Vielä kukkii

Mitä myöhemmäksi syksy etenee, sitä vähäisemmäksi kukinta käy puutarhassa. Vielä ei ole kuitenkaan niin vähiin tämä kasvukausi käynyt, etteikö kukkijoita löytyisi useitakin. Kovin runsaaksi kukintaa ei voi moittia, mutta vielä ei tarvitse etsiä kukkia kissojen ja koirien kanssa, vaan melkein joka suunnasta löytyy jotain, edes pientä.

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath' kukkii joka vuosi talven tuloon saakka.

Nepalinhanhikit eivät tänä vuonna kukkineet missään vaiheessa kovin runsaina mutta sinnikkäästi ne ovat päättäneet jatkaa taas kerran kukintaa mahdollisimman pitkään. Nuppuja on joka latvassa, joskin rentoina joka suuntaan levinneet versot eivät tuo kukkia nätisti samaan kimppuun. Niinpä kukin yksittäinen kukka katselee eri suuntiin. Onpahan väripilkkuja katsoipa miltä kantilta tahansa. Hieman pettymys kukkien määrän ja kukinnan alkamisajankohdan suhteen on myös pensashanhikki Lovely Pink. Se alkoi päästä vauhtiin vasta kun ensimmäiset yöpakkaset olivat puraisseet. Luultavasti viime talven kuritus ja sen myötä normaalia myöhäisempi kasvuunlähtö viivästytti kukinnan alkua. Onneksi hanhikit kestävät hyvin syksyn hallaöitä.

Pensashanhikki Lovely Pink ei kuki kovin runsasti mutta onhan se söpö näinkin.

Jos hanhikit eivät pienistä pakkasista hätkähdä, niin jouluruusut ne vasta ovatkin ihan oma lukunsa kylmänkestävyydessä. Joka syksy joku niistä aloittaa kukinnan ja hautautuu kesken kaiken lumeen. Se ei tahtia kuitenkaan haittaa, sillä keväällä kukinta jatkuu heti kun lumikerros ohenee sen verran, että kukat yltävät hangen pintaan. Yleensä pahin hoppuilija on kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu, joka on toiseksi vanhin jouluruusuistani. Nytkin se on selvästi sitä mieltä, että on oikein hyvä aika kukkia. Ensimmäinen kukka alkaa olla jo kuihtumaan päin ja uusia nuppuja on tulossa vaikka miten paljon. Tuskin niistä ehtii aueta kuin korkeintaan pari ennen talvea, mutta on kiva tietää, että keväällä kukinta jatkuu heti kun vain on mahdollista.

Vaaleajouluruusu on aloittanut kukinnan hieman etuajassa.

Luumutarhassa on aika paljon väriä syksyisin. Vielä viikko sitten varsinkin luumutarhan takaosassa oli melkoista väri-iloittelua, kun syysasteri ja komeamaksaruohot kukkivat räikeän oranssin ruskan saaneiden pikkutöyhtöangervojen ja kanadanatsalean kanssa ja vähän matkan päässä oli kirkkaan keltaisia kuunliljoja. Nyt kuunliljat ovat lakastuneet, atsaleasta karisseet melkein kaikki lehdet ja pikkutöyhtöangervot muuttuneet ruskeiksi. Vaikka puistoatsalea 'Tarleena' on saanut heleän kellanoranssin ruskan ja atsalea 'Satomikin' alkaa hiljalleen värittyä samansävyiseksi, ei väriä ole enää niin paljoa, että se sattuisi silmiin. Väreistä ja atsaleoista puheenollen: tänä vuonna kaikki atsaleat näyttävät saavan normaalia oranssimman sävyn. Aurinkopenkin 'Illusia', joka normaalisti värittyy oikein hehkuvan tummanpunaiseksi, on alkanut karistaa lehtiään oranssin värisinä. Ei hyvä punaisen ystävälle. Moni pensasmustikkakin on saanut normaalia kellertävämmän ruska-asun ylleen.

Luumutarhan värimaailma on nyt astetta rauhallisempi.

