Vauvala

Hah, luulitko olevasi hyvässäkin piilossa?

Aloituskuvasta huolimatta tämä juttu ei käsittele lehtokotilovauvoja. Sattuipahan vain tulemaan puutarhatöissä vastaan harvinaisen huonosti piiloutunut kotilo, joka sitten pääsi aloituskuvaksi. Lienee muuten sanomattakin selvää, että kyseinen yksilö ei jatkossa mussuta minun kasvejani. Liiskatuksi joutui myös iso joukko sen sukulaisia, kun jatkoin viime viikonloppuna aloittamaani työmaata. Silloin mansikat poistuivat pätkäpenkistä huonokuntoisten puskien tilalle ja pätkäpenkki jäi tyhjilleen. Nyt oli vuorossa pätkäpenkin valmistelua uuteen käyttöönsä: taimivauvalaksi.

Etualalla uusi vauvala. Mansikat siirtyivät tuonne taustalle kesäkurpitsojen kanssa samaan riviin.

Pätkäpenkissä oli jo vanhastaan kivireunus mutta se oli vuosien mittaan painunut melkein kivituhkakäytävien tasalle ja kivet vinksottivat vähän sinne sun tänne. Nostelin kaikki takaisin pystyyn ja lapioin päädyn täyteen multaa alueen toiselta reunalta. Nyt kuopalle jääneeseen päätyyn aion tyhjennellä hiekkaa ja jonkun tomaattiruukun mullat sadonkorjuun jälkeen. Sinne tulee nimittäin perennojen syyskylvöalue, jonka pohjaksi sellainen käytetty ja varmasti rikkaruohoton multa sopii oikein hyvin. Suorakylvöalueesta huolimatta aion varmasti tehdä talvella myös hankikylvöjä, sillä se vaan on niin kivaa.

Vauvalan täyttäminen on jo aloitettu.

Ensimmäisenä vauvalaan päätyi aurinkopenkissä useamman vuoden majaillut kevätatsalean taimi, joka ei oikein ole jaksanut lähteä kunnon kasvuun. Hengissä se on hyvinkin mutta talven aikana aina osa paleltuu ja kasvu alkaa melko lailla alkutekijöistään. Katsotaan, jos paikanvaihdos saisi minikokoiseen atsaleaan vähän vauhtia. Heti atsalean perään kävin keräämässä viisi rotkolemmikin siementainta. Ne luultavasti päätyvät ensi keväänä myyntiin ellei omista puskista joku satu talven aikana kuolemaan. Kitkiessä huomasin, että yksi maksaruoho 'Jose Auberginen' varsista oli taittunut maanrajasta poikki. Vauvalassa on tilaa, joten pätkin katkenneen varren kolmeen osaan ja tökin ne multaan. Jospa joku niistä juurtuisi tässä syksyn mittaan ja selviäisi vielä talvestakin hengissä. Onpa kätevää, että on tuollainen alue, johon voi lykätä yhtä sun toista väliaikaissijoitukseen! Toistaiseksi vauvalaan ei päätynyt enempää kasveja mutta eiköhän syksyn mittaan tule vastaan ylimääräisiä siementaimia tai jakopaloja, joille ei lopullista paikkaa vielä löydy.

Atsalea on pieni mutta sentään hengissä.

Vauvalasta käännyin ympäri ja jatkoin puutarhapuuhia selän takana, eli kärhökaaripenkin alalaidassa. Siellä on ollut taas yksi monista hitaasti etenevistä projekteistani, tosin tämä kohta tuli työn alle vasta viime syksynä, jolloin siirsin keijunkukka 'Midnight Roset' majapenkistä kärhökaaren alareunaan. Silloin en saanut niitä vielä jaettua koko matkalle mutta tämän kesän aikana kaksi keijunkukista oli kasvanut niin suuriksi, että niistä sai eroteltua muutamia pieniä jakopaloja. Nyt on keijunkukkia rivi täynnä, jos vain kaikki selviävät ensi talvesta. Muutamaan ei tullut yhtään juurta mukaan mutta usein sellaisetkin ovat juurtuneet. Nyt on ainakin riittävästi kosteutta niin ilmassa kuin maassakin.

Keijunkukkia on nyt koko rivi.

