Sairasvuoteella

Heipä hei karvaiset (ja tietysti myös vähemmän karvaiset) fanini! Piti tulla ihan itse tänne emännän blogiin naputtelemaan kuulumisia kun näyttää siltä, että emännältä se käy juuri nyt vähän heikonlaisesti. En siis itse ole sairastunut, vaan olen hoitanut hyvin tärkeää tehtävää sairaanhoitajattarena ja nyt siis myös tiedottajana.

Sairaanhoidollisiin tehtäviin kuuluu kuunnella sydäntä ja poistaa samalla stressiä.

Kaikki alkoi lauantai-iltana, kun emäntä alkoi hytistä kylmästä tulikuuman leivinuunin kyljessä. Ihan ihmeellistä! Minä nimittäin pysyin siitä paikasta kaukana, lämpöhalvauksenhan siinä olisi saanut. Sunnuntaiaamuna sama homma ja vielä isännälläkin. Sitten satuin kuulemaan, kun emäntä ilmoitti isännälle, että tikkuun tuli kaksi viivaa. Isäntä meni kovin vakavaksi ja kipaisi itsekin katsomaan mokomaa. Sitten sekin alkoi tunkea jotain puikkoa kirsuunsa. Sen verran ymmärsin, että kyse ei tainnut olla uusista pennuista, vaan jostain, minkä vuoksi kumpikin on ilmeisesti useamman päivän kotona.

Tässä estän emäntää lähtemästä sohvalta pois ja samalla tarkkailen isännän vointia. Pitää olla tehokas.

Vähän väliä emäntä ja isäntä ovat tunkeneet etutassujensa alle sellaista piipittävää härveliä. Varmaan kisailivat, kumpi saa siihen kovemmat lukemat. Emäntä on kuulemma toistaiseksi voitolla luvulla 39,72, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Noilta pennuiltahan ne sen taudin saivat. Sellaista voi ilmeisesti sattua, kun lauma keskenkasvuisia viettää monta tuntia yhdessä huoneessa. Viime viikolla kumpikin niistä oli nimittäin kipeinä mutta eivät kyllä tuossa kunnossa kuin isäntäväki. Mistähän se johtuu, että pennut mekastavat yhtä paljon, olivatpa terveitä tai sairaita mutta nuo täysikasvuiset menevät ihan veteliksi, jos pikkuisen joku virus sattuu osumaan kohdalle?

Pitää päivystää ahkerasti vieressä, ettei vointi vain pääse huonontumaan huomaamatta.

Ahkeran hoitamiseni ansiosta emäntä oli jo eilen vähän paremmin tolpillaan ja kävi iltapäivällä hetkisen ulkonakin keräämässä tomaatinraakileet ja 4,4kg luumuja. Vähän nyreänä se oli sisälle tullessaan, sillä kuulemma luumupuusta oli katkennut oksa. Sanoi, että luumut painavat liikaa, mutta olen itse sitä mieltä, että puussa oli rymynnyt orava. Lihovat mokomat näin syksyllä katkoen puista oksat, ja nyt kun on ollut tätä sairaanhoitajan hommaa, niin en ole joutanut ajamaan kurreja pois. Joka tapauksessa keittiön pöydällä on nyt likaisten astioiden lisäksi melkein kymmenen kiloa luumuja, joita kukaan ei ole jaksanut jatkojalostaa eivätkä näytä syömällä hupenevan kovin nopeaan tahtiin. Tai laittoihan se isäntäväki eilen yhden purkin melkein täyteen luumuja ja kaatoivat päälle jotain kirkasta. Kuulemma siitä tulee koronalikööriä ja sitten litkun seasta kerätyistä luumunjämistä aikanaan koronaviinaa ensi juhannukseksi. En aina ymmärrä niiden huumoria.

Emännältä oli muuten jäänyt julkaisematta kuva perjantai-iltana kerätystä kimpusta. Ei se ole tätä kyllä joutanut ihastelemaan kun on pötkötellyt vain sohvalla koko ajan.

Tästä leijonankidasta se sanoo tykkäävänsä paljon. 'Potomac Lavender' kuulemma.