Kaikki komeamaksaruohot ovat ehtineet tänä vuonna kukkia kunnolla, mikä ei välttämättä ole itsestäänselvyys näillä korkeuksilla. Tosin en muista kuin pari vuotta, jolloin niiden kukinta olisi keskeytynyt aikaisin tulevien kovien hallaöiden takia. Moni muu nelosvyöhykkeellä asuva sen sijaan on sanonut pakkasten yllättävän komeamaksaruohot melkein joka vuosi ennen kuin nuput ovat saaneet kunnolla väriä. Ehkä meille on sitten sattunut kylmänkestävämpää maksaruohokantaa tai sitten ne jostain muusta syystä tekevät nuppunsa aiemmin ja siten myös aloittavat värittymisen aikaisemmin.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei myöskään säikähdä pakkasia.

Kylmänkestäviä perennoja on komeamaksaruohojen ja syysastereiden lisäksi yllättävän monia. Bellikset pukkaavat kukkaa keväästä talventuloon saakka, karpaattienkellot ja myskimalvat alkukesästä pakkasiin ja törmäkukat keski- tai loppukesällä alkuun päästyään kukkivat niin ikään talveen saakka. Kaukasian- ja kivikkotörmänkukilleni kävi huonosti viime talven aikana ja osa keltatörmänkukistakin kuoli. Muutama talvesta selvinnyt aloitti kukkimisen aikaisin kesällä ja nyt joukkoon on liittynyt myös keväällä hartaasti hoivattuja siementaimia. Vaikka törmänkukkien talvenkesto ei mitään huippuluokkaa näytä olevan, niin taidanpa silti pitää ne puutarhan vakioasukkeina. Kasvatetaanhan sitä kesäkukkiakin ja törmänkukat sentään talvehtivat normaalitalvina ihan hyvin. Useamman vuoden vanhat yksilöt tuppaavat heittämään henkensä herkemmin, joten kasvustoa kannattaa uusia usein.

Tässä kukkiva keltatörmänkukka on tämänvuotisia taimia.

Kevään ja alkukesän kukkijoista moni innostuu kukkimaan uudelleen syksyllä. Tänä vuonna useampi sammalleimu on viritellyt kukkaa sen verran innokkaasti, että kukinnan huomaa pidemmän matkan päästäkin. Moni esikkokin on työntänyt yksittäisiä kukkia lehtien sekaan. Niitä pitää vain muistaa käydä etsimässä, sillä toisin kuin keväällä, syksyllä esikoiden kookkaat lehdet meinaavat peittää lyhyeen varteen ilmestyvät kukat.

Kivikkorinteen punainen sammalleimu on lajinsa innokkain syyskukkija.

Luonnonkasveistakin löytyy monta sinnikästä syyskukkijaa. Päivänkakkaroissa on kukkia siellä sun täällä, pari kissankelloakin kilkutteli vielä pikkuniityllä sinisiä kellojaan. Ihan oma lukunsa on keto-orvokki, jonka olen antanut kylväytyä vähän sinne sun tänne. Matalana ja pienijuurisena se ei haittaa muiden kasvien kasvua ja tarvittaessa ylimääräiset taimet on helppo kitkeä. Sen verran innokkaasti orvokit kukkivat läpi kesän, etten ole hennonut niitä juurikaan kurittaa. Vievätpähän tilaa hankalammilta rikkaruohoilta.

Keto-orvokki somistaa niin kivikkorinteen kuin niitytkin.

Löytyipäs vielä päivän kärhöksi loistokärhö 'Rouge Cardinalin' avautuva nuppu.

Vieläkö teiltä löytyy sinnikkäitä syyskukkijoita?

Syksyn kesäisin päivä

Herukkaperhonen purppurapunalatvalla

Nyt ei voi säätä moittia edes puolikkaan ajatuksen vertaa. Oli nimittäin niin kaunis ja lämmin päivä syyskuuksi, että olisi kelvannut heinäkuullekin. Pihalle mennessä oli suunnitelmana puuhailla yhtä sun toista mutta jumahdin heti ensimmäisenä aurinkopenkin purppurapunalatvojen luo, sillä siellä oli käynnissä melkoiset päiväperhosten kokoontumisajot. Korkeampi purppurapunalatva on jo kukkinut mutta matalampi 'Phantom' sen vieressä on juuri nyt parhaassa kukassaan ja siinä riittää vilskettä.