Keijunkukilla oleva alue ei suinkaan ollut tyhjänä tähän saakka. Siellä oli kesällä pari perennakylvöruukkua väliaikaisesti jemmassa ja lisäksi lemmikkiä ja bellistä. Oli siellä myös yksi siemenestä itse kasvatettu keijunkukka odottamassa parempaa paikkaa. Nyt sen oli pakko väistyä ja kyllähän sitä aina jostain tilaa yhdelle keijunkukalle löytyy. Tai oikeastaan kuudelle, sillä keijunkukkia pitää jakaa säännöllisesti tai ne saattavat suutahtaa ja häipyä muille puutarhamaille. 

Lemmikkiä olikin tuossa nurkassa vähän liian paljon.

Sopiva paikka löytyikin luumutarhan laidalta 'Viipurin punaluumun' rangan juurelta. Siinä on ollut joskus keijunkukan siementaimia, jotka siirsin jo aiemmin muualle ja sen jälkeen lemmikit tietysti valtasivat koko alueen. Tummalehtinen kasvi sopii kuitenkin hienosti juuri tuohon tuomaan kontrastia 'Gold Standard' -kuunliljoihin, joten nyt lemmikit saivat väistyä taas kerran keijunkukkien tieltä. Samalla tuli kitkettyä taas pätkä kiveystä. Oli nimittäin sen verran tuuhea lemmikkikasvusto siinäkin, että meinasi housuntakamus kastua keijunkukkien kanssa kyykkiessä. Loppupätkä istumakiven suuntaan jäi vielä kitkemättä, sillä sen ovat vallanneet pikkutöyhtöangervon taimet eikä niitä saa ihan noin vain nypittyä irti.

Luumutarhaan päätynyt keijunkukka on 'Midnight Rosen' ja 'Green Spicen' risteytys.

Ei tuo risteytyskeijunkukka ihan suosikkini ole mutta kyllä se kelpaa tuolla oleskella ja onhan se joka tapauksessa ollut hyvin elinvoimainen yksilö. Tietyssä valossa se on myös aika kivan näköinen; sellainen kuparisena hohtava eivätkä purppuraiset lehtien alapinnatkaan hassummilta näytä. Sen uudet lehdet varsinkin ovat minusta hienon näköisiä. Täysikokoisina ne ovat vähän liian epämääräisen vihreänrusehtavia minun makuuni.

Tässä oli myös kaksi amiraalia mutta ne lehahtivat pois juuri ennen kuin ehdin saada kuvan.

Perhosia on alkanut vihdoin saapua myös tänne, tosin ei kovin suurina laumoina vieläkään. Kolme amiraalia kuitenkin näin yhtä aikaa ja kovasti yritin myös saada niistä kuvia mutta olivat pahukset niin levottomia ettei onnistunut. Keltatörmäkukkakuvaan jäi sentään edes muutama kimalainen vaikka amiraalit häipyivätkin puoli sekuntia liian aikaisin. Kukkakärpäsiä oli myös mukavasti liikkeellä mutta niitä ei kuvasta taida erottaa yhtä useampaa.

Karpaattienkellojen takana olevassa punatähkässä näkyy yksi amiraali. Huomaatteko?

Oliko vähän epätoivoinen yritys todistaa nähneensä amiraalin? Ehkä vähän. Tulipahan kuitenkin ikuistettua palanen kivikkorinteen syyskuuta. Nyt ei ole rusakko käynyt syömässä karpaattienkellojenkaan kukkia, mikä on varsin toivottua vaihtelua tämän kesän tuholaissektorilla.

Ohoo! Olisiko vihdoin joku muu kuin 'Magnus' kasvanut kukintakokoon?

Punahattuja olen yrittänyt kasvattaa siemenistä useampana vuonna kuin edes muistan. Siemenet itävät ja taimet kasvavat aina hyvin mutta ensimmäisen talven jälkeen joko kaikki tai suurin osa on menetetty. Vihdoin muutama vuosi sitten muutama taimi selvisi talven yli ja sen jälkeen ne ovatkin olleet kestävämpiä ja kukkineetkin jo. Isoimmat kukkivat tänä vuonna peräti aika komeasti. Nyt kärhökaaripenkissä yksi muita selvästi pienempi yksilö on alkanut kukkia ja sepä ei taida ollakaan sitä perinteistä 'Magnusta', joita ilmeisesti kaikki muut kukkivat yksilöt ovat, vaan selvästi niitä vaaleampi. Olen kylvänyt myös 'Sunseeker's Rediä' ja 'Delicious Candya'. Olisikohan tuossa sitten Candyn perimää?

Päivän kärhönä on tänään 'Polish Spirit'.

