Puukiipijä vieraanamme

Kevensin kuormittunutta työaikasaldoani viime viikolla ja otin perjantaiksi saldovapaata. Eteläisen Suomen hiihtolomien vuoksi perjantaille osui harvinaisen palaveriton päivä ja työkuormakin sieti yhden päivän mittaisen lisähapen hengittämisen.

Neljä päivää töitä ja kolme päivää vapaata. Voimia jäi lepäämisen ja palautumisen lisäksi rutkasti myös muihin mukaviin asioihin. Tämä oli samalla jonkinlainen testiviikonloppu mahdollisesti tulevaa varhennettua osa-aikaeläkettä varten. Mahdollisesti viittaa pessimismiini siinä suhteessa, etteikö hallitus voisi keksiä vielä jotain 'kivaa', jottei näille aikaistetuille eläkkeille pääsisikään. Itse kaipaan lisääntyvältä vapaa-ajalta myös lisätilaisuuksia parisuhdeajalle. Oman ja muiden elämien rajallisuus kutsuu tekemään tärkeitä valintoja.

Minun kohdallani osa-aikaisuus tarkoittaisi nelipäiväistä viikkoa ja kolmipäiväistä viikonloppua. Tämä viikonloppu vahvisti ajatusta siitä, että sillä tavalla elämästä pääsisi nauttimaan enemmän ja monipuolisemmin.

Tänään jaksoin kauniin ja leudon kelin myötä päivystää pihalla kameran kanssa pitkälti toista tuntia. Elävien olentojen valokuvaaminen ei ole liikuntalaji, vaan tasaista paikallaan olemista kamera ojossa valmiina. Linnut ja oravat eivät pidä kameran liikuttelemisesta, joten valmiusasennossa pitää olla melkein aina.

Olipa ihanaa seurata luontoa ja nauttia valosta ❤️ Puukiipijä kävi vierailulla pariinkin otteeseen.

Näillä positiivisilla energioilla jaksan varmasti ensi viikon kolmen Helsinki-päivän putken. Toki yövyn Helsingissä yhden yön, muuten putki olisi liian koetteleva. Pitkät pimeässä työmatkojen ajelut tuntuvat nyt raskaammilta kuin 10 vuotta sitten. Ja ihan kamalan raskaitahan ne olivat silloinkin. Silloin, aikanaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin reissata, riutua ja jotenkin elpyä viikonloppujen aikana. Nyt pohdiskelen toistuvasti vaihtoehtojani. Etenkin, kun nyt sain taas maistaa iloa siitä, että jaksoin tehdä vapaa-ajalla sitä, mistä nautin.

Valo lisääntyy ja maaliskuu lähestyy. Kevät lähestyy herkin askelin ja minä nautin siitä ❤️

Puukiipijöitä luontorikkaan päivän päätteeksi

Päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena. Hieman kylmänä ja lopulta aivan hillittömän tuulisena. Jaksoin patistaa itseni liikkeelle seuraamaan kevään edistymistä ja se todellakin kannatti!

Tavoitteena oli lähteä tarkistamaan silkkiuikkujen pesimätilannetta muutaman tutun mutkan kautta. Ihanan auringon valon lisäksi näin mahtavasti muutakin silmiä ja mieltä ilahduttavaa. Meri- ja tundrahanhia. Laulujoutsenia parinkymmenen yksilön joukko pellolla lepäilemässä. Lokkeja niin touhuamassa kuin lepäämässäkin. Kolme kuovia (aika kaukana, mutta kuitenkin), yksinäinen kurki ja töyhtöhyyppiä. Muutama meriharakka, silkkiuikkuja, kanadanhanhi ja telkkärouva. 

Takaisin ajellessa näkyi lisäksi vielä sinisuohaukka (tai jokin muu suohaukka, matalalla lenteli) ja kettu (juoksi tien yli).

Kotona lähdin kameran kanssa vielä lyhyelle lähilenkille. Telkkäpariskunta ja pari lokkia nautiskelivat lampikylvyistä. Västäräkki urheili rantamaastossa, peippo huuteli oksalta, kuten myös sepelkyyhky.