Kävisin lukemassa teidänkin juttujanne ja naputtelemassa emännän puolesta jotain kommenttia niihin mutta en oikein ehdi. Pitää nimittäin lähteä pitämään taas emäntä aloillaan, ettei se ala höyrytä jotain joutavia. Kuulemma sairastaessa pitää muistaa levätä. Päivisin emäntä saakin levättyä hyvin, kun olen pitämässä sen aloillaan mutta illalla minun pitää mennä omaan petiin. Ja mitä tekee silloin emäntä? Hyppää vähän väliä yskimässä ja juomassa vettä! Kyllä pitäisi päästää minut myös sänkyyn hoitamaan, niin paranisi nopeammin!

Nyt se ei ainakaan pääse livahtamaan mihinkään! Ja minähän en siis nuku, vaan pelkästään näyttelen. Kukaan ei henno siirtää nukkuvaa koiraa pois sylistään.

Annan emännälle jossain vaiheessa luvan käväistä pikaisesti tietokoneella kunhan se on tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen hommaan. Tiedän kokemuksesta, että ei se malta vain viittä minuuttia siinä istuskella, jos puutarhajutuista on kyse. Parempi siis pitää sairastuvan järjestystä tiukasti oman tassun hallinnassa. Hännänheilutuksiin!

Paparazzi hotellissa

Nyt on vakava paikka, sillä hyönteishotellin valvonta on pettänyt toden teolla! Paparazzit pääsivät nimittäin livahtamaan turvamiesten ohi salakuvaamaan hotellissa majailevia arvovieraita ja saivat vielä kuvatkin julkaistua. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään roskajulkaisu, vaan (yleensä) ihan asiallinen puutarhablogi.

Kattoterassilla ei ollut yhtään tarjoiluista juopunutta. Ehkä näin alkuiltapäivällä meno olikin vielä hillitympää ja kunnon bileet alkavat vasta myöhemmin.

Monessa huoneessa oli ovet visusti kiinni, mutta pihkaoksahukka (?) seikkaili pitkin käytäviä. Se yritti kai etsiä omaa huonettaan, mikä voi olla hieman haastavaa, sillä ovinumerot puuttuvat tästä hotellista.

Tämä vuohenkellosoukkomehiläinen (?) on juuri laittamassa huoneensa ovea kiinni.

Hämähäkkikö mehiläisen naapurihuoneeseen on muuttanut vai kuka se on tuollaisella seitillä väliseiniä rakennellut?

Iskosmehiläisten sukuun kuuluva kaveri ei kai ollut tyytyväinen huoneensa sisustukseen; sen verran rivakasti nimittäin siirtyivät huonekalut paikasta toiseen.

Ja sieltä saapuu joku koloampiainen. Epävarmasta tyylistä päätellen hotellin tarjoiluja on nautittu vähintään neljin koivin. Hänen mielestään tietysti painavat matkatavarat ovat syynä törmäilyyn...

No nyt hän pääsi omalle ovelleen, kapsäkkikin on pysynyt hyvin kyydissä mukana.

Mikähän tappelu näissä huoneissa on ollut kun on pitänyt ihan päreiksi pistää? Taisi olla hotellin ulkopuolinen öykkäri asialla.

Ja siinä on jollakin eväät levinneet pitkin lattioita ja vielä käytävällekin! Room service, please!

Hotellihuoneessa voi tehdä vaikka mitä: syödä, nukkua, sisustaa, pyöriä, hyöriä, tehdä kuperkeikkoja... MITÄ?! Kuperkeikkoja?

Näitä käskettiin menemään hotelliin. Minä sanon, että voisi laittaa myös oven kiinni!

Näihin tunnelmiin päätämme tämänkertaisen katsauksemme ötökkähotellin elämään.

Puutarha-apulaisen tarinoita

Kautta karvaisten tassujeni! Sain juuri tietää, että minua on salakuvattu! Jotta emäntä ei laskettele ihan mitä tahansa luikuria, päätin kertoa oman näkemykseni puutarhassani tapahtuneista asioista.

Tässä on 'Voluceau' syyshortensia 'Prim Whiten' oksilla. Niistä tulee kiva varjopaikka pation luokse. Olisi vain pitänyt olla itse kuvaamassa, sillä ei se emäntä saanut edes tuota kärhön sametinpunaista väriä vangittua oikein.

Emännän mielestä tungen itseni vähän turhan usein eteen juuri silloin kun hän yrittää kuvata kukkia. Ei pidä paikkaansa, kukat tunkevat minun tielleni silloin kun emäntä yrittää kuvata minua salaa. Kamera kun on vain minun kuvaamistani varten.