Hieman harmittaa edelleen se, että rusakko kävi kesäkuussa katkomassa yli puolet 'Polish Spiritin' versoista. Olin vieläpä ohjannut juuri ne varret kasvamaan seinäkkeen oikealle reunalle. Yläreunaa sai "pelastettua" ohjaamalla keskemmälle kasvavia latvoja oikeaa laitaa kohti mutta koko alaosaan jäi neliömetrin kokoinen aukko. Seinäkkeen vasemmalla sivulla taas piti kasvaa 'Innocent Blushin' mutta sen rusakko parturoi kokonaan melkein maata myöten. Onneksi voimakaskasvuinen 'Polish Spirit' sai reilusti karsittunakin loppujen lopuksi aika hyvän kukkaloiston aikaiseksi. Kuvitellaan mielessä, miltä se olisi voinut näyttää, jos olisi saanut kasvaa häiriköimättä koko kesän.

Alkukesän hienoja väripareja

Viimeisen parin viikon aikana olen kiinnittänyt puutarhassa huomiota toimiviin väriyhdistelmiin. Meillä on alkukesän kukkijoissa monta violetin sävyistä kasvia, joten väri pääsi nyt tämän jutun päärooliin. Erityisen hyvin violetti toimii limen sävyjen ja vastavärinsä keltaisen kanssa.

Kuunliljat, ukkolaukat ja kotkansiivet (vasemmassa reunassa ilmeisesti luonnon soreahiirenporrasta).

Kotkansiipi on melkoisen kova leviämään. Erityisen mieluusti se leviäisi keskelle kukkapenkkiä, metsän puolelle pihlajan alle sillä ei ole mikään hinku tunkea. Se olisi jo saanut lähtöpassit, ellei sopisi niin hyvin kuunliljojen, laukkojen ja aivan pian kukkivien valkoisten varjoliljojen kaveriksi. Kolme soreahiirenporrasta on ollut kukkapenkin takana siitä lähtien kun tähän muutimme ja ne ovat pysyneet kiltisti samoilla sijoillaan koko ajan. Se on vähän matalampaa kuin kotkansiipi mutta voisi olla silti erittäin potentiaalinen kotkansiiven korvaaja. Mielestäni se kestää kylmää paremmin kuin kotkansiipi, mikä olisi keväisin ja syksyisin erittäin toivottu ominaisuus kasvilta.

Viittakurjenmiekat ja taustalla oleva keltaheisiangervo 'Dart's Gold' tulevat olemaan räväkkä näky, kun pensas kasvaa suuremmaksi.

Viittakurjenmiekat (ns. vanhanajan saksankurjenmiekka) olivat jo hävityslistallani mutta keltaheisiangervon räväkän keltaiset lehdet saivat minut epäröimään. Ehkä annan kuitenkin kurjenmiekoille tilaisuuden. Ovathan ne melko takuuvarmoja kukkijoita toisin kuin nuo muut kurjenmiekat, joita olen kokeillut. Pitää vain kehitellä niiden ympärille jotain, mikä vie huomion pois kurjenmiekkojen aikaisin lakastuvista lehdistä. En enää edes muista, mitä niiden viereen viime kesänä istutin, mutta useampi kasvi siitä oli talven aikana kuollut ja jäljellä on vain lemmikkiä, bellistä ja rikkaruohoja. Ne eivät riitä, tarvitaan jotain korkeampaa ja tuuheampaa. Pitää pohdiskella jotain.

Penkin keskeltä katsottuna violetin kanssa näkyy keltaisen nurkan päivänliljat.

Ulko-ovelta näkyvät päivänliljat ja taustalla aidan edessä kurjenmiekat. Niistä vasemmalle on puska pikkuampiaisyrttiä ja oikealla purppuraheisiangervo, johon päivänliljat sopivat myös hienosti.

Violetti toimii myös vaaleanpunaisen kanssa. Kuvassa pikkuampiaisyrttiä ja bellistä sekä ihan vähän kaatunutta kurjenmiekan kukkaa oikeassa ylänurkassa.

Bellikset ovat samanlaisia joka paikkaan itsensä tunkijoita kuin lemmikit. Välillä syntyy hemaisevia yhdistelmiä, välillä enemmän tai vähemmän kummallisia kimppoja. Violettien ja tummanpunaisten kanssa hempeät bellikset toimivat hyvin, valko-pinkin sammalleimun kanssa eivät niinkään. Bellis hukkuu keltaisena loistavaa keskiosaa lukuun ottamatta sammalleimun sekaan. Sammalleimusta ja vaaleansinisestä lemmikistä taas tuli minulle vähän vauvamainen fiilis. En oikein tiedä, tykkäänkö yhdistelmästä vai en. Mitä mieltä te olette?

