Viehkeä valkoinen, osa 3

Reilu vuosi sitten aloittamani värisarja sai jo yhden osan verran jatkoa, kun esittelin edellisessä postauksessa lisää puutarhani valkoisia kukkijoita. Valkoisia kukkijoita tuli viime kesänä niin monta lisää, etteivät kaikki edes mahtuneet yhteen postaukseen, joten tässä tulee jatkoa. Edellinen postaus päättyi kesäkuun alkupuoliskolle, nyt jatkamme siitä eteenpäin.

Tupastiarellat aloittivat meillä kukinnan kesäkuussa ja jatkoivat pakkastentuloon saakka.

Särkynytsydän 'Alba' ei ole vieläkään innostunut kukkimaan kovin näyttävästi, vaikka onkin kasvanut pikkuisen isommaksi joka vuosi. Ehkäpä ensi kesänä...

Valkoinen lemmikki ja koristelaukka 'Cameleon'? Nämä pienet laukat kukkivat aivan eri värisinä mitä niiden piti, joten vähän ihmeissäni odotan ensi kesää. Mitähän maasta sitten paljastuu, kun sipulit ovat toivon mukaan isompia ja kotiutuneet kunnolla?

Isorikko kukkii kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle.

Isoin koivuangervoistani kukki komeasti vanhalla paikallaan. Ensi kesänä se kukkii aurinkopenkissä kahden kaverin kanssa.

Myskimalva 'Alba' kukkii kesäkuun puolivälistä jopa pitkälle syksyyn, kun muistaa leikellä kuihtuvia kukkavarsia välilllä pois.

Siirrytään heinäkuun puolelle ja jatketaan kohti syksyä.

Varjoliljasta näkyi sarjan ensimmäisessä postauksessa vain muutama nupullinen varsi töyhtöangervon takana. Varjoliljani on vanhaa suomalaista kantaa ja tuoksuu ihanasti heinäkuun alussa.

Jaloangervo 'Weisse Gloria' kasvaa kärhökaaren viime kesänä tehdyssä laajennusosassa.

Syyshortensia 'Prim White kasvatteli ensimmäisestä kukinnostaan valtavan kokoisen.

Punatähkä 'Floristan Weiss' aloittelee elo-syyskuussa ja jatkaa myöhään syksyyn. Punainen punatähkä houkuttelee mielestäni enemmän perhosia kuin tämä valkoinen.

Miten ihmeessä näitä valkoisia kukkia on näin paljon ehtinyt kertyä? Muutamasta kasvista minulla ei ole vielä kukintakuvia, joten sarjaan on tulossa ehkäpä vuoden päästä vielä neljäskin osa. Seuraavana jatketaan kuitenkin seuraavaan väriin, joka on keltainen. Uskokaa tai älkää, mutta niitäkin on tullut pari lisää.

Puutarhavuosi 2019 -haaste

Aloitin viime tammikuussa puutarhavuosi 2018 -haasteen, jossa oli tarkoituksena käydä läpi edellisen kasvukauden puutarhatapahtumia. Minusta haasteeseen osallistuneiden vastauksia oli niin mukava lueskella, että päätin ottaa haasteen hieman lyhennettynä ja muokattuna uudelleen käsittelyyn. Ja mikäs sen sopivampi hetki tähän olisi kuin vuodenvaihde.

Krookukset nukkuvat nyt hangen alla. Toivottavasti joka paikassa vipeltävät myyrät eivät löydä niiden sipuleita.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Vaikka kasvimaa on ollut olemassa ihan puutarhan alkuajoista saakka, oli tämä ensimmäinen vuosi, kun panostin oikeasti kunnolla hyötytarhaan. Lopputulos ei siltikään kovin kummoinen ollut, mutta syytän siitä säitä ja tuhoötököitä enemmän kuin vajavaisia puutarhurintaitojani. Pieni innostuksen kipinä kuitenkin jäi, ja ensi vuonna kasvimaalle on tulossa suuria muutoksia.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Lapasesta taisi taas kerran vähän lähteä, vaikka talven suunnitelmat tulikin toteutettua melkein sellaisenaan.

