Pikku tarinoita puutarhasta

Sateen tieltä piti käydä keräämässä kukkia maljakkoon. Tai oikeastaan piti hakea vain viimeinen avautumassa oleva 'Elina'-pionin kukka ja sille jotain kaveriksi. Tämä onkin ensimmäinen kunnon kimppu oman puutarhan kukista.

Yksi ritarinkannuksen varsi oli kasvanut väärään suuntaan, joten se sai kunnian päästä sisälle ihasteltavaksi. Isotähtiputkia oli houkuttelevasti tarjolla, niitä keräsin paljon. Kaipasin vielä jotain valkoista raikastamaan kimppua ja pihlaja-angervo oli sopivasti availemassa kukkiaan. Sen nuput ovat kuin helmiä.

Kuunlijoista tähän kimppuun sopi mielestäni valkoreunainen parhaiten ja viimeiseksi nappasin metsän reunasta muutaman heinän tuomaan ilmavuutta. Pienen ja sievän kimpun päivä on joskus toiste, tämä kimppu vaatii tilaa ympärilleen.

Keväällä tein tuoksuvatun oksista kärhötuet ruukkuihin. Laitoin tarkoituksella oksat heti leikkaamisen jälkeen multaan, jotta voin testata, kuinka helposti ne juurtuvat. Silmut toki nypin pois, ei ollut tarkoituksena tehdä vatuille juurtumista helpoksi. Nyt löytyi muutaman oksan juurelta tuoksuvatun versoja. Katkaisin vatun varret maanrajasta ja kiskoin tyvet pois mullasta ennen kuin minulla olisi kaksi ruukullista tuoksuvattua. Pieniä juuren alkuja oli onneksi vain kolmessa varressa. Eli vain ja ainoastaan kuivia vatun oksia multaan tästä lähin. Ruukussa testaus oli turvallista.

Sieltä se salaa puskee kaverinaan pikkuinen voikukka. Muutama oli ovelasti maastoutunut lobelian sekaan.

Samaisissa kärhöruukuissa oli käynyt yöllä nälkäinen vieras. Ilmeisesti jänis oli kostoksi kasvimaan ja karpaattienkellon valkosipulilla maustamisesta tullut rappusten viereen mussuttamaan lobelioita. Ja tietysti kukat ja nuput piti parturoida tästäkin. Valkosipulijauhetta on mennyt jo puoli isoa purkillista, mutta nyt on kaikki arvokasvit ja pikkuisen muitakin varmuuden vuoksi maustettu. Pupellapa ne vuohenputket ja voikukat seuraavalla kerralla!

Muistatteko vielä monsteribellikseni? Siitä tuli melkeinpä salonkikelpoinen, kun nuput aukesivat. Tosin kukkien lakastuttua rumuus moninkertaistui, mutta tässä kuva kummajaisesta kauneimmillaan. Muut saman yksilön kukat ovat kukkineet normaalisti, joten mutaatio oli tapahtunut vain tässä yhdessä kukassa.

Ja kuinkas kävikään toukokuun lopussa otetulle jalokärhön pistokkaalle? Se majaili kodinhoitohuoneen pöytätasolla kauempana ikkunasta turvassa auringon paahteelta ja kaikki näytti oikein lupaavalta. Kolmisen viikkoa se ehti yrittää juurtumista, kun sattui tulemaan eräs pilvinen ja pimeä päivä ja siirsin pistokkaan ikkunan viereen valoisampaan. Isännällä oli vapaapäivä, joten lähdin itse ulos kukkapenkkiin ja unohduin sinne moneksi tunniksi. Sää selkeni ja oli ns. hyvä draivi päällä. Aurinkokin alkoi paistaa. Iltaruualla satuin vilkaisemaan kodinhoitohuoneeseen päin ja karu totuus valkeni: kärhöressukka oli ollut yli kolme tuntia suorassa auringonpaisteessa ja retkotti lötkönä pitkin ruukun reunaa. Se loru loppui siihen, enkä sitten uutta pistokastakaan saanut otettua, kun kaikissa kärhöissä oli jo kukkanupun alut tulossa. Uusi yritys ensi vuonna sitten. Lohduksi kuva ensimmäisestä 'Arabellan' kukasta.

