Kivinen urakka

Tämän jutun aiheena on oikeastaan jo viime kesästä mielessä muhinut peruskorjausta vailla oleva alue. Työ alkoi hyvin vaatimattomasti ihan vain pienellä kitkemisellä ja kasvien jakamisella mutta lähti sitten laajenemaan kuin kaatuva korttitalo. Miten siinä aina käykin niin?

Etelänmunkkien alue tuplaantui.

Olemme siis kivikkorinteessä ja tarkemmin sanottuna sen alkupäässä. Lähtötilanne unohtui kuvata mutta etelänmunkeilla oli käytännössä vain parin mättään kokoinen alue, josta ne olivat jo lähteneet vaeltamaan kivien väliin valtaamaan kaukasianmaksaruohojen aluetta samaan aikaan kun maksaruohot olivat päättäneet tunkea kohti etelänmunkkeja. Parin neliömetrin alueella oli lisäksi villiintynyttä tarhakohokkia ja keto-orvokkia, jotka kitkin ihan ensimmäisenä pois. Seuraavaksi kaivoin maksaruohot pois ison "hiidenkiven" kyljestä ja annoin niiltä vapautuneen kolosen kokonaan etelänmunkeille. Isoimman mättään kyljestä sai kätevästi irrotettua pari jakopalaa, joten nyt on munkeilla hyvin tilaa.

Munkkien perkaamisen jälkeen tuli mieleen ottaa kuva. Toisessa keltaisessa laatikossa on uutta multaa, toisessa ylimääräiset kaukasianmaksaruohot.

Munkeista jatkoin niiden alapuolelle hopeahärkkien reviirille. Tuossa multa- ja kasvilaatikon alla siis pitäisi olla hopeahärkkiä. Tarkkaan kun katsoo, niin näkyy siellä jokunen vaalea verso mutta suurelta osin härkit olivat ottaneet jalat alleen, syynä luultavasti aivan liian köyhä ja kuiva kasvualusta. Vaikka hopeahärkki onkin hyvin sitkeä ja viihtyy hiekkaisessa maassa, niin ei sekään näytä ihan mitä tahansa kestävän. Nyt kun kaukasianmaksaruohoa oli ylimääräisenä ja härkkiä tilaan nähden aivan liian vähän, laajensin maksaruohojen aluetta rinnettä alaspäin samalla kun perkasin voikukkia, heiniä ja ketoneilikkaa pois kasvien ja kivien väleistä. Hiekkaisen maan etuna on se, että juuret lähtevät helposti vetämällä pois elleivät ne satu olemaan kivien alla. Reunakiviä piti siis irrottaa ja kitkeminenhän on ihan turhaa, jos pihakiveyksen välissä rehottaa noin tuuhea heinäkasvusto mitä ylläolevassa kuvassa istutuslapion ympärillä on. Kokeilin siis samalla purkaa pikkuisen pihakiveystäkin, jotta saisin heinät kokonaan pois.

No nyt näyttää paremmalta!

Kävin hakemassa useamman laatikollisen multaa niin kaukasianmaksaruohojen kuin hopeahärkkienkin kasvualustan sekaan. Säkkimultaa en tälle alueelle tuhlannut, vaan otin kärhökaaripenkistä savensekaista muhevaa multaa kohdasta, josta olen perannut rönsyakankaalia pois. Jos se on riittänyt levisioille, tarhakylmänkukille, etelänmunkeille ja kaukasianmaksaruohoille, saa se luvan riittää hopeahärkeillekin! Kiveystä en purkanut tässä vaiheessa muualta kuin siitä pahiten heinittyneestä kohdasta. Itsekseen kivien väliin kasvaneet ketoneilikat siirsin rinteen juurelle. Sieltä katse ohjautuikin ränsistyneisiin isotähtiputkiin, joista olen halunnut eroon jo pidemmän aikaa.

Lähtötilanne jäi taas kuvaamatta mutta tuon kiviröykkiön tilalla oli isotähtiputkea.

Tähtiputket olivat jääneet rinteeseen vain sen vuoksi ettei minulla ollut mitään niiden tilalle. Nyt oli, nimittäin komeamaksaruoho 'Matrona', joten adios vaan isotähtiputket. Aurinkoinen kuva haittaa hahmottamista mutta maksaruohon oikealla puolella kukkii komeasti keltatörmäkukka. Kuvan oton jälkeen istutin pienen keltatörmäkukan taimen 'Matronan' vasemmalle puolelle. Törmäkukat ovat suht lyhytikäisiä ja oletettavasti tuo kaksi vuotta kukkinut taimi heittää henkensä lähivuosina. Silloin 'Matrona' tulee paremmin näkyviin pihaantulosta kun nyt se jää vielä törmäkukan taakse piiloon. Tummasävyinen 'Matrona' oletettavasti sopii myös kauniisti yhteen keltatörmäkukan kanssa. Kevätvuohenjuuret ovat levittäytyneet vähän turhan paljon mutta nyt en tehnyt niille mitään. Sen sijaan pikkuisen siistiytynyt pihaantulon kiveys sai alempana rinteessä olevan kuopille painuneen ja vähän rikkaruohottuneenkin kiveyksen näyttämään todella surkealta. Pari päivää sitä katselin ja seuraavan vapaapäivän tullen tartuin toimeen.

Tässä oli jo yläreunasta pari riviä purettu ja ladottu paikoilleen ja seuraavan kohdan purku menossa.

En rohjennut purkaa kovin isoa alaa kerrallaan, jotta ei kohta olisi koko pihaantulo auki. Nostelin reunasta lähtien pahiten rikkaruohottuneen alueen laatat pois ja siirsin keskemmälle samaan järjestykseen. Sitten nypin rikkaruohot juurineen pois, tasasin reunasta hiekkaa ajouran kohdalta painuneiden laattojen alle ja ladoin ylimmän rivin takaisin ennen kuin purin muutaman seuraavan rivin. Näin etenin rinnettä alaspäin ja purettu alue laajeni vähitellen alareunastaan seitsemän laatan levyiseksi. Kiveyksen parissa ährätessäni kuuntelin youtubesta musiikkia. Kuten varmaan tiedätte, youtube lätkäisee silloin tällöin mainoksia väliin. Jossain vaiheessa tuli sitten aika lopettaa purkaminen ja latoa laatat takaisin paikoilleen, jotta parin tunnin päästä töistä tuleva isäntä pääsisi autolla pihaan. Viimeisen laattarivin keskimmäiset laatat menivätkin nätisti paikoilleen mutta reunimmaisten kanssa tuli ongelmia. Ei auttanut kuin hivutella koko laattariviä ylhäältä alkaen milli kerrallaan tiukempaan, jotta alariviin tulisi väljyyttä. Kun nousin seisomaan siirtyäkseni ylärinteeseen, youtubesta pärähti soimaan...