Kyllähän se piha taas vuodessa pikkuisen muuttui: vasemmalla syyskuu 2018, oikealla syyskuu 2019.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Edellissyksyn perennasiemenkylvökset itivät niin hyvin, että useampi purkillinen taimia lähti myös eteenpäin. Itselle taimista jäi 117 kappaletta ja niiden lisäksi puutarhatapahtumista, alennusmyynneistä ja ihan normaalihinnallakin löytyi vaikka mitä. Äidiltäni sain myös useampaan otteeseen kasveja, joten tuskin yhteen autoon kaikki tämän kesän uudet tulokkaat sopisivat.

Tässä osa viime kesän uusista tulokkaista.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Puutarhasta kuoli viime talven aikana ainoastaan valkoinen punahatun taimi. Kärhöistä otin tänä vuonna pistokkaita vaikka miten paljon, mutta suurin osa ei juurtunut. Muutama juurtui, mutta ainakin yksi kuoli loppukesän aikana. Muutkin juurtuneet olivat aika heikossa hapessa ennen kellariin vientiä, joten pahoin pelkään, että keväällä loput purkit saa kipata kompostiin. Uudet yritykset ehkä sitten ensi vuonna.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Saman kuin viimeksi: valikoiduista rikkaruohoista puhtaan nurmikon siksi, ettei sieltä leviäisi kukkapenkkeihin siemenillä ja juurilla niin hirmuista vauhtia rikkaruohoja. Tosin tavoitteen toteutuminen on lähempänä kuin vuosi sitten, sillä kukkapenkkien laajennuksen ansiosta rikkaruohoinen nurmipinta-ala väheni ja kiviaineskasojen alla tuhoutuneeseen kohtaan kylvettiin kokonaan uusi nurmikko.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Erityisesti kaksi melkein hallayöjaksoa heinäkuun alussa ja heinä-elokuun vaihteessa jäivät mieleen. Myös heti syyskuun alkuun sattunut kylmä kausi harmitti, sillä se tiesi varsinkin kasvimaalla kasvukauden päättymistä.

Mm. tomaatit viettivät melkein koko kesän tuplaharson alla; alkukesällä tuulen takia, muuten kylmältä suojassa. Pari tomaattia ehti kypsäksi kesän aikana, loput kypsyteltiin sisällä.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Kivikkorinteen uudistus.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Patio, aivan ehdottomasti! Pihan käytettävyys ja käyttömukavuus kohenivat huomattavasti ja saimme ulos istuskelupaikan ja ruokaryhmän. Vielä kun saisi pöydän päälle katoksen ja nykyisen grillikatoksen tilalle kunnollisen grillauspaikan...

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Kivikkorinteeseen hankin muutaman kasvin, josta en tiedä, tulevatko menestymään siellä (mm. kesälevisia ja rantalaukkaneilikka).

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Vuosi sitten syysaleista löytämäni tupastiarella kukki niin innokkaasti koko kesän ajan ja kasvoi muutenkin niin nätisti, että se saa vallata niin paljon alaa varjokujalta kun vain tahtoo. Varmaan jaan sitä muuallekin. Myös kasvimaalla talvehtinut muratti oli sen verran iloinen yllätys, että tänä vuonna ulkona talvehtimista on kokeilemassa kolme yksilöä.

Tupastiarellat sopivat kauniisti varjokujan kantopuutarhaosioon. Muutenkin tykästyin niihin ihan tosissani.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pallerolaukat: kauniin värisiä, mutta vaatimattoman kokoisia, retkottivat mikä minnekin ja kukkivat aivan liian myöhään. Siirsin ne syksyllä ritarinkannusten eteen sekä jaloangervojen ja kuunliljojen väleihin, jos vaikka siellä olisivat paremmin edukseen.

