Kinkku-munakasrulla

Tätä munakasrullaa tein jo pari viikkoa sitten. Leivinuunissa oli muhimassa possun lapa, ja koska halusin että se on kunnolla muhinutta, en viitsinyt lihaa ottaa liian aikaisin uunista ja oli pakko kehitellä jotakin muuta syömistä lounaalle. Tämä munakasrulla salaatin kanssa oli sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä lounas. Yleensä tulee munakasrullat tehtyä jauheliha täytteellä, mutta kyllä vaan tämä kinkkuinen versiokin teki kauppansa.

 Kinkku-munakasrulla

Pohja:
6 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl oreganoa

Täyte:
1 pss savukinkkusuikaleita (250 g)
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjoa
1 sipuli
200 g ranskankermaa
n. 1 rkl voita
n. 100 g juustoraastetta
1 tl suolaa
mausteita, esim. paprikajauhetta, mustapippuria

Sekoita kulhossa kananmunat ja maito. Lisää vehnäjauhot hiljalleen koko ajan sekoittaen.
Lisää suola ja oregano.
Anna taikinan turvota sen aikaa kunnes uuni on lämmennyt 200 asteeseen.
Kaada taikina leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Valmista täyte sillä aikaa. Pilko purjo, sipuli ja paprika. Ruskista voi pannulla ja lisää purjo, sipuli ja paprika.
Anna kasvisten hetki freesaantua ja lisää joukkoon savukinkkusuikaleet ja ranskankerma. Lisää myös mausteet ja juustoraaste. Anna hautua hetken aikaa.
Ota pohja pois uunista. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Paista vielä 200 asteessa noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kääri sitten rullalle kääretortun tapaan. 

Olen saanut itseni uimaan vähän syvissä vesissä sen vuoksi kun lasketun ajan ylityksestä tulee jo kohta 2 viikkoa eikä meininkiäkään että jotain tapahtuisi.
Yleensä itsellä ei oman päänupin kanssa ole ollut ongelmia, mutta ilmeisesti hormonit (?) saavat tällaisenkin mukavan jutun aikaiseksi että sitä alkaa kehitellä kaikenmoisia ajatuksia päässään.
Olo on fyysisesti hyvä edelleenkin, mutta tosiaan päänuppi prakailee välillä ja pahasti.
Olen kehittänyt kauhean stressin siitä, että vauva tulee olemaan niin iso syntyessään, että joko hän vahingoittuu syntyessään pahasti tai minä vahingoitun häntä synnyttäessä pahasti jne jne jne. Pitäisi vaan jollain konstilla taas luottaa omaan kroppaan ja lapseen että hän kyllä syntyy kunhan on valmis siihen. Ja luottaa myös kätilöihin/lääkäreihin, että hekin tietävät mitä tekevät. 

Lenkit Viskin kanssa ovat olleet kultaakin kalliimpia pään nollaamisen kannalta. ❤ Tosin tänään ongelmaksi koitui se, että normaalit lenkkipolkumme olivat aikamoisen vesikaaoksen vallassa. Ei käy kateeksi ihmisiä, jotka asuvat sellaisen tien päässä, jossa tie joutuu veden valtaan aina näin kevät / tulva-aikaan. 

Tällainen sateinen keli ei muutenkaan ole Viskin suosikkikeli ulkoilulle. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä herkemmin sadekeleillä ei nokkaa ulos pistetä. Onhan se kamalaa kun korvat kastuvat 😂 mutta myös jalkojen kastelu vesilätäkössä on ihan nou nou tälle herralle. Vaikka uimisesta ja luttaamisesta muuten tykkään, niin ojiin ja vesilätäköihin häntä ei saa. 

Toivotaan viikonlopulle edes hetkistä auringon pilkahdusta 🌞 (niin taivaalle kuin omaan mieleenkin) 💛 eikä sekään yhtään huono juttu olisi jos se yksi "alien" suostuisi pikkuhiljaa tulemaan tähän maailmaan tuolta lämpöisestä kelluskelemasta! 😁😇🙏

Cappuccino-suklaakakku

Kuivakakuista (tai siis kahvikakuista, nämähän eivät ole kuivaa kakkua nähneetkään) on tullut yhtäkkiä mun suosikkeja. Tätä 👉 appelsiini-suklaakakkua tulee tehtyä aika usein, samoin tämä 👉 nougat-tiikerikakku yllätti erittäin positiivisesti. Kuivakakut on siitä kivoja leivonnaisia, että ne säilyvät hyvin ja ennemminkin vaan paranevat vanhetessaan. Tämä ohje on Yhteishyvän sivuilta. Tein vain sellaisen muutoksen, että jätin tuon kuorrutteen tekemättä. Mielestäni oikein tehty (eli kostea) kuivakakku ei kuorrutetta välttämättä tarvitse. Itse jätin sen tekemättä vain sen takia, että kakku ilman kuorrutetta on mielestäni helpompi säilöä jääkaapissa, kun sen voi laittaa samaan vuokaan takaisin jossa se on tehtykin. Mutta laitan tähän kuitenkin myös kuorrutteen ohjeen, mikäli joku innostuisi myös sitä kokeilemaan. 