..."Tää hyvältä näyttää..."

No ei kyllä juuri sillä hetkellä näyttänyt, mutta täytyy sanoa, että olipahan osuva ajoitus mainoksella! Kyseinen mainosrenkutus ei todellakaan ole suosikkejani mutta sillä hetkellä kyllä suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin. Olen sekä sarkasmin että tilannekomiikan ystävä ja nyt molemmat yhdistyivät huvittavalla tavalla. Kiveys aaltoilee edelleen vähän mutta enää tuolla korjatulla kohdalla ei ole niin jyrkkäreunaisia monttuja tai yksittäisiä kallellaan olevia kiviä kuin ennen. Ajoura nousi joistakin kohdista jopa kaksi senttiä ja laatoituksen reuna kivikkorinteen puolelta laski saman verran, minkä varmasti huomaa viimeistään talvella lumia kolatessa.

Tässäpä kasvualustanäyte kivikkorinteestä. Ei mullan hitustakaan, vain hiekkaa ja pikkukiviä.

Viimeinen urakka oli latoa kivikon reunakivet paikoilleen. Siinäpä sitä olikin taas pähkäilemistä, sillä huolellisesta purkamisesta huolimatta kivet eivät enää asettuneetkaan samalla lailla paikoilleen kuin ennen. Ja ihan varmasti laitoin kivet sivummalle odottamaan täsmälleen siinä järjestyksessä ja asennossa kuin ne olivat alunperin rinteessä olleet! Onneksi sentään kävi näin päin, että kolme kiveä jäi ylimääräiseksi kuin että kiviä olisi jäänyt puuttumaan.

Valmis tältä osin. Ei täydellinen mutta paljon siistimpi kuin ennen.

Arvatkaa vaan, häiritseekö nyt silmää peratun osan ja katualueen välinen kolmemetrinen suikale tai koko pihaantulon vasen puoli, joka on vielä pahemmin montulla kuin tämä perkaamani puoli? Vai häiritsisikö eniten sittenkin todella ruohottunut ja kuoppainen pätkä rinteen yläosasta ulko-ovelle? Se, jota näkyy ihan pikkuisen yllä olevan kuvan ylälaidassa irtokivien yläpuolella. Ai kamala, ei varmaan kannattaisi edes tehdä mitään kun siitä seuraa väistämättä entistä isotöisempi jatko-osa. Tämäkin toisen päivän kiveysprojekti nielaisi viisi tuntia päivästä ihan tuosta vain.

Alarinnekin kaipaisi perkaamista ja tasoittamista, vaikka se ei niin rikkaruohoinen olekaan kuin kohennettu alue.

Kivikkorinteen vanhin osa, jota tässä projektissa tuli uudistettua, on ollut hiekkaisen kasvualustan takia aika helppohoitoinen. Rikkaruohoja sinne ei ole juurikaan tullut ja nekin on ollut helppo nykäistä pieninä pois kun eivät ole suuriksi edes viikkokausien aikana kasvaneet. Lisäämäni multa voisi muuten muuttaa tilannetta mutta olinkin mielestäni ovela ja lisäsin multaa syvemmälle kasvualustaan. Pintaan jäi useamman sentin kerros hiekkaa ja pikkukiviä. Niinpä siemenrikkaruohot joutuvat edelleen kärvistelemään kuivassa ja karussa hiekassa kun taas syvemmälle juurensa ulottaneet kivikkokasvit saavat lisäravinteita ja kosteutta muhevasta mullasta ainakin jonkun aikaa. Hiekkamaalla kun on tunnetusti tapa "syödä" aikanaan kaikki multa ja muukin eloperäinen aines. Niin minunkin rinteessäni oli käynyt.

Marmorimehitähdet saivat myös multaa kasvualustaansa.

Yksi hitaasti etenevä projekti on myös kivikkorinteen juurella. Suunnitelmanani on vähentää hiljalleen kadun päästä nurmikkoa ja korvata se maanpeitekasveilla ja luonnon ketokasvillisuudella. Perkasin nyt kivikkorinteen uudemmalta puolelta yhden pinkin sammalleimun kokonaan pois ja laitoin sen tilalle vaaleampaa 'Candy Stripesia'. Sen pitäisi vähän rauhoittaa alkukesän värien sekamelskaa kivikkorinteen keskivaiheilta ja samalla sain reilusti sammalleimua nurmialueen tilalle. Projekti kadun pää nytkähti taas askelen eteenpäin. Pinkkiä sammalleimua voisi perata vähän lisääkin, sillä se uhkaa nielaista alleen ison alueen kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tehdä samana päivänä.

Valkoisella ympyröity alue oli ennen nurmikkoa. Nyt siinä on sammalleimua ja ketoneilikkaa.

Tänään näyttäisi tulevan kaunis päivä eikä varmasti ole liian kuumaa rankempiinkaan urakoihin. Aion lähteä pian ulos ja katsoa, mikä puuha sitä veisi mennessään. Kivikkorinteessä kun ei kärhöjä ole, niin turvaudun takapihaan päivän kärhön valinnassa. Nuotiopaikan portissa kukkiikin nyt oikein nätisti, vaikka rusakko kävi alkukesällä hakemassa sieltä vähän välipalaa. Onneksi syömingit olivat jääneet kesken ja ehdin kietaista verkon kärhön suojaksi.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Aurinkoista viikonloppua!

Kilpajuoksua sadekuurojen kanssa

Olen erittäin pahoillani joutuessani ilmoittamaan, että meillä satoi taas. Kahtena päivänä. PALJON. Toki jonkinlaisia sateen mahdollisuuksia on ennusteissakin koko ajan, joten eipä tulleet sateet yllätyksenä. Toivon vain koko ajan, että edes osa pilvistä tiputtaisi lastinsa johonkin muualle kuin tähän.

Tuolta lännestä ne myrskypilvet lipuivat vääjäämättä lähemmäs uhkaavan murinan säestämänä.