Lemmikkiä 'Candy Stripes' -sammalleimun kanssa. Olisiko tämä nyt joku pastellisävykimppa?

Aho-orvokki toimisi 'Candy Stripesin' kanssa lemmikkiä paremmin mutta sopii se punaiseenkin sammalleimuun.

Amerikanvuokko ja patjarikko ovat söpö pari. Näissä toistuu sama kukan muoto mutta väri on vain eri.

Tarhakimalainen sopii ihan mihin tahansa. Tässä se on rönsyakankaalilla. Muistakaa Kuvaa kimalainen -haaste!

Tarhatiarella 'Pink Skyrocket' ja itse risteytetty tarhakeijunkukka ovat upea pari.

Tiarella ja keijunkukka ovat niin hieno pari, että päätin lisätä kumpaakin luumutarhan uusimpaan osaan. Osa esikoista ja kaksi pientä jouluruusua sieltä jo lähtikin mutta kunhan siirrän loput esikoista pois, tilaa tulee hyvin lisää tiarelloille ja keijunkukille. Tiarellaa voi jo jakaa tänä kesänä mutta keijunkukat saavat vielä pulskistua rauhassa. Tai sitten ryhdyn taas risteytyspuuhiin ja katson, tulisiko samasta sekoituksesta pari samannäköistä kasvia lisää. Viime kerralla tuli kolmea erilaista ja niistä kaksi samannäköistä on nyt tiarellan lähistöllä. Kukathan niissä saattavat olla eri näköiset mutta se on sitten sen ajan murhe.

Saaripalstan tummanpunainen jouluruusu on alkanut haalistua mutta vielä sen kukissa riittää väriä luhtaesikon parivaljakoksi.

Luhtaesikko on niin ihana, vaikka edellisyön sade olikin saanut sen kukat vähän retkottamaan.

Nyt kun majapenkkiin päästiin, niin pitää laittaa välikevennyksenä pieni majantuunausvideo. Karo on taas löytänyt majan penkin alta vakiokaivuupaikkansa. Videointihetken kostea hiekka oli vähän raskasta kaivaa ja joku on jättänyt kiviäkin riesaksi, mutta sopiva kuoppa siihenkin viimein syntyi.

Kuten videosta voi päätellä, Karolle kuuluu ihan hyvää. Kahden viikon häkkilevon noudattamisen kanssa oli vähän tekemistä, neljä viikkoa olisi ollut täysi mahdottomuus. Ensimmäinen viikko sujui kohtuullisen hyvin mutta toisella viikolla Karo oikein etsimällä etsi tilaisuuksia livahtaa karkuteille ja protestoi hyvin äänekkäästi kaikkia rajoituksia vastaan. Jopa ulkona se nosti kuononsa kohti taivasta ja ulisi kuin paraskin susi, vaikka olin parin metrin päässä näköetäisyydellä. Päätimme, että kaksi viikkoa lepoa saa riittää ja sitten koira saa tassutella omaan tahtiinsa sisällä ja ulkona niin kuin ennenkin. Ulina loppui kuin seinään, kun hihnoista, häkeistä ja lapsiporteista päästiin eroon. Karo on päässyt muutaman kerran lyhyelle kävelylle, mutta silloinkin ollaan menty Karon vauhtia ja annettu haistella toisten koirien terveisiä ihan riittämiin. Pidemmille kävelyille emme ole varmuuden vuoksi vielä lähteneet, vaikka tuskinpa niille mitään estettä olisi, kun koira näyttää liikkuvan ihan normaalisti ja ottaa ulkona oma-aloitteisesti juoksuspurtteja. Huomenna tulee neljä viikkoa eläinlääkärireissusta täyteen, joten sen jälkeen Karo saa taas elellä täysin normaalisti.

Päivän kärhökuvaksi teeman mukaisesti oikein kaunis väripari: tarha-alppikärhöt 'Purple Dream' ja 'Albina Plena'.

Mikäpä väripareista oli suosikkinne?

Kukkakimppukalenteri: 9. luukku

Nyt mennään kimppukalenterissa jo elokuun puolelle. Silloin valinnanvaraa riittää yllin kyllin. Tämän päivän luukusta paljastuukin yksi kesän suosikkikimpuistani. Muista tekemistäni kimpuista poiketen tähän valikoitui viileitä liilan ja valkoisen sävyjä eikä yhtään vaaleanpunaista.

