Vain kolme kuvaa kuukaudessa: huhtikuu

Huhtikuu ja H-kuvat Kristiina K:n haasteen muodossa teettivät tähän asti eniten työtä. Kun puutarhassa ei loppujen lopuksi tapahdukaan yhtään mitään mielenkiintoista eikä varsinkaan h-kirjaimella alkavia juttuja, piti heittäytyä taas luovaksi.

HÄMMENNYSTÄ on pikkuisen ollut ilmassa, sillä kohtalonkukkakylvöksestä iti tasan kaksi tainta ja kummatkin niistä ovat selvästi eri lajin edustajia. Toinen lienee kohtalonkukka mutta kumpi ja mikäs toinen on?

Vasemmalla kohtalonkukka? Vai sittenkin oikealla?

HERMOSTUSTAKIN on ollut vaikka millä mitalla, sillä pyykinpesukoneemme on edelleen rikki. Yhden hajonneen osan uusiminen paljasti sen, että toinenkin osa on vaihtamisen tarpeessa, joten se laitettiin tilaukseen ja nyt odotellaan taas pakettia saapuvaksi. Toivottavasti se ei viivy matkalla yli kolmea viikkoa, kuten edellinen osa teki. Ärsytystaso alkaa nimittäin olla jo pikkuisen korkealla tässä vaiheessa eikä sitä helpota yhtään se, että tämä (kerrankin kaikille tasapuolisesti) tullut takatalvi on iskenyt päälle ihan rytinällä eikä meinaa näemmä väistyä millään. Eilisiltana näytti jo lupaavalta, kun lumi ja räntä vaihtuivat puhtaaksi vedeksi mutta vielä tunti sitten taivaalta tuli niin valkoista tavaraa kuin vain mahdollista ja illalla sulana olleet alueet olivat muuttuneet yön aikana valkoisiksi.

Ei näy enää pation laatoitustakaan lumen alta, saati sitten patiopenkin ensimmäisiä piippoja.

Yhteen paikkaan eivät kuitenkaan takatalvet tai mitkään muutkaan vitsaukset iske ja se on minikokoisten kaappiasukkien HYVÄNTUULINEN minipuutarha. Ensimmäiseen pälvipaikkaan puun juurelle ilmestyi yhdessä hetkessä iso lämpäre riemunkirjavia krookuksia. Yritin ottaa lähikuviakin mutta kännykän kamera ei osannut tarkentaa 3-4 millimetrin korkuisiin kukkiin. Pitää tyytyä siis vähän kauempaa otettuun kuvaan. Minikrookukset ovat selvästi isokokoisempia lajikkeita, sillä niiden kukkien koko vastaisi reaalimaailmassa 3,6-4,8cm:n kokoisia kukkia (ja olipa muuten askaretta saada niistä edes niin pieniä!). Korkeutta kasveilla varsineen ja lehtineen on kuitenkin juuri sopivasti, eli reaalimaailmassa 8-12cm.

Nestori ja Inkeri istuttivat syksyllä kukkasipuleita ja nyt aherrus palkitaan.

Jos ei kevät tule omaan puutarhaan, niin tehdään se edes minimaailmaan! Vähän jo mietiskelin, että olisi kiva kokeilla jouluruusun tekemistä, mutta tällä kevään tahdilla pitänee näprätä tulppaaneita, jotta olisi toukokuun haasteeseenkin edes yksi kukkakuva tarjolla.

Takatalvi

Ei kevättä ilman takatalvea ja jos sellaista ei ole tullut huhtikuussa, toukokuussa varmasti tulee. Kun eilisaamuna ikkunasta näkyi yön aikana valkoiseksi muuttunut maisema, oli ensimmäinen ajatus se, olenko oikeasti hereillä vai kuvittelenko vain heränneeni ja näen jotain kummallista unta. 

Kevätkurjenmiekat ja krookukset olivat saaneet raskasta räntää niskaansa.

Olo oli aika pöpperöinen, sillä heräsin aamuyöllä kovaan tuulen huminaan. Heti tuli mieleen, että nyt on varmasti kasvimaalla ollut minikasvari harsoineen lähtenyt tuulen teille ja taimiressukat värjöttelevät jäätävässä tuulessa ilman mitään suojaa. En sen mielikuvan jälkeen oikein saanut enää nukuttua ja vain torkahtelin loppuyön herätyskellon soittoon saakka. Koska minun oli joka tapauksessa kolattava enimmät lumet pihalta, jotta pääsen kyyditsemään kesärenkailla muksuja, vetäisin saman tien toppavaatteet niskaan ja lähdin tarkistamaan samalla taimien tilanteen.

