauja-joen varrella olevien suurten kallioiden luokse, kartalla numero 6. Sain infopisteestä paperikartan, joka auttoi paljon, vaikka tekstit olivatkin latviaksi. Lisäksi laitoin taas Sports Trackerin puhelimestani päälle, jotta voin seurata kulkuani kartalla ja varmistaa takaisinkin pääsemisen :-)

Tämä ensimmäinen kallio on Gudun kallio, joka on hiekkakivikalliota. Tuonnekin oli moni käynyt raapustelemassa omia terveisiään. Kallion leveys on noin 250 metriä (ei siis mahdu ihan kokonaan kuvaan) ja korkeus noin 18 metriä.

Ja tämä pienempi kallio on nimeltään Katrinas iezis.

Kallioille johtavan polun alku oli merkitty, mutta sen jälkeen polun haarakohdissa sai tehdä ihan itse päätöksiä siitä, mihin suuntaan kannattaisi jatkaa. Sports Tracker auttoi matkalla moneen kertaan :-)

Tämän kakkospäivän aikana askeleita kertyi yli 28 000. Seuraavana päivänä (ja jo samana iltana) kävelyn määrän tunsi kropassa :-)

Ihan lähipäivinä taas lisää Latvian seikkailuista - kiitos seurastasi :-)

Hyypiökalliolla

Kävinpä ihan kuvausressullakin. Tammelassa, Liesjärven kansallispuistossa. Kuvat ovat Hyypiökalliolta. Ja paljon oli erilaisia hyypiöitä paikalla ;-)

Maisemakuvauksessa maisema muuttuu hyvin vähän lyhyen ajan sisällä, on aikaa etsiä uusia kuvakulmia ja erilaisia asetuksia. Kuvaaminen on parhaillaan varsinaista kokeilukulttuuria ;-) Kotona näytöltä sitten näkee, mikä toimii loppujen lopuksi parhaiten.

Oikeaa kuvakulmaa etsiessä ei tule mietittyä maailman murheita. Ei edes omiaan. Keskittyminen johonkin jotakuinkin täydellisesti vapauttaa kiireestä, kurjuudesta ja velvoitteista. Ainakin siksi aikaa. Vapautuminen muusta tekee tilaa ja avaruutta omaan mieleen. Sen jälkeen on helpompaa ja hauskempaa hypätä taas johonkin aivan uuteen.

Tulihan minun suppiksia kerättyä tuoltakin reissulta, kun silmille hyppivät. Onneksi näin nuoren sienestäjämiehen, jolle keräämäni suppikset kelpasivat. Toivottavasti ilo oli molemminpuolinen.

Ei heikkojalkaisille

Isojärven kansallispuiston polut olivat osin helppokulkuisiakin, mutta huonojalkaista en noille reiteille kutsuisi. Tältä se kulkeminen minun silmilläni katsottuna näytti...

Kapeaa polkua, kiviä ja puiden juuria. Piti katsoa, mihin jalkansa laittaa.

Maisemat olivat kauniita...

Ja lisää esteitä, lisää tarkkaavaisuutta.

Reipas ylämäki heti pitkospuiden jälkeen. Minä käännyin vasemmalle ennen mäkeä :-)

Ylä- ja alamäkiä riitti. Askelten määrä ei kerro mitään retken väsyttävyydestä ;-) Lämmintä oli hieman enemmän kuin riittämiin, hyttysiä ja paarmojakaan en olisi kaivannut yhtään enempää. Kamerareppu kaikkine tarvikkeineen painoi viitisen kiloa. Huoh... ;-)

Tämä oli reitin kapein kohta - isot kivet kummankin puolen polkua.

Ja kaikki samassa kuvassa: alamäki, ylämäki, kivet, juurakot sekä muuten niin ihana auringon paahde. Poskia kuumotti jo...

Isojärven kansallispuistossa

Isojärven kansallispuisto (klik) Kuhmoisissa valikoitui lauantain retkikohteekseni. Ihan pienen nurkan ehdin vain tallata - etenkin, kun mukaan mahtui pari pientä harhailua ja hieman keskeneräistä suunnittelua. Enempää en olisi muutenkaan ehtinyt, olisin paremmalla suunnistuksella ja suunnittelulla säästänyt lähinnä aikaa ja askeleita.