Kimpusta löytyy jaloangervoa, kuunliljaa, daaliaa ja tiukukärhö 'Arabellaa'.

Oho, yksi tuoksuhernekin oli pujahtanut sekaan.

Vihreänä komeasinikuunliljaa 'Elegans' sekä pikkusydäntä. Kimppu oli tarkoitettu vain tältä puolelta katsottavaksi ja on siksi takaa korkeampi.

Yllätyin, kuinka kestävä leikkokukka 'Arabella' onkaan. En ollut aiemmin tullut juurikaan käyttäneeksi kärhönkukkia leikkoina mutta nyt nekin kuuluvat vakiovalikoimaani.

Viikon ihmetyksiä

Syyshortensia 'Prim White' ja loistokärhö 'Voluceau'.

Päivät kuluvat jos jonkinmoisten puuhien parissa ja siinä sivussa kuvia kertyy kameran muistiin kuin huomaamatta. Pää tuntuu kuitenkin olevan vähän jumissa kirjoittamisen suhteen, joten ehkäpä tänään katsellaan vain viikon varrelta kertyneitä kuvia ilman isompia jorinoita.

Jaloangervoa 'Erica' ja taustalla kiiltoleimu.

Jaloangervojen kukinnasta en ole tainnut laittaa juuri minkäänlaista kuvaa, vaikka ne ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Ensimmäiset ovat itse asiassa jo lopettaneetkin mutta suurin osa on vielä komeassa kukassa. Ja mikseivät olisi tämän kesän sademäärällä...

'Sinikka'-luumu kelpaa jo kannattelemaan linnunpelättimiä.

Tuli kiire laittaa pensasmustikoille ja herukoille linnunpelättimiä, kun huomasin eräänä päivänä ison parven räkättirastaita naapurin ja meidän herukkapensaiden kimpussa. Tein viime syksynä luumupuiden suojaksi muovikasseista pitkiä nauhoja, jotka kieputin puiden oksille. Otin nauhat satokauden jälkeen talteen ja nyt ne pääsivät suojaamaan marjapensaita. Hyvin ovat marjat pysyneet tallessa eikä ole räksiä tai harakoita puutarhassa näkynyt. Kunhan marjat on pääsääntöisesti kerätty, otan muovipussinauhat varastoon siksi aikaa, että luumut alkavat kypsyä.

Joissakin mustikoissa on oikein hyvin marjoja, toisissa vähemmän. Kuvassa 'Northblue'.

Kokeeksi nostettu valkosipuli. Minun kädessäni, ei lasten.

Nostin eilen ensimmäisen kasvimaalle istutetun valkosipulin. Tähän saakka olen kerännyt ruuanlaittoon vanhalle kasvimaalle itusilmuista jääneitä jämiä, jotta ne alkaisivat pikku hiljaa loppua kukkapenkeistä. Toki arvelin, että valkosipulit olisivat kasvaneet tänä kesänä oikein hyvin, kun vettä on riittänyt ja lannoituksenkin muistin ajallaan. Siitä huolimatta koenostettu sipuli yllätti muhkealla koollaan. Kuvasta kokoa on ehkä vähän vaikea hahmottaa, mutta vaaka näytti 110 grammaa sitten, kun varsi oli pätkäisty kahden sentin mittaiseksi ja juuret leikattu lyhyiksi. Kaupan valkosipulit jäävät niin koossa kuin maussa kakkosiksi. Taidan tänään nostaa kaikki pois, sillä alimmat lehdet alkavat jo kellastua. Viikonlopulle on luvattu poutaista säätäkin, joten sipulien kuivuminen lähtee hyvin käyntiin. Säilyvät sitten pitkälle ensi kevääseen hyvinä.

Jotain pientä mutta kukkien määrästä päätellen hyvin kunnianhimoista: kuunlilja 'Blue Mouse Ears'.

Koivunsiemeniä hämähäkinseitissä. Kuvan keskellä itse hämähäkkikin odottamassa eläväisempää saalista.

Keijunkukkien siemenkylvöksen satoa alakuvissa, emokasvit yläkuvissa.