Vuoden 2018 positiivinen yllättäjä (itsekseen siemenestä kylväytynyt sarvileukoija) ja tämän vuoden pettymys rinnakkain.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Aiemmin mainittu patio tuli kalliiksi, mutta kerranhan se vain kirpaisi. Nyt vain nautitaan valmiista! Ja lohduttaudun sillä, ettemme tehneet patiota liuskekivestä!

13. Mitä opit?

Sen, että ulos istutetut pikkutaimet pitää alkuun suojata paremmin auringonporotukselta, kuumuudelta ja tuulen tuiverrukselta, vaikka ne olisivatkin totutelleet ulkoilmaan. Menetin ainakin pari kurpitsantainta huonon suojauksen takia ja muutama kesäkukan taimikin kasvoi selvästi kituliaasti todennäköisesti samasta syystä. Muukin kuin yllättävä hallayö siis tappaa kasveja! (Miksi tämä tuli yllätyksenä?)

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ensi kesäksi ei ole mitään isompia suunnitelmia. Tai no, onhan se yksi unessa näkemäni idea jo hautumassa. Muutenpa tässä vain odotellaan malttamattomana kevään ensimmäisiä kylvöjä, jotta saa ennen lumien sulamista jo vähän esimakua mullan tuoksusta ja kasvun ihmeestä.

Voi jospa ensi vuonna muutkin luumupuut innostuisivat kukkimaan ja tekemään satoa! 'Laatokan Helmen' maistiaiset poimittiin syksyllä lumen seasta.

Heitän haasteen seuraaville ihanille blogeille, jotka eivät haasteeseen tietääkseni viimeksi vastanneet:

Kasvin paikka

Kukkia & Haaveita

Vaalean vihreää

Valkoista salviaa

Toki haasteen saa napata vapaasti mukaan ilman haastamistakin. Haasteeseen saa myös ilman muuta osallistua, vaikka olisi sen jo aiemminkin tehnyt, sillä joka vuosihan on erilainen kuin edellinen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Klikkaa tästä, niin löydät tyhjän haastepohjan vastausvaihtoehtoineen.

Haasteeseen osallistuneet blogit:
Kasvin paikka
Vaalean vihreää
Oravankesäpesä
Saaripalsta
Navettapiian puuhamaa
Viherrin
Kukkia & Haaveita
Valkoista salviaa
Kottikärryn kääntöpiiri
Päivänpesän elämää
Maalaiskaupungin piha
Rikkaruohoelämää
Puutarhurintytär
Huopalinnun talossa ja puutarhassa
Keijunkukkaset
Puutarhan lumo
Olipa kerran puutarha
Lappalainen etelässä

Kuka kesti hallayön?

Syksy, se suuresti inhoamani vuodenaika on täällä. Nyt en voi enää huijata itseäni millään loppukesä- tai alkusyksy -nimityksellä, sillä ensimmäinen hallayö teki puutarhasta kertaheitolla syksyisen masentavan näköisen ja aiheutti pienimuotoisen tungoksen kahteen paikkaan. Meillä oli viime yönä pakkasta seinän vieressä -1,7 astetta. Alkuviikko meni suunnilleen aamusta iltaan töissä, joten en ehtinyt juuri harsojakaan virittelemään, saati sitten keräämään kukkia maljakkoon. Jos hallayö olisi osunut ensi yölle, olisi tilanne ollut aivan toinen, sillä eräs iso projekti on nyt ohi ja arki palaa pian normaaliin rytmiinsä. Koska tilanteelle ei mahda jälkikäteen mitään, oli pakko kiertää kameran kanssa ja etsiä hallayön selviytyjät. Ja tietysti myös ne, jotka taas tänäkin vuonna ottivat nokkiinsa.

Pahiten kärsi daaliaparka, jonka unohdin kokonaan pakkasen armoille. Tukikepit olivat valmiina ja lakanakankaan palanen parin metrin päässä, mutta enpä iltapimeällä enää koko daaliaa muistanut. 