Räkättirastaat ovat palanneet isoin joukoin keskuuteemme, fasaani huuteli, ei tällä kertaa näkynyt. Pikkuvarpunen uhitteli pensasaidassa. Pellon reunasta löytyi peräti viisi rusakkoa ja kaksi puukiipijää. Pihassa hyppeli vielä orava. Siinäpä ne suunnilleen tämän päivän ulkoilut 🥰

Näissä luonnon tarkkailutouhuissa unohtuu nopeasti kaikki maallinen ja arkinen. Jokainen kohtaaminen koskettaa minua kovasti. Koen iloa, jota en osaa kuvata. Joku osaa ehkä samastua.

Se, että lähden liikkeelle luontoa tarkkailemaan, on aina päätös. vaihtoehtoja olisi muitakin. Luonnon eläinten havainnointi on vuosien harjoittelun tulosta. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että erotan linnun laulusta sen laulajan. On se vaan hienoa, kun oppii uutta 💖

Vastaavia upeita oppimismatkoja voi tehdä monen muunkin asian kuin luonnon kanssa. Aiheeseen perehtyminen tuo peliin syttymisherkkyyttä. Ja syttyminen on upeaa, oli kyse sitten mistä tahansa osaamisen tai elämisen osa-alueesta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää ja opetella uusia syttymisen aiheita. Suosittelen kokeilemaan uusia juttuja.

Tässä puukiipijä näkyvillä. tavallisesti se on piilossa jossain. Puun latvassa tai rungon toisella puolella.

Puukiipijä aloittaa puuretkensä puun juurelta ja kiipeää sitä pitkin ylös. Kaikki puun suomut ja raot tutkitaan mahdollisten saaliiden toivossa. Kun puussa on päästy riittävän korkealle, pudottaudutaan suoraan alas ja jatketaan saman puun parissa vielä lisää, tai lennetään naapuripuun juurelle ja kiiveskellään siinä ylöspäin tai lennetään ihan muualle kauemmas jonkin toisen puun runkoon. Tässä matka on ylöspäin.

Tähän jäi tämän päivän puukiipijä odottelemaan, kunnes lensi sitten parinsa luo läheiseen puuhun.

Huomiseksi on luvattu hieman miedompaa tuulta. Riemulla odotan sitä.

Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

Puukiipijän kevätmatkaa

Aina ei ole aikaa lähteä kauemmaksi tuulettumaan. Silloin täytyy tyytyä lähimaisemiin ja helppoihin piipahduksiin. Toisaalta silloin pääsee tunnustelemaan vuodenaikojen etenemistä lähimaisemissa ;-)

Tytär keräsi maljakkoon vihreitä koivun oksia jo paljon ennen meidän koivujemme vihertämisaikaa. Hänellä on ollut maljakoissa jo monen monta kielokimppua, vaikka meillä kielo tekee vasta tuloaan. Helsingin ja Hämeenlinnan välillä on siis iso ilmastollinen ero.

Eilisen ihana ilo oli puukiipijä. Tuli ihan puskista, niin kuin aina :-)

Tässä puukiipijä kiipeää ylös koivun runkoa pitkin. Se nappaa matkalta kaikki mahdolliset eväshyönteiset. Sen suojaväri on jotakuinkin täydellinen.

Tämän kuvan kohdalla piti ensin hieman virkistää muistia - mitä tässä oikein tapahtuikaan? Ensinäkemältä sekopäisen näköinen puukiipijä tervehtii yleisöään matkan varrella. Mutta sitten tulee mieleen puukiipijän kropan ravistelu ja rapsuttelu ;-)

Sitten ollaan rapsuttelun jälkeen muuten normaaleina, vain hieman pörröisinä ;-)

Parveilua ja pörinää

Se on syksyä, kun tintit parveilevat isoissa porukoissa. Kävin kolean ilman kunniaksi metsäretkellä (ei hirvikärpäsiä!) ja jäin jossain vaiheessa kuuntelemaan ympärilläni kuuluvia ääniä. Ensin kuului hieman ääniä ja sitten näkyi pieniä lintuja koivujen yläoksissa. Metsä ei ole harvennettunakaan mikään hyvä kuvauspaikka minun kalustolleni, mutta räpsin kuvia silti.

