Unohtuneita kuvia: Sääksen pesä

Ei tarjoillut luonto minulle mahtavia kuvauskelejä tälle viikonlopulle, mutta vallan passeleja kelejä kierrätysprojektin edistämiseen, päiväuniin ja valokuvameren kahlailuun. Flunssa roikkuu mukana vielä pienenä lämpöilynä, kurkkukipuna ja väsymyksenä.

Joulukoristeiden läpikäynti tuotti ison määrän kierrätykseen siirtyvää tavaraa. Ihan kunnossa olevia ja siistejä, mutta eivät enää kutsu minua. Päivitän joulukoristekokoelmalle hiljalleen määrällisesti paljon nykyistä pienemmäksi ja nykyiseen makuun sopivammaksi. Aika aikaansa kutakin.

Valokuvien läpikäyminen tuotti taas löytöjä. Viime kesäkuussa näin elämäni ensimmäisen kerran oikean sääksen pesän ja jopa linnun itsensä siellä pesässään. En olisi itse sitä huomannutkaan, mutta muut tornilla olevat opastivat heti turistia katsomaan oikeaan suuntaan. Hyvällä näkyvyydellä suon takana korkean männyn latvassa oli mahtava sääksen pesä! Olipa tämäkin jo ehtinyt unohtua kesän kuvauspaljoudessa.

Mahtava arkkitehtuurinen taidonnäyte tämä pesä!

Sääksi ja villasukkia :-)

Vanhojen valokuvien läpikäynti jatkuu, usein muutama kuva kerrallaan, välillä tosin vähän isompinakin määrinä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2017 ;-) Pohtiolammen sääksikeskuksen piilokojulle tuli välillä sääksikin näkyville kaikkien muiden satunnaisten vieraiden lisäksi.

Arvontasukat ovat vielä postittamatta - vasta viikonloppuna on aikaa niiden paketointiin. Mutta tuossa pinossa odottavat lähettämistä :-)

Tyttärelle tein toisenlaiset sukat, sillä hän kaipasi varrettomia neulesukkia. Samalla mallilla tein kahdesta eri langasta kahdet sukat hänelle. Olivat kuulemma aivan passelit :-)

Viikonlopulle odotan ja toivon miellyttäviä ulkoiluilmoja. Huomiselle on luvattu kaunista, täytyy muistaa kurkkia ulos työpäivän lomassa :-)

Huomenna on muuten ystävänpäivä! Ja tänään alkoivat ampumahiihdon MM-kilpailut :-) Iloa loppuviikkoon!

Joskus (aika useinkin) joutuu kuvaamaan aika kaukaa ;-)

Aika usein saan kuviini kommentteja tyyliin: Olet päässyt aika lähelle. Monesti olenkin. Mutta objektiivini on ihan kohtuullisen pitkä, vaikkei mikään 'lintuputki' olekaan. Millimetrejä on parhaimmillaan 400 ja kroppikameralla se vastaa 640 mm putkea. Se jo sinänsä tuo kohteet jo normikameraa lähemmäksi. Mutta sen jälkeen kuvaa on varaa rajata (ottaa pienempi osa-alue) nettijulkaisua varten. Lopulliset julkaistut kuvat näyttävät siksi aina olevan niin paljon lähempänä kuin alunperin on ollutkaan.

Laitan tähän muutaman kuvan, joista ensimmäinen kustakin kuvasta on vain hieman rajattu alkuperäisestä kuvasta ja toinen sitten hieman enemmän. Ja kannattaa pitää mielessä, että ensimmäinenkin otos on jo aika lailla zoomattu. Tässä siis taustaa otoksien takaa.

Ensimmäisissä kuvissa haarapääsky todella kaukaa.
Ensin siis zoomattuna, ja vielä vähän rajattuna.

Sitten rajattuna hieman enemmän.

Kurjet ja varis(?). Ensin jälleen zoomattuna lähemmäs ja vielä vähän rajattuna, jolloin kohteet näyttävät suuremmilta.