Oli nimittäin kiire nostaa loput kukat eteiseen turvaan. Varastossa on yhtä paha tungos odottelemassa kellariin pääsyä. Näistäkin osa pääsee kellariin, kunhan sää näyttää siltä, ettei ole enää lämpimiä öitä tiedossa.

Kivikkorinteessä on onneksi pelkästään selviytyjiä. Maksaruohot, mehitähdet, nukkapähkämöt ja punatähkät ovat aivan saman näköisiä kuin pari viikkoa sittenkin. Viimeisten joukossa kukintansa aloittavat kasvit näyttävät kestävän pakkasta loppukesällä aloittavia paremmin.

Kaukasiantörmäkukka ei edes tainnut huomata pakkasta.

Loistosädekukat ovat myös terhakkaasti pystyssä. Pidän erityisen paljon tuon taaemman, lähes kukintansa lopettaneen kukan väristä.

Ei sen enempää kivikkorinteestä, kierretään piha ympäri.

Auringonkukat ja syyshortensia olivat hallayön häviäjät, voitolla ovat puistoatsalea 'Illusia' sekä päivänlilja 'Stella 'd'Oro'.

Yllätyin siitä, että jättiverbena kestäisi hätkähtämättä myös pakkasen. Aikamoinen kovanaama herkästä ulkomuodostaan huolimatta.

Kärhöt ja komeamaksaruohot eivät ensimmäisistä pikkupakkasista hätkähdä. Paketoin eilen aamulla kiireesti pavut harson sisään, mutta en ole uskaltanut katsoa, miten niille on käynyt. Niissä roikkui niin valtavasti pieniä palon alkuja, että pakko oli yrittää saada niille vielä pikkuisen lisää aikaa kasvaa.

Takapihalla on paljon kuunliljoja ja nehän kärsivät jo pienistä pakkasista. Onneksi sieltä löytyy edes jokunen selviytyjäkin.

Syysasteri ja 'Gold Standard' -kuunlilja ovat aikamoisen räväkkä pari. Pian kuunlilja retkahtaa kokonaan, jolloin syysasteri nousee paremmin esille.

Sormivaleangervo oli myös yllättäen pakkasyön selviytyjä. Se kesti hallan paremmin kuin taustalla olevat kotkansiivet, joille taidan kehitellä ensi vuonna sopivamman paikan. Olen tympääntynyt siihen, että ne nousevat keväällä viimeisten joukossa ja kärsivät ensimmäisestä pikkupakkasesta.

Varjokujalla on myös paljon kuunliljoja ja sormivaleangervoita, mutta on siellä muutakin. Jopa tähän aikaan vuodesta kukkivaa.

Ojakellukka on innostunut kukkimaan uudelleen. Nämä syksyiset kukat ovat paljon suuremmat kuin ensimmäisellä kierroksella ja lehdistökin on mukavan rehevä.

Tupastiarellat ovat kukkineet jatkuvasti. Jaoin elokuussa isoimman kahtia, sillä päätin lisätä näitä melkein koko varjokujalle aluskasviksi. Pari vuotta siinä ehkä menee, sillä nyt näitä on neljä tainta. Siemeniä näytti olevan runsaasti ja osa oli karissutkin, joten pitää muistaa keväällä olla tarkkana, jos vaikka löytyisi pieniä tiarellan taimia.

 Aurinkopenkissä on myös sekä selviytyjiä että luovuttajia.

Purppurarevonhäntä ei näemmä kestä pakkasta. Taustalla oleva tarhakukonkannus on vähän siinä ja siinä. Ehkä se jopa selvisi kylmästä.

Purppurapunalatva kesti pakkasen hienosti, vaikka tässä kuvassa näkyykin vain ylikukkineita kukkia. Siellä oli kuitenkin pikkuinen selviytyjä, joka lähti reippaasti mönkimään lämpimän puhalluksen saatuaan.