Räntä oli tarttunut suojaverkkoihin ja rutannut ne maata vasten. Onneksi rusakoita ei ollut ruuanhaussa.

Onni onnettomuudessa oli se, että ilmeisesti räntää oli alkanut sataa ennen kuin tuuli yltyi liian kovaksi. Tuulensuunta oli nimittäin juuri kadulta suoraan autotallin seinustalle, jossa minikasvari taimineen oli. Kasvarin päällä oli kuitenkin yhtä paksu kerros räntää kuin muuallakin puutarhassa ja harsot olivat pysyneet sen avulla tiukasti paikoillaan. Ravistelin enimmät lumet pois ja laitoin kasvarin päälle vanhan lakanan, jonka avulla sain hökötyksen ankkuroitua tukevasti paikoilleen. Varmuuden vuoksi laitoin taimien päälle kasvarin sisälle vielä yhden kuivan harson, jotta taimet pärjäisivät kahden jäätävän kylmän päivän ja yön yli. En ole käynyt sen jälkeen katsomassa, miltä siellä näyttää, mutta toivon tietysti parasta. Ulkovaraston edustalta olin nostanut isommat taimet varaston puolelle jo edellisenä päivänä.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekat alkoivat paljastua pari tuntia postauksen ensimmäisten kuvien ottamisen jälkeen.

Viime kevään vesimyyrän mylläyksestä selvinnyt mätäs 'Alidaa' näytti hyvin yksinäiseltä, kun ympärillä oli metrien päähän vain valkeaa hankea.

Niin kauniita kuin lumen seasta pilkistelevät sipulikukat ja harvat vihreät versot ovatkin, toivon totisesti, että tämän kevään takatalvet olisivat nyt tässä. Tuulinen ja jäätävän kylmä keli ei ole minun juttuni alkuunkaan. Loppukevennykseksi tulee lyhyt video perheen karvakasasta. Karo ei hereillä ollessaan ole mitenkään kovin innokas haukkuja mutta unissa tulee välillä enemmän asiaa. Ja useimmiten vielä öisin. Päiväsaikaan haukkuhetket ovat yleensä niin lyhyitä ettei niitä saa videolle mutta pari päivää sitten satuin olemaan sopivasti lähellä kun unihaukut lempinurkassa alkoivat.

Juuri tällä hetkellä puheena ollut nelijalkainen pesee itseään melkein kuin kissa: nuolee tassujaan ja pyyhkii niillä naamaansa. Eikä varmaan ymmärrä näyttävänsä hassulta.

Kimallusta ja kevätkukkia

Eipä eilen naurattanut, kun aamupäivän kestänyt vesisade muuttui heti puolenpäivän jälkeen räntäsateeksi, jota kesti pitkälle iltaan. Tänä aamuna oli kuitenkin mieli aivan toinen, kun käväisin ennen työpäivän alkua kamerakierroksella. Auringon säteet saivat puhtaanvalkoisen hangen kimmeltämään timanttien lailla ja sieltä täältä pilkistelevät kukat loistivat värikkäinä pisteinä lumen seasta.

Krookus 'Vanguard' keimailee timanttimatolla kristallipäähine yllään.

Samoja krookuksia toisella puolella pihaa. Nämä taitavat olla vaahtokylvyssä.

Jouluruusu etsii ilmeisesti varpaitaan höttöisen lumen seasta.

'Flower Record' ei vähästä hätkähdä, vaan pitää päänsä uljaasti pystyssä.

Kevätkurjenmiekat seisovat myös ryhdikkäinä, mutta niiden seassa kukkivat vaaleanpunaiset kevättähdet ovat taipuneet lumen painosta.

Yksi löytyi, se oli suojautunut kevätkurjenmiekkojen kainaloon.

Nämä jaksavat kantaa isommankin taakan sinisillä harteillaan.

Valkoista taustaa vasten kevätkukkijoiden värit tulevat niin kauniisti esille. Iloinen yllätys oli myös se, että sain kerrankin kameralla taltioitua lumen kimmellystä edes muutamaan kuvaan. Satoihan sitä lunta vuosi sittenkin toukokuun alussa, mutta ei silloin näin kauniita kuvia saanut. Silloin oli ainakin meillä kasvukin pidemmällä, sillä ritarinkannuksissa oli jo kunnon lehtitupsut ja kevätkurjenmiekkojen kukinta melkein ohi. Ehkä kasvit tiesivät tänä vuonna, ettei kannata ihan vielä porhaltaa reippaaseen kasvuun. Taidankin tästä lähtien luottaa kevään sääennustuksissa enemmän kasvikalenteriin kuin meteorologien ennustuksiin.