Varjokujan verenpisarat kukkivat. Tämä punavalkoinen on innokkaampi kukkija kuin takana oleva valkovioletti.

Kivikkorinteen ja aurinkopenkin rajamailla kukkii nyt hyvin punavoittoisesti. Sopii hienosti väreihini.

Ja taas! Katsokaa nyt. Minä olin kävelemässä aivan rauhassa kivipolulla ja heti paparazzit iskevät. Emäntä yritti mukamas kuvata tummanpuhuvien pioniunikoiden, purppurarevonhäntien ja ruiskaunokkien komboa kuunliljan kanssa.

Ja tiedättekö muuten mitä? Luulin, että se isännän kopteri oli tarkoitettu vain ja ainoastaan minulle hellepäivien varalle tuulettimeksi. Nyt on kuitenkin tapahtunut järkyttävä rikos, sillä minuahan on salakuvattu katalimmalla mahdollisella tavalla. 

Aah, tämä se vasta tuntuu hellepäivänä mukavalle!

Vähän epäreilua salakuvata yläilmoista puuhiani! Tuolla grillikatoksen vieressä minä olin kaivamassa itselleni vilpoisaa lepopaikkaa niin kuin aina ennenkin.

Ja mitä teki emäntä? Peitti pihan parhaan kaivuupaikan uudella hiekalla ja kivenmurikoilla! Jotain se selitti multaisista lattioista ja routaeristeistä... Pilalle meni tämä nurkka puutarhasta! Missä minä nyt kaivan?

Emännällä on muutenkin joku kummallinen viehtymys kiviin. Tästä varaston oven ja kasvimaan välistä se poisti eräänä päivänä heinikon ja laittoi tilalle kiviä. Vähän kuule jätit kesken tämänkin projektisi! Ota kiviä vaikka sieltä grillikatoksen vierestä.

Nuotiopaikalle emäntä tunki alkukesällä kivien koloihin mehitähtiä. Ovat kuulemma viihtyneet hyvin. Muutaman kerran olen tarkistanut, haisevatko grilliherkuille. Eivät taida olla ruokaa kuitenkaan.

Eilen emäntä muuten teki jotain ihan kummallista. Isäntäkin osallistui sen hömpötyksiin kiipeämällä katolle. Tiilikatto harjattiin ilmeisesti sen takia, että emäntä saisi sammalta suopuutarhaansa. Niitä nökösiä emäntä sitten nypläsi varmaan puolen tunnin ajan vieri viereen. Sitä minä vaan ihmettelen, että miten kuivalla, aurinkoisella katolla kasvavat sammalpalleroiset viihtyisivät muka varjossa ja kosteassa ja vielä maan pinnalla?

Tuli tänne kuitenkin aika pehmoinen köllöttelyalusta. Emännän pennut tekivät tuon taaemman lämpäreen.

Tässä leikkaan nurmikkoa. Olenhan shetlanninLAMMASkoira.

Emäntä teki pari päivää sitten kastelujärjestelmän talon nurkalle. Kuulemma vähäiset sadepisarat piti saada kukkapenkkiin eikä sadevesikaivoon. Tästä on kiva hyppiä vauhdilla yli.

Emäntä muuten mokasi vähän silloin sadetta edeltävänä päivänä. Se kasteli taimiruukut kun olivat muka kuivia. Ne olisi kannattanut siirtää suojaan, sillä kaatosateessa ne kastuivat vielä enemmän ja ihan lilluivat vedessä. Olisin huomauttanut asiasta, mutta enpä arvannut, että sitä pitää ihan noin yksinkertaisissa jutuissa olla neuvomassa. Ihan kaikkea minäkään kiireiltäni ehdi... Emännälle tuli kuitenkin kiire istuttaa kasveja maahan etteivät ne ihan mätänisi. Siellä joukossa oli mm. ne siemenestä kasvatetut levisiat sekä Saaripalstan Mustin ja Ransun (terkut teille!) emännän lähettämät jouluruusut. Jouluruusuista kaksi selvisi tänne saakka ja niissä oli kuulemma hienosti uusia valkoisia juuriakin. Toisessa ei vielä ole uusia lehtiä, mutta toisessa niitä on jo kaksi pikkuruista vanhojen lehtien lisäksi.

Tuossa on isompi niistä elossa olevista jouluruusuista ja sen ympärillä saman ihmisen lähettämistä siemenistä kasvatettuja leijonankitoja ('Potomac Lavender'). Ne ovat vasta nupullaan. Tässä on siis Saaripalsta-penkinreuna. Toinen jouluruusuista meni eri paikkaan.