Ja sitten hieman lisärajausta ja -suurennusta.

Kalasääski aka (= also known as) sääksi kalan kanssa. Zoomattuna ja hieman kropattuna (rajattuna).

Ja sitten hieman enemmän rajattuna.

Todella kaukana nämä siis usein lentelevät. Usein niin kaukana, ettei mitään järkevää julkaisukuvaa saa edes otettua.

Kehnokin kuva auttaa kuitenkin usein tunnistamaan hahmottoman tilanteen jälkikäteen. Aina kannattaa kuvata :-)

Mahtavaa elokuun jatkoa! Metsässä riittää hirvikärpäsiä - suunnittele luontoilusi sietokykysi mukaan :-)

Olo on kuin voittajalla :-)

Olo on kuin voittajalla - tai tuolla kuvan sääksellä parin vuoden takaa, kun oli saanut vahingossa matkaansa kaksi isoa kalaa ;-) Toki tuo bonuskala tippui pian kyydistä, kun ei ollut kynsissä kiinni. En tiedä, hoksasiko sääksi ollenkaan lottopottiaan tässä vaiheessa - tai milloinkaan ;-)

Loma on sujunut todella rentouttavasti ja sitä on vielä pari päivää jäljelläkin. Loma ei ollut hyvä, koska oli helteitä, vaan niistä huolimatta.

Olen suunnitellut taas jatkavani hyvää elämää työn alkamisen jälkeenkin. Melkein joka kesä teen tämän saman päätöksen ja aina se parantaa elämän laatua parin pykälän verran :-)

Perinteiseen tapaan, olen kolhinut itseäni kunnolla loman(kin) aikana. Jalassa mollottaa mahtava mustelma vuorovaikutustilanteesta veneen kanssa (yritin poistua siitä). Ja vasemmassa käsivarressa pienempi, mutta napsakka mustelma limsapullosta ;-) Mutta näillä mennään.

Lomareissun aikana pihan vaahterasta on katkennut iso oksa jalkakäytävän - ja kai myös autotien päälle. Joku on sen sahannut meidän tontillemme mahtuvaksi - kiitos hänelle. Puu näyttää siltä, ettei tämä jää viimeiseksi lähiajan vaurioksi, joten täytyy viimeistään maanantaina anoa kaupungilta lupaa sen kaatamiseen. Parempi kaataa puu halliten kuin vaarantaa ohikulkijoita sen vuoksi.

Helteet ovat laantumassa - ihanaa niin :-)

Sääksiäkin

Koiruli voi hyvin. Se haukkuu ja muriseekin jo. Ja ryntää rappuset ylös. Mutta sohvalta se ei hyppää alas. Harvinaisen fiksua varovaisuutta siltä :-)

Ollaan vietettu koiran kanssa paljon aikaa todella lähekkäin. Nyt se alkaa jo hieman vaatiakin sitä. Joutuu rassukka pettymään, sillä lomani loppuu reilun viikon kuluttua ja aion ennen sitäkin irtautua omille teilleni.

Siilejä käy ruokinnalla ihan riittämiin. Välillä niitä näkee taapertamassa ruokapaikalle. Mutta aina seuraavana päivänä tyhjät lautaset ja erinäiset siilin kakat osoittavat vierailijoiden nauttineen visiiteistään ;-)

Sääksikojulla käynti poiki muutaman sääksikuvankin :-) Enemmän kuitenkin tuli kuvia selkälokista ja sorsista :-)

Ihanaa kesän jatkoa <3 p="">

Kevät etenee, sääkset kohentavat pesäänsä

Kevät etenee kohisten, vaikka tämän aamun aikana jouduinkin moneen otteeseen tuhdin lumipyryn keskelle. Lämpötila taitaa olla vieläkin pakkasen puolella, mutta se ei estä kevään vipinöitä.