Eilen minulla oli tarkoitus tehdä kiireesti niin paljon pihahommia kuin ehdin ennen sadetta. Kitkettävää on vähän joka puolella mutta ei onneksi mitään isompaa ongelmaa. Lähinnä voikukkia, rentohaarikkoa ja peltolemmikkiä, joka aloittelee kukintaa juuri nyt kun puistolemmikit ovat kukkineet. Joka tapauksessa loppujen penkkien kitkemisellä alkaa olla jo pienesti kiire, sillä sunnuntaina meille tulee Ylä-Savon puutarhaseura pihakierrokselle. Haluaisin, että vierailijoille jäisi mieleen kukat ja siistit kivipolut eivätkä rikkaruohot. Viimeisille aukkopaikoille en mahda mitään mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku kohta on kesken, niin se sitten on. Kuukauden päästä kaikki näyttäisi paljon rehevämmältä ja varmasti puutarhaharrastajat sen ymmärtävät.

Pation vieressä syyshortensian ja kärhöjen aluskasvillisuus alkaa vihdoin olla rehevä.

Minulla oli tarkoitus laittaa pelkästään yhtä valkokukkaista kurjenpolvea kasvamaan pation luota lähtevän istutusalueen päähän. Kasvatin siemenistä itse tuon ylläolevan kuvan vasemmassa laidassa olevan korkeamman kurjenpolven. Muut sain äidiltäni pieninä taimina. Äidiltäni tulleet taimet eivät kukkineet vielä viime kesänä, joten en sen kummemmin edes tutkinut, ovatko ne samaa vai eri lajia. Pienemmän koon ja hieman eri näköiset lehdet pistin vain keskenkasvuisuuden piikkiin. Nyt, kun kumpikin sortti kukkii, on päivänselvää, että eiväthän ne samaa lajiketta ole. Äidiltäni tullut kurjenpolvi on todennäköisesti peittokurjenpolvi 'Biokovo' mutta mikähän ihme on sitten tuo omani? Sattuuko jollain olemaan samannäköistä omassa puutarhassaan? Korkeutta sillä on 40-45cm kukkien kanssa.

Oma kurjenpolvi vasemmalla, äidiltä tullut oikealla.

Kauaa en kurjenpolvia tutkinut, sillä oli tarkoitus saada edes yksi kivipolku kitkettyä. Kitkin polkujen saumoja edellisen kerran joskus alkukeväästä. Onneksi polut olivat säilyneet melko siisteinä, niin ei mennyt hermot ja koko päivä siinä touhussa. Tuntuu, että rikkaruohot vähenevät sitä mukaa kun sammal valtaa saumoja. Muutama sitkeä voikukkakin puskee ehkä vähemmän innokkaana, kun niistä on säännöllisesti kaivettu lehdet ja osa juuresta pois. Halusin saada muutakin aikaan, joten päätin kitkeä ainoastaan pisimmän, patiolta nuotiopaikalle johtavan polun ja kukkapenkkien reunat polun varrelta. Lyhyempi polku jäi jollekin toiselle päivälle mutta kävin kuitenkin kitkemässä jo senkin reunukset. Patiolla ja etupihalla on myös muutama kiveyksen sauma siistittävänä.

"Vielä vähän jäljellä, jaksaa jaksaa!"

Koko aamupäivän olin tavallaan jatkoajalla, sillä sateen piti alkaa jo aamuyhdeksän tienoilla. Meillä kuitenkin paistoi alkuun aurinko ja vasta lähemmäs kymmentä alkoi lipua ohutta pilveä auringon eteen. Samoihin aikoihin alkoi kuulua ukkosen murahtelua. Kuulosti siltä, että ainakin yksi ukkosrintama meni idän puolelta ohi. Vilkaisin ukkostutkastakin ja sen mukaan salamointia oli tosiaan ollut muutaman kilometrin päässä idän suunnalla. Melko pian sen jälkeen alkoi lännen suunnalta kohota hyvin pahaenteisen näköistä tummaa pilveä. Aamulla sääennusteessa näkynyt parin millin sade oli vaihtunut lähemmäs kymmentä milliä, joten minulle tuli kiire vetäistä halkopinojen päälle pressut. Ei niitä oltu kokonaan pois otettukaan missään vaiheessa mutta olen aina aamuisin yrittänyt muistaa nostella niitä sen verran sivummalle, että yön aikana tullut kosteus pääsisi haihtumaan. Edellinen rankkasade roiskutti sen verran vettä rännistä halkopinon päätyyn, että vedin toisen pressun varuilta päädyn suojaksi. Juuri kun sain halot peiteltyä ja kottikärryllisen rikkaruohoja vietyä kompostiin, ensimmäiset nyrkinkokoiset vesipisarat alkoivat läiskähdellä maahan.

Sisälle mennessä kuvasin nopeasti kivikkotörmäkukka 'Pink Mistin'. Kolmas ei selvinnyt talvesta, joten sen tilalla on nyt kivenmurikoita.

Ehdin juuri sisälle, kun taivas aukeni. Samalla hetkellä alkoi tuulla rajusti ja näkyi ensimmäinen salamakin. Kaupunkialueella ei kai välttämättä tarvitsisi nykyään enää vedellä sähköjohtoja irti seinästä mutta meillä on ollut tapana varmuuden vuoksi nykiä kaikki arempien sähkölaitteiden pistokkeet pois ukkosen lähestyessä. Johtoja irrotellessani alkoi kuulua kummaa kopinaa. Tietysti juuri nyt piti tulla rajun rankkasateen ja tuulen seassa myös sentin kokoisia rakeita. Rännit eivät vetäneet vettä lähellekään sitä tahtia, mitä taivaalta tuli. Suurin osa katolta valuvasta vedestä ei tainnut edes osua ränneihin, vaan lensi pitkässä kaaressa rännien yli. Keittiön ikkunasta ei nähnyt välillä mitään, sillä tuuli suoraan kadulta. Talon seinä kastui ikkunoiden yläpuoleltakin, mitä ei kovin usein tapahdu. Toisaalta takapihan puoleinen seinä säilyi täysin kuivana.

28.6.2023 oli melkoisen rajut näkymät. Katsokaapa tuota luumupuuressukkaa aurinkovarjon vasemmalla puolella.

Patiolle tulvinut vesi valutti sulamatta jääneet rakeet kukkapenkin reunaan.