Kaksi nokkosperhosta, kolme amiraalia ja yksi neitoperhonen osui tähän kuvaan.

Amiraaleja näkyi kerralla seitsemän, neitoperhosia viisi, nokkosperhosia laskin kuusi, yksi herukkaperhonen ja vielä yksi keisarinviittakin. Lisää perhosia oli varmasti muissa kukkapenkeissä. Heti purppurapunalatvan alapuolella aidan toisella puolella punatähkät ovat hyviä perhoskasveja. Lisäksi etupihalla kookas mustilanhortensia ja sivupihalla syyssyrikkä houkuttelevat myös paljon perhosia. Punahatuissa ei juuri sillä hetkellä ollut niin vilkasta lentoliikennettä, vaikka nekin ovat yleensä perhosten ja pörriäisten suosiossa. Olen oikein mielissäni siitä, että näitä lentäviä puutarhaseuralaisia on runsain määrin. Niitä on niin mukava seurata.

Nokkosperhonen, amiraali ja joku kukkakärpänen.

Syysasteri 'Patricia Ballard'.

Vaihdoin keväällä aurinkopenkissä syysasteri 'Patricia Ballardin' ja punahatun paikkoja. Viime kesänä penkin etuosaan istutettu syysasteri nimittäin retkotti kaikkien naapurikasvien päällä ja kasvoi punahattua korkeammaksi. Ei ollut kovin toimiva yhdistelmä se, joten siirsin asterin aidan viereen takimmaiseksi. Siellä sille ei ole niin paljoa vieruskavereita alleen haudattavaksi. Ehkä siirron vuoksi asteri on nyt jäänyt kovin maltillisen kokoiseksi mutta eiköhän asia korjaannu ensi vuonna. Pelkäsin, että siirron takia asteri ei ennättäisi kukkia tänä vuonna kunnolla mutta olihan siinä jo ensimmäinen kukka auennut. Aivan samassa aikataulussa se näyttää meillä kukkivan kuin liilakukkainen syysasterikin.

Syysvuokko 'Pamina'.

Viime syksynä syysaleista napatut syysvuokot ovat syysasterin ohella pitäneet jännitystä yllä. Ensimmäinen kokeiluni jokunen vuosi sitten kuoli heti ensimmäisenä talvenaan mutta viime talvi oli sen verran suotuisa ja taimet kookkaampia kuin ensimmäinen yritykseni, että kumpikin talvehti hienosti. Kävin tutkimassa vuokkoni siinä vaiheessa kun blogeissa alkoi näkyä ensimmäisiä nuppuja, mutta kummassakaan ei näkynyt vielä minkäänlaista merkkiä nuppuilemisesta. Vasta pitkän ajan päästä ilmestyivät ensimmäiset nupun alut ja nyt nuput näkyvät jo selvästi. Koska sääennusteissa on luvattu lämmintä keliä, pääsen minäkin hyvin todennäköisesti näkemään vihdoin ensimmäiset syysvuokon kukat omassa puutarhassani.

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath'

Nepalinhanhikilla on hieman erikoinen kasvutapa mutta niin suloiset kukat ja pitkä kukinta-aika, että oikeastaan tykkään siitä sen kasvutavasta huolimatta. Sen lehtiruusuke on melko kompakti mutta kukkavarret lähtevät suoraan sivuille joka ilmansuuntaan. Aikansa sivusuuntaan kasvettuaan ne kaartuvat ylöspäin ja nostavat kukkansa taivasta kohti. Olen istuttanut nepalinhanhikit kolmion muotoon melko lähekkäin toisiaan, jotta niiden väliin ei jäisi kukatonta kohtaa. Viime talven aikana vain kolmas niistä meni heittämään henkensä, joten aukkohan sinne lopulta taas muodostui. Onneksi on noita vapaaehtoistyöntekijöitä (Sailalta opittua termiä lainatakseni), kuten lemmikki ja nukkapähkämö, jotka täyttivät edes tyhjää mullosta. Kunhan hopeahärkki levittäytyy riittävästi, se saa ottaa lemmikkien ja nukkapähkämön paikan haltuunsa. Sen väri sopii minusta hienosti nepalinhanhikin kukkien väriin.