Eilisellä retkelläni näin ainakin seuraavat linnut: töyhtöhyyppä, kalalokki, peippo, punarinta, mustarastas, sinitiainen, talitiainen, pyrstötiainen, käpytikka, harmaapäätikka, tavi, kurki, laulujoutsen, naurulokki, telkkä ja sinisorsa. Erityisesti en yrittänyt havainnoida eri lajeja, etsin kevään merkkejä ja tietenkin ennen kaikkea kuvattavaa.

Tänään aamulla tyydyin lyhyempään retkeen, tosin saattaa tietenkin olla, että lähden vielä matkaan toisenkin kerran :-) Yllätyksenä pääni yli lensi sääksi pesänkohennusrisun kanssa. Istuin autossa katsomassa avoimesta ikkunasta toista lentelevää sääkseä, kun tämä suhahti yli ihan puskista. Nopeasti yritin kurottua sitä kuvaamaan. Ihanat kevättouhut niilläkin meneillään :-)

Sääksikeskukseen kuvaamaan

Huomenna iltapäivällä ajan aivan itse Kangasalle sääksikeskukseen. Menen piilokojuihin vuorokaudeksi kuvaamaan sääksiä, niin siis toivon. Ne vaan kun ne eivät tule ruokailemaan altaalle minun tahtoni mukaisesti, vaan saattavat valita jonkun muunkin ruokailupaikan. Joten huomenillalla, viimeistään keskiviikkoaamuna nähdään, miten sääkset suosivat minua.

Piilokojuvuorot piti varata jo tammikuun puolessa välissä, jos halusi olla varma varauksestaan. Peruutuspaikkoja voi metsästellä myöhemminkin, mutta siinä saa sitten ollakin tarkkana.

Piilokojukuvaaminen sopii mainiosti paranemisvaiheessa olevalle, vielä kipuilevalle jalalle. Siellä saa lepuuttaa jalkaa sopivassa asennossa ja silti on hyvällä kuvauspaikalla :-)

Odotukset eivät saa olla noilla reissuilla liian korkealla. Jos kuvauskaverit valittavat tämän tästä huonoa lintutilannetta, alkaa helposti pian itsekin suhtautua kaikkeen negatiivisesti. Luontoa ei kuitenkaan voi ohjailla ja piilokojuvarauksessa maksetaan kuvausmahdollisuudesta, ei varmasta kuvaustilaisuudesta. Kannattaa siis lähteä matkaan niukalla kesämökkifiiliksellä: Saattaa sataa ja olla kylmää, kukaan eikä mikään ole liikkeellä aikä kameraakaan voi ulkoiluttaa. Mukana kannattaa kuljettaa muutamaa retriittiin soveltuvaa varasuunnitelmaa ;-)

Helppo kirjoitella nyt näin. Saas nähdä, miten kantti kestää, jos reissu menee taivaan tuijotteluksi ;-) Täytyy varmaan sitten mennä kahvioon kupilliselle kahvia ja hillomunkille, keskustella mukavan kahvilaporukan kanssa, käydä jakamassa fiiliksensä vielä pupujen, kanojen ja kukkojenkin kanssa, kaivaa esiin hyvä kirja, niin eiköhän se siitä ;-)

Kesä on kesä kuitenkin. Ja loma on aina lomaa :-) (Ai että, mitä viisauksia jälkipolville... ;-))

Sääkset nihkeällä tuulella...

Perjantaina poikani kuskasi minut Pohtiolammelle sääksikeskukseen vuorokauden piilokojureissulle ja lauantaina mies haki minut sieltä pois. Reissun aikana ei onneksi tarvinnut paljon jalkojaan liikutella, joten niiden vointi jopa parani huomattavasti matkan aikana :-)

Vakuutusteknisistä syistä lääkäri suositteli autoilun välttämistä lastahoidon aikana, vaikka uskoikin jalan toimivan hyvin myös kuskin jalkana. En siis autoillut itse.