 Cappuccino-suklaakakku

200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa
2 kpl (à 12 g) cappuccino-pikakahvijauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Kuorrutus:
1 kpl (à 12 g) cappuccino pikakahvijauhetta
3 dl tomusokeria
2 rkl appelsiinimehua tai vettä

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä maitoa hieman esim. mikrossa ja sekoita joukkoon kaksi pussia cappuccinojauhetta. Sekoita taikinaan vuorotellen kuivia aineita ja cappuccinoseosta. Sekoita joukkoon suklaa. Sekoita tasaiseksi. Voitele ja korppujauhota noin 2 l:n kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa, alatasolla noin 50 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä ritilällä ennen kumoamista.
Kuorrutetta varten sekoita kulhossa cappuccinojauhe ja tomusokeri ja lisää joukkoon hieman lämmitetty mehu tai vesi. Sekoita tasaiseksi. Valuta kuorrutus jäähtyneen kakun pinnalle.

Tuosta kuorrutteesta tuli mieleeni, että äitini oli juuri muutama viiko sitten leiponut niin hyvää kuivakakkua johon oli tehnyt suolakinuskikuorrutteen ja se oli kyllä niiiiiiin hyvää, että olisin voinut nuolla kuorrutteet koko kakun päältä pois. Ehkä siis turvallisuus syistä jätin tällä kertaa kuorrutteen tekemättä.... 😉 

Täytyy sanoa että tuo cappuccino maistui raa'assa taikinassa enemmän mitä valmiissa kakussa. 

Ja tässä vielä kuva "leipuripullasta" jolla alkaa olla aika pullamainen olomuoto vaikka olo muuten onkin hyvä. Laskettu aika olisi tänään 😱 mutta muksuhan syntyy juuri silloin kun hänestä siltä tuntuu ja näin on hyvä. Koko raskauden ajan olen saanut kuulla ympäriltäni että "odota vaan kun alkaa ne ja ne kivut ja odota vaan kun sattuu ja on sitä ja tätä" ja tässä olen odotellut mutta mitään näistä odotettavista asioista ei ole kyllä mun kroppaan kotiutunut. Olo on ollut koko ajan hyvä ja kaikki kivut on pysynyt poissa. Nyt samat kauhukuvaelmat on tietenkin annettu tulevaa synnytystä varten, "odota vaan sitä kivun ja tuskan määrää ja odota vaan ja odota vaan...". No tässähän minä vaan odottelen! 😇 Toki toivon että itse selviäisin mahdollisimman vähin henkisin ja fyysisin vaurioin kyseisestä tapahtumasta, mutta prioriteettina olisi kuitenkin saattaa lapsi täysissä sielun ja ruumiin voimissa tähän maailmaan, tavalla tai toisella ja muusta viis! ❤ Kuitenkin samalla koen, että olen etuoikeutettu kun minulla on ollut onni kokea tämä raskaus ja toivottavasti kokea myös synnytys. Kaikille siihen ei anneta mahdollisuutta vaikka kuinka haluaisi. 😔 

Mutta nyt vaan katsotaan ja odotellaan mitä tulevaisuus on meidän varalle kehitellyt.... 🙏

Touhukasta tiistaita kaikille! 💪💛

Maailman helpoin kakku

 Se näyttäisi äitiyslomalaisen elämä olevan vähän verrattavissa eläkeläisen elämään - koko ajan on sen verran paljon tekemistä, että eipä ehdi kunnolla edes tänne blogin puolelle tulla päivittelemään kuulumisia. Eli beibi ei siis vielä ole putkahtanut maailmaan 😁 vaan joku toinen tekee itsestänsä kiireisen ramppaamalla vesijumpissa, siivoamalla, leipomalla, nauttimalla aurinkoisista keleistä pihalla, pesemällä pyykkiä jne jne. Mutta sallittakoon se tähän hetkeen. Vielä kun saa asioita tehdä omassa aikataulussa, ilman takiaispalloa rinnalla, niin pitää nauttia tästä! 😉