Sports Tracker on vieraissa (ja tutummissakin) paikoissa liikkuessani aivan korvaamaton apuväline. Käytän sitä oman kulkureittini ja lähtöpaikkani jäljittämiseen aina tarvittaessa. Laitan sen päälle autolta lähtiessäni ja yritän muistaa ottaa sen pois päältä autolle palatessani. Hyvän retken jälkeen voi tarkistaa siitä kuljetun matkan. Harharetken kohdalla voin verrata kulkemaani reittiä karttaan ja arvioida, missä kuljin ratkaisevan polkuristeyksen ohi. Halutessani voin jäljittää itseni takaisin tuohon missattuun risteykseen ja jatkaa siitä haluttuun suuntaan. Lauantain reissulla tälle oli käyttöä pariinkin otteeseen :-)

Lähdin liikkeelle Heretyn P-alueelta ja ensimmäinen järvenrantapysähdys oli aika pian. Kannuslahdessa Kurkijärvellä pysähdyin kuvaamaan - järvet ovat niin minun juttuni. Ja täytyy myöntää, että keskisuomalaisissa järvimaisemissa on jotain lapsuuden kesien nostalgiaa.

Kauaa en malttanut kuvailla, sillä matka oli ihan vasta alussa. Muutaman mutkan (yhden polkuristeyksen hukkaamisen vuoksi) jälkeen pysähdyin evästämään ja kuvaamaan niinikään Kurkijärvelle Mäyräniemeen. Kuvaamisen lisäksi nautiskelin hävyttömän kiireettömästi kauniista luonnosta ja hiljaisuudesta :-)

Se on talvi ny...

Aamun pysäyttävä uutinen oli Trumpin valinta USA:n presidentiksi. Sitä en odottanut. Mutta nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa. Minä en voi vaikuttaa tilanteeseen...

Lunta on tullut lähes koko päivän. Etätyöläisenä en joutunut kokeilemaan Vr:n aikataulujen pitävyyttä. Maanantaina ja tiistaina myöhästeltiin. Nyt oli mukavaa olla illalla ajoissa kotona :-)

Lintujen ruokinnan aloitin melkein kaksi viikkoa sitten. Vaatimattomasti mennään tässä vaiheessa vielä kahdella ruokintalaitteella. Täytyy viikonloppuna lisätä tarjontaa. Paikalla on käynyt ainakin pikkuvarpusia, sini- ja talitiaisia, viherpeippoja, fasaaneja, harakoita, mustarastas, käpytikka, hömötiainen, närhi, punatulkkuja, kuusitiainen ja tavallisia varpusia. Tulikohan kaikki mainittua? Närhi oli iloisin yllätys, vaikka viipyikin vain hetken.

Sukkien neulominen on myös käynnistynyt. Kolme sukkaparia on valmistunut ja neljäs puikoilla. Ei mitään hurmosvauhtia, mutta valmistuvat tuossa puhdetöinä tv:tä katsellessa (ei tule paljon katseltua) ja nykyään välillä junassa. Yhdet valmistuneet sukat tein itselleni uusiksi junasukiksi. Junasukat ovat ne, mitkä laitetaan junamatkan ajaksi jalkaan, kun kengät/saappaat otetaan jaloista pois. Pysyvät jalat lämpöisinä. Vanhat junasukat siirtyivät kotikäyttöön ja kotisukat reikineen pääsivät paremmille metsästysmaille...

Lunta on luvattu lisää eikä kelikään ole lämpenemässä. Mielenkiintoisin tunnelmin junalla siis huomenna taas Helsinkiin ja takaisin Hämeenlinnaan. Onneksi ei ole kiire kumpaankaan suuntaan. Laitan kovasti lämmintäkin päälle, niin harmittaa vähemmän, jos junat kulkevat taas omaa tahtiaan ;-)

Mukavaa loppuviikkoa Torronsuon tunnelmin :-)