Lasia ja paperia

Milla Vaahteran suupuhalletusta lasista tehtyjä lamppuja ja iso maljakko.

Laitan vielä pari valokuvaa Lokal Galleryn taidenäyttelystä Billnäsistä, vaikka pari viikkoa sitten julkaisin näyttelyn teoksista jo useita kuvia (täällä). Toisella käyntikerralla tykästyin mm. Milla Vaahteran ja Janna Syvänojan teoksiin.

Esillä oli useita kansainvälistä mainetta saaneen lasitaiteilija Milla Vaahteran (s.1981) suunnittelemia suupuhallettuja lasilamppuja, lasimaljakoita sekä kiinnostavia mobiileja. Jäin myös ihailemaan kuvataiteilija Janna Syvänojan (s.1960) paperitöitä, jotka oli värjätty kasviväreillä ja kehystetty alumiinilaatikoilla.

Herkkää, taidokasta ja kiehtovaa lasin ja paperin työstämistä :)

Janna Syvänojan Syys-niminen paperimaalaus alumiinikehikossa.

Best i Billnäs

Sisäänkäynti kahvila Elleniin oli Ison Pajan perältä Cafe-kyltin ohjaamana :)

Jos Billnäsin ruukin ravintola oli pettymys ja vohvelikioskilta päätimme kääntyä uuvuttavan pitkän jonon takia (täällä), niin löytyi Billnäs/Pinjaisista myös paljon hyvää. Kiinnostavaa kesänäyttelyä entisessä tehdashallissa ehdinkin kehua jo aiemmassa postauksessa (täällä). 

Näyttelyn lisäksi ihastuin ruukkialueen kauniisiin jokinäkymiin, mutta ennen kaikkia vanhat, osin kunnostetut rakennukset veivät sydämeni. Osa yhteensä noin 30 rakennuksesta oli isoja betonista tehdashalleja ja osa punamullalla maalattuja puurakennuksia, joista tosin vain harvaan pääsi sisälle. 

Ruukin ravintola -keissin (täällä) jälkeen uskaltauduimme vielä kokeilemaan vieressä olevaa Scarlett O’Karis -nimistä terassiravintolaa. Onneksi - sillä Ukin tilaama grillivarras oli kuulemma herkkua :) Minä tyydyin vain rose-lasilliseen ja seurassamme edellisessä ravintolassa ollut Opiskelijatytön perhe päätti ajaa parin tunnin matkan kotiinsa - syömään :)

Lopuksi Ukki suostui vielä kanssani kahvikupilliselle Iso Paja -nimisen tehdashallin perältä löytämäämme pieneen ja viehättävään Ellenin kahvilaan. Äärestystävällinen emäntä, hyvä valikoima makeaa ja suolaista sekä pari pöytää sisällä ja kymmenkunta ulkopöytää Mustionjoen rannalla. 

Kotiin päästyäni palautin vielä mieleeni, että Billnäsin ”rautatehdas” eli ruukki perustettiin jo 1600-luvulla, ja se jatkoi toimintaansa pitkälle 1900-luvulle asti. Vuonna 2008 yksityinen yrittäjä osti Pohjan kunnalta hylätyn ruukkialueen rakennuksineen ja alkoi kunnostaa aluetta matkailu- ja majoituskäyttöön, kuten jo vuonna 2021 kirjoitin (täällä). 

Hikisen ja pitkän retkipäiväni pelasti kahvila Ellenin herkullinen Ellen Svinhufvudin marenkileivos ulkona nurmikolla - joen rannalla - pienessä tuulenvireessä ja riittävässä varjossa :)

Vanhan tehtaanpiipun juuressa oli mukava terassiravintola Scarlett O’Karis :)

Ellen Svinhufvudin leivos kahvila Ellenin ”terassilla”.

