Sadonkorjuuta, kokkausta ja valaistusta

Nuotiopaikan kaivauksissa löytyneestä litteähköstä kivestä, kahdesta pyöreästä kivestä ja valkoisesta lyhdystä tuli kiva yksityiskohta takapihan mietiskelypenkin päätyyn.

Usein sanotaan, että aikainen lintu madon nappaa (tai aikainen tarhuri sadon korjaa), mutta ruusukaalien kohdalla mattimyöhäiselläkin on näemmä mahdollisuuksia. Keräsin lokakuun lopulla kaikki isoimmat ruusukaalin kerät pois, kun luulin niiden kasvun pysähtyneen jo kokonaan pakkasöiden myötä. Jätin kuitenkin kasvit vielä maahan, jos vaikka jokunen pallero jaksaisi kasvaa syöntikokoon. Tänään päätin siivota kaikki pois, sillä olihan -6 asteessa käynyt pakkanen varmasti jo nahistuttanut sitkeimmänkin kaalin ja satokausi auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Tai niin luulin. Siellä kaalit porskuttivat edelleen sen näköisinä kuin eivät olisi pakkasta vielä nähneetkään. Pikkupalleroista oli kasvanut jo kelvollisen kokoisia ruusukaaleja, joskaan ei vielä mitään jättiläisiä. Teki melkein mieli jättää suunnitelmat yhden lavakauluksen korottamisesta sikseen, jotta kaalit saisivat lisäaikaa puskistua, mutta tiedä sitten, olisiko tänä vuonna enää sattunut vapaapäivälle sellaista säätä, että puutarhatöistä tulisi mitään. Keräsin kaalit rasiaan sisälle vietäväksi ja nyhdin kasvit juurineen kompostiin. Yhden jätin vielä uhmaamaan säitä. Pitäähän se nyt testata, kuinka paljon pakkasta kasvi voi kestää ja kuinka myöhään syksyllä satoa voikaan korjata.

Lokakuussa ainoastaan isoin pallero oli samankokoinen kuin nyt kaikki, loput olivat silloin peukalonpään kokoisia. Yhdestä lavasta löytyi vielä maahan unohtunut porkkanakin. Hyvältä maistuivat kaikki.

Vanhalla kasvimaalla oli useampi lavakaulus, mitä tähän uuteen sopii, joten kaksi penkkiä on nyt korkeampia. Yhden korotin jo aikaisemmin syksyllä, mutta toinen jäi odottamaan ruusukaalien pois siivoamista. Täytin lavan kompostilla, koivunlehdillä sekä hiekan- ja savensekaisella mullalla. Kokeilin taas syyskylvöjä, vaikka ne eivät ole yleensä onnistuneetkaan. Tällä kertaa kylvöaika on kuitenkin selvästi myöhäisempi, jos vaikka se auttaisi. Kylvin korotettuun lavaan yhden rivin palsternakkaa, vuonankaalia ja pinaattia. Keväällä kylvän samaan penkkiin vielä pari riviä palsternakkaa lisää. Jos syyskylvöt eivät idä, voin kylvää niiden tilalle vielä keväällä salaattia tai muuta nopeakasvuisempaa, niin ei mene tila hukkaan. Toiseen lavaan kylvin yhden rivin porkkanaa.

Etualan lavasta on kerätty lavakauluksen korottamisen takia kaikki ruusukaalit pois. Taaempaan jätin vielä yhden.

Kausivalojen virittely on jo aloitettu meilläkin. Takapihan kaikki kolme luumupuuta sekä etupihan pensasryhmä saivat ensimmäistä kertaa valosarjat. Valot on kytketty ajastimeen ja ne palavat muutaman tunnin joka ilta. Valosarjat on laitettu myös pation kärhöseinäkkeeseen ja varjokujan köynnösporttiin mutta niitä ei ole vielä sytytetty kertaakaan. Sytyttelen niitä sitten viikon-parin päästä, niin ei ole kaikki kerralla. Pikku hiljaa asia kerrallaan joulua kohti.

Varjokujan suunnasta. Kunhan puut vielä vähän kasvavat, niin valot saa laitettua vähän harvempaan. Nyt ovat minun makuuni vähän liian tiheässä.

Nuotiopaikalle näkee nyt kulkea pimeässäkin. Lyhdyissä palaa kuvaushetkellä kynttilät, mutta niitä ei käydä sytyttelemässä joka ilta. Ihan kuvan oikeassa reunassa näkyy aloituskuvan lyhty.