Hyönteisverkostani ei enää taida olla suojaamaan tuhohyönteisiltä...

Kasvuharsojen silppuuntuminen on jokakesäinen harmituksen aihe. Eivät nuo hyönteisverkotkaan näytä olevan sen vahvempaa tavaraa. Onneksi tuo oma hyönteisverkkoni ei sentään hajoa pieneksi silpuksi, vaan repeää siististi joka suuntaan jo pelkästä pienestä tuulenvireestä. Ensimmäisten isompien repeämien ilmaannuttua olenkin käyttänyt sitä lähinnä pitämään rastaat erossa pensasmustikoista. Nyt mustikkapensaissa ei ole enää kuin yksittäisiä marjoja jäljellä, joten verkolle tuli uutta käyttöä.

'Viipurin punaluumussa' punertaa jo reilusti.

Keksin käyttää hyönteisverkkoa apuna luumujen keräämisessä. Luumupuiden alusia kun on tullut kitkettyä vähän huonosti tässä viime aikoina ja onhan siellä ihan tarkoituksella istutettuakin aluskasvillisuutta, niin puusta putoavat luumut häviävät helposti sinne sekaan. Ensimmäisenä toki keräsin lasten kanssa kaikki jo valmiiksi pudonneet luumut pois mutta ennen puun ravistelua levitimme hyönteisverkon puun alle. Siitäpä olikin sitten helppo löytää pudonneet luumut ja varmasti kolhujakin tuli hedelmiin paljon vähemmän, kun luumut tippuivat pehmeän kasvimaton päälle levitetylle verkolle.

'Kuntalasta' löytyi muutamia kypsiä luumuja.

Tämän syksyn ensimmäinen erä kypsiä luumuja oli varsin muhkea. Kahdesta 'Kuntalasta' saatiin yhteensä 770g, 'Laatokan Helmestä' 2,47kg ja 'Viipurin punaluumusta' 2,1kg. Vaikka keräsin jo kesällä pahiten luumukääriäisen ja muumiotaudin saastuttamia hedelmiä kompostiin, löytyi niitä nytkin kolmasosa ämpärillistä. Puiden latvoihin en toki kesällä lähtenyt tikkailla kiipeämään, joten suurin osa tautisista luumuista tuli varmasti sieltä. Ja koska jollain lailla vialliset hedelmät karisevat yleensä ensimmäisenä, niin nytkin kerätystä sadosta reilusti yli puolet piti jatkojalostaa saman tien ja vain muutama litra jäi siltään syötäväksi. Seuraavana kypsyvät luumut ovat varmasti paljon isompia ja laadultaan parempia kuin tämä ensimmäinen erä.

Isossa kopassa on yli puolet 'Viipurin punaluumua' ja niiden päällä kerros 'Laatokan Helmeä'. Punaisessa kipossa 'Kuntaloiden' sato.

Keittelin 'Viipurin punaluumuista' viime syksyn reseptillä "lumpsuppia" (luumuketsuppia). 'Laatokan Helmen' vialliset luumut keitin hilloksi. Minulta meni ensin tunti silputessa luumuista toukansyömiä kohtia pois ja sitten toinen mokoma kiehautetuista luumuista kiviä noukkiessa. Tulin siihen tulokseen, että hedelmälihaa menee vähemmän haaskuun, jos erottelen kivet vasta keittämisen jälkeen. Joistakin luumuista kivi lähti helposti irti jo ennen keittämistä mutta suurin osa oli tiukasti kiinni. Samalla kun urakoin luumujen parissa, keittelin kolmannessa kattilassa punajuuria. Jos on kerta seistävä hellan ääressä, niin sama vahtia useampaa keitosta kerralla. Mukavampi olisi ollut puuhastella kukkapenkeissä mutta käytinpähän hyödyksi halvan sähkön päivän. Tausta"musiikki" tuli tietenkin pyykkikoneesta.