Onko teillä jo halla vieraillut? Tuliko tuhoja vai ehdittekö suojaamaan arkajalat? 

Sekalainen kuvakattaus

Työelämään palaaminen kesän jälkeen varmasti sekoitti pääni, sillä tekstiä ei vain nyt synny, vaikka mieli tekisi jotain puutarhasta kirjoitella. Huomasin myös sen, että "kehtuuttaa" lähteä kitkemään kukkapenkkejä, vaikka alkukesällä levitetyn, voikukan siemeniä sisältävän ruohosilpun seuraukset näkyvät nyt hyvinkin selvästi. Ehkä tämä olotila johtuu osittain myös runsaista sateista, joita täällä on nyt ollut joka päivä jo kyllästymiseen asti. Maa on kastunut jo vähintään lapionpiston syvyydelle, ellei syvemmällekin, eikä puutarhatöistä selviä kuivin vaattein. Onneksi puutarhassa kiertely sentään innostaa vielä ja kuviakin tulee samalla otettua. Käydään siis pikaisella kuvakierroksella eilisillan hämärtyessä.

Ulko-ovelta näemme heti daalian kauniissa kukassa. Lajike on 'Wittem'.

Aurinkopenkissä huomion varastaa puulilja 'Friso', jonka kaikki viisi kukkaa ovat nyt auki. Taustalla kukkii mm. isotähtiputkea, bellistä ja leijonankitoja. Vasemmassa nurkassa purppurapunalatva 'Phantom' aloittelee kukintaa. 

Varjokujan suuntaan mennessä kukkii gladiolus 'Passos', jonka sipuleita ostin keväällä 2015. Luulin, että ne kaikki hävisivät jo ajat sitten, mutta tämä yksi oli eksynyt tuoksumiekkaliljojen sekaan ja kukkii nyt. Taustalla sen sävyihin kauniisti sopivia sarvileukoijia, jotka avaavat illalla huumaavan tuoksuiset kukkansa.

Varjokujan kaunottaria ovat ehdottomasti nämä valkokirjavat kuunliljat. Nuorempina näyttivät 'Pilgrim'-lajikkeelta, mutta ehkä eivät kuitenkaan ole sitä. Onko jollain parempaa lajiketuntemusta? Kitkemistä riittäisi varsinkin täällä. Varjokujan sammalpolkukin on kadonnut heinän sekaan.

Kantopuutarhan tupastiarellat ovat yllättäneet minut erittäin positiivisesti pitkällä kukinnallaan. Näitä pitää ehdottomasti lisätä myös varjokujalle aluskasviksi. Kaverina kukkii 'Erica'-jaloangervoa.

Kantopuutarhan takaosassa luonnontilaisella alueella risulintu on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, vaikka siinä ei ole senttiäkään rautalankaa vahvikkeena. Joitakin valvatteja, leskenlehtiä ja vadelmia olen käynyt kesän mittaan repimässä, mutta muuten kasvillisuus on saanut kehittyä omaan tahtiinsa. Risulinnun eteen on ilmestynyt kaunis pieni saniainen ja yhteen juurakon koloseen jäänyt puolukanvarpu on kasvanut mukavasti kokoa. Risulinnun takana kasvoi jo keväällä pieni mustaherukka, joka sai jäädä paikoilleen.

Ehkä kantopuutarhan takaosastakin tulee ihan kelvollinen, vaikka se saakin kehittyä melkolailla itsekseen. Tontin raja menee siis suunnilleen risulinnun kohdalla, joten mitään radikaaleja ratkaisuja siellä ei voi tehdä.

Takapihalla ei ole oikein mitään kuvauksellista juuri nyt, joten päätetään kierros lempipaikkaani: kärhöportin alle.