Kokeilin viime kesänä risteyttää itse keijunkukkia 'Midnight Rose' ja 'Green Spice'. Keräsin loppukesällä vähät siemenet talteen ja kylvin ne talvella kylmäkäsittelyyn. Itämisprosentti oli melko hyvä, joskin osa pienimmistä taimista kuoli matkan varrella. Kuusi taimista on vielä hengissä ja niistä neljä on sen verran isoja, että todennäköisesti selviävät ensi talvestakin, jos vain ei tule mitään poikkeuksellisia olosuhteita eteen. Puolet taimista on yllä olevan kuvan keskimmäisen siementaimen kaltaisia, hieman hopeaan taittavia violetteja näyttävillä lehtisuonilla. Yksi on melko tarkalleen 'Midnight Rosen' näköinen, violettilehtinen vaaleanpunaisilla pilkuilla. Kuvat on vain otettu eri valossa. Viimeistä taimista ei uskoisi kummankaan emonsa jälkeläiseksi. Sen lehdet näyttävät maata tai vaikka kättä vasten katsottuna armeijanvihreiltä mutta vähänkään sivusta, yläviistosta tai valoa vasten katsottuna ne ovat selvästi oranssinsävyisiä. Vasta puhkeamassa olevat lehdet ovat punaisia. Kerrassaan erikoinen yksilö, jonka kasvua seuraan suurella mielenkiinnolla.

Kesäkukkapenkin hyvin osunut trio: pioniunikko, kehäkukka ja leijonankita, jonka kukkien keskellä on samaa sävyä kuin kehäkukissa.

Keijunkukkien siementaimien lisäksi myös kesäkukkapenkissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Yllä olevan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevia leijonankitoja olen seuraillut hyvin tarkkaan, sillä jostain syystä yksi kukkavarsista vain venyi ja venyi pituutta. Tyveltä lähteneet haarat kukkivat kehäkukkien korkuisina mutta valkoisen aitatolpan vasemmalta puolelta hyvin tarkkasilmäiset voivat bongata pari  lehtitupsua ja niiden välistä nousevan varren. Sitä kun seurailee noin 80cm:n korkeudelle, osuu ensimmäisiin kukkiin. Monsterivarren latva huitelee reilusti yli metrissä. Onko meillä maaperässä jotain kummallista vai muuttuuko siementen perimä pussinpohjalla kylvöä odotellessa, kun vuosi toisensa jälkeen saman siemenerän 'Potomac Lavenderit' keksivät toinen toistaan erikoisempia juttuja? Kukkien väreissäkin on nyt kolmea erilaista variaatiota. Ymmärtäisin asian paremmin, jos kylväisin joka vuosi edellisenä kesänä omista kukista kerättyjä siemeniä. Nyt kuitenkin kaikki ovat tismalleen samaa tavaraa, vuosi vuodelta vain vanhempina.

Kasvun ihme: metrinen leijonankita. Ottiko kenties mallia maa-artisokista?

'Polish Spirit', jonka ensimmäisessä avautuneessa kukassa on merkkejä alkukesän kylmästä.

Kerroin kesäkuussa kärhöjen hallavaurioista (muistinvirkistystä täällä). Silloin ei ollut vielä yhtään vihreäksi muuttunutta kukkaa auki ja kun niitä ei näyttänyt tulevankaan, luulin kärhöjen selvinneen alkukesän pakkasista. Osa värinmuutoksilla aiemmin reagoineista kärhöistä ei tosin ollut hallahöiden aikaan vielä edes kasvussa, joten ne tietenkin kukkivat aivan normaalisti. 'Polish Spirit' lähti kuitenkin aikaisin keväällä kasvuun ja nyt kun ensimmäinen kukka vihdoin aukesi, siinä olikin selvästi vihreää väriä ja vielä epämuodostuneita terälehtiä. Nyt samaan versoon avautuvat kukat näyttävät olevan normaaleja mutta seurailen vielä, miltä näyttävät muiden versojen ensimmäiset kukat kunhan niidenkin nuput alkavat aueta.

Päivän kärhöksi valitaan loistokärhö 'Elsa Späth'.

Sanainen arkku näyttikin sitten ihmeesti aukeavan loppua kohti eikä tullut pelkkää kuvakierrosta tästäkään postauksesta. Nyt taidan lähteä kerryttämään uusia kuvia kameran muistikortille, sillä öisen sateen jäljet ovat hävinneet sen verran, että perhoset ovat päässeet liikkeelle. Purppurapunalatvalla ja punahatuilla näyttääkin olevan melko vilkasta lentoliikennettä, jota on ihan pakko lähteä tutkimaan tarkemmin. Aurinkoista viikonloppua!

Syksyisiä puuhia

Sinikatana 'Alba' sai hallan myötä herttaisesti pientä lisäväriä.