Luumupuusta tipahti hyönteisverkolle myös näin korea otus, joka paljastui villakarvajalan toukaksi. Kuvassa se mönkii etusormeni päällä.

Huomasin jo heinäkuun lopulla 'Laatokan Helmessä' erikoisen näköisen toukan. Silloin ei ollut kameraa mukana enkä enää hetken päästä muistanut lähteä sitä hakemaankaan, joten toukka jäi kuvaamatta. Tuntomerkitkään eivät silloin jääneet niin hyvin mieleen, että olisin osannut jälkeenpäin etsiä samanlaisen netistä. Unohdin koko asian, kunnes luumuja hyönteisverkolta kerätessäni löysin ison, karvaisen ja värikkään toukan luumujen seasta. Netistä lajia googlaillessani tuumin, että taitaapa olla kyseessä sama kaveri kuin silloin heinäkuussa tai hänen sisaruksensa. Siirsin toukan metsän puolelle vadelmapuskaan. Jatkakoot siellä elämäänsä. Itse perhonen on harmaankirjava ja kuten nimestä voi päätellä, sen jalat ovat hyvin pörröiset. Kaksi muutakin toukkaa tippui luumupuista, mutta niitä en ole vielä onnistunut tunnistamaan. Villakarvajalan toukkaan verrattuna ne olivat sangen tylsiä, tavallisia ja pieniä.

Parin päivän shoppailujen satoa.

Luumutarhan takaosassa kärhöt ja syysleimut kukkivat.

Huomenna on varmaan ihan pakko ryhdistäytyä joka paikan valtaavien rikkaruohojen kurittamisessa. Luumutarhassa lemmikit rehottavat turhan mallikkaasti yhdessä voikukkien, valvattien ja ratamojen kanssa. Muista pitäisi päästä eroon pikimmiten mutta osa lemmikeistä saa jäädä. Poluilla niidenkään ei sentään tarvitsisi rehottaa. Jossain kaiken rehotuksen keskellä pitäisi olla muutama punahatun ja tarhakylmänkukan taimikin. Toivottavasti ovat hengissä. Ja jos en pian leikkele isotähtiputken ja myskimalvojen kukkavarsia, niitäkin taimia löytyy pian joka paikasta. Onneksi on sentään lämmintä ja hyvää säätä huomisellekin, niin ehkäpä saan edes jonkun nurkan siistittyä.

Päivän kärhönä on 'Polish Spirit'.

Viikonloppuja!

Puutarhan miesoletetut

Hyvää isänpäivää kaikille isille, ukeille, papoille, vaareille, taatoille ynnä muulle iskäväelle! Tiesittekö muuten, että tämä kulunut viikko on ollut miestenviikko ja ensi lauantaina on vielä miestenpäiväkin?  Aiheesta inspiroituneena kävin läpi puutarhani kasviluetteloa ja tutkin, löytyisikö sieltä miehen nimillä muistettuja kasveja. Niitä löytyikin juuri sopivasti yhtä postausta varten, joten tästä jutusta tuli olla isien lisäksi myös kaikkia muitakin miehensukuisia ja mieheksi itsensä laskevia henkilöitä juhlistava postaus.

Kaunopunahattu 'Magnus'

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath'

Loistokärhö 'Jan Pawel II'

Ei niin selvä nimiyhteys: alppiruusu 'Mikkeli' eli toiselta nimeltään 'St. Michel'.

Ukkolaukka

Ihan varma en ole nimestä, mutta saattaa olla suikeroesikko 'John Mo'.

Etelänmunkki 'Blaulicht' sopii myös tähän postaukseen. Tai ainakin minä olen siinä käsityksessä, että munkit ovat miehiä.

Rotkolemmikki 'Alexander's Great'

Tarhakeijunkukka 'Hans'

Pensasmustikka 'Jorma' pääsi postaukseen leiskuvassa syysasussaan (kuva otettu lokakuun alussa), nyt hän jo nakuilee, heh.

Millaisia "mieskasveja" teidän puutarhoissanne kasvaa?