Reilussa tunnissa sademittariin kertyi hitusen vajaat 20 milliä vettä. Meni muutama tunti ennen kuin uskalsin lähteä kiertämään, miten puutarhan oli käynyt. Keltaisessa nurkassa yli tulvinut ränni oli tehnyt kymmenen sentin syvyisen kuopan kukkapenkkiin ja lähtenyt valumaan siitä leveänä purona kohti varjokujalle menevää porttia. Multaa (tai siinä vaiheessa litimärkää mutaa) oli kertynyt kolmisen senttiä portin alla olevalle kiveykselle. Siivoilin niitä vasta tänä aamuna takaisin kukkapenkkiin, johon tein vastaisuuden varalta kapean uoman nurmikon suuntaan. En tule varmaan ikänään saamaan kiveyksen saumoihin jäänyttä multaa pois!

Sieltä sun täältä löytyi reikiä. Köynnöskuusaman lehteen oli tullut sen verran raju osuma, että oksanpätkä oli mennyt lehden läpi.

Kuunliljat näyttävät kauempaa katsottuna suht hyviltä mutta lähempää reikäinen totuus paljastuu. Sormivaleangervot eivät edes yritä peitellä osumia, vaan lurpottavat mikä minnekin. Kärhöjen latvoja oli katkeillut mutta raparperi oli ottanut ihan pahiten siipeensä. Itikoita oli illasta niin paljon, etten tehnyt muuta kuin otin muutaman kuvan ja ravistelin pioninkukista vedet pois (onneksi muuten olin viritellyt niille tuet edellisenä päivänä!). Jos tälle päivälle olisi ollut koko päivän poutasäätä, olisin varmaan malttanut kerätä varsia ja tekaista vaikka kiisselin tai piirakan. Nyt leikkasin vain nopeasti muutaman pahiten repeilleen lehden pois ja jätin tarkemman siistimisen johonkin toiseen hetkeen. Sadetta kun oli tällekin päivälle luvassa jo heti aamusta alkaen.

Ukkostutkan mukaan ukkoskuuroja oli tullut muuallakin kuin meillä. Sanokaa, että teillekin tuli vedenpaisumus!

Tästä tuli siis toinen peräkkäinen päivä, kun yritin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ennen kuin sade kastelee kaiken. Kävi melkein samoin kuin eilen, että aamupäivän sää pysyi poutaisena, vaikka ukkonen jymähteli vähän väliä. Iltapäivällä alkoi ropista. Onneksi vain vettä tällä kertaa ja paljon vähemmän kuin eilen. Sademittariin ei kertynyt kuin vaivaiset viisi milliä. Liikaa sekin, sillä viikon sademäärä alkaa jo lähennellä sataa milliä. Nyt ihan totta voisin kokeilla kuukauden sateetonta jaksoa!

Ensimmäinen hajulaukka alkoi aueta. Vasemmanpuoleisessa kukassa kimmelsi niin söpösti aamukaste mutta eihän se kuvaan onnistunut.

Tätä kirjoittaessani paistaa taas aurinko mutta lännen suunnalta on tulossa sadepilven näköistä rintamaa, joka ei varmaan ehdi sataa kaikkea matkan varrelle ennen kuin osuu tähän. Mutta keskitytäänpä vihdoin sateesta napisemisen sijaan johonkin muuhun. Esimerkiksi puutarhaessuun. Nyt kun käyttökokemusta on kertynyt sille pari kuukautta, siitä on paljastunut merkittävä puute. Ihan tavallisia yleissaksia olisi tarvinnut monta kertaa mutta niitä vain ei ollut koskaan mukana. Aina tarvitsee katkoa jotain narua, kuihtuneita kukkia tai muita pehmeitä kasvinosia ja sen sellaista, mihin sekatöörit eivät ole optimaalisin työväline. Kävin siis ostamassa halvat sakset, joilla raskisi saksia vaikka multapusseja auki ja yritin sujauttaa niitä taskuihin. Yrittipä miten päin tahansa, sakset eivät menneet näppärästi mihinkään taskuun. Terä alaspäin ne puhkaisisivat pian reiän taskun pohjaan, terä ylöspäin ne osuvat ikävästi käsivarteen. Sivuttain ne eivät mahtuneet mihinkään taskuista. Kotoa löytyi joutilas pikalukko, jonka napsautin essun vyölenkkiin taakse oikean käden puolelle. Siinäpä sakset roikkuvat näppärästi mukana ilman, että haittaavat menoa. Tarvittaessa pikalukkoon saa muutakin roikkumaan.

Oman ahteripuolen kuvaaminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi mutta osui sentään yksi kuva kohdilleen.

Löysin varastojen kätköistä myös pienen muistivihkon, jossa oli paikka lyhyelle lyijykynälle. Vihkoon on ollut näppärä merkitä asioita muistiin, kun kynä on ollut vihon mukana koko ajan eikä pyörinyt jossain eri taskussa tai unohtunut vaikkapa sisälle. Kuten takataskun yläreunasta voi nähdä, multaiset hanskatkin ovat sujahtaneet melko usein takataskuun. Puutarhatöitä on siis tehty ja essu ollut kovassa käytössä. Pian sen voisi pestäkin. Vaikka ensi viikolla. Tai viimeistään talven tullessa.

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on vihdoin alkanut aukoa nuppujaan.

Seuraan juuri sadepilviä ja mietin, pitäisikö käydä ravistelemassa pioneista taas vedet pois vai kävisikö vasta seuraavan sateen jälkeen. Vaikeita valintoja...

Väärässä paikassa

Löytyihän se kadonnut himalajanesikko! Hyvin oli piilossa mutta kukat paljastivat.

Nyt on ollut sen verran paljon kasveja, kiviä sun muuta väärässä paikassa, että ei sitä meinaa uskoa itsekään todeksi. Vähän niistä on ylimääräistä työtä tullut mutta talven jäljiltä on energiaa puuhailla. Himalajanesikon kasvupaikan vallanneelle voikukalle en muuten olekaan vielä muistanut tehdä mitään. Esikko oli juuri siellä mihin muistin sen istuttaneeni mutta pienenä ja vaatimattomana jäi huomaamatta, varsinkin kun voikukka kurotteli lehtiään sen päälle.

Toinen kiinanastereista taitaakin olla tatsoi. Olikohan minulla lapset mukana kylvöpuuhissa?