Pettymys Pinjaisissa

Ajettiin mökiltä - toistamiseen tänä kesänä - Billnäsiin Mustionjoen rannalle. Tällä kertaa Opiskelijatytön puolison ja yksivuotiaan pikkupojan kanssa. Edelliskerrastani ruukkikylässä oli vain pari viikkoa (täällä). Silloin oli sateista ja antiikkimessujen takia ruuhkaista - nyt puolestaan helteistä ja ihanan rauhallista :)

Tämänkertaisen reissumme ensisijainen kohde oli (taas) helsinkiläisen Lokal Gallerian Sommarstilleben-taidenäyttely, johon ihastuin jo edellisellä käynnillä (täällä), ja toiveissa herkullinen ja rento ravintolalounas - mukavassa seurassa - tavanomaisten mökkisapuskoiden jälkeen.

Mutta toisin kävin… Lounaamme ravintola Billnäsissä oli kaikkea muuta kuin herkullinen, sillä Kaikki ruokailussa meni Tosi pieleen. Ensinnäkin ravintolatilassa - joka sinänsä oli viihtyisä vanha tehdashalli - oli huono ilmanvaihto, mikä lähes 30 asteen helteessä olisi ollut välttämätön. Ravintolan ulkoterassilla oli tosin viitisen pöytää, mutta niistä vain yksi oli suojassa varjon alla. Ja sekin tietty varattu :) Toisekseen tilattuani ison keskioluen sain ison lasin olutta, jossa oli 5-6 isoa jääpalaa. Ei niin kauheaa, mutta outoa -liekö joku uusi tapa… 

Ja sitten itse ruokaan. Tilasimme yhden annoksen paistettua ahventa, yhden Caesar-salaatin kanalla ja kaksi Billnäs-burgeria, joista toinen pyydettiin ehdottomasti ”well done”. 

Saimme pari pikkuruista korpuksi paistettua ahvenfilettä, jotka syöjä epäily toistamiseen lämmitetyiksi, Caesar-salaatin, jossa oli mautonta valkosta kanaa ja kasa sekalaista pussisalaattia ilman mitään (ei edes öljyä) kastiketta. Ei siis tietoakaan Romaine-salaatista, paksusta ceasar-kastikkeesta, krutongin palasista eikä parmesaanilastuista. Sekä kaksi ei-niin-maukasta hampurilaista ranskiksilla, joiden kummankin jauhelihapihvi oli jätetty punaiseksi.

Huomautimme kala-annoksesta, ja henkilökunta ehdotti ystävällisesti sen tilalle Caesar-salaattia, mutta päädyimme yhteisymmärryksessä hyvitykseen. He myös tarjoutuivat tekemään uuden paremmin paistetun burgerin, ja näin sovittiin. Mutta kun olimme odottaneet uutta burgeria pari kymmentä minuuttia, päätimme luovuttaa, maksaa ja lähteä jatkamaan matkaa. 

Lounaskokemus oli kaikkinensa niin epäonnistunut, että salaatista en jaksanut enää valittaa, vaan jätin sen pettyneenä ja nälkäisenä lähes syömättä. Onneksi suolattomat ja maustamattomat kanan palat maistuivat yksivuotiaalle :)

Ulkona päätimme vielä mennä kokeilemaan lähistöllä olevaa, kehuttua kesäkioskia Waffles&Bubbles, josta kuplajuoman lisäksi olisi saanut makeita ja suolaisia vohveleita. Mutta harmiksemme kioskin edessä oli pitkä jono ja paikalla yksi vohvelin paistaja sekä viitisen (varattua) pöytää, jossa istuneilla ei tuntunut olevan kiire mihinkään - minkä toki ymmärsin, sillä paikka näytti viihtyisältä ja vohvelit hyviltä. Mutta pöytäpaikkaa jonottajille ei hyvä kombo :) joten sekin jäi meiltä kokematta. 

Sinänsä kauniissa ja kutsuvassa Billnäs/Pinjaisissa pettymys jäi tällä kertaa kaikille päällimmäiseksi tunteeksi. Ehkä kolmas kerta toden sanoo…

Hikisessä ravintola Bilnässissä löytyi vain jokunen varjoisa ulkopöytä.

Toiveikkaiden jono kiemurteli Vohveleita ja Kuplia -kioskin edessä.

Kesäistä hiljaiseloa

Hanna-Kaisa Korolainen: Preraphaelite dream I - after Lord Leighton and Dorothy Dene (2024).