Kuvista paljastui melkoinen määrä hömötiaisia!

Pian paikalle pelmahti lisää tali- ja sinitinttejä. Sirkutus oli melkoinen. Seisoin vain paikoillani, katselin ja kuuntelin. Yritin räpsiä kuvia edes todistusaineistoksi.

Tinttien lisäksi paikalle saapui pian myös yksi uusi vieras: puukiipijä lennähteli rungolta toiselle. Kuvista tuli pimeitä, vaalennus toi näkyviin kohinaa. Ja kohinan poistaminen aiheutti suttuisuutta. Mutta kyllä noista selvää saa. Samoilla jalansijoilla on otettu kuvat puukiipijästä kuin noista hömötiaisistakin :-)

Vähitellen linnut siirtyivät kauemmaksi ja niin tein sitten minäkin, toiseen suuntaan vain. Punaisia kärpässieniä oli paljon. Maahan pudonneiden keltaisten koivunlehtien seassa ne näyttävät niin kauniilta. Siksi syksyn 'pakollinen' kärpässienikuva.

Kiipesin korkealle mäelle ja sieltä mutkan kautta loivempaa reittiä takaisin. Vielä ennen autolle saapumista jäin tarkkailemaan taas yhtä lintuparvea koivun yläoksilla. Vihervarpusia - ne tunnistin jo äänestä. Hömötiaisten äänet eivät minulle kolahtaneet. Täytyypä kuunnella niitä lisää vaikkapa Luontoportin kautta.

Kantarelleja yritin etsiskellä uusista metsätuttavuuksista, mutten löytänyt ainoatakaan. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Tuli nautiskeltua syyspäivän parhaista jutuista. Sateeseen en joutunut kertaakaan, mutta vaelluskengät kastuivat kokonaan märässä metsässä kävellessä.

Nyt voi taas arkiviikko alkaa - luontoa on tankattu taas muutamaksi hetkeksi :-) Iloista alkavaa syysviikkoa!

Puukiipijä käväisi :-)

Pari päivää on kulunut petipotilaana. Minulla petipotilaana oleminen merkitsee kirjaimellisesti paljoa nukkumista, aivan tolkutonta peräti. Tänään olen ollut pitkän nukkumisjakson jälkeen jo puoli päivää istuma-asennossakin. Paranemaan päin, siis :-)

Koira on päivystänyt miehen paikalla nukkumassa koko sen ajan, mitä olen päiväsaikaan nukkumiseen käyttänyt. Jos en ole kipeänä, se haluaa lähteä pois jo parin tunnin jälkeen. Mutta kun olen kipeä, se nukkuu siinä niin monta tuntia kuin siihen kerrallaan menee. Toki se on todella iloinen, kun liikahdetaan alakertaan syömään, juomaan vettä ja ottamaan särkylääkettä :-)

Joitakin päiviä sitten pihan omenapuussa liikahteli tutun näköinen lintu. Puukiipijä oli ensimmäisen kerran koskaan (niin, että olen sen havainnut) meidän pihallamme. Olipa iloinen havainto :-) Valo oli vähissä ja välimatkaakin oli jonkin verran, mutta kamera oli kerrankin pihalla messissä :-)

Ihanaa tammikuun jatkoa kaikille!

Pähkinät villitsivät pääsiäisen alla... ;-)

Meillä on ulkona harmaata, mutta se ei haittaa kovin paljon kaikkien hyvien säiden jälkeen :-) Näillä näkymin sunnuntaiksi luvataan tänne kaunista säätä, maanantain ennusteet ovat kääntyneet jo hyvästä kehnompaan. Aika näyttää...

Neljä päivää pääsiäistä tarkoittaa jo rauhoittumista. Tällä kertaa heikot kelit ovat melkein siunaus, sillä nyt mikään ei kutsu maailmalle, kotona lepääminen passaa näillä keleillä oikein hyvin :-)

Koira oli taas yöllä järjestellyt yläkerran eteisen matot uuteen uskoon. Tyttären lähdöllä lienee iso yhteys tähän yötouhuamiseen. Jospa ensi yönä vihdoin koirakin malttaisi nukkua kunnon unta...