Kuvaamassa oli myös kaksi kuvauskaveria, kojuja riittää kuitenkin hyvin pienen porukan käyttöön. Sääkset olivat... laiskoja?... himmailevia?... lomalla? Niitä kävi näyttäytymässä vain vähän ja suurin osa diivaili kunnolla. Seisoskelivat oksilla pitkiä aikoja keikuttaen päätään ja vihdoin lensivät muualle. Tai lensivät ympäri, yli ja ohitse yrittämättäkään sukeltaa ruoan perään.

Yksi diplomaatti yritti monta kertaa. Siinä pääsi muutaman kuvan räpsimään - onneksi. Kiitos tuolle urhealle yksilölle ;-)

Sääksi lennossa

Kiitos työkavereille ja erityisesti reissun järjestäneille upeasta tyhy-päivästä!

Sääksiä nähtiin kaksin kappalein. Otin useampiakin kuvia, mutta monet niistä olivat niin samankaltaisia, että tähän vain muutama erilainen.

Sääksi eli kalasääski siis. (Kropan pituus 58-63 cm ja siipien kärkien väli upeat 145 - 170 cm, naaras hieman koirasta isompi.)

Sääkset eivät pidä pesänsä lähellä tapahtuvasta häärimisestä. jos haluat auttaa tätä isoa, upeaa kalansyöjää selviytymään ja lisääntymään, rauhoita pesä kokonaan ja mene odottelemaan sääksen saalistusreissuja vaikkapa lähimmälle järvelle.

Omituinen helmikuu

Jalka voi tänään (ja eilenkin) huonommin kuin aikoihin. Vaan eihän se paraneminenkaan niin suoraviivaista ole. Kun päivittäinen helpotus ei ole enää yhtä suuri, kaikki voi tuntua takapakilta. Eiköhän tämä tästä. Lääkärillä kävin kuitenkin tarkistuttamassa tilanteen. Ei huolta vielä. Nyt lepoa ja katsotaan jonkin ajan kuluttua uudelleen.

Joten vanhoja valokuvia... ;-)
Ensin kesäkuun alkua 2015: Sääksi ja lokki (kalalokki? selkälokki?) peräkkäin. Sääksi kalastamassa ja lokki karkoittamassa...

Ja pari kuvaa noin vuoden takaa. Aurinko paistoi ja lunta oli maassa...

9. helmikuuta 2015...

14.2.2015...

Kokousta ja Vihavuoden koski

Sääksisäätiön työvaliokunnan kokous on nyt kokoustettu. Onpa hienoa olla mukana niin tärkeässä työssä!

Niinkuin kaikilla, myös meillä talous on se, mikä sanelee, mitä saadaan aikaiseksi. Ajat eivät ole parhaat hyväntekeväisyyden näkökulmasta, niinkuin ei mistään muustakaan näkökulmasta. Satelliittilähettimiä kantavat sääkset ovat kuitenkin tuottaneet paljon upouutta tietoa, mitä ei koskaan aikaisemmin ole ollut saatavilla. Toivottavasti tuo uusi tieto auttaa tämän uljaan linnun suojelemisessa.

Kokouksen ja Pohtiolammen erinomaisen kalakeiton jälkeen palasi hyvin kierrellen ja kaarrellen kotiin tutkaillen syksyn etenemistä siellä, mihin matkani ei tavallisesti osu. Näin kurkia (ei kuvia) ja joutsenia (aurinko paistoi niiden takaa), käpytikkoja (vilahtelivat ohi autoillessani), sinisorsia ainakin parin sadan yksilön parvi kovan metelin kera ;-), telkän (oli tosi kaukana), nuoren joutsenen ja peuran. Kuvia hieman, elämys iso. Ei ollut ollenkaan paha päivä :-)

Kotimatkalla kävin katsastamassa Vihavuoden kosken. Ei näkynyt vielä koskikaroja, myöhemmin sitten.

