★ 1. adventti ★

Tänään on 1.adventti eli saa sytyttää ensimmäisen neljästä kynttilästä. 

 

Adventtikynttilöiden sytyttäminen on todennäköisesti lähtöisin saksalaisesta adventtikuusesta, jossa oli 28 kynttilää. Jokaista kynttilää vastasi raamatunlause. Pieni kuusi tuotiin sisään ensimmäisenä adventtina, ja joka päivä sytytettiin yksi kynttilä ja luettiin päivän lause. Myöhemmin adventtikuusi jäi syrjään ja kynttilöitä sytytettiin vain adventtisunnuntaisin, ensimmäisenä adventtina yksi, toisena kaksi, kolmantena kolme ja neljäntenä kaikki neljä kynttilää. (lähde: Perinnejoulu: käsikirja kaikille, Merja Leppälahti)
Ensimmäinen kynttilä on odotuksen kynttilä. Veikkaan että merkitys on vuosien saatossa hieman muuttunut. Tai toki kirkollisissa toimituksissa merkitys edelleen sama, mutta meille tavan tallaajille odotus taitaa enemmänkin tarkoittaa joulun odotusta kuin mitään muuta. Muistelisin että lapsuudessani ekana adventtina juhlittiin mamman luona pikkkujouluja ja silloin oli aina tirkistelijätonttu käynyt siellä vierailulla ja jättänyt meille lapsenlapsille pienet joulupussukat. Ne sisälsi yleensä suklaakalenterin ja suklaapukin. ❤

Olen aina haaveillut adventtikynttilöistä, mutta jotenkin niiden hankkiminen on aina jäänyt ja jäänyt. Eilen päätin ostosreissulla, että nyt sellaiset ostan. Mutta sellaisiapa ei löytynytkään mistään valmiina, joten oli pakko ryhtyä itse askarteluhommiin. Ikeasta onneksi löytyi kynttiläpakkaus, jossa oli viisi eri kokoista valkoista kynttilää. Ja joululaatikosta löytyi joskus ostetut rautalankakiinnitteiset numerot ja niin oli adventtikynttilät valmiina. ❤

Mitä sinun joulun odotukseen kuuluu? 

Yritin tätä itse pohtia niin että nimeäisin kolme tärkeintä asiaa. Ekaksi täytyy ehkä mainita valot ja kynttilät. Jouluvalojen (tai siis kausivalojen) pikkuhiljaisella asentamisella loka-marraskuun vaihteessa aletaan hiljalleen sytyttämään joulufiilistä. Ja mitä pidemmälle marraskuuta mennään, sitä enemmän alkaa kotona, niin sisällä kuin pihalla olla erilaisia tunnelmaa tuovia valoja. Olen antanut itselleni luvan ottaa kuusi esiin heti kun siltä tuntuu. Aluksi ajattelin sen vaan jättää yläkerran aulaan ja tuoda sieltä sit alakertaan kun fiilis on sen mukainen. Toistaiseksi ollaan menty vaan pikkujoulukuusella joka sai paikkansa keittiön saarekkeen päältä. Toki minulla on myös työhuoneessa huonekuusi, mutta se on ollut siellä läpi vuoden. Pihan pikkukuusiin asennettiin tänä viikonloppuna valot ja lisäksi navetan ikkunalaudoille laitettiin ajastimella varustetut pienet patterikynttilät antamaan valoa. 

Toiseksi täytyy sanoa jouluelokuvat. Rakastan joululeffoja! ❤ Viime vuonna taisin ottaa C Moren ja katsella sieltä kaikki mahdolliset joululeffat. Tänä vuonna otin vuorostaan Netflixin. Siellä on PALJON hyviä joululeffoja, mutta omia suosikkeja tähän mennessä on ollut Joulun perintö sekä I'll be home for christmas. Mun Netflix tilaus lakkasi toimimasta juurikin viime viikolla ja vielä tässä pohdiskelen että ottaisiko kuukauden jatkon vielä, vai onko niin että ei enää ehdi ylimääräisiä TV:n ääressä istuskella... 😏

Ja kolmanneksi on sanottava jouluntuoksuiset- ja makuiset ruuat ja juomat. Nyt on jo porkkanalaatikkoa ja juureslaatikkoa tullut tehtyä, lisäksi rosollia ja joulutorttujakin on maisteltu. Myös glögiä on useammankin kerran päätynyt kaupassa ostoskoriin. Ja tunnustan, konvehtejakin ollaan muutama rasia syöty... 😁

Yleensä odottaminen on turhauttavan tylsää, mutta joulun odotus on niiiiin kivaa! 🎅

Taatelikakkua (ja tonttupohdintaa)

Työkavereille päätin kans tehdä itse kaikki joululahjat. Muistelin, että yksi työkavereistani oli jo pitkään haaveillut taatelikakusta. Siksipä olikin helppo päättää mitä hän saa saaristolaisleivän kaverina lahjaksi. Ja kun Vilijaana sopivasti leipoi myös taatelikakkua, niin löytyi ohjekin sieltä näppärään.

