Aatonaatonaattona (eli keskiviikkona) paistelimme kinkun valmiiksi. Laitettiin se aamulla leivinuuniin, mutta kas vaan ulkona paukkuva kova pakkanen teki tepposet ja uunin lämpö laski liiaksi päivän mittaan. Meillä oli 3,5 kg kinkku ja 11 paistamisen jälkeen sisälämpötila näytti edelleen vain 60 astetta. Hetkeksi sähköuuni 170 asteeseen ja kinkku mittarin kanssa sinne. Eipä sen tarvinnut olla kuin noin 30 minuuttia uunissa, kun kinkun sisälämpötila näytti jo 77 astetta. Saattaa siis olla että joko mittari näytti leivinuunissa mitä sattuu tai oikea sisälämpötila oli vain niin pienestä kiinni. Mutta täytyy sanoa, että mehevä ja kypsä kinkku tuli, kaikesta säädöstä huolimatta.
Aatonaattona oli ensin melkein normaali työpäivä. Tarkoitti siis sitä, että lopettelimme molemmat työt jo klo 12.30. Etätyöläisenä oli myös hyvä paistella saaristolaisleivät valmiiksi työpäivän aikana. Ja työpäivän jälkeen keitimme glögit ja kahvit, pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme metsän siimekseen pilkkireissulle. Tämän pilkkireissun tarkoitus oli kyllä enemmänkin rauhoittua joulun viettoon ja nauttia yhdessä olosta, kuin kalastaa.
Pakkanen oli laskenut edellisestä päivästä huimasti, mutta tilalle oli tullut jäätävä tuuli. Onneksi metsälammen laavu oli sen verran puiden ja kallion suojassa, että siellä pysyi lämpimänä. Etenkin kun nuotiossa räiskyi pieni valkea. Tällä kertaa emme grillailleet, vaan olimme jo kotona laittaneet nakit valmiiksi termariin. Ja mikäs sen herkullisempaa evästä kuin höyrynakit sinapilla ja perunasalaatti. Ja tietenkin jälkkäriksi glögiä ja piparia.
Viskillä oli ihan omat eväät - muutama naudan ruston palanen.
Aattona herättiin Viskin kanssa jo kuuden jäljestä lenkille. Olipa upea tähtitaivas, ja edellisenä iltana satanut lumi teki maisemat niin upean näköiseksi. En vaan huomannut katsoa pakkasmittaria ennen lenkille lähtöä ja meinas olla hieman liian vähän vaatetta päällä. Olin edellisiltana katsovinani, että Foreca lupasi jouluaatolle vähän vähemmän pakkasta, mutta kun kotiin päästyä katsoin mittaria niin -15 astetta se kuitenkin näytti.
Jouluaatto oli vähän juoksemista paikasta toiseen. Lähdettiin liikenteeseen jo hyvissä ajoin aamupäivällä ja takaisin kotona oltiin klo 02.00. 😴 Siitä saikin muutaman kinkkuvoileivän jälkeen painua suoraan maate.
Joulupäivänä alkoikin heti aamusta armoton talon lämmitys. Pitkään jatkuvat kovat pakkaset saavat tällaisen vanhan talon kylmeemään, jollei laita pökköä pesään joka päivä. Lämpömittari kyllä antoi joulupäivälle vähän inhimillisemmät pakkaslukemat.
Joulupäivä oltiin perinteisesti mun vanhempien luona, johon myös mun veli tuli perheineen. Syötiin hyvin ja naurettiin ja nautittiin yhdessä olosta! ❤ Koska Viski oli kotona, jouduttiin lähtemään tällä kertaa vähän inhimillisempään aikaan kotiin.
Niinpä ehdittiin kotona vielä laittamaan ulkovalkeat ja samalla lämmittämään saunaa. Aattona ei ehditty kotona joulusaunaa lämmittämään, mutta onneksi sentään joulupäivänä.
Myös tapaninpäivä meni vähän häsätessä paikasta toiseen, mutta onneksi pääsimme vielä äidin lihapatojen ääreen illalla syömään. Tapaninpäivänä pakkanen taas kiristyi sinne -15 asteeseen, eli Viskin lenkitykset tuli hoidettua sellaisina pikapika ulkoiluina.
Joulun jälkeinen fiilis on siis väsynyt mutta onnellinen ❤
Arki alkoi heti pyöriä normaaliin tapaan, eli mitään ylimääräisiä lomapäiviä ei tässä välipäivinä ole tiedossa. Onneksi sentään loppiaisesta tulee yksi ylimääräinen arkivapaa. Mutta parasta on se, että tänä vuonna ei iskenyt "joulun jälkeistä masennusta". En tiedä miksi se yleensä iskee, jotenkin odottanut ja fiilistellyt joulua niin kauan, ja sit se on ihan liian pikaisesti ohi. Tänä vuonna toki nuo ilmatkaan ei ole suosiolliset masentumiselle, kun aurinko paistaa. 😍
Juostessa jouluna paikasta toiseen teimme päätöksen, että ensi jouluna saa vieraat liikkua meidän suuntaan. Josko sitä saisi edes yhden joulun itsekin vaan rauhoittua kotiin nautiskelemaan, ilman jatkuvaa kellon kyttäystä ja paikasta toiseen siirtymistä.
P.S. Pukki toi myös paljon ihania lahjoja, mutta niistä lisää myöhemmin! 😊