Ilokseni voin kertoa, että talvella väärään paikkaan eksynyt peltomyyrä ja sen kaverit eivät ole saaneet kovin suuria tuhoja aikaiseksi. Syysleimut, sammalleimut ja nukkapähkämöt versovat juuresta uutta oikein reippaasti. Kivikkorinteen rantalaukkaneilikka ja kaksi aurinkopenkissä olevaa tarhakylmänkukkaa taitavat olla lopullisesti mennyttä mutta kivikkorinteen isoimmalle tarhakylmänkukalle ei yksi myyrä mahtanut mitään.

Isompi tarhakylmänkukka on puolet entisestä mutta jaksaa silti pari kukkaakin tehdä. Oikealla sen siementaimi, joka jäi myyrältä huomaamatta.

Hieman myyrää isompi oli luumutarhan istuinkivi. Kaivoin sen takaa viime syksynä kurjenmiekat pois ja samalla totesin, että ei haittaisi, jos kasvutilaa olisi vähän enemmän. Seinäke vie nimittäin oman osansa. Kiven vasemmalla puolella keskellä istutusaluetta on myös tummanpunainen syysleimu 'Starfire', jonka kasvutapa on jämäkästi sivuille sojottava. Mietin jo syksyllä, että leimunhan voisi siirtää seinäkkeen ja kiven väliin, jolloin sen versot saisi sidottua tukevasti pystyyn. Siispä kiveä siirtämään, jotta saa hyvän tilan leimulle.

Lähtötilanne on tässä: kivi on vain parinkymmenen sentin päässä seinäkkeestä. Kuka ihme sen oli tuohon jättänyt?

Kiven siirto oli helpommin ajateltu kuin tehty. Onneksi tajusin aloittaa homman helatorstaina, jolloin oli vain kymmenisen astetta lämmintä. Kävi nimittäin niin, että kivi vei ja minä vikisin. Useampikin välierä päättyi kiven voittoon ennen kuin olin saanut kiven edes lähelle suunnittelemaani kohtaa. Ei se ylämäkeen siirto ollutkaan ihan niin vaivatonta. Seinäke hankaloitti siirto-operaatiota huomattavasti, sillä pyllistelylle ja rautakangelle oli vain vähän tilaa. Lisäksi piti varoa alppiruusua, kukkivaa jouluruusua, nupullisia atsaleoja ja kärhöjen piippoja. Yhden pikkutöyhtöangervon päälle tallasin ennen kuin päätin nostaa sen pois tieltä.

Okei, nyt on vähän kuumottava tilanne. Jos supertarkasti tihrustaa, niin erottaa myös jouluruusun kukissa hääräävän kimalaisen melko tarkalleen keskellä kuvaa. Tolpanjalka näkyy vasemman polveni takana.

Istuinkivi voitti myös rautakangen tukikiven kanssa käydyn kamppailun.

Nyt rupeaa olemaan jo lähellä. Vielä vähän pyörittelyä, jotta saisi kiven paremmin istumiskorkeudelle

Siihen se sitten jäi.

Kivi päätti jäädä vähän eri asentoon, mihin sen olin suunnitellut mutta päätin antaa sen olla. Nykyinen asento on joka tapauksessa tukevampi kuin entinen ja tuskinpa kivellä tullaan kovin montaa kertaa tänäkään kesänä istuskelemaan. Kiven ja polun alla on aika pinnassa todella suuri kivi, jonka olemassaolon kyllä muistin mutta koon aliarvioin. Muistelin, että se olisi loppunut ennen istumakiveä mutta sehän jatkui vielä vähän matkaa istumakiven alle. Niinpä syysleimuille ei tullut kovin paljoa tilaa. Onneksi kiven reuna meni suoraan alaspäin, niin ei ainakaan multatilan syvyys lopu leimuilta kesken. Niiden eteen kasvaa varmaan lemmikkiä, jos en istuta jotain matalassa multatilassa viihtyvää kasvia.

Kivi siirtyi vajaan puoli metriä eteenpäin, syysleimut reilun metrin verran oikealle ja yksi pikkutöyhtöangervo (ei näy kuvassa) puolisen metriä vasemmalle. Pari astinkiveä vievät kohti kärhöjä.

Alueella häärätessäni huomasin, että viime kesänä istuttamani koristeheinätupas on lähtenyt kasvuun. Koristehirssi oli kuollut, niin kuin pitikin mutta heinä B ei selvästi ole yksivuotinen. Heinät C, D ja G ovat myös heränneet talven jäljiltä, joten kaikki minulta niiden siemeniä saaneet muistakaa miettiä, mihin niitä kylvätte tai istutatte. Heinät B ja D olivat myös aloittaneet varovaisen maailmanvalloituksen ja lähettäneet tiedustelijoita jopa parinkymmenen sentin päähän itsestään.

Heinä B:n nostin ruukkuun. Tämä kasvatti viime kesänä kapeat ja rennot lehdet, nyt näyttää epäilyttävän pystykasvuiselta. Ei saa jatkosijaa, jos ei kasvata erityisen hienoja röyhyjä, tähkiä, tms.

Keväisiin puuhiin kuuluu myös puutarhakompostorin tyhjennys. Otin valmiilta puolelta osan mullasta jo viime syksynä käyttöön, joten nyt ei ollut kuin muutama kottikärryllinen tyhjennettävää ennen kuin pääsi siirtämään viimekesäistä kitkentäjätettä toiselle puolelle. Vanhoista kuormalavoista kyhätty puutarhakompostorimme alkaa vedellä jo viimeisiään ja sen toinen puoli pysyi pystyssä enää pyhällä hengellä ja narulla. Niinpä tyhjennyksen loppumetreillä isäntä kävi purkamassa oikeanpuoleisen kehikon pois. Sen tilalle aiomme hankkia jossain vaiheessa tämän kesän aikana Biolanin 900 litran vetoisen puutarhakompostorin. Vasen puoli kyhäelmästä jää paikoilleen niin pitkäksi aikaa kun se vain pysyy kasassa ja aika näyttää, tarvitaanko sen tilalle jotain. Nurmiturpeiden väheneminen näkyy selvästi kompostoitavan tavaran määrässä, joten mahdollisesti yksi kompostori voi riittää, jos vie osan kitkentäjätteistä pikakompostoriin.

Viimekesäisen massan siirto keskeytyi, sillä pohjalla oli vielä jäätä. Oikeassa nurkassa risut ja kuivat perennanvarret, jotka tulevat uuden kasan pohjaksi.