Kyllä minä vähän ihmettelin tässä eräänä päivänä, kun majaan oli ilmestynyt uusi juttu. Siitä piti ilmoittaa emännälle puhkuttamalla mutta kuulemma se jo tiesi asiasta. Minut oli nimittäin tylysti jätetty sisälle rakennushommien ajaksi enkä siis tiennyt, että emännän ja isännän tekosia se olikin. Hoksaan aina kaikki uudet asiat mitä puutarhassani on tapahtunut. Eivät nuo ihmiset muuten huomaisi mitään tärkeitä ja mahdollisesti hyvin vaarallisia juttuja. Kottikärryjen paikanvaihdoksista en enää huomauttele, ne kun liikkuvat ilmeisesti ihan luvan kanssa omia aikojaan ympäri pihamaata, mutta olenko kertonut teille siitä kummituksesta, jonka pelotin tieheni alkukesällä? Tein partiointikierrosta talon ympäri ja huomasin jo luumupuiden kohdalta, että varjokujan nurkalla vilahtelee valkoinen olio. Se nousi välillä korkeammalle ja välillä kiemurteli maassa. Ilmoitin kunnon haukulla, että nyt kotiväki paikalle ja heti. Olio hävisi nurkan taakse juuri ennen kuin emäntä tuli paikalle eikä se tietenkään nähnyt sitä. Emäntä kävi katsomassa nurkan takana ja tuli takaisin kertomaan, ettei siellä mitään ole. Piti käydä itsekin sitten tarkistamassa ja toden totta, kummitus oli kadonnut. Kujalla oli ainoastaan emännän kukkaruukut ja niiden päällä hallaharso. Onnistuin siis pelastamaan perheeni! (EMÄNNÄN HUOM. Harson nurkka oli karannut painon alta ja pääsi liehumaan tuulessa).

Tämä majan uusi juttu onkin ihan kiva. Tässä mahtuu ottamaan vaikka päivänokoset eikä kukatkaan estä ympäristön tarkkailua.

Niin ja sen ekan kuvan varjoisa pötköttelypaikka on tässä koko komeudessaan. Ja taas liian violetti väri kukissa! Onneksi sentään turkkini on oikean värinen.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Hännänheilutukset teille, rapsutukset mulle (korvan takaa kiitos. Juuri siitä... aah!).

Bon apetiita vaan...

Tämä tarhuri oli keväällä aika innoissaan kylvämässä ja istuttamassa kasvimaalle yhtä sun toista. Viritteli harsotkin ajoissa, jotta siemenet saisivat itämisrauhan. Kastelukannun kanssa ei tarvinnut pyöriä, sillä taivaallinen kastelu hoiti homman tarhurin puolesta. Lämmintäkin riitti. Nyt olisi taimilla hyvät oltavat ja runsas sato taattu!

Ensimmäiset kehäkukat kukkivat. Nämä eivät petä koskaan.

Tyytyväisenä tarhuri kurkisteli harsojen alle pitkin kevättä. Yhdestä lavasta itävät palsternakat, toisesta porkkanat, kolmannesta valkosipulit, tuolta retiisit, porkkanat, tillit... Papuja tarhuri ei saanut esikasvatettua, sillä muita taimia oli miljoona nurkissa pyörimässä. Onneksi oli lämmintä ja kosteaa, eiköhän pavut maahankin kylvettyinä lähde kasvuun. Herneetkin multaan vaan, ja sipulin istukkaat. Ruusukaalit maahan ja samettiruusun taimia sopivasti sekaan, viimeisten joukossa esikasvatetut sellerit ja kesäkurpitsa sekä punajuuren siemenet, jotka pääsivät kevätkiireissä unohtumaan aikaisemmin. Kasvimaalla kaikki hyvin.

Sokeriherneen kukkia.

Paitsi ettei olekaan. Sipulin istukkaat nousivat maasta ja siirtyivät eri paikkoihin. Oravako? Hyvin kasvuun lähteneitä tillin ja porkkanan taimia ei seuraavana päivänä enää löytynytkään. Missä viipyvät salaatit? Olivatko siemenet kenties vanhoja vai sää liian lämmin? Retiiseihin alkoi ilmestyä syöntijälkiä. Niitä riivasivat ainakin etanat. Ei kun harso pois vaan, niin linnut pääsevät herkuttelemaan ja homma on taas hoidossa. Varmuuden vuoksi parille muullekin lavalle sama operaatio. Porkkana-sipulilavaan sekä ruusukaalilavaan jäi vielä hyönteisverkko, etteivät kirpat, kaalikoit, sipulikärpäset, porkkanakärpäset ja kempit pääse pilaamaan satoa. Homma hanskassa.