Tämän kakun leivoin viime perjantaina, kun hyvät ystävät olivat tulossa kylään. Mieheni oli vähän sitä mieltä, että et varmaan jaksa leipoa mitään, että jos vaan ostetaan jotain valmista. Siis mitä, minäkö tarjoaisin vieraille jotakin valmista?? 😱 Laskin että meillä on tänä vuonna käynyt mun vanhempien lisäksi mieheni veljen perhe ja yksi ystävä kylässä tätä ennen, joten sen verran harvinaista herkkua on vieraat meidän kulmilla, että leivon kyllä tällaisena specialhetkenä enemmän kuin mielellään. Ja etenkin kun nyt löytyi sellainen huippuresepti, joka oli äärimmäisen helppo JA herkullinen. Tein pohjan ihan muutamia tunteja ennen vieraiden saapumista, ja silti kakku oli erittäin kostea  ja mehevä tarjoiltaessa. Ainoa aikaa vievä osuus tämän kakun valmistuksessa on kakkupohjan paisto, muuten kaikki sujuu käden käänteessä. Etenkin kun koristelunkin voi hoitaa vähän vasemmalla kädellä - mitä epämääräisemmin koristeet on kakun päälle heitelty, sen nätimpi todennäköisesti on lopputulos. Ohje on Saamarin kakut -blogista ja se oli tehty yhteistyössä Juustoportin kanssa. 

 

Maailman helpoin kakku
18 cm

Pohja:
75 g voita
2 dl vaniljajogurttia (Juustoportin)
2½ dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Kuorrute ja koristelu:
2 dl kuohukermaa
n. 2 rkl vaniljasokeria
koristeeksi vadelmia, pensasmustikoita, suklaakonvehteja

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan väliin (vuoka 18-20 cm).
Sulata voi mikrossa, jätä hetkeksi jäähtymään.
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
Lisää jogurtti voisulaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada voiseos jauhojen joukkoon ja kääntele taikina tasaiseksi nuolijalla.
Kaada taikina kakkuvuokaan, paista uunissa 35-40 minuuttia. Kokeile kakun kypsyys esim. hammastikulla. Kakku on valmis kun taiknaa ei jää tikkuun.
Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa. Ota kakku pois vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuorruttamista.
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla.
Nostele kuohkea kerma lusikalla kakun päälle ja koristele haluamallasi tavalla, esim. marjoilla ja suklaakonvehdeilla. 

Nyt alkaa beibin tavaratkin olla jo kaikki ostettuna ja paikallaan. Hän toivottavasti ei saa ikuisia traumoja, koska meillä ei ole tarjota hänelle omaa huonetta, vaan saa majailla yläkerran aulassa. Eikä aulaa ole muutettu vaaleansinisen / vaaleanpunaisen hattaraiseksi. 😂 No, ehkä hän selviää näistä traumoista. Vielä puuttuu pinnasängyn laitasuojat ja sellainen hoitoalusta, mutta muuten alkaa kaikki olla valmiina. Vaatteita en ole juurikaan ostellut, vaan mennään äitiyspakkauksessa olleilla. Saa sitä sit aina ostettua täydennyksiä sen mukaan mitä tarvitsee. Olen vähän kirjaillut ylös, että jos joku kysyy mitä voi vauvalle tuoda, niin vastauksena on vaippojavaippojavaippoja (niitä kuulemma menee ja paljon), harsoja, lakanoita ja pyyhkeitä. 

En tiedä tajuaako Viski yhtään mitä meillä on meneillään. Ainakin se on suojellut koko raskausajan mua jos mahdollista niin entistä tarkemmin. 👮 Mutta ainakin hän osaa, edelleen, nauttia näistä lämpimistä kevätkeleistä ja rentoutua! 

Otetaan Viskistä mallia ja mennään ulos nauttimaan ihanan lämpimistä kevätkeleistä! 💛

Lempeät chilisilakat

 Silakkafileet on nyt useampanakin päivänä ollut tarjouksessa meidän lähikaupassa. Lupailin jo ennen joulua, että näitä marinoitujen silakoiden ohjeita tulee blogiin enemmänkin, mutta enpä ole oikeasti edes muistanut koko silakoita. Nyt tartuin kaupassa silakkapakettiin ja päätin että on aika taas kokeilla jotain uutta reseptiä. Tämän ohjeen olen aikanani kirjannut jostain lehdestä ylös, mutta enpä ole lähdettä kirjannut mihinkään. 