Hempeitä syksyn sävyjä

Syyskukkijat ovat usein räikeän oransseja tai keltaisia mutta meillä syksyn värimaailma ei poikkea kovin kummoisesti kesän väreistä. Valkoisista ja vaaleanpunaisista kasveistakin löytyy nimittäin monta syyskukkijaa niille, jotka eivät niin riemunkirjavista väreistä välitä. Tässäpä meidän puutarhan syysvärejä.

Vihdoin ja viimein loistokärhö 'Ville de Lyon' suvaitsee aukoa nuppujaan.

'Ville de Lyon' antoi odottaa kukintaa ennätyksellisen pitkään. Nuppuja kyllä alkoi ilmestyä hyvissä ajoin mutta niiden avautuminen kesti suunnilleen kolme ikuisuutta. Tämä on kärhön ensikukinta, joten tietysti jännitin myös sitä, olenko saanut oikeaa lajiketta. Johtuisiko kärhön iästä vai köyhästä kasvualustasta, mutta kukat ovat hädin tuskin viisisenttisiä ja niistä puuttuvat heteet tyystin. Väri on kuitenkin oikea, joten olettaisin kärhön olevan kuitenkin Ville. Ensi keväänä istutan sille kaveriksi 'Josephine Regalin', joka viettää talven kellarissa kasvattamassa juuristoaan suuremmaksi. Yritän samalla ujuttaa parempaa multaa Villenkin juurille, jos se vaikka antaisi sille lisäspurttia. Nuotiopaikan ympäristössä kun on vain sitä multaa, mitä siellä sattui olemaan ja sillä kestää aikansa parantua kärhöille sopivaksi.

Parin metrin päässä Villestä aloittelee kukintaa pensashanhikki 'Lovely Pink'.

Pation luona on kaksi syyshortensiaa: etualalla 'Prim White' ja taaempana 'Vanille Fraise'. Tämän kuvan otin kylläkin kolmiopenkin maanpeitekasvien takia.

Kolmiopenkin kärkeen lomareissulta löytämäni kirjavalehtinen oregano 'White Spreckled' on ihastuttanut kesän ajan. Sen valoisa ulkonäkö oli jo ennen kukintaa hauskan näköinen mutta nyt kun siinä on vielä valkoisia kukkiakin, se oikein tuo kivasti eloa istutukseen. Hortensian oikealla puolella ristikit näyttivät ruskettuvan heinäkuussa kokonaan mutta ne ovat elo-syyskuun aikana virkistyneet kummasti ja jopa kukkivat. Ei tuo syyskukinta niin näyttävä ole kuin pääkukinta alkukesällä mutta tarkkaan kun katsoo, niin liilat kukat erottuvat kuvastakin.

Siinä missä 'Prim Whiten' kukinnot pysyvät terhakkaasti pystyssä, 'Vanille Fraisen' överikokoiset hattarat taipuvat melkein maahan asti. Sininen kukka polun varrella on piiankieli.

Edellisen kuvan oton jälkeen kävin koristelemassa luumupuut.

Räkätit löysivät 'Laatokan Helmen' kellastuvat luumut, joten piti tehdä jotain. Ensi hätään silppusin muutaman muovikassin ja ripustelin suikaleita tikkaiden avulla oksankärkiin. Keräsin samalla 1,5kg kypsiä ja puolikypsiä luumuja pois, jotta saisimme itse syödä edes osan niistä. Aika hyvin muovisuikaleet pitivät rastaat poissa, joten eilen keräsin samanlaisen lastin luumuja. Ensimmäistä kertaa luumusatoa mitattiin kappalemäärän sijaan kiloissa. Melkein kaikki on jo syöty ja nyt odotellaan, että 'Kuntalan' ja 'Viipurin punaluumun' sato kypsyy. Hienoista punerrusta niissä jo näkyy mutta menee varmasti vähintään viikko ennen kuin yksikään on syöntikypsä.

'Laatokan Helmen' juurella nepalinhanhikki 'Ron McBeath' kukkii toista kuukautta. Kaverina on keto-orvokkia, jota en raskinut kitkeä pois, ja näkyypä siellä pari hopeahärkinkin kukkaa.