Laula mukana: Yksi pieni etanainen ahmii vaan, minun kasvimaani satoa. Koska päivä oli sateinen, pyysi hän mukaan pari kaveria.

Kolme pientä etanaista matkallaan...

Turha luulo. Taimia hävisi ja reikiintyi yhä kiihtyvällä tahdilla. Heti seuraavana sadepäivänä tarhuri otti purkin ja lähti keräämään etanoita. Ja kauhistui, kun huomasi sellaiset limabileet joka lavassa, ettei ollut tosikaan. Turvaväleistä ei ollut tietoakaan: minikokoisia etanoita mönki toistensa yli ja ali kohti herkullisimpia kohteita. Niitä oli kyllä tasaisesti rikkaruohoissakin ja katteeksi levitetyn nurmisilpun seassa. Maitorahkapurkki oli selvästi alimitoitettu keruuväline, ämpäri siihen tilalle tarvittaisiin! Ensimmäisenä lähtivät nurmisilput kompostiin, seuraavana rikkaruohot. Ehkä ne muutama sata niiden mukana siirtynyttä etanavauvaakin 60 asteen kuumuudessa läkähtyisi. Kukkivat samettiruusun taimet olivat muuttuneet etananoita kuhiseviksi rangoiksi, joissa ei ollut juuri muuta kuin kukat enää jäljellä. Kompostiin menivät siis nekin juurineen ja etanoineen päivineen. Oli selvää, ettei kerääminen enää auttaisi, oli pakko turvautua lehtokotiloita varten ostettuun rautafosfaattiin. Ohjeen mukainen annostelu ja harsot päälle, etteivät muut elukat tule uteliaisuuttaan apajille. Nyt vain odotellaan.

Seitsemän pientä etanaista mussuttaa...

Seuraavaan päivään mennessä rakeet olivat hävinneet, mutta etanoita oli edelleen samanlainen lauma. Paketin kyljessä luki, että rakeita saa lisätä, kun edelliset on syöty. Toista annosta nilviäiset eivät saaneet yhdessä yössä syötyä. Hyvä merkki ilmeisesti. Tarhuri päätti seurailla tilannetta ja kerätä loput, jotka olivat onnistuneet väistämään etanarakeet. Iltaisin puoli kymmenen aikoihin etanoita alkoi mönkiä koloistaan. Olivat mokomat tehneet ihan tunneleita multaan ja tulivat sieltä illan viiletessä jonoissa. Osa taisi viettää päivänsä sipulien alla, sillä jostain syystä sipulitkin kuhisivat etanoista. Ei niitä nyt enää ihan vieri vieressä ollut, mutta liikaa kuitenkin yhdelle kasvimaalle. Kolmas annos etanarakeita ripoteltiin kohdennetusti retiisien, papujen, sipulien ja ruusukaalien ympärille. Ne vaikuttivat nimittäin olevan suurimmat suosikit, vaikka sellereissä ja palsternakoissakin näytti kiipeilevän joitakin.

Kymmenen pientä etanaista rouskuttaa...

Ja jotta elämä ei kävisi liian etanaiseksi, piti kuukausimansikoille laittaa hyönteisverkko harhauttamaan oravaa.

Monena iltana tarhuri kävi itikoiden riemuksi noukkimassa satoja etanoita parista lavasta ja näillä näkymin tilanne on ehkä paranemaan päin. Ehkä. Tarhuri on ainakin niin toiveikas, että kylvi uudet erät retiisiä, tilliä, salaattia sekä mangoldia. Katsotaan, kuka viimeisenä herkkuja mussuttaa!

Kohta sata etanaista keitetään...

Onneksi maa-artisokat saavat kasvaa aivan rauhassa!

Ai niin. Kun on käyttänyt joka ilta juuri ennen nukkumaanmenoa reilun tunnin etanajahtiin, niin ne pahuksen nilviäiset matelevat myös uniin. Pari kertaa on pitänyt keskellä yötä taskulampun kanssa varmistaa, ettei tyynyllä tai sängyn päädyssä vain matele etanoita. Ja sittenpä taas etanajahtiin...