Ja taas päästiin makuasioihin näidenkin silakoiden kanssa. Itse tykkäsin enemmän edellisestä testatusta reseptistä, tapas-silakoista. Jotenkin se niiden etikkaisuus vetosi mun makuhermooni. Kun taas mieheni mielestä nämä silakat oli parempia, juurikin sen takia että eivät olleet niin etikkaisia ja näissä oli kastikekin samassa. Seuraavaksi testaan jotain sinappista reseptiä, josko niihin saisi yhdistettyä etikkaisuuden, mutta vähemmässä määrin sekä kastikkeen. 😏

 Lempeät chilisilakat

500 g silakoita

Etikkaliemi:
1 dl väkiviinaetikkaa
5 dl kylmää vettä
1½ tl merisuolaa

Kastike:
200 g ranskankermaa
1 rkl tomaattipyrettä
3 valkosipulinkynttä
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl worcestershire kastiketta
½-1 tl chilirouhetta
1 rkl ruokokidesokeria
½ tl suolaa

Huuhtele silakat nopeasti kylmällä vedellä ja valuta siivilässä. Vedä nahat pois, poista selkäevät ja leikkaa isot fileet pitkittäin kahtia.
Sekoita liemen aineet kulhossa ja laita silakkafileet liemeen jääkaappiin marinoitumaan noin 6 tunniksi.
Valuta ja kuivaa fileet.
Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada kastike silakoiden päälle. Anna kalojen marinoitua jääkaapissa 1-2 vuorokautta. Tarjoa maltaisen leivän tai keitettyjen perunoiden kanssa. 

Nyt täytyy sanoa, että aika menee kyllä aikamoista haipakkaa eteenpäin. 😮 Mulla oli eilen viimeinen työpäivä (tämän vuoden puolella). Kävin palauttamassa työkoneen ja -avaimet. Tänään pidin saldovapaan ja huomenna alkaa sit virallisesti ÄITIYSLOMA! 😨 Pelkäsin etukäteen että kuinka haikea fiilis jää kun käy työkoneen palauttamassa, mutta täytyy sanoa, että itselläni oli lähinnä helpottunut fiilis kun sai viimeisen kerran hetkeen painaa työkoneen kiinni. Tässä on kohta kaksi vuotta painettu töitä niska limassa ilman sen suurempia hengähdystaukoja, joten vähän pidempi hengähdystauko siitä "oravanpyörästä" tekee kyllä päänupille enemmän kuin hyvää. Ihmisiä kyllä tulee ikävä, mutta läheisimmät työkaverit pysyvät elämässä mukana, kävi töissä tai ei. ❤ Ja veikkaanpa että tekemisen puutetta ei tule olemaan, joten haikailut työpaikalle jää varmasti senkin vuoksi hetkeksi vähän vähemmälle. Mutta uuden edessä ollaan, ja sehän se vasta onkin kutkuttavan jännnittävää! 😍

Mieheni yllätti aamulla viemällä mut läheiseen kahvila-ravintolaan aamupalalle. ❤ Oli kyllä ihan paras ylläri.

 Keskiviikkona kävin kummitytön kanssa uimassa ja samalla käytiin yhdessä mun lempparikahvilassa herkuttelemassa. Maistoin ekaa kertaa "prinsess-semlan" ja voi taivas mutta oli hyvää! 😋😍 Pulla ei pelkästään näyttänyt hyvältä ja kauniilta, vaan myös makuelämys oli taivaallinen!

Myös viime viikolla herkuttelin ystävän kanssa kakun ja kahvin merkeissä.😋 Tämä kakunpala ei näyttänyt tiskissä yhtään näin houkuttelevalta, mutta kun kakun palan päälle vähän lisäsi kinuskikastiketta ja kylkeen kermavaahtoa, niin avot! 

Nyt pitää mennä työnjohtotehtäviin, kun mies kasailee yläkerrassa pinnasänkyä ja beibin vaatteille tarkoitettua lipastoa... 😁 Hän on käynyt jo muutaman oluen jääkaapista hakemassa, eli ilmeisesti Ikean kalusteita ei ilman asennusolutta saa kasattua.😂

Mukavaa viikonloppua kaikille! 🌞

Pippurinen lasse

 Just vähän aikaa sitten vinkkailin 👉 helposta lasagnereseptistä ja täältä palaa lisää. Tämä ohje oli uusimmassa Yhteishyvän lehdessä, voi olla että joku muukin sen siitä bongasi. Lehdessä oli tällä kertaa useampikin ohje, joita aion kokeilla, mutta tämä pääsi nyt ekana testiin. 

Mietin että tuleeko lasagnesta liian pippurista, koska pippurin määrä juustokastikkeessa oli aika iso. Mutta ilmeisesti pippurien paahtaminen hieman miedonsi makua, koska tämä ei ainakaan omaan makuun ollut yhtään liian pippurista. Sanoisin että mausteista, mutta ei ollenkaan liian mausteista. Hieman muuntelin ohjetta, vaihdoin mm. osan maidosta juustokermaksi ja lasagnelevyt vaihdoin lasagne piccolo pastaksi.