Niittyrinteen ensimmäinen scilla miettii, joko uskaltaisi avata nuppunsa.

Lapset pyörittelivät lumiukkoja vielä neljän-viiden välillä iltapäivällä, mutta nyt kaikki lumet ovat jo sulaneet pois. Jospa ei tarvitsisi enää tänä keväänä ihmetellä valkoisia maisemia, vaan säät lämpenisivät ja kevät pääsisi jatkumaan täydellä teholla.

Vihdoin ohi!

Olisiko takatalvi täälläkin jo vihdoin ohi? Aamulla tuiskutti lunta vielä niin sakeasti, että ei voinut kuin huokaista syvään ja kääntyä pois ikkunasta. Kävimme päiväreissulla Keski-Suomessa ja olihan se hassua nähdä siellä nurmikot ja puut vihreinä. Aurinkokin paistoi. Illemmalla kotiin tullessa olivat lumet jo alkaneet sulaa ja koko illan on paistanut aurinko. Pikainen kamerakierros osoitti, että kasveillekaan ei ollut käynyt juuri kuinkaan. Eipä täällä kyllä vielä kovin pätkällä kasvu ollutkaan ja hyvä niin. Ehkä nyt tulee oikeasti kevät ja kasvit saavat kasvaa ilman pelkoa yhtä rajusta takatalvesta.

Kirjokevättähdet ilmestyivät hangen seasta vain aavistuksen nuupallaan.

Keltaisen nurkan krookukset ja narsissit ovat jo melkein entisellään. Päivänliljojen versot ovat myös pakkasenkestäviä.

Laukkojen lehdet eivät ole moksiskaan, mutta ritarinkannukset näyttävät hieman lurpottavan. Taustalla näkyy kivikkorinteestä pilkisteleviä kevätvuohenjuuria ja maksaruohoja.

Kevätkurjenmiekat ehtivätkin jo lopetella kukinnan.

Samaisella kierroksella kävin tarkastamassa, kuinka varaston kasvit pärjäilevät. Kärhöille ei ollut käynyt kuinkaan, kuten ei myöskään syyskylvöistä nousseille perennojen pikkutaimille. Esittelen nyt kaikki itäneet kasvit ja samalla kiitän kaikkia, jotka olivat laittaneet siemeniä Pihan vuosi -blogin Annikan syksyllä alullelaittamaan perennasiemenkirjeeseen. Muutamaan siemenpussiin en ollut muistanut merkitä, keneltä ne olivat ja kun huomasin erheeni, oli kirje jo matkalla seuraavalle.

Liilaa palloesikkoa, tulivatkohan nämä siemenet Tuulikilta (Kukkia ja koukeroita) vai Nilalta (Lappalainen etelässä)? Yhdeksän pientä joka tapauksessa.

Vasemmalla loistosalviaa ehkä Annikalta (Pihan vuosi). Oikealla olevat kaunopunahatun pikkutaimet eivät ole kirjeestä lähtöisin.

Vasemmalla muutama loistosädekukka, oikealla morsiusharsoa. Molemmat Annikalta (Pihan vuosi).

Annikalta nämäkin: vasemmalla päivänkakkara 'May Queen', oikealla harjaneilikkaa.

Ja edelleen Annikalta: syyshohdekukkia.

Silmäkatanaa, nämä myös Annikalta.

Viime kesänä kylvämäni nyppykurjenpolven siemenet, jotka eivät itäneet kesällä, hyötyivät selvästi kylmäkäsittelystä. Samoja siemeniä laitoin itse siemenkirjeeseen, toivottavasti ovat itäneet muilla yhtä hyvin.

Itämättä on vielä loistokärhöt ja kellokärhöt, tähtililjat, pikkutöyhtöangervo, vaaleansininen kurjenmiekka sekä vaalea tähtiputki. Ehkä ne haluavat hieman lämpöisemmät kelit ennen kuin suostuvat työntämään lehtiään maanpinnalle.  Tai sitten ne tarvitsevat toisen kylmäkäsittelyn. Jospa ne joskus itäisivät. Tosin ensimmäisenä tulee ongelmaksi se, mihin ihmeeseen laitan nämä kaikki taimet kasvamaan kun ovat kukkapenkkikelpoisia? Joku olisi voinut kertoa siemenille, että jos monta kaveria ympärillä on itänyt, muutama voi aivan hyvin jättää nousematta. Ja ehkä kylväjäkin olisi voinut laskea vähän paremmin, montako tainta mahdollisesti tarvitsee...