Juhannustaikoja puutarhaan

Kaikki varmasti tuntevat ainakin jonkun juhannustaian, ehkä joku on juhannusaattoyönä esimerkiksi kerännyt kukkia ja laittanut niitä tyynyn alle nähdäkseen tulevan puolisonsa unessa. Selasin nettiä ja otin vapauden muokata perinteisiä juhannustaikoja puutarhurin onneksi. Tässäpä muutama täsmätaika meille puutarhahörhöille juhannuksen ajanvietteeksi.

Juhannuksena jouluruusustakin voi löytää "kukkia". Tästä saa pian kerätä kypsiä siemeniä ja sittenpä tulevaisuuden jouluruusutarha onkin enää kädenmitan päässä.

Juhannusyönä kaikessa elollisessa on taikavoimia

Kulje siis puutarhassasi ja hypistele, ihastele ja haistele kukkasia, niin onni on myötä ja olet ainakin hetken aikaa terve, onnellinen ja rentoutunut. Varo kuitenkin haistelemasta pionia, sillä siinä tuoksuu vaara, onnettomuus ja sairaudet. Jos vahingossa kuitenkin satut haistamaan pionin tuoksun viereistä kukkaa ihastellessasi, pitää sinun huonon onnen kumoamiseksi kerätä seitsemän eri lajin valkoista kukkaa ja sitoa ne kimpuksi seitsemän askeleen päässä pionista löytyvällä heinänkorrella. Kimpun kanssa pitää kiertää pionin ympäri kahdesti myötä- ja kerran vastapäivään ja jättää sitten kimppu pionin juurelle pitämään pahat henget loitolla.

Pionit eivät ihan kuki meillä vielä juhannuksena, joten puutarhassa saa kulkea huoleti. Syreenien kukinta sen sijaan alkaa mennä jo ohi.

Juhannusyö on monen taian mukaan paras aika hävittää syöpäläisiä ja tuholaisia. Tässäpä oma versioni, jolla häädät tuholaiset puutarhastasi:
Ota tasan keskiyöllä vaatteet päältäsi ja ripsi niillä kasvihuoneesi seiniä. Tehosta taikaa lakaisemalla juhannuspäivän aamuna kello kuusi kasvihuoneen lattia ja vie roskat kolmen tien haaraan. Näin eivät tuholaiset vaivaa koko kesänä kasvihuonettasi. Luteista pääset, kun viet juhannusaattona kolmen tien haaraan viiden sentin kolikon ja sen päälle kolme ludetta. Kirvojen hävittämistä varten sinun pitää kerätä kolmesta eri kasvista kolme kirvaa kustakin ja kuljettaa ne viiden sentin kolikon päällä keskelle kolmen tien haaraa. Kierrä kolmesti kolikon ympäri vastapäivään ennen kuin kirvat karkaavat ja kävele sitten takaperin takaisin puutarhaasi.

Juhannustaikojen lisäksi voi toivoa, että pikkulinnut tulevat avuksi kirvatalkoisiin. Tässä taitaa herkutella tiltaltti tai pajulintu.

Yksi taika sopii puutarhaihmiselle ihan sellaisenaan:

Kun pelto (lue: puutarha) kasvaa ohdakkeita, niin vihityn vaimon pitää juhannusyönä ilkosen alasti niittää ohdakkeet viikatteella ja haravoida ne pois. Näin toimien ohdakkeet eivät kasva koko kesänä takaisin peltoon.

Meillä ei kasva ohdakkeita, mutta varjokujalla kasvaa rehevästi. Nyt töyhtöangervo on aloittanut kukinnan.

Aika monella lukijoistani taitaa olla jo puoliso, mutta jos joltain sellainen vielä puuttuu, niin tässäpä juuri sopiva taika. Koska kukkaniityt ovat nykyään harvinaistuneet kovasti, tähän taikaan voi käyttää myös puutarhaa. Eri paikkakunnilla on perinteisissä taioissa kerätty vähän eri määriä kukkia vaihdellen seitsemästä kolmeentoista. Joissakin kukat on myös sidottu seppeleeksi. Tehdään tästä pettymysten välttämiseksi oikein tehokas taika ja yhdistetään kaikki löytämäni perinnetieto yhdeksi supertaiaksi.