 Pippurinen lasagne

200 g lasagne piccolo pastaa

Jauhelihakastike:
500 g jauhelihaa

1 tl suolaa

1 iso sipuli
1 prk (n. 390 g) tomaattipastakastiketta
1 dl vettä

Juustokastike:
1 tl mustapippuria rouhittuna
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
2 dl juustokermaa
150 g juustoraastetta
½ tl suolaa

Valmista ensin juustokastike. Paahda pippuria kuivassa pinnoitetussa kattilassa miedolla lämmöllä noin 1 minuutti. Lisää rasva ja sekoita sulaan rasvaan jauhot. Kaada 3 dl maitoa joukkoon, kuumenna ja sekoita tasaiseksi. Lisää loppu maito ja juustokerma. Keitä pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää juustoraaste, säästä juustoraastetta hieman myös lasagnen pinnalle. Mausta kastike suolalla.
Ruskista jauheliha ja sipuli pannulla. Mausta suolalla. Lisää tomaattikastike ja vesi. Hauduta kastiketta 5 minuuttia. Lisää kypsentämätön pasta kastikkeen joukkoon.
Lado voidellun uunivuoan pohjalle puolet jauheliha-pastaseoksesta ja kaada päälle puolet juustokastikkeesta.Tee toinen samanlainen kerros. Ripottele loppu juustoraaste pinnalle.
Kypsennä lasagnea 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä (juustoraasteen vuoksi ruskettuu helposti, joten ole tarkkana). Anna lasagnen vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Lasagnen pinta pääsi tosiaan "hieman" ruskettumaan uunissa, mutta ei sentään palamaan.

Muistatte ehkä että viime vuonna innostuin ensimmäistä kertaa katselemaan kunnolla Euroviisuja (postauksen voit käydä lukemassa 👉 täältä). Nyt on julkaistu UMK-biisit, joista yhdestä tulee meidän tämän vuoden Euroviisuedustaja. Finaali käydään lauantaina 26.2.2022, joten jos et vielä ole kuunnellut biisejä läpi ja valinnut omaa suosikkia, niin vielä on hetki aikaa.

Kuva: Yle.fi

Mulla alkaa juurikin samana päivänä äitiysloma 🍹 joten jos vaan suinkin olen kotona, niin aion todellakin pystyttää kisakatsomon ja varustautua herkuin. Jo viime vuonna mietiskelin, että pitäisikö niitä biisejä osata kuunnella jollain "muulla korvalla" kuin sillä, että mikä on biiseistä juurikin se oma suosikki. Koska oma suosikkini on ehdottomasti Cyan Kicks biisillä Hurricane. Mutta onko se kuitenkaan sit sellainen biisi joka uppoaa viisukansaan...?! Oikeastaan tämä oli ainoa biisi joka oli mun ehdoton suosikki. Muut oli ihan ok kamaa, paitsi Isaac Senen biisistä Kuuma jäbä en kyllä tykännyt yhtään. 

Mutta mikä sit olisi hyvä viisubiisi...? Kauhean vaikea kysymys. Ehkä vaan menen fiiliksen mukaan, ja kannatan UMK-finaalissakin omaa suosikkiani Cyan Kicksiä. 

Kuva: Yle.fi

 

Kertoilkaahan myös omia suosikkejanne mikäli olette asiaan vihkiytyneet, mielellään kuulen teidänkin mielipiteenne! 😊 Ja jos biisit on kuuntelematta, niin käy vaikkapa täältä Pipertäjän paratiisi -blogista lukemassa kiva postaus UMK-finalisteista ja sieltä saat myös kuunneltua kaikkien ehdokkaiden biisit.

Tortillapizzat

 Jos reilu viikko sitten vinkkailin helpoista mutta herkullisista 👉 hampurilaisista, niin nyt on aika vinkkailla mielettömän helpoista, mutta silti herkullisista pizzoista eli tortillapizzoista. Itse olen ohuen pizzapohjan ystävä. Ja näissähän se pohja on  juurikin ihanan ohut eikä myöskään liian "pullamaisen" makuinen. Lisäksi plussaa on nopeatekoisuus. Pohjat on pakkauksessa valmiina ja ei muuta kuin leivinpapereita pöytä täyteen, tortillapohjat niiden päälle ja sit alkaakin armoton pizzojen täyttäminen.

Itselleni tein omilla lempparitäytteillä, eli kinkku, ananas, jalapeno ja Aurajuusto. 😋

Miehen pizzoissa oli täytteenä salsakastiketta, jauhelihaa, suolakurkkua, jalapenoa, paprikaa ja fetajuustoa. 