Mulla taisi vaan olla hieman liian iso vuoka tai sit jostain syystä mun taikina ei uunissa noussut tarpeeksi, koska kakku jäi aika matalaksi, mutta mitäpä tuosta. Ainakin se tuli ehjänä vuuasta ulos ja makuhan se kaiken ratkaisee! 😋 Ja eipä kai sitä sinkkumies niin isoa kakkua edes tarvitse! 😁

Taatelikakku

1 pss (200 g) pehmeitä taateleita

1,5 dl vettä

1,5 dl sokeria

150 g voita

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

3½ dl vehnäjauhoja

1½ tl leivinjauhetta

Laita taatelit pieneen kattilaan. Lisää sokeri ja vesi. Anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes taatelit pehemenevät ja muuttuvat sosemaiseksi. Lisää joukkoon paloiteltu voi ja anna sen sulaa seokseen. Halutessasi vähän "muussaa" taateleita vielä sauvasekoittimen kanssa.

Lisää haaleaan seokseen kanamunat ja vaniljasokeri.Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne lopuksi, hyvin sekoittaen taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa n.tunnin verran. Kokeile kypsyyttä ja tarkkaile ettei kakku tummu päältä.

Taatelikakku on siitä kiva leivonnainen, että sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen. Se säilyy mehevänä ja kosteana useita päivä, jopa viikkoja kun sitä säilyttää jääkapissa.

Tiedättekö tunteen, kun välillä tulee pohdittua jotain elämän kannalta tosi oleellisia asioita. Esimerkiksi eilen pohdin saunassa tätä tämän vuoden hittijoulutuotetta - tonttuovea. Että miten ihmeessä muka tontut mahtuvat siitä tulemaan sisälle...?! Itse näen tontun sellaisena noin 130 cm pitkänä, hieman pyöreänä olentona, jolla on harmaa harottava parta ja sellaiset punaharmaat vaatteet. Ja ne on aina miehiä.
Nämä mun mielikuvitustontut ei kyllä mahtuisi sellaisesta pienestä tonttuovesta kulkemaan. Ehkä meiltä ei juuri siitä syystä tälläistä ovea löydy. 😂 Ennemmin jätän vaikka ulko-oven pikkasen raolleen, jotta siitä pääsee sisään. Tosin siinä on vielä yksi iso karvainen otus harhautettavaksi ennen sisään pääsyä, mutta kyllähän tontut keinot keksii... 😁

Ja eihän tontuilla, ainakaan mun ajatusmaailmassa, edes hirveästi ole asiaa sisätiloihin. Nehän tirkistelevät ikkunoista ja katsovat, että ollaanko täällä kilttejä. Ja raportoivat sitten joulupukille. No joskus kyllä mamman luona oli käynyt tirskistelijätonttu jättämässä pikkujoulupaketit, mutta nekin menivät aina jostain syystä mammalle eivätkä koskaan käyneet meillä kotona.

Niin että olenkohan minä ihan hakoteillä omien tonttu-ajatusten kanssa vai sittenkin ehkä nämä tonttuoven keksijät? Vai ovatko tontut juuri sen kokoisia joksi ne itse mieltää...?! Kas siinäpä pohdittavaa näin joulun alla.... 😊

Vai olenkohan vaan ottanut tämän joulun vähän liian vakavasti, kun ylipäätään mietin näin ihmeellisiä asioita.... 😂

Nimimerkillä
Hämmentynyt 33 vee
 

Lauseilla lokakuuhun ♥

Mun on nyt ihan pakko jakaa yksi tekstinpätkä teidän lukijoiden kanssa. Ihan vaan siksi koska tämä on mun mielestä hyvä ja antaa ajattelemisen aihetta. Teksti on takakansiteksti Katherine Pancolin kirjasta Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin.

Tämä sopii etenkin tähän nykyiseen "kiire-kiire-kiire" -yhteiskuntaan kuin nenä päähän.