Syyskuu on sujunut toistaiseksi yllättävän poutaisena: melkein kaksi viikkoa ja vain kaksi sadepäivää alkukuusta. Miten virkistävää vaihtelua! Viime viikolla ollut ensimmäinen hallayö sai sittenkin myös meillä jotain pientä aikaiseksi. Ei kuitenkaan mitään mahdottomia katastrofeja. Suurin osa kesäkukista kukkii vielä kauniisti ilman tietoakaan hallan puraisuista. Kolmesta daaliasta kaksi mustui mutta juuri se talvetettavaksi suunnittelemani yksilö säilyi vaurioitta. Se saa jatkaa vielä juurimukuloiden pullistelua hyvän tovin. Hortensioissa on havaittavissa hienoista ruskean sävyä, mutta suurin osa niistäkin on vielä valkoisia tai vaaleanpunertavia. Eniten osumaa otti sivupiha, minkä olen aiempinakin vuosina todennut tontin kylmimmäksi osaksi.

'Vanille Fraise' rusketti matalammalla olevia kukintojaan enemmän kuin esimerkiksi tätä pystyssä sojottavaa.

Gladiolukset ovat kukkineet kiitettävän ahkerasti. Olen kerännyt niitä maljakkoon vaikka miten monta ja silti uusia kukkavanoja puskee lehtien seasta. Epäilen, että jotkut mukulat ovat tunkeneet parikin kukintoa ilokseni. Pation luokse istutetut kukat näyttävät vieläpä todella kauniilta tummaa purppuraheisiangervoa vasten eikä pinkinkirjava kukka näytä yhtään hassummalta myöskään punertuvien hortensiankukkien kanssa. Tässäpä yhdistelmä, jonka voisi aivan hyvin toistaa ensi vuonna.

Aurinkopenkin asterit (Samettihortensian arvonnasta voitetut siemenet) eivät kärsineet hallayöstä toisin kuin sivupihalla olleet.

Kosmoksetkaan eivät pienistä vilunväristyksistä välitä.

Iloisesti yllätti myös hallanarka suklaakosmos. Takapihalle halla ei kyllä tainnut edes hiipiä juuri lainkaan.

Kasvipoistoja olen tehnyt jonkun verran. Varjokujalta lähtivät kaikki aidanpuoleiset kuunliljat, sillä ne eivät vesimyyrän takia päässeet kasvamaan kunnolla. Kuunliljoja nostaessani huomasin selvästi, miksi ne kasvoivat kituliaasti. Vaikuttaahan se kasvuvoimaan, jos kaikki alaspäin suuntautuvat juuret on pistetty poskeen ja vain maanpinnan myötäisesti kulkevat juuret ovat säästyneet. Toistaiseksi kuunliljojen kohta on tyhjillään, sillä en ole vielä päättänyt, mitä niiden tilalle istuttaisin. Yksi vaihtoehtolistan kärkisijoilla keikkuvista kasveista on karhunjuuri, jonka siemeniä sain kesällä. Sen juuret kuulemma haisevat sen verran tymäkältä, että voisi olettaa herkkänenäisen vesimyyrän niitä karttavan. Tai sitten ne ovat oikein himona siihen, kai sekin on mahdollista. Kokeilemallahan se selviää.

Komeasinikuunlilja 'Elegansin' juuripaakku oli melkoinen lättänä. Lapionvarsi mittakaavana.

Kyllähän sen lehtien koostakin huomasi, että jotain on vikana. Edessä vasemmalla toisesta kukkapenkistä otettu 'Elegansin' lehti.

Kivikkorinteestä lähtivät helminukkajäkkärät. Oli siinäkin urakka! Harkitkaa tarkkaan, mihin istutatte kyseistä kasvia, sillä pitkien maavarsien kiskominen kivien alta oli todella työlästä. Juurakot olivat levittäytyneet paljon laajemmalle, mitä versoista olisi voinut päätellä. Lisäksi maata vasten retkottavien kukintojen alta löytyi yhdestä läjästä peräti kuusi lehtokotiloa. Kävin sen jälkeen aika tarkasti läpi kaikki lähialueen piilopaikat mutta ilmeisesti kaikki kotilot olivat kerääntyneet samaan kohtaan suojaan kylmältä. Se poppoo sai hyvin nopean muodonmuutoksen lapiolla kovaa maata vasten. "Kokkaamani" muhennoksen hautasin lapionpiston syvyyteen nurmikon lannoitteeksi. Pari jäkkäränjuurakkoa matkasi kuunliljojen kanssa äidilleni mutta loput odottavat vielä kottikärryissä loppusijoituspaikkaansa.