Unohtui ottaa kuva tämän iltapäivän tilanteesta, jolloin kyhäelmän oikea puoli oli purettu pois ja puolet jäljelle jääneestä mullasta siirretty vasemmalle puolelle. Sen verran valmiilta näytti tuoreella hevosenlannalla viime kesänä vauhditettu kompostimassa, että siitä voi varmasti taas syksyllä ripotella kasvimaalle tai kukkapenkkeihin täydennystä. Muutama kohmeinen lehtokotilo löytyi kompostia tyhjennettäessä ja ne on asianmukaisesti liiskattu ja haudattu alppikärhön juureen. Lisäksi lapset ovat löytäneet tänä keväänä kadulta yhden lehtokotilon ja minä yhden liiterin takaa. Kunhan saan puutarhakompostista loput tyhjennettyä ja uuden kasan pohjat aloiteltua, ripottelen alueelle ferramolia mahdollisille löytämättä jääneille välipalaksi. Lapsille on luvattu pakastimesta tai keittiön kaapista herkkuja palkkioksi lehtokotiloiden löytämisestä, jotta pitäisivät silmänsä auki ulkoillessaan.

Meinasin istuttaa kärhön mutta tuli heti pinnassa liian iso kivi vastaan. Mullat takaisin ja tilalle tuoksuhernettä ja pari leijonankitaa.

Viime kesän aikana päätin, että kärhökaaripenkistä pitää saada jalopähkämöt pois. Ne levittäytyvät liian innokkaasti ja riitelevät väriltään muiden samaan aikaan kukkivien kasvien kanssa. Syysalesta ostettu isomaksaruoho 'Jose Aubergine' oli talvehtinut erinomaisesti ja sain jaettua sen viime viikonloppuna kahteen isoon palaseen. Lisäksi siitä irtosi yksi pieni jakopala ja kaksi versoa, jossa oli ihan pienet pätkät juurta. Ne ruukutin saman tien ja laitoin varastoon suojaan tuulelta ja auringolta. Maksaruohon jakopuuhien jälkeen laitoin toriin ilmoituksen jalopähkämöstä ja sain pikaisesti niistä yhteydenoton. Viikolla kolme isoa kassillista jalopähkämöä vaihtoivat omistajaa ja minä sain pari killinkiä taskurahaa ja tyhjää tilaa kukkapenkkiin.

Jalopähkämöiltä vapautunut tila.

Olen muutaman päivän pyöritellyt mielessäni, mitä istuttaisin pähkämöiltä vapautuneeseen tilaan maksaruohojen lisäksi. Punahatun taimet olivat ennen epäonnistumiseen päättynyttä kärhön istutusta ensimmäisenä istutusjärjestyksessä mutta nyt etusijalle kiilasi kärhö. Aloin mallailla mielessäni, miltä näyttäisi, jos montun takaosasta poistaisi pari syysleimua ja istuttaisi niiden tilalle kärhöjä. Tällä kertaa testasin ensin rautakangella kivitilanteen ja ihme kyllä kolme koeporausta näyttivät, että 60cm:n syvyisen kuopan kaivaisi helposti. Nostin ensin syysleimut ylös ja naputtelin niistäkin ilmoituksen toriin. Parin tunnin päästä leimujen tilalla oli kaksi kärhöä ja kaupat sovittu syysleimuista. Kasvit näyttävät menevän nopeasti tähän aikaan vuodesta kaupaksi! Monttua kaivaessani totesin, että ilmankos syysleimut ja pähkämöt rehottivat, kun alla on 60cm melkein kivetöntä ja kuohkeaa multaa. Nyt on moinen kasvualusta oikeassa käytössä! Jotta kärhöillä olisi varmasti hyvä olla, kippasin monttuun myös reilun annoksen pari vuotta palanutta hevosenlantaa. Hain sitä ja laitumelta kerättyä tuoreempaa tavaraa eilen työkaverin tallilta. Tuoreempi lanta päätyy puutarhakompostiin vauhdittamaan tämän kesän kitkentäjätteitä, palanutta laitan puhtia tai maanparannusta kaipaaville kasveille.

Kepakoiden kohdalla kärhöt, keltaisella ympyröitynä maksaruohoja, sinisellä kaukasiantörmäkukka ja punaisella kaunopunahattu. Toinen punahattu on edellisestä oikealle tulppaanien keskellä.

Nyt siis kärhökaaripenkissä on kaksi kärhöä lisää: loistokärhöt 'Beautiful Bride' ja 'Evijohill' (JOSEPHINE). Tässä kun vähän aikaa vielä pohdiskelen, saatan siirtää kaikki maksaruohot lähemmäs kärhöjä ja istuttaa jotain matalampaa niiden tilalle. Jos varastossa olevat maksaruohot juurtuvat, niistä tulisi yhteensä viiden ryhmä, mikä näyttäisi jo vallan mainiolta kärhöjen vaaleita kukkia vasten. Punahattujen lähelle mahtuisi useampikin tänä keväänä kasvatettu siementaimi kun kerta punahatuille näyttäisi olevan tuossa mieluisa kasvupaikka. Kaksi vanhempaa yksilöä on talvehtinut onnistuneesti jo pari talvea, joten niiden kaveriksi uskaltaa selvästi istuttaa lisää. Onpa innostavaa tämä kukkapenkin uudistaminen pitkän talven jälkeen!

Huhtasieni (?) oli ilmestynyt kukkapenkkiin. Näiden kehutaan olevan erinomaisia ruokasieniä, mikä varmaan testataan, jos uskalletaan.

Kuten huomaatte, väärästä paikasta on löytynyt yhtä sun toista ja varmaan löytyy vielä lisääkin kesän mittaan. Myös uusia kukkia on ilmestynyt vaikka kuinka paljon mutta laitetaan niitä vaikka sitten seuraavaan postaukseen, kun ei työviikolla ehdi hirveästi kukkapenkeissä möyrimään. Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Tulikohan mokattua?

Loistokärhö 'Ville de 'Lyon' kukkii pienesti ja pienin kukin nuotiopaikan portissa.

Syysaleista löytyy usein todella hyviä kasveja pilkkahintaan. Kuinka monta perennaa ja pensasta meillekin on tullut alelaareista ja usein jäänyt puutarhan vakituisiksi asukkaiksikin. Muutama on myös menehtynyt mutta harmitus ei ole ollut liian suuri kun hankintahintakin on ollut vain pari kolikkoa. Erityisesti näillä korkeuksilla arat kasvit hankin mieluummin eurolla tai parilla kuin normaalihinnalla. Nietospensaiden kohdalla kävi aikanaan tuuri (hinta tasan yksi euro), sillä kummatkin ovat viihtyneet hyvin paksun hangen suojissa. Nyt tuli kuitenkin hankittua jotakin, minkä menestymisestä ei ole lainkaan takeita. 