Valosarjojen johdot on vedetty työhuoneen ikkunasta ja niputettu yhteen. Aiempina vuosina olen lyönyt nurmikkoon seipään pystyyn ja kuljettanut johdot sen kautta ilmassa puun oksille, mutta niitä on saanut käydä puhdistelemassa aina kun sataa lunta. Tänä vuonna kokeilen kuljettaa ne maanpintaa myöten. Kuvissa näkyvät laudanpätkät ovat johtojen päällä merkkinä, ettei kukaan sotkeudu piuhoihin.

Valot paljastavat kivasti vihreät kurjenpolvet, lemmikit ja tarhakylmänkukat. Tosin ne paljastavat myös toisen puolen mulloksen ja keskeneräisen polun. Pysyypähän ensi kesän projektit mielessä.

Patiolta kuvattuna. Liitosjohdon lyhyyden takia yksi valosarja kulkee suoraan 'Laatokan Helmen' läpi viipurin punaluumuun ja muodostaa valaistun "portin" polun yli.

En ole ruokajuttuja blogiin laittanut, mutta tämänpäiväisen iltaruuan koomisen reseptin voisin kanssanne poikkeuksellisesti jakaa. Laita lapset kuorimaan porkkanoita, sipulia ja valkosipulia, ja mittaa samalla riisi-ohraa varten vesi kiehumaan. Lorauta paistinpannulle öljyä ja laita hellalle lämpenemään. Vilkaise lapsia ja ota samalla maustekaapista "curry-jauhetta". Ripottele lämpiävään öljyyn maustetta reilulla kädellä ja ihmettele muutaman sekunnin päästä sekä liian punertavaa väriä että vääränlaista tuoksua. Tarkista purkki ja tajua laittaneesi curryn sijasta tulista chilijauhetta. Kaavi kiireesti suurin osa öljystä pois ja lisää uutta tilalle. Kaada tällä kertaa mausteet oikeasta purkista. Koska et viitsi pyyhkiä kaikkia mausteita pois ja aloittaa hommaa alusta, päätät keittää enemmän riisi-ohraa ja lisätä muidenkin aineksien määriä laimentamaan tulisuutta. Ja onhan tuo aiemminkin vahinkoja aiheuttanut purkki varmasti jo vuosien mittaan menettänyt aromejaan.

Virtuaalisen kokkailun lomassa ehditte käväistä vilkaisemassa eteisen ikkunasta pensasryhmän valoja.

Kun mausteöljy on kuumentunut tarpeeksi, ala ruskistaa maustamattomia broilerisuikaleita. Tässä vaiheessa voit laittaa höyrykattilan tulille ja pilkkoa sipulit. Riisi-ohrankin saa jo kiehumaan. Kun saat sipulisilput kanojen sekaan, ala pilkkoa porkkanoita ja laita ne höyrykattilaan. Maista broilereita ja totea niiden polttavan suuta aivan liian paljon. Hae pakastimesta loppukesällä pakastettuja papuja ja laita tipujen sekaan. Muuta suunnitelmia ja päätä kastikkeen teon sijaan noukkia kanat lisukkeineen riisi-ohran sekaan. Älä kaavi pannulta mauste- ja rasvajämiä. Koska niitä ruusukaaleja nyt sattuikin olemaan, päätä paistaa ne mausteöljyn rippeissä. Lisää vähän öljyä ja kippaa kaalit pannulle. Tajua vasta sitten, että ne olisi kannattanut ensin halkaista puoliksi. Nouki kiireesti isoimpia halkaistavaksi ja totea niiden olevan liian liukkaita käsiteltäviksi. Luovuta ja paista kaalit kokonaisina. Lisää vähän suolaa ja hunajaa ja anna kaalien ottaa sopivasti väriä. Laita ruoka tarjolle ja kuuntele lasten huohotusta. Tarjoa maitoa ja maista itsekin ruokaa. Kävele jääkaapille ja mieti pikaisesti jotain, millä saat tulisuutta viilennettyä. Löydä kaapin perältä purkki kermaviiliä ja mausta se sitruunamehulla ja hunajalla. Ateria pelastettu!

Kommelluksien kautta vatsat täyteen! Hyvää ruokahalua!

Aina sattuu ja tapahtuu kun tekee lasten kanssa ruokaa, mutta niinpä vain tälläkin kertaa sapuska upposi pienten korjausliikkeiden avulla hyvin kaikille. Ja mikä parasta, siihen sai upotettua oman maan satoa näinkin myöhään syksyllä. Tällaisia syyspuuhia tänään. Mukavaa viikon jatkoa! Toivottavasti ei tule kovin pahaa myräkkää mihinkään.

Marraskuisen pihan kuulumisia

Pitkä tovi on vierähtänyt edellisistä pihakuvista. Nytpä pääsette näkemään meidän pihan marraskuista kauh... kauneutta.

