Eikä siinä ole muuta vikaa kuin huolestuminen ja odottaminen. Itsepäisellä uratietoisella asiantuntijalla ei aina ole kiinnostusta odottaa, mitä ylhäältä annetaan. Halu tehdä muutoksia omilla ehdoilla on aika voimakas.
Kun muutos myllertää työelämässä, ensimmäisinä työpaikkaa vaihtavat ne, joilla on markkinoilla eniten kysyntää. Siksi myllerrystä kannattaa hillitä. Samoin myllerryksen tuntua.
Kykyä selvitä muutoksissa kuvataan usein termillä resilienssi, joka voidaan suomentaa mm. termeiksi muutosjoustavuus, muutoskyvykkyys tai muutosvalmius. Termiin sisältyy muunmuassa määrätietoisuutta, positiivisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä. Nämä ovat taitoja, jotka ovat toisille luontaisempia kuin toisille. Mutta kaikki nuo taidot ovat myös nimenomaan opittavissa olevia taitoja, joilla selvitään muutosten myllerryksissä.
Positiivisuuteen kuuluu usko mahdollisuuksiin. Ylimmillään tämä tarkoittaa uskoa positiivisiin kehitysmahdollisuuksiin. Uralla etenemiseen, elämässä kehittymiseen ja odottamattomiin ihaniin mahdollisuuksiin. Miedommalla teholla tämä voi tarkoittaa uskoa siihen, ettei tässä ihan pahasti käy. Että kyllä tästä vielä selvitään. Ja ehkä elämä jopa piristyy.
Kukaan ei tarjoile työelämän muutoksissa näitä 'suuria' mahdollisuuksia meille. Niihin tähtääminen ja keskittyminen on siis kiinni vain ja ainoastaan meistä itsestämme. Mitä jos siis uhriutumisen sijaan heittäytyisikin opportunistiksi? Etsisi ja tavoittelisikin juuri omaa etuaan kaikissa muutoksissa? Uskaltaisiko kokeilla?