Yksi pihan lintujen syöttölaitteista löytyi aamulla maasta. Orava aterioi sen vierellä kauan. Talven väistämättömän päättymisen kunniaksi laitoin syöttölaitteeseen kuorellisten auringonkukan siementen sijaan pähkinöitä. Ne taisivat villitä oravan siihen malliin, että kannatinnaru ei enää kestänyt. Mutta ruokaa oravalle riitti PALJON :-)

Orava päivysti pudonneen syöttölaitoksen vieressä kovin omistushaluisen oloisena. Hätisti, mokoma, apajalle yrittäneen mustarastaankin pois paikalta ;-) Onneksi noita syöttöpaikkoja riittää muuallakin pihassa :-)

Kiirastorstai on illassa ja pääsiäinen on ihan oikeasti alkanut. Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille! Nyt on hyvä aika hiljentyä :-)

Puukiipijä - tällä kertaa hangella.

Tytär kotona, LR temppuili ja toimii taas

Tytär tuli kotiin eilen kuukauden Rovaniemi-elämän jälkeen. Olipa ihanaa päästä halaamaan :-) Lähtee pian taas matkaan, mutta eilen istuttiin vähän aikaa koko perhe kotona, kun poikakin tuli siskoansa tervehtimään. Oli jotenkin nostalgista :-)

Ikävämpää oli, että LR teki eilen temput ja päätti kieltäytyä käytöstä kokonaan. Yömyöhään asti tappelin ja taistelin sen kanssa, mutta se antoi virheilmoituksen ja sen jälkeen sulki itsensä. Kerta toisensa jälkeen. Hain apua Adoben sivuilta ja fb:n valokuvaajan neuvola -ryhmästä. Jälkimmäisen tuella sain vihdoin kiemurreltua itseni kuiville ja tänään LR on taas käytössä. Jos teille tulee tällainen virheilmoitus LR:n kanssa,

kannattaa " etsiä tietokoneen hakutoiminolla .LRDATA kansioita ja poistaa ne kokonaan LR osaa kyllä tehdä ne uudelleen."

Ehdin tehdä monen monta mokaa ennen tuota, mutta tuo on kaiken ydin. Ennen noiden kansioiden poistamista ei edes poistetun LR:n uudelleenasennus onnistunut (piti tosin tuon jälkeenkin ensin käynnistää kone uudelleen). Ehkä uudelleenasentamista ei olisi tarvinnut edes tehdä, jos olisin osannut alunperinkin etsiä oikean poistettavan kansion... Mutta tämä tiedoksi, jos jollekulle tulee sama tilanne eteen.

Tänään olen sitten päässyt taas kaivelemaan kuva-arkistoja (ulkona oli mahdottoman hämärää eikä innostanut kuvaamaan). Eniten etsin niitä tiedostoja, joiden käsittely ei ole tuottanut tyydyttävää tulosta aikaisemmin. ja niitähän löytyy :-)

Ensin kuva puukiipijästä, jonka olen käsitellyt aikaisemmalla ohjelmalla. Minua harmitti puhkipalaminen niin paljon, että nuo muut alla olevat kuvat jäivät silloin täysin käsittelemättä. Nyt palasin niiden pariin LR:llä. Näyttävät jotenkin paremmilta kuin tuo ensimmäinen :-)

Puukiipijä nopeasti

Töitä ja muuton aputytön tehtäviä. Muuttoprojekti edistyy mukavasti ja tytär pakkaili tänään tavaroitaan parhaan ystävänsä kanssa. Mikäs sen mukavampaa :-)

Lintutornilla sain kuvattua eilen aamupäivällä puukiipijän. Ensimmäinen kuvausosuma, vaan ei vielä mikään superlaadukas. Vatsan valkoisuus paloi puhki, eivätkä mielettömän pitkät kynnet tule tässä edukseen. Mutta tämä kuva merkiksi uudesta lintutornitutusta :-)