Kerää juhannusyönä 29 (7+9+13) erilaista kukkaa 29 eri niityltä (myös puutarhat lasketaan mukaan). Sido kukat seppeleeksi 29 heinänkorrella ja aseta se tyynysi alle. Jos pystyt olemaan keräämisen aloittamisesta aamuun saakka hiiskahtamatta sanaakaan, tuleva puolisosi tulee unessasi tervehtimään sinua. Varmuuden vuoksi voit vielä tehostaa taikaa kierimällä alasti jossakin (tai vaikka kaikissa) näistä niityistä tai puutarhoista. Jos et ehdi unten maille saakka, niin ainakin virkapukuinen henkilö saattaa tulla sinua tervehtimään jo samana yönä.

Jos löydät juhannuksena vähintään seitsemästä eri kärhöstä vähintään seitsemän nuppua, tietää se runsasta kärhöjen kukintaa kuukauden päästä.

Juhannusyönä kerätyssä kasteessa on maagisia voimia:

Sido alkukesän aikana rikkoontunut harso viitaksi harteillesi ja kulje sen kanssa juhannusyönä puutarhassasi. Väännä harsoon tarttuneet kastepisarat vasta hankkimasi ehjän harson päälle. Mitä enemmän saat maagisia pisaroita puristettua uudelle harsolle, sitä todennäköisemmin harso säilyy ehjänä ainakin kasvukauden loppuun saakka. Muista kerätä kaikki vanhasta harsosta repeilleet suikaleet pois puutarhastasi viemästä kukkien kauneutta.

Olisikohan tämä laukka 'Violet Beauty'? EDIT: ei olekaan, sellainen aukesi toisella puolella pihaa 27.6. Sopii komeasti 'Gold Standard' -kuunliljoihin.

Juhannusyön kasteella voi myös siirtää kukintaonnen ja sadon määrän omaan puutarhaan. Puutarhaihmiset hyväntahtoisena joukkona tuskin tahtovat viedä toisen puutarhasta kukkarunsautta omalle pihalle, joten en kehota teitä kulkemaan lakanan kanssa naapurin yökasteisessa puutarhassa.

Pyyhkikää lakanalla sen sijaan voikukkia ja apilaa pursuavaa pihanurmikkoa ja puristakaa kaste kukkapenkkeihinne tai kasvimaalle. Näin toimien kasvuvoima ja kukkarunsaus siirtyy apiloista ja voikukista suoraan perennoillenne tai hyötytarhallenne.

Apilat aloittelevat juuri sopivasti nurmikolla kukintaansa juhannusyön taikoja varten.

Juhannustaioissa esiintyy usein myös kolmesti muutettu huone tai rakennus, jonka katolta on ennustettu milloin mitäkin. Laitan tähän viimeiseksi taian, jolla taataan mielekästä tekemistä loppukesäksi ja ehkä myös puutarhablogeihin lisää luettavaa:

Katso puutarhaasi kohti sen kasvin yli, jonka paikkaa olet vaihtanut kolmesti, ja saat kesän parhaan puutarhaidean.

Nämä laukat ovat ehkä lajiketta 'Miami'.

Hyvää juhannusta kukkaystäväni! Tehkää taikoja ja nauttikaa kesästä!

Puput pomppivat portaille

Plussakelien pätkähdettyä päälle pikkuiset pupuset pomppivat pitkin pihamaita. Pari pysähtyi (melkein) portaille päivittelemään pakkasten poikkeamista plussakeliksi. 

Pulskat pupuset pystyssäpäin partioivat pihalla pomppijoita.

Pahus! Päät painuksissa puput pohtivat päiväkausia puhaltanutta plussatuulta. Pullean pehmoiset pitkäkorvat painuvat pikavauhtia.

Pirteä pilkahdus pysäytti pyryttämisen pelastaen päivän.

Pontevat pikkutaimet paistattelevat päivää pyyhkeen päällä punavalon paahteessa. Paitsi pari purkista puuttuvaa.

Tähän tyssäsi p-tarinat, toistetaan teetä. Tomaatinsiemenet totisesti turhauttavat! Toiset tunkevat taimet tuplavauhtia, toiset taapertavat toukan tahtiin. Tympeimmät taitavat tuumailla toukokuulle.

Kokeillaan koota: kelloköynnökset kurottelevat kohti kattoa. Kohta kaivataankin kepakoita kiipeilytueksi.

Kivaa keskiviikkoa kaikille!