 

Mulla on vielä kolmisen viikkoa töitä ennen äitiysloman alkamista, mutta sain silti nyt jo inspiksen kurkata mitä äitiyspakkaus sisältää (olen siis saanut sen jo ennen joulua) ja lajittelinkin vaatteet valmiiksi koon mukaan. Aika kasa siellä kaikkea oli ❤ mutta ehkä pienimmän koon vaatteita tarvii jokunen lisäksi ostaa. Voi olla että kahdella bodyllä ja kahdella housuparilla ei pitkälle pötkitä. En vaan halua ostaa liikaakaan niitä, ettei käy niin että osa on pieniä jo ennen kuin ehti edes kertaakaan päälle. Seuraavaa vaatekokoa löytyikin äitiyspakkauksesta runsaasti ja sitä en viitsi edes vielä ostaa yhtään, koska jotenkin on sellainen fiilis, että sitä myös saattaa tulla ovista ja ikkunoista... 🙈 Ainakin tulevan lapsosemme tätönen jo kovin odotteli että koska pääsee vaateostoksille. Ei olla paljastettu sukupuolta niin ei ole uskaltanut myöskään ostella mitään. Toki itse inhoan sekä vaaleanpunaista että vaaleansinistä väriä, joten sen puoleen en usko että tulee kumpaakaan niin osteltua. Perusvärit kunniaan! 😁 Äitiyspakkauksen vaatteet olikin ihanan neutraaleja. Toki joku saattaisi jopa sanoa tylsiä, mutta eipä sitä tarvitsekaan lapsen vaatteilla koreilla.

Äidiltä tilasin jo keltaisen pipon, ja mukana tuli myös parit villasukat ja tumput. 💛

Ja tämän verran olen jo sortunut ostamaan, että kirppikseltä tarttui mukaan kala-kuosinen body ja housut. 😂 En tykkää yhtään vaateostoksilla käymisestä, joten en usko että itselleni tulee sellaista buumia, että jaksaisin hirveästi panostaa lapsenkaan vaateostoksiin, mutta veikkaan että kaikki kala-aiheiset vaatteet tulee kyllä kotiutettua... 😍🐟

Elämä on tässä ja nyt

 Havahduin yksi päivä ajatukseen, että mulla on hyvä olla just nyt, just tässä hetkessä. Aloin tätä ajatusta oikein pureksimaan. Se tuntui sen verran hyvältä, että oli pakko alkaa miettimään että mistä se oikein johtuu.

Jos mietitään esim. aikaa vuosi sitten, muistan kuinka suunnittelin tässä vaiheessa jo kovaa kyytiä kevättä ja mitä tehdään milloinkin. Silloin piti olla suunnitelmia, jotta jaksaa ns. arjen yli. Vaikka arjesta aina olen tykännyt, niin silti ne viikonloppujen ja lomien valopilkut auttoivat jaksamaan kiireisten ja vähän jopa tylsienkin arkipäivien ohi.

Mikä sit on muuttunut? Nyt ajattelen niin, että tätä samanlaista hetkeä ei tule enää toista. Ei tule enää tammikuun 20.päivää, jolloin saan vaan yksin löhötä sohvalla välittämättä mistään mitään ja vaan keskittyä siihen löhöämiseen ja vain itseeni. Ensi vuonna (toivottavasti) siinä on yksi löhöäjä sohvalla enemmän. Ei tule enää niitä arkipäivän iltasaunoja ihan kahdestaan, kun ei tarvitse välittää mistään, nauttia vaan saunan lämmöstä ja toisistamme. Tämä ajatus on saanut heräämään siihen, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt, koska en saa enää takaisin niitä jo elettyjä päiviä.

Toki omaa mieltäni virkistää myös tuleva pidempi tauko työnteosta. Vaikka tykkäänkin työstäni, väitän että tauko juuri tähän kohtaan tulee enemmän kuin tarpeeseen. Se on jopa lisännyt työmotivaatiota, kun tiedän että kohta saan hetken hengähtää työarjesta. Työnteko on nykyään niin hektistä, että pieni hengähdystauko ei olisi kenellekään pahitteeksi. Lomille yleensä ladataan sen verran odotuksia, että silloinkaan ei pysty täysin hengähtämään. Ja nyt tähän tietenkin joku besserwisser sanoo että ”äitiysloma ei ole mitään lomaa”, johon itse totean että loma töistä on minulle aina lomaa. Tiedän että arkeni tulee muuttumaan, mutta uskon että jos kaikki menee hyvin ja lapsi on kaikin puolin terve, niin arkemme muuttuu kyllä, mutta kunhan rutiineista saadaan kiinni niin todennäköisesti vaan odotetusti parempaan suuntaan.