"Usein elämä leikittelee kanssamme. 
Se antaa meille timantin, joka on kätketty metrolipun alle tai esiripun taa tai joka piilee sanassa, katseessa, typerässä hymyssä. 
Yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota. 
Ne ovat elämänpolun varrelle siroteltuja pikku kiviä, jotka johdattavat meitä. 
Härskit ja kiireiset ihmiset, ne jotka käyttävät nyrkkeilyhanskoja ja porskuttavat eteenpäin rapa roiskuen, eivät huomaa yksityiskohtia. 
He haluavat raskastekoista, muhkeaa, prameaa, he eivät halua hukata hetkeäkään siihen, että noukkisivat maasta lantin tai oljenkorren, ojentaisivat kätensä vapisevalle lähimmäiselle. 
Mutta jos pysähtyy ja seisauttaa ajankulun, huomaa timantit ojennetussa kädessä."

Postauksen kuvat otettu alkuviikosta Torronsuolla. 

Leiskuvaa Lokakuuta! ♥

Elämä ♥ (ja suklaamousse)

Mun piti tänään kirjoittaa ihan jostain muusta, mutta elämä on yllätyksellisestä. Tavallaan valitettavasti, mutta toisaalta onneksi. Välillä ne yllätykset on hyviä, välillä taas huonoja. Tänään oli jälkimmäisiä. Etenkin ruokablogimaailmaa koskettaneet suru-uutiset saivat kyllä mielen matalaksi. Toisaalta tänään olen kyllä muistanut kertoa rakkaimmilleni, mitä heitä kohtaan tunnen. En jättänyt "muka kiireen" takia kisuja ja koiraa rapsuttamatta. Pysähdyin nauttimaan hetkestä. Tästä syystä tänään meidän keittiössä valmistui suklaamoussea ja se nautittiin laiturilla. Nautiskellen samalla upeasta syyssäästä. 

Koska elämä ♥

Suklaamousse

VHH

100 g tummaa suklaata (väh. 70 %)

2 kananmunaa

(1 tl vaniljajauhetta)

2 dl vispikermaa

Koristeluun:

esim. vadelmia

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja anna jäähtyä hiukan. 

Sekoittele kananmunia ensin kevyesti haarukalla (ja sekoita munien joukkoon vaniljajauhe). Vatkaa munat sähkövatkaimella sulan suklaan joukkoon. Vaahdota kerma. Kääntele suklaamassa kermavaahdon joukkoon. Älä vatkaa. Annostele mousse tarjoiluastioihin ja koristele haluamallasi tavalla, esim. jäisillä vadelmilla.

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,

on kulkusi kevyttä, 

jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,

 on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme.

Hyvää matkaa Anna ♥

Ja lämmin osanotto ja voimia suureen suruun kaikille Annan läheisille ja ystäville! ♥ 

Creme fraiche -munakokkeli & pohdiskelua kiireettömyydestä

Kananmunia tulee syötyä melkein päivittäin jossain muodossa. Välillä tuntuu että munakkaat tulee korvista ulos ja senpä takia on kiva kun niihin saa edes vähän jotain vaihtelua.
Vaikka tähän ei kananmunan lisäksi tullut muuta kuin ranskankermaa, oli tää silti maultaan taas hyvinkin erilainen. Aika täyteläisen makuinen sanoisin. Tämä sama setti tulikin syötyä sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna. Luxusta on rauhalliset aamut, sanon minä! :)

Creme fraiche -munakokkeli

6 munaa

2 rkl voita

2 rkl ranskankermaa eli creme fraichea

suolaa ja mustapippuria

Riko munat kulhoon ja sekoita ne. Pane voi sulamaan paistinpannuun. Kun voi alkaa sulaa, lisää munaseos. Sekoita munaseosta lastalla. Jos munaseoksen haluaa kypsyvän hitaasti, sitä tulee liikutella jatkuvasti lastalla. Kun munaseos alkaa jähmettyä, lisää ranskankerma ja sekoita se joukkoon. Nosta pannu liedeltä ennen kuin seos alkaa olla täysin kypsä. 

Mausta suolalla ja mustapippurilla rouheella ja tarjoile välittömästi.

Mä olen tässä pohdiskellut, että onko se joku trendi nykyään että ihmiset on (olevinaan) niin kovin kiireisiä...?! Ja mihin kaikilla on kiire? Kun katselee ihmisten Facebook -päivityksiä ja kuuntelee juttuja, niin tuntee itsensä ihan laiskaksipaskaksi, koska viihdyn kotona. Tykkään istahtaa sohvalle ja lukea kirjaa, kaikessa rauhassa. Istuskella ja nautiskella kahvini ihan rauhassa. Mennä metsään ja vaan hengailla siellä koiran kanssa. Ottaa kamera käteen ja kierrellä ympäri pihaa ja ihmetellä maailmaa linssin läpi. Ymmärrän, että toiset ihmiset elävät vähän kiireisempää elämää kuin toiset, mutta ovatko ne ei-kiireiset ihmiset jotenkin huonompia kuin ne kiireiset? Ovatko ei-kiireiset ihmiset aina automaattisesti myös laiskaksi määriteltäviä? Välillä tuntuu että katsotaan vähän kieroon kun toiset valittelee kiireitään ja itse toteaa, että pitäkää te vaan kiirettä, mulla ei ainakaan ole mihinkään mikään kiire...