Tänään sain myös eteiseen lisätilaa, kun tuplarattaat lähtivät uuteen kotiin. Järjestelin taimet uudelleen saman tien kun tulimme reissusta kotiin ja saatoin melkein kuulla, kuinka ne huokaisivat onnesta ja levittelivät lehtiään nyt kun oli vihdoin tilaa. Rotevimmat ja ensimmäisenä ulkoilemaan pääsevät taimet siirtyivät eteiseen ja kodinhoitohuoneesta kaikki isot ja hontelot taimet vierashuoneeseen viileään huoneenlämpöön tanakoitumaan. Makuuhuoneeseen varjoisammalle ikkunalle jäi enää ruusu- ja ahkeraliisoja, keijunmekkoja sekä juurtumassa olevat pistokkaat. Kodinhoitohuoneen lämmössä ovat pienimmät taimet, koulimista odottavat sekä siemenkylvöt.

Pienen lipaston päällä majailevat kaksi verenpisaraa, yksi pelakuulaatikko ja jättiverbena.

Isommalla puolella on vähän vaikka mitä. Sain myös sisältä kaikki kuukausimansikantaimet ja tuoksumiekkaliljat sekä karjalanneidon eteiseen. Lattiallakin on muuten valoisampaa silloin, kun kukaan ei seiso kolmannen ikkunan edessä kamera kädessä.

Päivän pakollinen kärhökuva: ihana 'Kaiser'. Rajaus on hassu sen vuoksi, että piti saada isoin hortensiannuppu mukaan. Hortensiassani on melkein joka latvassa kukkanuput, eli ainakin parikymmentä kukintoa tulossa.

Ensimmäinen pelargonikin on aloittanut kukinnan.

Näissä tunnelmissa toivottelen mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Lunta tulvillaan...

...on raikas kevätsää. Ei hyvä, ei yhtään hyvä! Tekisi mieli kiskoa verhot ikkunoiden eteen, mutta pitää ajatella vähän taimiressukoitakin, jotka kärsivät muutenkin valon puutteesta, saati sitten tällaisena harmaana takatalvipäivänä.

Kaupantekijäis-perunanarsissit näyttävät masentuneilta.

Tehdäänpä siis kamerakierros neljän seinän sisällä ja kurkataan ahtaasti asustavia taimiressukoitani. Keittiössä on ehkä väljin tunnelma.

Keittiöpuutarha, eli tomaatit, erilaisia basilikoja, mustakaalia ja pari viherkasviakin. Basilikoista saatiin eilen ensimmäisiä maistiaisia.

Keittiöstä matka jatkuu melkoiseen tungokseen kodinhoitohuoneeseen ja suihkuun. Koska valoista ikkunatilaa ei ole niin paljoa, että kaikki taimet mahtuisivat sinne sopivankokoisissa ruukuissa, olen jakanut maitopurkkeja väliseinillä kahdeksaan lokeroon, jotta mahdollisimman moni taimi pääsisi edes ikkunan lähistölle. Olen korvannut multatilan vähyyttä yrittämällä petrata lannoittamisessa.

Purppurarevonhännät pärjäävät maitopurkkiratkaisussa samettiruusuja paremmin. Tai samettiruusutkin pärjäisivät, jos yksi kääpiösamettikukkana kylvetty ei olisi päättänyt kasvaa keskikokoisten tahtiin ja levittää lehtensä muiden päälle.

Silmäkatanat saivat omat purkit, sillä koulin ne ensimmäisten joukossa jo kuukausi sitten. Niiden siro olemus ei onneksi varjosta muita taimia.

Kodinhoitohuoneen oven edessä olisi tilaa useammallekin taimelle, jos olisi isompi pöytä alla. Kuukausimansikkapurkki mahtuu hyvin olemaan paprika- ja miinanköynnösruukkujen reunojen päällä. Miinasia pitää välillä erotella takaisin omiin tukikeppeihinsä.

Suihkun ikkunalla odottaa koulimista tuoksupielus, jäävuorisalaatti (joka itikin tänä vuonna parissa päivässä 150% itävyydellä), vasta itäneet uudenseelanninpinaatit sekä tarhakukonkannukset.

Muutama taimiruukku joutui olemaan kodinhoitohuoneen pöydällä kaukana ikkunasta. Seuraavasta kuvasta näkee hyvin valon merkityksen taimikasvatuksessa.