Innostuin lainaamastani puutarhakirjasta kokeilemaan sammalpallojen tekoa. Jostain kumman syystä itselleni on hankala tyytyä mihinkään "pelkkään", vaan visio on aina haastavampi kuin mihin tekniset taidot ehkä riittäisivät. Niinpä sammalpalloasetelmaakin väkersin sormet kohmeessa pelkän katuvalon varassa, kun hämärä hiipi turhan nopeasti eikä hökötys pysynyt kasassa ilman pitelemistä sen aikaa, että olisin ehtinyt käydä laittamassa edes pihavalon päälle.

Vasemmanpuoleinen pallo jäi pikkuisen epämuodostuneeksi suoraan edestä katsottuna.

Rappusilta katsottuna kaikki ovat kauniin pyöreitä.

Puiden runkoina toimivat karahkat olen jemmannut talteen jo pari vuotta sitten, kun olivat mielestäni hienoja. Nyt ne pääsivät vihdoin hyötykäyttöön. Puiden sisustana on sanomalehteä, joka on narulla sidottu oksiin kiinni palloksi. Kolmen sanomalehtipallon päällystämiseen meni iso säkillinen sammalta, jonka olin käynyt aiemmin metsästä keräämässä (maanomistajan luvalla tietenkin).

Puuryhmä on sen verran kookas, että riittää itsekseenkin koristamaan oven vierustaa. Korkeutta asetelmalla on noin metrin verran.

Ruukkua ei pieni tuulenpuuska kaadakaan, sillä se on täytetty kivillä ja hiekalla. Sammalpuut ovat nimittäin sen verran painavia, ettei pelkkä hiekka olisi riittänyt pitämään niitä pystyssä. Pinnalla olevien kivien rakosiin työntelin kaikki pallojen tekemisessä irronneet pienet sammaltupsut. Pikkuisen täydennystä piti vielä nyppiä nurmikolta.

Puissa on sekaisin lähemmäs kymmentä erilaista sammalta. Se toi myös haastetta asetteluun, sillä sammalmattojen paksuudet vaihtelivat reilusta sentistä jopa yli viiteen senttiin.

Sammaltenkeruureissulla oli pakko poiketa katsomassa lehtikuusikkoa, jonka pohja muuttuu neulasten varistua hauskan oranssiksi.

Kokeilin myös Tuplasti terapiaa -blogista löytämäni risusiilin ohjetta. Lopputulos on pikkuisen mielipuolisen näköinen. Vinkiksi risutöistä innostuneille voin sanoa sen, että vuosi aiemmin kaadetun koivun sään armoilla olleet risut kelpaavat ainoastaan kompostin seosaineeksi :D 

Sekopääsiili jäi kyttäämään rappusten viereen.

Pihallamme kukkii oikeastaan enää keltaiset pensashanhikit ja nekin aika vaisusti. Joitain nuppuja löytyy belliksistä ja kirjokiurunkukasta. 

Näemmä se, mikä keväällä vihertää viimeisimpänä, koristaa myöhäisintä syksyä. Etupihan aikaisin vihertävät pensashanhikit ovat nimittäin karistaneet lehtensä jo ajat sitten. Toisaalta nämä saavat kuusikosta suojaa pakkasilta ja pysyvät ehkä senkin vuoksi pidempään vihreinä.

Viimeisiä kaunokaisten nuppuja.

Kirjokiurunkukan minimaalisen kokoiset nuput ovat häikäisevän sinisiä.

Metsänreunapenkki olisi aika ankea nyt ilman alppiruusua, lemmikkejä ja etualan lehtosinilatvaa.

Esikot ja helmililjat ovat alkaneet puskea uutta kasvua. Atsaleojen värikkäät silmut ovat pulleita. Toivottavasti sää kylmenisi ennen kuin ne alkavat kasvaa.

Esikko varjokujalla. Nuppuja ei onneksi vielä näkynyt.

Helmililjat kasvattavat komeat lehtitupsut melkein joka syksy. Ilmeisesti se ei kuitenkaan vaikuta kevään kukintaan.

Puistoatsalea 'Illusian' silmut ovat leiskuvan värisiä, kuin pieniä tulenliekkejä pimeässä syksyssä.

Pimeisiin syysiltoihin tarvitaan jo meilläkin edes jotain valoa. Luumutarhan 'Laatokan Helmi' sai valosarjan ja lyhdyt kynttilöitä. Etupihalle laitan valot vasta lähempänä joulukuuta, sillä niitä ei tule itse niin paljoa katseltua kuin takapihaa. Joulun lähestyessä on kuitenkin mukava laittaa valoja myös naapureiden silmäniloksi, näkyväthän heidän valonsa myös meille.

Tätä näkymää katsellaan olohuoneen sohvalla istuen. Ehkä jo ensi vuonna saa valoja ripustettua useampaankin luumupuuhun.

Leppoisaa uutta viikkoa!