Ennen oli niin, että etätyöpäivien jälkeen piti illaksi keksiä tekemistä, jotta pääsi välillä pois kotoa. Nyt olen enemmän kuin mielelläni vain ja ainoastaan kotona. Toki myös työpäivien jälkeinen väsymys aiheuttaa tämän osaltaan, mutta myös se, että kotonakin on enemmän kuin mukava olla.

Pakko vielä lisätä tähän osuva runo, jonka joskus olen Internetin syövereistä löytänyt. Olen tallentanut tämän itselleni, mutta ei valitettavasti mitään hajua kuka on näin hienon runon takana. Ilmoittautukoon jos joku tunnistaa omakseen. Toivottavasti tämä saa teistä ihan jokaisen miettimään omaa elämää ja jokaista arkipäivää hieman eri näkökulmasta. ❤ 

Rukous tästä päivästä

Kunpa en hetkeksikään unohtaisi mikä aarre sinä olet,
arkinen päiväni.
Auta minua oppimaan sinusta,
rakastamaan sinua,
nauttimaan sinusta,
siunaamaan sinua, ennen kuin päätyt.
Älä anna minun tuhlata sinua harvinaisen ja täydellisen
huomisen etsimiseen.
Auta minua elämään jokainen hetkesi iloiten,
sillä sinun kaltaisesi päivät saattavat loppua.
- tulee päivä, jona isken kynteni maahan tai
kätken kasvoni tyynyyn tai
kohotan käteni taivasta kohden ja
toivon yli kaiken, että
saisin sinut takaisin.  

 

 Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopun pilkkireissusta kummipojan kanssa. 

9 kuvaa vuodelta 2021

Viime keväänä tein ratkaisun, että poistin itseltäni kaikki sosiaalisen median tilit. Huomasin, että ensinnäkin tuntui että se aika jonka käytin sosiaalisen media selailuun, olisin voinut sen ajan käyttää paremminkin. Ja toisaalta huomasin myös, että provosoiduin ja tulin pahalle tuulelle monista päivityksistä siellä, joten oli hyvä aika sulkea se ovi takanaan. Ja jos saan rehellisesti sanoa, niin enpä ole kaivannut asiaa tippaakaan. Ainoa huono puoli on se, että on tippunut aika paljon kärryiltä monen ihmisen elämässä, mutta toisaalta, uskon siihen että ne asiat jotka minun tulee tietää, saan tietooni muutenkin. Tämän tyyppisiä "best nine" -kollaaseja nähdään paljon sosiaalisessa mediassa näin vuoden vaihtuessa. Itse en tee mitään kollaasia tänne blogiin, mutta päätin kuitenkin kerätä 9 jollain tapaa itselle merkityksellistä kuvaa tähän postaukseen ja hieman kertoa niistä. 

 

1. + positiivista näyttää +
Tälle kuvalle on ehkä pakko antaa viime vuoden ykköskuvan paikka. ❤ Ja kyllä - jos kaikki menee hyvin 🙏 niin meitä kaksijalkaisia on täällä Koivurannassa pian kolme!
En ehkä vieläkään ole ymmärtänyt tilannetta, mutta kai se valkenee itsellekin viimeistään siinä vaiheessa kun hän on syntynyt. Meillehän ei koskaan pitänyt lapsia tulla, mutta juuri nyt olen enemmän kuin onnellinen tästä tilanteesta jossa nyt ollaan. Ehkä asioiden pitääkin vaan antaa mennä omalla painollaan eteenpäin, turhia suunnittelematta.
Tästä kuvasta pakko kertoa taustaa sen verran, että tein testin ollessamme yhdistetyllä kalastus/kesälomareissulla pohjoisessa elokuussa. Mies oli kalassa kun tein testin ja lähetin hänelle tuon kuvan ja kerroin että positiivista näyttää.
Hän ei ymmärtänyt että onko positiivinen yhtä kuin raskaana vai yhtä kuin ei raskaana! Miehet 😁

 

2. Reissujen reissu
Ja tämäkin kuva on samaiselta reissulta. Itse sain tälläkin kertaa napsittua Tornionjoelta vain ahvenia, mutta miehenipä nappasi tämän vonkaleen. Saimme sen fileroitua, vakumoitua ja pakastettua tuttujen luona, joten kala lähti mukanamme etelään.Nyt se on kylläkin jo syöty ja toivotaan että sen mukana myös verenperintö kalastuksen pariin on annettu tulevalle pienokaiselle. 😉