 Mulle on kyllä oikeastaan ihan sama vaikka olisin jonkun silmissä laiska ja vähän vähemmän tärkeä vähäisine kiireineni. Tää on mun elämää ja tykkään siitä ihan pirun paljon tälläisenä!! ♥ 

Toivottavasti muutkin tykkäätte omasta elämästänne, olitte sitten kiireisiä tai ette.

Jauhelihapihvit tomaatti-kermakastikkeessa

Isännän mukaan heillä on joka viikko työpaikan ruokalassa tarjolla jotain "ällöttävää valmis tomaattikastiketta". Kaikki ruoat kuulemma lilluu siinä pahassa kastikkeessa ja tomaattikastiketta yhdistellään mitä mystisempien ruokien kanssa. No, tiedä sitten mikä on totuus, mutta olisittepa nähneet isännän ilmeen kun kerroin, että meillä syödään tänään jauhelihapihvejä TOMAATTI-kermakastikkeessa! :D 

Tämä oli kuitenkin kuulemma erittäin hyvää kastiketta. Eikä tämä nyt todellisuudessa kovinkaan tomaattista ollut. Tällä nimellä ruoka kulki Sinin blogissa, joten kopsasin sen omaankin! Kastike oli kyllä todella hyvää, aion tehdä sitä uudestaankin. Jauhelihapihvitkin olivat muuten hyviä, mutta jotenkin häiritsi tuo kaurahiutaleiden maku... Ehkä mutustelen ruokaa aina liian tarkasti ja maistan kaikki maut vähän liiakin tarkasti läpi! ;)

Jauhelihapihvit tomaatti-kermakastikkeessa

400 g nauta-sikajauhelihaa
1 iso sipuli
1 dl vettä
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl korppujauhoja
1 muna
2 rkl Worcestershire kastiketta
0,5 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa

6 dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutio
reilu puolet tomaattipyretuubista
2 tl hunajaa tai siirappia
ripaus paprikajauhetta ja mustapippuria
(valkosipulia)

Laita kaurahiutaleet ja korppujauhot turpoamaan veteen. Anna turvota n. 15 minuuttia. Lisää muut murekkeen aineet ja sekoita nopeasti hyvin sekaisin taikinaksi. Pyörittele suurehkoja pihvejä öljytyin käsin ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 12 minuuttia.
Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ja kuumenna sekoitellen. Anna kiehua kasaan n. 15 minuuttia. Lisää pihvit kastikkeeseen ja anna vielä kiehahtaa muutama minuutti.

Ja sitten sitä pohdintaa...Mä olen nyt päässyt elämässäni tähän vaiheeseen, että pohdin mitä ihmettä mä rupeisin tekeen isona...?!? Jotenkin tuntuu nyt, että työt maistuu täydeltä puulta, ja sit kun ne kaiken lisäks vie ihan liian paljon aikaa siltä muulta, vapaa-ajalta, niin jotenkin nyt tuntuu että alkaa kuuppa kaatumaan nurin.... Mutta mistä ihmeestä sitä tietäis, että mitä sitä oikein sit alkais tekemään. Kokonaan alan vaihto vaiko vaan pieni työmaiseman vaihdos....?! Kukapa sen muu tietää kuin minä itse, mutta aika eksyksissä on itsekin tällä hetkellä. Ehkä sen aika näyttää, että mihin suuntaan tässä mennään. Jotakin muutosta on vaan saatava aikaiseksi. On niin paljon kotonakin niitä asioita, jotka teen "sitten kun mulla on aikaa"... No, nyt kun töiltä joutaa aikaa, niin oon kertakaikkiaan niin rikkipoikkihalki, henkisesti, etten vaan enää jaksa tarttua mihinkään muuhun toimeen kuin ruoanlaittoon. Onneksi ensi viikolla tulee se pentu puhaltamaan vähän uusia tuulia meidänkin kotiin! <3 Ehkä ne työkuviotkin siitä vähän sitten selkiytyy, ajan kanssa...