Vasemmanpuoleinen pikkuampiaisyrtti on ollut koko ajan ikkunan lähellä, samaan aikaan koulittu oikeanpuoleinen purkki koko ajan pöydällä.

Tallustellaan vierashuoneeseen, johon olen kerännyt isompia taimia ja viherkasveja. Suurin osa niistä joutaisi oikeastaan eteiseen, mutta sinne ei toistaiseksi mahdu yhtään mitään. Tilanne muuttuu pian, sillä järjettömästi tilaa vievät tuplarattaat ovat lähdössä uuteen kotiin. Se tietää onnenpäiviä taimille.

Sopu sijaa antaa länsi-ikkunallakin. Kauempana ikkunasta olevat kasvit on nostettu banaanilaatikolla ylemmäs, jotta ikkunalaudalla olevat kasvit eivät varjostaisi niin paljoa.

Vierashuoneen ikkunan edessä olevat krookukset näkyivät vielä klo 13 aika hyvin ikkunasta. Tuuli pyöritteli lumia kauemmaksi tältä kohdalta.

Sama kohta klo 19. Narsissi leikkii strutsia ja krookukset alkavat hautautua lumeen.

Tuisku toi naapurin lintulaudalle valtavan parven peippoja, järripeippoja, vihervarpusia, viherpeippoja ja punatulkkuja, yhteensä varmasti lähemmäs 50 lintua. Kuvassa vasemmalla yksi vihervarpunen, loput järripeippoja. Kaikki selkä vasten tuulta.

Kyllähän tuota lunta on vuorokauden aikana pikkuisen satanut... Kaksi tulppaanin lehden kärkeä näkyy olohuoneen ikkunasta. Kuvassa on myös lasten jäljiltä lumeen hautautunut hiekkalelu.

Jatketaan matkaa viimeiselle taimi-ikkunalle, eli makkariin. Saimme järjestettyä sekä vierashuoneen että makkarin oveen lukot, joten taimet ovat turvassa pikkutuholaisil... puutarhureilta.

Hassu kuvakulma: kurottelin kameralla ikkunan suunnasta. Tälläkin ikkunalla on tungosta, mutta pian helpottaa.

Kurkataan eteiseen sitten kun saan ne rattaat pois sieltä. Nyt ei nimittäin kameran kanssa sekaan sovi! Ai niin, ja onhan vielä varastossakin melkoinen joukko kasveja: kaksi loistokärhöä, ulkona talvehtinut muratti ja kaikki syyskylvöruukut. Syyskylvöille muuten kuuluukin hyvää, perennoista kolmea vaille kaikissa on paljon itäneitä taimia. Itämättömät ovat osittain samoja, mitkä eivät ole itäneet hankikylvönäkään. Pientä harmitusta tuo se, että loistokärhökylvöksissä ei näy vielä pienintäkään alkua. Toivoa en kuitenkaan vielä heitä, sillä on mennyt vasta 200 päivää kylvöstä. Osan vaatimaan kuuteensataan päivään on vielä hyvän matkaa jäljellä. Mutta jätetään niidenkin ihmettely toiseen kertaan, ei turhaan päästetä pakkasilmaa varastoon, siellä kun ei ole lämmitystäkään.

Ahkeraliisana pitämäni kasvi onkin ruusuliisa. Aika ihana <3

Miltäs teillä näyttää? Iskikö takatalvi kovinkin rajusti vai selvisittekö säikähdyksellä? Mukavaa viikonloppua ja pikaista säiden lämpenemistä!

Takatalvi iski

"Nyt taes tulla pahimmalluatunen erreös", tuumi savolainen peippo kun talven keskelle tupsahti.

Muistatteko sen säätiedotuksen muutama päivä sitten, että johonkin päin Suomea oli luvassa 20cm lunta? Tänne ei muistaakseni niin paljoa pitänyt tulla, mutta niinpä vain vuorokaudessa satoi jo sen verran ja koko ajan tulee lisää.

Ei näy enää pihakiveystä tai nurmikon reunoja.

Tämä kaikki on vuorokauden sisällä satanutta lunta.

Hanget korkeat nietokset...

On aika epätodellinen olo, kun peipot visertävät kilpaa puissa ja välillä mustarastaskin lurauttaa muutaman säkeen. Mutta onneksi isännälle sattui kerrankin vapaata lumityöpäivänä! Sen sijaan itse lähden kohta töihin.

Eteisessä kukkivat vielä minikokoiset 'Minnow'-tasetit.

Hauskaa keskiviikkoa!