 

 

3. Pronssihäät
Syksyllä juhlimme 8 avioliittovuottamme. Ja mitenkäs sitä muuten olisi parhaiten vietetty kuin merellä, kalastuksen merkeissä. Ja täytyy sanoa että oli kyllä onnekkain kalareissu ikinä. Kotiintuomisina oli pussillinen ahvenia. Noin tunnin ajan oli sellaista rokitusta, kun lähes joka heitolla oli ahven jigissä kiinni ja suurin osa oli vielä tosi hyvän kokoisiakin. Niistä valikoimme osan savupönttöön ja loput pääsi takaisin jatkamaan elelyään.
En ole vielä ikänä osunut tuollaiseen ahvenparveen ja olenkin aina sanonut, että jos joskus tulee eteeni tilanne että saan kalastettua pussillisen ahvenia, niin vedän onnistumisen kunniaksi pullollisen konjakkia. No, tällä kertaa jäi konjakit juomatta, mutta mieheni sanoja lainatakseni "konjakkipullo oli jo vatsassani". 😂
Hmm...siinäpä muuten hyvä nimi-idea lapselle, kun Viskihän meiltä jo löytyy... 😆

 

4. Älli ja Tälli
Tämä on kyllä sellainen parivaljakko, että oksat pois. Viski on erittäin onnellinen 6-vuotta nuoremmasta tyttöystävästään. Jotenkin vaan Viskillä synkkaa parhaiten toisen saksalaisen kanssa. Lievää roturasistisuutta siis havaittavissa.
Kyseinen tyttökaveri myös huolehtii siitä, että käydään porukkaan lenkillä riittävän usein. Siinä pysyy kaikkien mieli virkeänä kun on lenkkiseuraa. Tämä kurpitsapelto reissukin oli ikimuistoinen kokemus. 😁

 

 

5. Pilkkireissut
Viime vuonna tehtiin ennätysmäärä pilkkireissuja. Jäitä riitti niin kevätpuolella kuin syys-talvellakin. Ja kun vertaa joihinkin talviin, kun jäitä ei ole ollut nimeksikään, on tämä ollut mainiota aikaa elellä tuon "kalastushullun" kanssa. 😁 Toki voi nyt kuvasta itse päätellä, että kumpi heistä on innokkaampi...

6. Veneretket
Myös veneen kanssa tuli tehtyä monen monet reissut, joissa yhdistyi niin kalastusta kuin retkeilyäkin. Tämä kuva on Sandön saarelta, jossa ollaan vierailtu useampaankin kertaan. Ihana paikka, ja kun valitsee vielä hiljaisen ajankohdan, niin saa kansallispuistossa retkeillä ihan omine nokkineen. 

 

7. Hiljainen kansa
Kesälomareissulla kun ajelimme pohjoisesta kohti kotia, oli tehtävä pakollinen pysähdys Hiljaiselle kansalle. Yleensä ajetaan takaisinkin länsireunaa pitkin, mutta nyt valittiinkin itäisempi reitti. Viskistä oli tietenkin otettava pakollinen "turistikuva" ja nautittiin samalla myös äärimmäisen herkulliset nuotiopannukahvit sekä muurinpohjaletut. 

8. Kesäiset aamupalat terassilla
Olen ennen ollut täysin syksyihminen, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän nauttii lisääntyvästä valon ja lämmön määrästä. Tämä aamupala on kesäkuulta, koska olin saanut nuo ihanat Iittalan kuohuvalasit juuri synttärilahjaksi. Tästä kuvasta tulee aina yhtä hyvä fiilis. Kyllä se kesä sieltä taas pian tulee ja pääsee kattamaan aamupalaa terassille. Tosin taitaa ensi kesänä nuo alkoholliliset aamiaiset jäädä vähän vähemmälle... 

9. Merikotkat
Merikotka on upea lintu, mutta vielä upeampaa oli viime kesänä huomata, että niitä pesi useampikin yksilö täällä meidän nurkissa. Nämä kaksi saatiin ikuistettua tuosta joen toiselta puolelta. Katselin keittiön ikkunasta ensin, että mitä lintuja pörrää meidän tontin yllä, melkoisen matalalla. Ensin luulin harmaahaikaroiksi, koska isoja lintuja kumpainenkin, mutta kyllä nämä olivat vielä aika paljon haikaroita isompia. Ja kotkiahan ne. Toivotaan että ilmestyvät taas kelien lämmettyä meitä ilahduttamaan.

 

Tarttukaahan muutkin bloggaajat haasteeseen; 9 kuvaa (pienen tarinan kera) viime vuodelta!  Niitä on aina kiva lueskella. 😍