Edessä Paula Kasun Kurvikukkahattu (2025) ja Pasi Karjulan puuveistos Mörkö

Viikonloppu satoi - tai vähintään tihutteli. Lauantaina päätimme vierailulla olleen Lontoontytön kanssa ajaa noin 30 kilometrin matkan Ukin mökiltä - kiertäen nostalgisia pikkuteitä - Billnäsiin. Entisellä ruukkialueella on kesän ajan helsinkiläisen Lokal Gallerian Sommarstilleben-niminen taidenäyttely, jossa on esillä noin 30 suomalaisen tai Suomessa asuvan taitelijan ja käsityöläisen teoksia - joukossa useita Lontoontytön tuttuja :)

Yllätykseksemme Billnäsissä - suomalaisittain Pinjaisissa - järjestettiin viime viikonloppuna myös antiikkimessut, joten sateisesta päivästä huolimatta väkeä paikalla riitti. Ja etenkin autoja, joita oli pysäköity vähän mihin sattuu. Toisin kuin viimeksi neljä vuotta sitten, jolloin kyläraitilla ei juuri näkynyt ihmisiä eikä autoja (täällä). Onneksi ihmispaljous ei tällä kertaa minua pahemmin häirinnyt, varsinkin kun emme käyneet maksullisella antiikkimarkkina-alueella. 

Taidenäyttelyyn mennessä ihmettelin vähän sen nimeä - Sommarstilleben. Ja sitä, että nimeä ei ollut esitteessä suomennettu. Ja miten se ylipäätään suomentuu?

Etsiskelin vastausta netistä, ja aloin ymmärtää, että saksankielistä sanaa stilleben käytetään taideterminä myös suomen kielessä, ja että tarvittaessa se suomentuu sanaksi asetelma. Jos taidehistoriaa tuntemattomana oikein ymmärsin... Eli Pinjaisten ruukin kesänäyttelyn nimi voisi suomeksi olla Kesäasetelmia tai Kesäistä hiljaiseloa…

Niin tai näin - tykkäsin näyttelystä. Tykkäsin näyttelytilasta ja teosten esillepanosta - kokonaisuudesta. Ja tykkäsin myös useasta yksittäisestä taideteoksesta. Paljon oli käytetty luonnosta saatavia materiaaleja ja käsitöissä käytettäviä tekniikoita. 

Ihastuin mm. tekstiilitaiteilija Inka Kivalon kirjontaveistoksiin ja eteläkorealaisen, Helsingissä työskentelevän Jaea Chungin käsinrakennettuihin, paperinohuisiin keramiikkateoksiin. Kiinnostuin myös kuusesta tehdystä, yksinkertaisesta seinäveistoksesta, jonka oli tehnyt Hong Kongista kotoisin oleva, Aalto Yliopistosta valmistunut Didi NG Wing Yin. 

Tykkäsin Vaasan lähellä maatilalla asuvan ja ”himmelistiksi” itseään kutsuvan Eija Kosken ruisoljista tehdystä himmelistä, jossa pari himmelihäkkyrää erottui turkoosiksi ja siniseksi värjättyinä. Yksi ihanimpia ja hiljaiseloa myös vahvasti välittäviä teoksia oli heti sisään tullessa näkyvä helsinkiläisen tekstiilitaiteilija Sini Villin Beryl - villisilkistä ja puuvillanöyristä tehty puhutteleva seinäkudelma vuodelta 2025.

Sommarstilleben - Kesäistä hiljaiseloa - oli kuin olikin oiva ja osuva nimi Billnäsin ruukin kesänäyttelylle. Markkinaruuhkan keskelläkin näyttelyn teoksiin oli helppo keskittyä ja ne onnistuivat päämäärässään eli välittämään rauhoittavaa hiljaiseloa :)

Inka Kivalo: Mannequin (2018)

Jaea Chang: Cut 24-14 (2024)

Didi NG Wing Yin: Untitled I (2025)

Edessä Eija Kosken Spirit (2025) ja takana

Kati Ruohomäen Sisäinen systeemi jonka varassa (2025)

Sini Villin Beryl (2025) ja takana Outi Martikaisen Penkki (2018).