Mukavaa loppuviikkoa!

Projektit etenevät

Tuoksuvattutaistelua ei ole vielä voitettu, mutta voittajafiilis on kuitenkin, sillä puolet mokomasta kasvustosta on revitty. Myönnetään, osa ärräpäiden kanssa. Jotkut puskat sen sijaan eivät ilmeisesti aavistaneet joutuvansa häädetyiksi, sillä olivat jääneet ihan pintamultiin kasvamaan. Olen monta kertaa kiittänyt mielessäni sitä, että ne on istutettu hyvin hiekkaiseen maahan eikä tiukkaan saveen. Lähimmäs kivikkorinnettä on jo istutettu leijonankitaa, koreatörmäkukkaa sekä sarvileukoijaa. Katoin taimien välit saman tien ruohosilpulla ja tuoksuvatun lehdillä, ettei tarvitsisi olla joka päivä niitä kastelemassa.

Rouva Hiidenkivi 50 - tuoksuvattu 0. Taustalla näkyy hieman naapurin kukkivaa omenapuuta.

Kerroin aiemmin keväällä etupihalle tulevasta pensasryhmästä ja kiveyksen uusimisesta. Kaivuri on tulossa kesäkuun alussa. Nälkä kasvoi syödessä ja kaivuuhommaa on myös sivupihalla. Työmaata on aloiteltu jo sen verran, että talon päädystä on otettu materiaalia kivikkorinteen laajennukseen. Tälle yhdelle seinustalle oli edellinen asukas valanut kauniita, pyöreitä luonnonkiviä violetinsävyiseen betoniin, kun muualla talon sekä piharakennusten ympärillä on tumman harmaata sepeliä reunakivellä rajattuna. Betonikiveys oli jo halkeillut ja vuohenkello, maahumala sekä juolavehnä puskivat rakosista. Toisessa päässä muurahaiset olivat majoittuneet betonin alle. Aikansa hyvin palvellut ratkaisu vaihtuu nyt uuteen.

Yllätyin, kuinka nopeasti betonikiveyksen sai hajotettua. Aikaa meni varmasti murto-osa siitä, mitä sen tekemiseen on mennyt.

Tällaisia saatiin useampi kottikärryllinen. Vielä kun saisi betonista tarttuneet värjäytymät pois.

Tämän viikon urakkana on purkaa vanha laatoitus pois etupihalta ja jatkaa vatun repimistä, jos aikaa jää ja tulee sopiva tarmonpuuska. Siitä ei kuitenkaan paineita oteta, sillä taimiakaan ei ehkä riitä koko alalle... Vaikka meillä onkin mukavat naapurit, niin ehkä he eivät arvosta keskeneräisiä projekteja ihan niin paljoa, että haluaisivat katsella kynnöspeltoa muistuttavaa aluetta koko kesää. Vatturinne näkyy nimittäin kahden naapurin keittiön ikkunoista ja suorastaan hyppää silmille kaikkien etupihoilta katsottuna! Toivottavasti he pääsevätkin ihastelemaan sen sijaan näitä (kuvat viime kesältä):

Niin hempeän värinen, kuin vaahtokarkki.

Tämä oli erikoisen näköinen yksilö. Toivottavasti näitä tulee myös tänä kesänä.

Kaikki vaaleanpunaisen sävyt ja valkoinen olivat edustettuina.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Tuoksuvattupunontaa

Olen manannut etupihallamme kasvavaa tuoksuvattupöheikköä, joka yrittää tunkea aidan alta pihan puolelle. Koko kasvi on jopa valvattia pahempi riesa vahvoine juurineen ja valtavine kasvuhaluineen. Jos sen haluaa pitää siistinä, se on leikattava syksyllä matalaksi. Silloin menettää kukinnan, joka rehellisesti sanottuna on niin vaatimaton, että joutaa mennäkin. Jos haluaa korkean näkösuojan jo alkukesästä, pitää tavallisen vadelman tapaan edellisvuotiset versot jättää leikkaamatta ja yrittää jotenkin napsia välistä vanhat, kuivat versot pois. Hirveästi vaivaa sen vuoksi, että saa katsella koko talven ja pitkälle alkukesään kuivettuneen näköisiä risupehkoja. Ihmettelen kovasti, miten sitä myydään 10 euron hintaan taimistoilla. No, ei se ole hullu joka pyytää, vaan... Onneksi taistelu tämän kasvihirvityksen hävittämiseksi on jo aloitettu.