Siemenestä itsekseen kylväytynyt leijonankita on varsin herkullisen värinen. Sävy on luonnossa vielä tummempi kuin tässä kuvassa.

Katsoin paikallisen K-raudan kesäpihalla mustaluumuja (Prunus cistena) jo siinä vaiheessa kun ne olivat puoleen hintaan myynnissä. Googlasin ja totesin, etten uskalla vielä siihen hintaan I-vyöhykkeellä menestyvää kasvia hankkia. Seuraavalla tarkistuskierroksella puiden hinta oli tiputettu kymmeneen euroon. Niitä oli jäljellä vielä viisi tainta ja kovasti jo sormia syyhytti napata yksi mukaan. Googlasin uudelleen ja jätin taas puut myymälään. Päätin, että jos niiden hinta tippuu vielä lisää, niin sitten uskallan kokeilla. Puoliksi toivoin, että joku ehtisi ostaa kaikki ennen kuin itse ehdin paikalle. Pari päivää sitten ohi kulkiessani huomasin aidan läpi, että vielä kesäpihalla näyttää olevan joitain kasveja jäljellä ja kun aikaa oli, kävin katsomassa. Yksinäinen mustaluumun reppana oli vaahterantaimien seassa ja hintaa enää vitonen. Nyt olen sitten mustaluumun onnellinen, mutta samalla vähän kauhistunut omistaja.

Tuntemattomaan perusrunkoon vartettu mustaluumu. Tuo perusrungosta lähtevä oksa pitää vielä käydä leikkaamassa pois.

Ensimmäinen talvi ei aiheuta päänvaivaa, sillä taimi mahtuu hyvin kellariin sitten kun ulkona tai ulkovarastossa tulee sille liian vilu. Ajattelin vielä istuttaa sen pikkuisen suurempaan ruukkuun, sillä nykyinen näytti olevan aika täynnä juuria. Eipähän kuivu talven aikana niin herkästi. Ongelmaksi tuleekin sitten seuraavat talvet, sillä eräällä ystävälläni oli hyvin suojaiseen paikkaan maahan istutettuna mustaluumu. Se pärjäsi muutaman talven yli pakkaspeitteellä suojattuna, mutta menehtyi sitten talvena, jolloin olosuhteet olivat hyvin suotuisat talvehtimiselle. Meillä mikään kohta tontista ei ole edes yhtä hyvä kuin ystäväni tontin epäsuotuisin paikka, joten taisinpa hankkia itselleni ruukussa kasvatettavan puun. Ruukkupuusta saa kyllä näyttävän lisän kesäkukkavalikoimaan, eli ihan hukkaan vitonen ei varmasti mennyt.

Syyshortensia 'Prim White' punertuu nätisti.

Ongelmia tuleekin sitten syksyllä, kun pitäisi miettiä, mihin puu menee talveksi. Talvetustila ei sinällään ole ongelma; onhan meillä kellari, jossa kasvit yleensä talvehtivat vallan mainiosti. Suurempia pulmia sen sijaan tulee kellarin koosta. Jos latvaoksat osuvat kellarin kattoon jo nyt, kuinka saan taimen mahtumaan kellariin vuoden tai kahden päästä? Leikkaamalla varmaan menettää seuraavan kevään kukinnan vai tekeekö mustaluumu kukkasilmut vasta keväällä? Ulkoeteisessä korkeutta riittäisi isommallekin puulle mutta 10 astetta taitaa olla aivan liian paljon talvehtimiseen. Pakkasen puolelle meneviä lämpöeristettyjä ulkovarastotiloja olisi myös tarjolla, mutta kuoleeko puu, jos juuripaakku jämähtää umpijäähän? Auringolta, tuulelta ja äkillisiltä lämpötilan vaihdoksilta varastotkin antaisivat suojaa ja tuskinpa niissä lämpötila muutenkaan menisi niin alas kuin ulkona. Mikähän mahtaisi olla paras talvetuspaikka? Kylläpä yksi taimihankinta aiheutti melkoisen aivomyrskyn pariksi päiväksi. Suosittelen pysymään poissa alelaareilta!

Mikä ihme monsterikasvi keskellä kuvaa on?

Ihmetystä ja kummastusta aiheuttaa myös edellisen kuvan kasvi. En muista kasvattaneeni moista eikä samanlaisia ole muualla puutarhassa. Lehdet ovat pehmeät ja karvaiset. Kylvin tuohon kohtaan piiankieltä ja istutin joitain jämätaimia, mm. mustasilmäsusannan, punahatun ja purppurarevonhännän (joka ei jaksanut kasvaa), mutta mikään niistä tuo ei varmasti ole. Se ei myöskään ole kehäkukka, vaikka lehdet vähän siltä näyttävätkin. Jossain vaiheessa tuli mieleen joku päivänhattu, mutta nyt en ole siitäkään varma. Kiinnitin jo aiemmin kesällä huomiota taimeen, sillä se ei vaikuttanut miltään rikkaruoholta. Jätin sen siis kasvamaan ja sitä se on tehnytkin; pituutta sillä alkaa olla 70cm, jos lasketaan maata myöten suikertanut tyvi mukaan. Ehkä arvoitus pian ratkeaa, sillä latvoissa näyttää olevan jo nupun alkuja.

'Viipurilaisen punaluumun' oksat notkuvat punertuvien hedelmien painosta. Eivät ole ihan vieläkään kypsiä mutta enää ei mene kauaa.

Konnanyrtti kukkii tänä vuonna aika hyvin. Kelloköynnös on tunkenut lonkeronsa tämänkin puskan sekaan.