Yritä tässä nyt sitten keskittyä... (sääksi)

Sääksen saalistamisprosessi ei ole helppoa. Muiden vaikeuksien lisäksi monet linnut kokevat sääksen uhkana ja vaikeuttavat niin sen elämää kuin kalastamistakin minkä pystyvät. Tavallisesti en kuvaa saalistamistilaisuutta odottavaa sääkseä, mutta tällä kertaa tämän sääksen keskittyminen meni melkein täysin hyökäysten torjumiseen, joten kameran räpsyttely ei kuulunut eikä muutenkaan enää häirinnyt tuossa tilanteessa. Heti kun häiriköt antoivat hivenen periksi, lopetin minäkin kuvaamisen. Mainittakoon vielä, että session lopuksi sääksi syöksyi altaaseen ja nappasi kalan :-)

Näissä kuvissa häiriön aiheuttajana oli selkälokki, mutta kyllä kalatiirakin pisti ehdottomasti sitä parastaan :-)

Elokuu, loma loppuu ja sääksiä

Ennen kuin ryhdyn ajattelemista vaativiin postauksiin eli vastaamaan haasteisiin, tuhrin tänne ainakin yhden jutun sääksen kuvilla kuvitettuna :-)

Huomenna on viimeinen kesälomapäiväni. Alankin olla jo valmis töihin palaamiseen. Valokuvaaminen ja luonnossa liikkuminen rytmittyvät jatkossa harvemmiksi, sillä pitkien työmatkojen kanssa viikolla ei löydy sen enempää aikaa kuin voimiakaan - edes kuvaamiselle.

Kesäloma on ollut mainiota keskusteluaikaa oman itseni kanssa. Kiire ja muutokset ovat saaneet odottaa ja olen päässyt debatoimaan itseni kanssa tulevaisuudestani. Yksimielisesti päädyimme siihen, että sitä on ;-)

En ole uinut enkä pessyt shortsejani. Lämmin sää ei ole hellinyt sen paremmin kuin pahoinpidellytkään minua. Monia poutapäiviä olen kuitenkin kokenut. Niistä olen kiitollinen etenkin, kun lämpötilakin on liikkunut vielä kesälukemissa (alakantissa, mutta kuitenkin...)

Sääksen lisäksi olen ihastunut kesän aikana muunmuassa harmaahaikaraan ja saukkoon. Kuikkaan hurahdin jo keväällä:-) Niin paljon se luonto tarjoilee, että vain osaan ehtii kiinnittämään huomionsa :-)

Ihanaa elokuun alkua kaikille!

Viipyilevän hidas sääksi :-)

Sääkset pihtasivat ensin läsnäoloaan. Olivat olleet kuulemma paikalla kovastikin ennen meidän kuvausvuoromme alkua. vaan sitten vain yksi kävi illan aikana paikalla ja minun kamerasäätöni eivät pelanneet ollenkaan. Nolla kuvaa siitä yhdestä syöksystä :-(

Seuraavana aamuna kävi toinen sääksi. Se oli vitkuttelija. Istuskeli puussa niin kauan, että auringon valo ehti voimistua kaikessa rauhassa. Valoasetukseni eivät olleet enää kohdallaan. En arvannut ryhtyä säätelemään niitä, sillä silloinhan perinteisesti kaikki kiinnostava tapahtuisi kesken säätöjeni. Päätin siis odottaa ja ottaa sellaiset otokset kuin niillä säädöillä saisi. Hieman puhkipalaneita, silti kelvollisia kuvia sain muutaman. Tänään heitin kuvia läpikäydessäni ne kaikki pois. Muistikortilta löytyi onneksi niin paljon parempiakin kuvia, ettei tarvinnut niihin puhkipalaneisiin tyytyä. Tulipahan  kuvattua yksi harjoituskierros sääksen kanssa.