Mutta on tuoksuvatussa yksi hyväkin puoli: nimittäin oksattomat, jopa 2,5m pitkät vahvat versot, joista on helppo punoa vaikka mitä. Itse olen tehnyt siitä köynnöstukia...

Rinkuloita oli alunperin tarkoitus punoa kaksi, mutta oli niin haastavaa hommaa jäykkien tuoksuvattujen kanssa, että jäi yhteen.

...aitoja...

Oksat upotetaan tukevasti maahan vinoon ja punotaan oksa kerrallaan. Yläreunaan punoin mahdollisimman pitkillä oksilla reunan. Koska oksat eivät ole täysin suoria, aitakin aaltoilee hieman. Sopii kuitenkin suht huomaamattomaksi raja-aidaksi.

... kukkapenkkien ja kasvimaapenkkien tukireunuksia...

Valkosipulipenkin reunus. Tätä on tarkoitus punoa korkeammaksi sitten, kun saan multatäydennystä ja valkosipulit on nostettu.

 ... sekä avokompostille kehikoita. Tänäkin vuonna on tarvetta avokompostikasalle, joten työn alla on nyt uusi kehikko. Tukirakenteiksi upotin mahdollisimman suoria oksia. Sopiva tiheys tällaiseen on 20-30cm:n välein. Viime syksynä kaadetussa pihlajassa sekä tänä keväänä poistetussa lumipalloheidessä oli oikein hyvää tukikeppimateriaalia.

Oksat upotetaan rautakangen avulla tukevasti maahan.

Punontaan käytetään edellisvuotisia oksia. Leikkasin näitä jo syksyllä pienen kasan, mutta keväällä leikatutkin sopivat. Punominen kannattaa aloittaa sieltä reunasta, joka on alimpana. Maa viettää tuossa hieman alaspäin, joten aloitin takareunasta ja punoin suoraan useamman oksan päällekkäin. Tuoksuvatun oksat kapenevat tuolla matkalla aika paljon, joten huolehdin siitä, että molempiin päihin tulee tasaisesti sekä tyviä että latvoja. Tekniikka on varmasti kaikille tuttu edestä-takaa-edestä... ja seuraava kerros takaa-edestä-takaa...

Takalaidassa muutama kerros punottuna.

Kun sain takaseinän sille korkeudelle, että sivujen punos asettuu kutakuinkin suoraan, aloitin myös niiden punomisen. Kaikkia sivuja punotaan kerros kerrokselta niin, että ensin sivuille kaksi tuoksuvatun oksaa, sitten takaseinään kaksi. Edelleen huolehditaan siitä, että latvoja ja tyviä tulee tasaisesti, niin kehikko pysyy tukevasti kasassa. Kannattaa välillä tiivistää kerroksia, ettei punos löysty, kun oksat kuivuvat.

Vartti edellisestä kuvasta ja työ näyttää tältä. Jätin viimekesäisen aidan pään kompostikehikon sisään tarkoituksella.

Nurkassa näyttää tältä. Tyviä ja latvoja sojottaa tasaisesti. Nämä tasoitetaan samaan mittaan, kun työ on valmis.

Punomista jatketaan niin kauan, että kehikko saavuttaa halutun korkeuden. Nurkat siistitään tasamittaisiksi ja tukikepit lyhennetään sentti-pari punoksen yläpuolelta. Minä jätin tukikepit lyhentämättä siltä varalta, että kehikkoa tarvitsee korottaa kesän aikana.

Kehikossa on n. 20cm vielä korotusvaraa. Aidan pään sai piilotettua melkein kokonaan punoksen sekaan ja nyt aitakin pysyy tukevammin pystyssä.

Takaa päin. Vihertävät kohdat (paikat, joista kuori on irronnut) tummenevat pian samannäköisiksi kuin valkosipulipenkin reunassa.