Jäkkärät jättivät pari isoa aukkopaikkaa rinteeseen, mutta eiköhän niihin pian sopivat kasvit löydy.

Pensasryhmän hanhikit ja hortensiat ovat muuttuneet kadun puolelta hienoisesti seepiasävyisiksi. Seinän varressa on kokoelma kesäkukkaruukkuja.

Syksyn saapuminen aiheuttaa vastaavan kukkaruukkujen siirtelyoperaation kuin keväällä yöpakkasten väistyminen. Syksyllä ruukkumäärä on vain paljon pienempi ja kasvit kookkaampia. Ulko-oven lähistölle yhteen ryhmään nostetut kasvit on paljon helpompi peitellä harsolla kylmän yön uhatessa kuin ympäri puutarhaa ripotellut kasvit. Sitä paitsi kylminä ja pimeinä syysöinä laiskottaa lähteä keräämään ruukkuja sieltä sun täältä. Vähemmän arat kasvit ovat lämpökompostorin vieressä, jossa jopa kesäkurpitsa oli säilynyt hallayöltä vaurioitta. Kolmen metrin päässä kasvimaalla kasvava kurpitsa oli selvästi palelluttanut lehtiään, vaikka oli saanut suojaa maa-artisokista.

Kuvakulma ei hämää: maa-artisokanvarret yltävät selvästi autotallin räystäitä korkeammalle, vaikka ne on istutettu alemmas rinteeseen. Mittaa niillä on varmasti yli kolme metriä, elleivät pisimmät kurottele jo neljässä metrissä.

Kasvimaalla on muuten kaikki vielä kunnossa, mutta osa pavuista oli paleltunut. Myös minikasvarin ja harson suojissa ollut sitruunabasilika oli mustunut. Onneksi saman suojan sisällä värjötelleet chili ja muut yrtit olivat vielä oikein virkeinä. Tomaattiressukat ovat olleet kaksinkertaisen harson alla hallayöstä lähtien mutta kai nekin on aika pian kerätä sisälle kypsymään ja tyhjentää ruukut odottamaan ensi kesää. Tänäkin vuonna minulla oli paljon sellaisia kasveja, jotka vaativat pitkän kasvukauden. Siispä mm. mustajuuren, sellerien, purjojen ja palsternakkojen kasvukausi jatkuu vielä hyvän tovin. Niin ja noiden monsterimaa-artisokkien. Toivottavasti massiivisiin mittoihin venyneet varret ovat ehtineet kerätä roimasti energiaa oikein jättimukuloiden paisuttamiseen.

Saksalaismarketin valikoimista löytyi posliinihyasintteja, narsissi 'Pink Charm' ja söpöjä helmililjoja. 'Princess Zaide' -narsissit tarttuivat mukaan muualta.

Uusille kukkasipuleille pitäisi vielä keksiä sopivat paikat. Tajusin myös varaston vieressä olevia taimipurkkeja tutkiessani, että yhdessä jos toisessa juuret puskevat jo pohjareikien läpi. Kärhöjen, syyssyrikän sekä isabellansyreeni 'Holgerin' pistokastaimet istutin isompiin ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse kellaritalvetuksen aikana kastella niin usein. Nuokkusyreenin olisin istuttanut myös suurempaan purkkiin, jos sitä ei olisi tarkoitus istuttaa suoraan maahan vielä tämän syksyn aikana. Pikku hiljaa alkaisi olla jo kiire sen kanssa. Taimia, erityisesti kärhöjä ruukuttaessani pohdin myös, mihin ihmeeseen ne meinasin ensi keväänä istuttaa. Kolmen pistokastaimen lisäksi kun on myös viisi isoa kärhöä istutettavana.

Kärhöistä puheenollen: 'Jan Pawel II' on kesän aikana luikerrellut pionin sekaan.

Lisäksi samainen kärhö luikertelee kaariportin koko leveydeltä. Tarhalyhtykärhö Princess Kate nuppuilee runsaasti ja vähän kukkiikin siellä seassa.

Aurinkopenkissä 'Etoile Violette' kukkii komeasti. Oikea silmänilo, joka näkyy aina kun keittiön ikkunasta vilkaisee ulos.

Etoilen seasta löytyy vielä muutamia 'Pernillen' kukkia.

Muistakaahan kaikki halukkaat käydä ilmoittautumassa perennasiemenkirjeeseen! Linkissä on tarkemmat ohjeet. Kirje lähtee liikkeelle ensi maanantaina ja vielä siinä olisi tilaa muutamalle innokkaalle siemenhamsterille.