Aamun vitkutteleva sääksi odotti läheisessä koivussa. Iltapäivällä monia tunteja myöhemmin seuraava sääksi syöksähtikin takaa. Kojusta ei näe sinne, joten siinä koetellaan refleksejä ja tarkkaavuutta. Kuvaajan 'mieliksi' sääksi ei napannut kalaa heti ensimmäisellä yrityksellä. Kamerani jumittui niin, että se aloitti toimintansa vasta kun otin akun pois paikaltaan ja palautin sen takaisin. Kun sääksi ei saanut kalaa, tilanne ei ollut minun kannaltani niin paha - se palaisi pian. Eikä aikaakaan kun se taas vain loiskahti lammikkoon... takaa tietenkin :-)

Tunti vain ja taas saapui sääksi. Hidas ja vitkutteleva. Se istui kelorakennelman päällä vaikka kuinka kauan. Selkälokki kävi hätyyttelemässä sitä ja sääksi lennähtikin hetkeksi pois. Tullakseen taas takaisin istumaan ja ympärilleen katselemaan. Se käänteli päätään puolelta toiselle ja tarkkaili ympäristöään. Ei mitään kiirettä... Välillä se liikautteli päätään kaulasta sivusuunnassa edestakaisin niin, että pää pysyi koko ajan suorassa pystysuunnassa. Se oli kai jokin kalan tarkkailuliike ;-)

Odotusta kesti niin kauan, että mieleni teki hoputtaa sitä. Piilokojusta ei saisi kuvata kelolla istuvaa sääkseä ennen sen saalistamista, joten minä jouduin vain katselemaan sen touhuja. Kunnes se sitten vihdoin lennähti syöksyyn.

Vasta kolmannella kerralla se sai kalan. Eikä silloinkaan helposti. Se jäi matalaan syöttöaltaaseen lojumaan ja saalisti (?) kai jotenkin jaloillaan. Pyöriskeli vaakasuorassa ympäri pikkuhiljaa... En tiedä saalistiko se vai oliko vain taas kovin hidas. Pää kääntyili puolelta toiselle tilannetta tarkkaillen.

Taas kerran pitkällisen odottelun jälkeen se nousi altaasta kalan kanssa. Kala oli iso. Suurin piirtein sääksen kropan kokoinen.

Ei mennyt putkeen sääksen kalastus. Se joutui laskeutumaan saaliin kanssa rannalle. Saalis oli kai tippua sen otteesta. On niin tapahtunut monesti aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa näin sääksen levähtävän rannalla näin kauan. Olikohan se niin väsynyt vai oliko se vain hidas nautiskelija?

Pää kääntyili taas puolelta toisella, ympäristön tarkkailu oli jatkuvaa. Pari kertaa se näytti yrittävän lentoon, mutta yritykset tyssäsivät nopeasti. Kesti peräti puolitoista minuuttia ennen kuin se vihdoin  pääsi kalan kanssa ilmaan. Pisin paikallaan kököttelyjakso kesti vajaan minuutin :-)

Iltapäivän viimeinen sääksi saapui tästä noin tunnin kuluttua. Se syöksyi taas kojun takaa eikä todellakaan aikaillut minkään kanssa. Kahden turhan syöksyn jälkeen se syöksyikin yllättäen viereiseen sameaan jokeen ja nappasi kalan sieltä :-)

Sääkset ovat täällä taas :-)

Olen nähnyt sääksen Hattelmalanjärvellä jo kahdesti. Kaukanahan se on lennellyt, mutta tämän vuoden ensimmäiset kuvat siitä piti tietenkin napata. Sää oli tuulinen ja järven pinta rikkonainen. Sääksellä ei ollut mitään mahdollisuutta nähdä kaloja eikä se edes yrittänyt syöksyä.

Nyt en ole juurikaan käynyt edes lintutornilla. Kostea sää ei kutsu minua tippaakaan. Jos ei tule kuivempaa, niin tulkoon sitten edes lämpimämpää. Sitä odotellessa ;-)

Ensimmäisessä kuvassa sääkseä hätyyttelemässä - mikäs muukaan kuin naurulokki ;-)