Tällä puolella 'Jan Pawel II' on aukaissut muutamia kukkia ja 'Piilu' kukkii aika hyvin peräti 170 sentin korkuisena. Toisella puolella takana 'The President' kurottelee korkeuksiin ja 'Justa' kukkii alempana. Aivan portin etuosassa oikealla 'Princess Kate' kiipeilee hieman 'Justaa' korkeampana ja olin näkevinäni jo aivan pienen nupunkin.

Portin alla yksi 'The Presidentin' kukka on auennut katsomiskorkeudelle 'Justan' kaveriksi.

Tulihan sitä tekstiä kuitenkin pikkuisen, kun alkuun vain pääsi. Ehkä pitäisikin hakea hara ja kokeilla vapaapäivän kunniaksi, kävisikö niiden voikukan taimien kanssa yhtä hyvin. Tai aloittaa kivikkorinteen tuoksuvattujen kaivaminen...

Uusia tuulia ja kärhöjä

Lapio on taas heilunut täällä ja kasvikaruselli pyörinyt. Jo viime viikolle oli luvattu vesisateita, joten aloitin kukkapenkkien uudelleenjärjestelyn. Muita mutkia ei tullut matkaan kuin se, ettei vettä sitten satanutkaan. Onneksi viime yön aikana oli alkanut meilläkin sataa, joten ainakin hetkeksi aikaa tuli helpotusta kastelukannujumppaan. Käydäänpä tekemässä kierros elokuisessa puutarhassa.

Karpaattienkellot siirtyivät kivikkorinteestä uuteen paikkaan pensasryhmän reunalle. Kavereina niillä on valkoisena kukkivia pensaita, kuten taustan mustilanhortensia.

Karpaattienkellot viihtyivät hyvin entiselläkin paikallaan, mutta ongelmana olivat rusakot, jotka ohi kulkiessaan napsivat niistä nuput. Jospa uusi paikka olisi paremmin pupuilta piilossa.

Jatketaan etupihalta marjapensaita kohti. Siellä yksi mustaherukkapensas oli jo viime kesänä surkean näköinen ja tänä vuonna enää hädin tuskin hengissä kituva risu, joten kaivoimme sen pois ja istutimme uuden, 'Mikaelin', tilalle. Siitä alkoi myös marjapensasalueen muutos. Tarkoituksena on kattaa kaikken marjapensaiden aluset hakkeella tai kuorikkeella ja pensaiden välit kivituhkalla. Alue on niin pahasti vuohenputken ja valvatin valtaamaa, että kovat keinot ovat tarpeen. Vanhan pensaan kohdalta kaivettiin paremmat pintamaat pressun päälle ja puhdistettiin siitä pienetkin juurenpalaset pois. Syvemmällä ollut huono multa kärrättiin tontin laidalle monttuja tasaamaan. Vuorasin kuopan pohjalta ja sivuilta paksulla kerroksella sanomalehtiä ja varmuuden vuoksi laitoin reunoille vielä muovia 30cm maanpinnalta alaspäin, jotta pintamaassa luikertelevat vuohenputket eivät pääsisi mustaherukan multatilaan. Puhdistettu multa kipattiin montun pohjalle ja pinnalle tuotiin uutta multaa.

Aikamoinen urakka on edessä ennen kuin koko alue valmis. Kivituhkan alla on pahvilaatikollinen sanomalehtiä ja rikkinäinen pussilakana. Keskellä näkyvä hakeympyrä oli yritys pelastaa vanha mustaherukka. Ei onnistunut, joten uuden osto on edessä.

Meni varmaan tunti, että sain kuvassa olevan kiven hivutettua montun pohjalta maan pinnalle. Yksi lipsahduskin siinä tapahtui, minkä seurauksena rouva lensi selälleen, kopsautti sekä päänsä, että kätensä sivummalla olleeseen kottikärryyn, joka tietysti kaatui ja kippasi puolet mullasta maahan. Päähän ei tullut kuhmua, mutta pikkusormen rystysessä on viisisenttinen mustelma. Jos joku naapureista sai tapahtuman videolle, niin haluan nähdä sen. Oli varmaan melkoinen näky!