Mielenkiintoinen ja onnistunut näyttelytila, jonka ikkunasta kurkistaa

Pasi Karjulan komea öljytty puuveistos Hopeinen Kuu.

Kaunis, mutta mauton risotto

Kanttarellirisottoa ja parmesaania

Billnäsissä pysähtyessämme (täällä) tutustuimme lähinnä ruukkialueen vanhassa varastorakennuksessa olevaan ravintolaan. Tämä Billnäsin ruukin ravintolan nimellä kulkeva paikka on avattu vasta tänä kesänä, mutta tulee - tarjoilijan mukaan - olemaan auki ympäri vuoden. 

Viehättävä bistrotyylinen paikka oli lauantain lounasaikaan aivan täynnä, mutta onnistuimme saamaan viimeisen vapaan kahden hengen pöydän :) Päätimme tilata sekä etu-, pää- että jälkiruoan, joista kustakin ala carte -listalta löytyi kolme vaihtoehtoa. Ukki valitsi alkuun tartar-pihvin naudan sisäpaistista ja minä lohicevichen chilin ja persiljamajoneesin kanssa. Ukin pääruoan tummalla punaviiniliemellä ryyditetyn naudanfilen seurana oli varhaiskaalia, aiolia ja perunaa ja minun kanttarellirisotto tarjoiltiin parmesaanin kanssa.

Pidemmän tikun veti tällä kertaa Ukki, etenkin hänen punaviiniliha-annoksensa oli herkullinen ja tartarkin maistui miehelle. Minun sienirisotossa sekä maku että koostumus olivat pielessä. Risotto maistui lähinnä veteen keitetyltä riisipuurolta eli täysi floppi. Harmi, sillä annos oli silmiä hivelevän kaunis kuullotettuine punasipulirenkaineen.

Epäonnisesta risotosta huolimatta tykkäsin ravintolasta ja sen rennosta tunnelmasta. Ja tulen toistekin. Enää en tilaa risottoa - ehkä hampparin jota useimmat näyttivät syövän - joten toivottavasti minua odottaa mieluisampi makukokemus :)

 

Sateinen Billnäs

Karjaan kirkkoreissulla (täällä) pysähdyttiin lyhyesti läheisessä Billnäsissä eli Pinjaisissa, jonne Carl Billsten perusti rautaruukin vuonna 1641. Mustionjoen rannalle kasvaneessa ruukkiyhteisössä varhainen teollisuus ja käsityöläisyys, mm. kuuluisine Billnäsin konttorihuonekaluineen, jatkuivat pitkälle 1900-luvulle. 

Heinäkuisena lauantai-iltapäivänä vanha ruukkialue oli tosi hiljainen ja vain joissakin taloissa näytti olevan elämää tai toimintaa, kuten esim. alueella vuosia ansiokkaasti toimineessa Rakennusapteekissa (jossa emme tällä kertaa käyneet). Rauha ja (osin rappio-) kauneus tuntuivat olevan alueen ainoita valtteja. Tosin lähes jatkuvan tihkusateen ja kummankin jalkavaivojen takia kiertely alueella jäi vähäiseksi, mikä saattoi vaikuttaa alueesta saamaani yleiskuvaan. 

Nykyään ruukkialueen lukuisat vanhat toimitilat ja asuinrakennukset ovat suurelta osalta yksityisen tapahtumayrittäjän omistuksessa. Yrittäjä osti ne Pohjan kunnalta vuonna 2008. Vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja tänä keväänä niissä on avattu mm. hotelli, ravintola ja ulkoilmaterassi. Ilmeisesti yrittäjän tavoitteena on kunnostaa ja uudistaa Billnäsin vanha ruukkialue läheistä Fiskarsin eli Fiskarin matkailukylää muistuttavaksi käsityö- ja turistikeskukseksi. 

Autosta ohi ajaessa Billnäs näyttäytyi lähinnä joenrannan lehtoluontona ja mielenkiintoisina vanhoina rakennuksina, joiden historia (ja tulevaisuus) jäi minulle vielä vähän epäselväksi. Ilmeisen kiva kävely- ja pyöräilykohde :)