Keväällä kylvetyt sinikatanat kukkivat. Taustalla kuunliljaa 'Halcyon'.

Majapenkissä ei paljoa kuki. Tai hetkinen, mikäs se tuolla tuijan ja ruskettuneiden jaloangervojen takaa pilkistää?

Kuutamohortensiahan se siellä yrittää kurotella angervojen läpi ja yli. Ehkä ensi keväänä voisi vähän kurittaa lähimpiä angervoja.

Nimetön köynnöskuusama aukoo vielä nuppujaan. Tänä vuonna se kukki hyvin vaisusti ja vain pari kukintoa kerrallaan oli yhtä aikaa auki.

Punahatut nojailevat aurinkopenkin aitaan yhtenä ryppäänä. Ei ole kimalaisilla ja perhosilla pitkä matka kukasta kukkaan, jos vain tuohon osuvat.

Kerrannainen kosmoskukka 'Double Click'. Aiemmin esitelty valkoinenkin on vielä komeasti kukassa.

Toissayönä meillä oli ensimmäistä kertaa mennyt pakkaselle. Maa oli kuurassa varjopaikoista vielä aamukymmeneltä, vaikka asteita ei kovin paljoa ollutkaan ollut. Ehdin edellisenä iltana kerätä kaikki kylmänarat kasvit varastoon tai ulkoeteiseen ja suojata seuraavaksi arimmat harsoilla, joten vahinkoja ei päässyt tapahtumaan. Kukkapenkkeihin en laittanut harsoja ja ilmeisesti mikään kasvi ei ollut niissäkään kärsinyt vielä kylmästä. Daaliat ja asteritkin olivat yön jäljiltä melko terhakkaasti pystyssä. Kukkapenkissä ne saavat hieman suojaa muista kasveista, joten pienet nollan alitukset eivät vielä säikäytä niitä pahasti. Toivon silti, että kovemmat pakkasyöt pysyvät vielä pitkään loitolla.

Syksy on sitten kun syysasteri aloittaa kukinnan. Eli nyt. Kuvassa aurinkopenkin 'Patricia Ballard'.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Avointen satoa, osa 2.

Jatketaan Avointen puutarhojen tunnelmissa kun päivä on vielä tuoreessa muistissa. Jäimme edellisessä postauksessa varjokujan päähän, joten askel suuntautuu nyt takapihalle. Heti nurkan takana on lasten pelikenttä, jossa oli tapahtumapäivänä ainoastaan jalkapallomaali talon seinää vasten. Siinä on ollut välillä myös sulkapalloverkko ja aika usein lapset ajelevat siinä polkupyörilläkin. Isommallekin nurmialueelle on siis vielä toistaiseksi meidän perheessä käyttöä. Tuohan se myös avaruutta ja tilan tuntua sopivasti käytettynä.

Nurmialueen takana on luumutarha ja nuotiopaikka.

Selän taakse jää varjokujan pääty ja loppuosaa nurmikosta. Valkoinen kukka on kiiltoleimua ja vaaleanpunaiset jaloangervoa 'Erica'. Tajusin muuten vasta nyt, että olipa kamera ollut aika vinossa kuvaa ottaessa.

Ehdin ottaa osan kuvista aamupäivällä juuri ennen kuin vieraita alkoi saapua ja loput otin vasta illalla kun muistin, että kuvauskierros oli jäänyt kesken. Siksi myös ensimmäisessä kuvassa koko nurmialue on varjossa kun tuossa toisessa alue kylpee aamuauringossa. Älkää antako asian häiritä. Muutama vieraista kysyi, miten saan suojattua kasvit jalkapallolta. En aina saakaan ja siksi kasvit ovat pääasiassa sellaisia, mitkä kestävät satunnaisia iskuja. Tosin ensimmäisten sipulikukkien kukinta-aikaan pitää olla välillä talikon kanssa vihjailemassa, kuinka saattaa käydä tahallaan kukkapenkkiin tähdätylle pallolle. Lähimpänä pelikenttää ja samalla riskialtteimmassa kohdassa nuotiopaikan seinäkkeen vieressä on koivuangervoa, josta yritän kasvattaa kapean ja korkeahkon muotoonleikatun aidan. Se pysäyttäisi aika hyvin jalkapallon etenemisen myös nuotiopaikalle. Jänikset tosin pakottivat aloittamaan homman keväällä ihan alusta, sillä kaksi kolmesta pensaasta oli jyrsitty melko mataliksi. Tulipahan kunnolla tuuheita... 