Nuotiopaikan luona uusi kaivanto edistyi oikein mukavasti viime viikonloppuna. Isäntä tuli avuksi jättikiven siirtämiseen ja aika tovi sitä saatiinkin yhdessä hivutella ensin ylöspäin kukkapenkin pohjalta ja sitten uudelle paikalleen polulle. Pääsin kuitenkin viimein kärräämään kompostia kuopan täytteeksi ja istuttamaan muutaman kasvin. Kalkitusta en laittanut, sillä istutin ruukusta isoimman jalohortensian maahan ja kolme pientä alppiruusua sen kaveriksi. Hortensia tuntui jo viime syksynä aivan liian isolta kellarissa talvetettavaksi, joten päätin nyt luopua sen talvettamisesta. Koska sitä ei mahdu tuomaan keväällä sisälle esikasvatukseen, kukinta alkaa joka tapauksessa myöhässä. Nytkin siinä on vasta muutama kukka auki ja melkein joka latvassa nuppuja tulossa. Talvehtikoot maassa, jos on talvehtiakseen. Jos se ei talvehdi kunnolla tai ei ehdi maassakaan kasvaessaan kukkia kesän aikana, saa aikanaan antaa tilaa muille kasveille. Toivoisin sen kyllä kukkivan, sillä sen kukkien väristä saisi melko luotettavaa tietoa maan happamuudesta. Oma veikkaus on, että tuossa kuusikon edessä maa olisi luonnostaan hyvin hapanta.

Nurmialueen puolelta näyttää tältä. Sain kivipengerryksen valmiiksi ja polkukivien väliin hiekkaa.

Nuotiopaikalta katsottuna. Kukkapenkistä kaivettu jättikivi on tuossa sammaleisen pengerryskiven oikealla puolella.

Oma projektinsa oli jättikiven upottaminen polun täytteeksi. Ongelmaksi meinasivat muodostua polun kohdalla vastaan tulevat kivet, joita ei ollut toivoakaan saada pois. Jättikivellä kun oli paksuutta ohuimmasta kohdasta 20cm ja paksuimmasta melkein 30cm, niin ei meinannut löytyä sopivaa paikkaa, jossa sen pinta olisi jäänyt polun tasalle. Tarpeeksi laajalta alueelta kun kaivoin, löytyi juuri ja juuri sopivan kokoinen kolonen, johon isäntä sai jättikiven asettumaan. Sekin vaati melkoisen paljon pyörittelyä, jotta saimme ohuimman kohdan kivestä asettumaan tukevasti alle jääneen kiven päälle ja paksuimman kohdan uppoamaan kivien väliin. Toivottavasti routa ei pahasti liikuttele alle jääneitä kiviä, jotta polulla pääsee ensi vuonna vielä kulkemaan kompastumatta.

Jättikivi vasemmalla edessä. Oikein mainio polkukivi se onkin: tasainen ja tukeva. Alppiruusun taimet ovat keskellä penkkiä.

Hortensian taakse istutetut alppiruusun taimet ovat niitä äitini ja minun risteytyskokeiluja. Talvetan muutaman kellarissa mutta suurimman osan niistä olen istuttanut maahan. Tuohon penkkiin pääsi toistaiseksi kolme tainta mutta viimeistään sitten kun alkavat kukkia, kaksi siirtyy muualle. Kolme alppiruusua on aivan liikaa noin pienelle alueelle, mutta hidaskasvuisina sopivat hyvin olemaan siellä toistaiseksi. Alppiruusujen alle istutin tarhatiarella 'Pink Skyrocketin'. Rodojen, tiarellan ja hortensian lisäksi penkkiin jäi viime vuonna istutettu vaaleanpuna-valkoinen japaninakileijaristeymä. Ensi keväänä istutan aidan viereen mantsuriankärhön ja loistokärhön 'Diamond Ball'. Sopivaa paikkaa odottelevat myös kellarissa talvehtivat loistokärhöt 'Multi Pink' ja 'Andromeda'. Ehkäpä jompi kumpi päätyy seinäkkeeseen kolmanneksi, jos vain saan kaivettua tarpeeksi laajan kuopan kolmelle kärhölle. Ehkä on vähän typerää istuttaa kärhöjä happaman maan kasvien kavereiksi, mutta jos eivät tule toimeen, siirretään alppiruusut ja hortensia muualle. Onpahan sitä kalkkia ennenkin ripoteltu täsmäiskuna joillekin kasveille enemmän ja joillekin jätetty laittamatta.

Toivon, että tarhatiarella 'Pink Skyrocket' olisi pidempiaikainen ilo kuin aiempina vuosina istutetut tupastiarellat.

Ensimmäinen pensasmustikka alkaa olla punainen. Joissakin on hitunen punerrusta ja osa on vielä aivan vihreitä.

Meillä on tänä vuonna ruska selvästi myöhäisemmässä kuin viime vuonna. Koivut ovat vasta hiljalleen alkaneet saada kellertävää sävyä ja melkein kaikki atsaleoista ovat edelleen aivan vihreinä. Eniten ruskan sävyjä näkyy etupihalla paikoissa, johon parin viikon takainen hallayö osui pahiten. Pihlajista takapihan huonokuntoinen puu ja kauempana saman kadun varrella olevan naapurin pihapuu ovat värittyneet punaisiksi kun muut vasta harkitsevat asiaa. Märällä kesällä oli varmasti osuutta asiaan, sillä olen blogeista ihastellut Etelä-Suomen kuivuudesta kärsineiden alueiden komeaa ruskaa.  Harvinaista, että ruska-aika alkaa etelässä aiemmin kuin täällä. Toisaalta olen iloinen siitä, että vihreys säilyy pidempään. Lehdetöntä aikaa kestää muutenkin suunnilleen miljoona vuotta ruskan ja lumentulon välissä, joten en pane pahakseni kesäisten näkymien säilymistä edes hitusen pidempään. Sehän tietää todennäköisesti myös sitä, että ruska-aikakin kestää normaalia myöhempään, ellei sitten tule kovia pakkasöitä, jotka vetävät lehdet saman tien vihreistä mustiksi.

Loppukevennykseksi muutama kuva viikonloppuna 9-vuotissynttäreitään viettäneen Karon lahjanaukaisusta. Kaurahiutalepaketti oli sullottu täyteen pahvipakkauksia, joiden sisältä löytyi raksuja. Karo tykkäsi selvästi lahjastaan.

Värikästä syyskuun loppupuoliskoa!

P.S. Blogger temputtelee täälläkin. Lukuluettelooni oli ilmestynyt yhdeltä bloggaajalta suunnilleen kaikki postaukset, myös vanhat jutut, ja ne olivat syrjäyttäneet kaikki uudet postaukset. Ei siis riittänyt pelkästään se, että kommenttien julkaisu tökkii ja blogit latautuvat hitaasti, vaan piti myös pistää kapuloita rattaisiin uusimpien postausten lukemiseen. Kerrankin kun en ollut edes päiväkausia jäljessä siinä puuhassa! Hoh hoijjakkaa.