 Tuoksuvatun edelliskesäiset versot kestävät aika paljon taivuttamista, mutta eivät taittamista. Risulintuja näistä ei ehkä pysty tekemään, ainakaan kovin pieniä, mutta tällaisiin rakenteisiin sopivat mainiosti. Kestävyystakuuta annan näille ainakin vuoden, pidemmästä ajasta ei vielä ole kokemusta. Testaan nyt kärhötuissa, kuinka helposti vastaleikatut oksat maahan tökättyinä juurtuvat. Pieni varoituksen sana on tässä vaiheessa vielä paikallaan: jos et halua lisää tuoksuvattua ja aiot tehdä esim. ylempänä näkyvän aidan, katkaise oksat kuivumaan pinoon syksyllä ja puno keväällä.

Inspiroitukaa! Iloista viikonloppua!

Riesoista eroon!

Olen jo kertonut, että meillä on valtava tuoksuvattupöheikkö pihaantulossa. Sen lisäksi meillä on riesana viitapihlaja-angervoa. Sen juurivesoja ollaan joka vuosi kiskottu maasta ja yritetty pitää sitä aisoissa. Minulla oli netissä ilmoitus "annetaan ilmaiseksi"-palstalla näistä molemmista ja eikö vain löytynyt hakija näillekin turhakkeille. Pakettiautokuorma lähti uuteen kotiin. Toisen riesa näyttää todellakin olevan toisen aarre. Nyt pääsen suunnittelemaan kivikkorinteen laajennusta. Toteutus kyllä menee ensi vuodelle, sillä kaikkia vatun juuria ei saatu millään pois. Päätin, että laitan tänä vuonna rinteen täyteen kesäkukkia ja tehdään kivikko vuoden päästä. 

Ai kun on ihanan näköistä...

Vielä jäi kaivettavaa, mutta onpahan aloitettu. Hieno kivenmurikkakin löytyi juurten seasta.

Pihlaja-angervon tilalle ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia. Lemmikkiä siihen varmasti leviää tuosta ympäriltä. Saniaisia on myös muutaman metrin päässä. Tontin raja menee jossain tuolla alueella, eli hallitusti luonnontilainen lopputulos olisi toiveissa.

Entinen pusikko meni metrin päästä kukkapenkin kivireunusta, nykyinen raja on metsän varjon kohdalla. Tasoittelin isompia monttuja etupihan niityn paikalta poistetuilla sammalilla, jos vaikka juurtuisivat tuohon.

Tänään lähti myös pihasyreeni. Sen kohtaloa mietin pitkään. Entiset asukkaat olivat päästäneet sen ränsistymään ja heinittymään. Paljon tehtiin töitä, että saatiin se tuon näköiseksi ja paljon vielä tarvitaan, että siitä saa kauniin. Se vain sattui olemaan hölmössä paikassa eikä täydellistä paikkaa oikein muualtakaan sille löytynyt. Sen verran kuitenkin syreeniä kasvina arvostan, etten ihan ilmaiseksi siitä luopunut.

Ennen ja jälkeen. Monttuun otetaan "siirtonurmikkoa" tulevan pensasryhmän paikalta. 

Naapurit näyttivät myös vihreää valoa niityn laajennukselle, joten tein senkin tänään. Itse asiassa naapurin rouva hieman vihjaisi, että jos niitty näyttää tuossa hyvälle, niin sitä voisi jatkaa ihan reilusti eteenkin päin. Arvatkaa, onko pienet paineet onnistua?

Niityn alareuna kulkee n.30cm tolpan alapuolelta. Työn tuoksinassa nurmikko pääsi hieman multautumaan. Pieni multalisä ei varmaan tee sille pahaa.

Tällaisia edistysaskeleita tänään. Näkyvää jälkeä tuli paljon ja voi olla, että pidetään tuoksuvatun raivauksessa pari välipäivää. Sen verran paljon tuli isännältäkin ärräpäitä, että parempi kerätä välillä voimia uuteen taistoon. Onneksi sää sentään näyttää suosivan lähipäivät, jopa seuraavat pari viikkoa.