Ja taas ilta-auringossa. Nuotiopaikkaa seinäkkeineen ihasteltiin paljon.

Nuotiopaikka toisesta suunnasta. Portissa kiipeilevä kärhö ei ehtinyt avata yhtään nuppua, joten en tiedä vieläkään, onko se 'Ville de Lyon'. Sen juurella suklaakosmos kukki onneksi hyvin.

Suunnitelmissa oli irrottaa nuotiopaikan porttiin sidottu naru pois ennen vieraiden saapumista, mutta pelkäsin kuvasta oikealle jäävän ritarinkannuksen kaatuvan kokonaan tuulessa, jos sen teen. Niinpä päätin jättää narun paikoilleen. Portin vasemmalla puolella kasvava tarhaviinikärhö 'Justa' oli vaurioitunut edellisen päivän rankkasateessa ja tuulessa tai sitten joku eläin oli ollut asialla, sillä huomasin päivän mittaan, että pari versoa nuupotti koko ajan entistä pahemmin. Illalla kävin tarkistamassa, mistä asia johtuu ja huomasin, että molemmat versot lähtivät samasta viimevuotisesta rungosta, joka olikin murtunut melkein kokonaan. Siinä meni samalla puolet sen kärhön kukinnasta.

Peruutetaan kivipolkua pitkin, jotta nähdään vähän enemmän. Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset kukkivat kauniisti, vaikka niitä ei isossa kuvassa juuri erotakaan. Ja mitäs valkeaa pilkottaa taustan seinäkkeessä?

Loistokärhö 'Innocent Blush' alkoi perjantaina aukaista ensimmäistä kukkaansa ja toinenkin oli päässyt sunnuntaiksi vauhtiin. Sen kavereina olevat tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja kelloköynnös ovat vasta nupullaan.

'Innocent Blushista' oikealle näkyy tänä kesänä tehty hakepolku ja kuunliljojen rehevää kasvua. Erityisesti etualan 'Gold Standard' keräsi ihastusta.

Edellisen kuvan 'Gold Standardit' pilkottavat kuvan yläreunassa. Etualalla kukassa nepalinhanhikki 'Ron McBeath' hopeahärkkejä vasten. Minusta tämä on oikein kaunis yhdistelmä.

Edellisestä kuvasta metrin verran oikealle ja seisomakorkeudelle noustua näkyy lisää hienoja väriyhdistelmiä, kun lapinnauhus 'Hietala' osuu samaan näkymään purppuraheisiangervon kanssa.

Talon vierustan valkea varjopenkki kukkii nimensä mukaisesti valkoisenaan. Tästä kulmasta näkyy hyvin lasten pelialueen kokoa.

Luumupuun juurella etelänmunkissa oli muutamia sinne sun tänne retkottavia sinisiä kukkia. Otin kuvan lähinnä tekemäni nimikyltin takia. Isäntä viistosi puukolla keppien päitä ja minä kirjoitin tekstit. Siistit, mutta ehkäpä liian huomaamattomat...

Peruutetaan pation suuntaan. Kuvan keskivaiheilla näkyy vielä yksi loistokärhö 'Kaiserin' kukka avoinna. Sen vieressä syyshortensia 'Vanille Fraise' on komeasti nupullaan ensimmäistä kertaa.

Seuraavaan osaan jäi loput pihasta, eli pation tienoo, kärhökaari- ja majapenkit, suo ja hyötytarhaosio. Illalla pääsen taas esittelemään puutarhaa, sillä Kuopion puutarhaseura tulee pihakävelylle. Edellisen osan, eli puutarhakierroksen alkupuoliskon, pääset lukemaan tästä.