Melkoinen näky on nyt Hurja-Liisakin. Nimi täytyy ehkä muuttaa Kassi-Almaksi.

Liisalle on selvästi tullut kiire käydä kaupassa, kun on pelkkä toppi päällä. Tai sitten hame oli pyykkinarulla kuivumassa. Rouva Hiidenkivi ei suinkaan haudannut hänen mekkoaan kivituhkan alle...

Kierros jatkuu kärhöportille, jossa kukkii kolme viidestä kärhöstä.

'Justa' alkaa olla täydessä kukassa. Sen vasemmalla puolella 'Princess Kate' on alkanut kasvattaa pontevasti uusia versoja istuttaessa leikattujen tilalle.

'Piilu' vasta aloittelee. Ilmeisesti kylmyys on saanut kukkien värin muuttumaan liila-pinkiksi. Tänä vuonna sekä 'Piilu' että 'Justa' ovat selvästi korkeampia kuin viime kesänä.

'The President' on tänä vuonna yllättänyt minut kukinnallaan. Se kukkii paljon komeammin kuin aiempina vuosina. Kukat vain ovat harmillisen korkealla. Otin kuvan pitämällä kameraa niin korkealla kuin ylsin ja tähtäämällä suunnilleen sinne päin... kymmenisen kertaa ennen kuin sain edes jonkunlaisen kuvan.

Luumutarhan mantsuriankärhö on sentään helppo kuvata.

Varjokujalla kantopuutarhassa kukkivat edelleen tupastiarellat. Niiden taustalla 'Monique' (?) jaloangervot. Oikealla 'Erica'-jaloangervot , jotka jo melkein huutavat vettä. Onneksi sitä tulee nyt taivaalta, niin ei tarvitse itse kastella.

Varjokujan toisessa päässä kukkii ensimmäistä kertaa tuoksuköynnöskuusama yhden kukinnon voimin. Tässä on ihana tuoksu eikä kukinnon väreissäkään ole moitteen sijaa.

Varjokujalta tullaan aurinkopenkin viime kesänä tehtyyn laajennusosaan. Aidan takana olevat tuoksuvatukat on myrkytetty kahteen kertaan, joten uskalsin nyt istuttaa valeessa odottaneet puuvartiset paikoilleen. En viitsinyt siirtää kesäkukkia pois, vaan istutin osan pensaista suoraan niiden viereen. Mahtuvat varmasti olemaan loppukesän lähekkäin.

Oikealla purppuraheisiangervo, aidan mutkan kohdalla mongolianvaahtera ja sen ympärillä kolme koivuangervoa (vain isoin näkyy kuvassa). Vasemmanpuoleisen aitatolpan edessä on pieni mustilanortensia, joka jää kuvassa sopivasti tarhakukonkannusten taakse piiloon.

Aurinkopenkin 'Arabella' kukkii valtoimenaan. Yksi kukkarypäs jää vielä kameran alle piiloon.

Kylmyys on muuttanut myös 'Elsa Späthin' kukkien värejä: väri on vahvempi ja lisäksi terälehtiin on ilmestynyt purppuraiset juovat. Kelpaa minulle näinkin. Mietin myös, olisiko kuivuus myös osasyyllinen, sillä kukat ovat normaalia pienempiä. Aurinkopenkin hiekkamulta on aika haasteellinen kasvupaikka kosteudesta pitäville kärhöille.

Postauksen kuvat ovat eilisillalta ja muutama päivä sitten otettuja, jos ihmettelitte vesipisaroiden puuttumista. Jos tulee sopiva sateenrakonen, käyn varmaan tyhjentämässä sadevesiastioita kasveille, jotta maa kastuu perusteellisesti pohjia myöten. Muutenpa tänään taitaa olla lepopäivä puutarhatöistä. Saa käden taisteluvammakin parantua rauhassa. Mukavaa uutta viikkoa! Sadetta sinne, missä sitä kaivataan!