Kuvaa kimalainen

Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tästä klikkaamalla pääset kurkkaamaan viimevuotisen postaukseni, jossa on myös kerrottu vähän enemmän eri kimalaisten tuntomerkeistä. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta.

Tällä kimalaisella on tähtäimessä kellukka 'Mai Tain' siementaimen kukka.

Kivikkokimalainen helmililjalla.

Kivikkokimalainen on yksi niistä kimalaisista, jotka tunnistan jo pitkän matkan päästä. Varsinkin huomiota herättävän kookas kuningatar on helppo niin nähdä, tunnistaa kuin kuvata. Kivikkokimalaisen voisi sotkea ainoastaan mustakimalaiseen mutta niitä ei täällä päin taida edes olla ja kivikkokimalainen olisi muutenkin sitä selvästi suurempi.

Kivikkokimalainen kerää siitepölyä ukkolaukalla.

Pensaskimalainen hunajamarjan kukilla.

Kaakonkimalainen hunajamarjalla.

Viime keväänä hypin suoraan sanottuna ihan hulluna kaakonkimalaisen perässä kameroineni. Mokoma otus oli niin liukasliikkeinen, että viikon metsästyksen jälkeen muistikortilta oli poistettu varmaan sata suttuista kuvaa ja saatu vain pari melkein onnistunutta otosta. Tänä vuonna kaakonkimalaiset ovat olleet viime vuoteen verrattuna varsinaisia linssiluteita. Hunajamarjojen kukat tuntuivat olevan niiden suosikkeja touko-kesäkuun vaihteessa, viime vuonna niitä näkyi myös nukkapähkämöillä ja valkoapilalla silloin kun ne alkoivat kukkia. Yhden kaakonkimalaisen ruokailu- tai lepohetkeä onnistuin vahingossa häiritsemään, kun menin kääntämään jouluruusun kukkaa ylöspäin kuvaustarkoituksessa. Pui minulle "nyrkkiä" ennen kuin lensi matkoihinsa. Sainpa kuitenkin kuvattua sekä kimalaisen että jouluruusun kukan. Kaakonkimalainen on myös yksi niistä lajeista, jotka on helppo tunnistaa ainakin meillä, sillä täällä ei ole toista samannäköistä kimalaislajia.

Menetkös siitä häiriköimästä!

Tarhakimalainen rönsyakankaalilla.

Rönsyakankaali näyttää olevan oikein hyvä kimalaiskukka. Näin siinä yhtä aikaa viisi tarhakimalaista ja useampia pieniä kimalaisia, joista ainakin osa oli peltokimalaisia.

Peltokimalainen rönsyakankaalilla.

Kenties kartanokimalainen vuorijumaltenkukalla. Pelkästä ahterista en osaa varmuudella sanoa lajia.

Joku kimalainen pikkuampiaisyrtillä.

Katsokaapa pikkuampiaisyrtin kukkien sisuksia. Kuviointi on aivan kuin sormustinkukalla tai jollain kämmekällä. Eipä ole aiemmin tuohonkaan tullut kiinnitettyä huomiota.

Voikukalla häärää joku mantukimalaisryhmän pörri. En erota niitä toisistaan.

Voikukka on oikein hyvä mesi- ja siitepölykasvi, kuten naamasta näkee.

Tässä hääräillään saksankirvelin kukinnoilla.

Mantukimalaisryhmän otus on tämäkin.

Tähän haasteeseen ei tarvitse haastaa ketään mukaan, mutta lähtisivätkö silti Liisa (Liisan kasvit), Maatuska (Selätön puutarhuri) ja Between (Rikkaruohoelämää) metsästämään kameroillaan kimalaisia?

Kesäkuun alun kuvamaratoni

Kesäkuun alku on ollut puutarhassa yhtä haipakkaa; hellelukemat ja sopivasti sadetta saivat kaiken kasvamaan hurjaa vauhtia ja ruukkujen kasteluun on mennyt aikaa joka päivä. Nyt tahti selvästi hidastui, kun helteet vaihtuivat suorastaan koleisiin lukemiin. Öisin lämpötila tipahtaa jopa kymmenen asteen alapuolelle eikä päivisinkään enää ole päästy hamekeleihin. Kuvia on kertynyt enemmän kuin laki sallii mutta ei ole vain malttanut kaiken touhun ohella istua tietokoneelle naputtelemaan niitä postauksiksi. Sitten käy juuri niin kuin nyt, eli puuduttavan pitkä juttu sinkoilee aiheesta toiseen kuin västäräkki sudenkorennon perässä. Koettakaa kestää!

Tähtitulppaani 'Little Beauty' kukki tänä vuonna ihan itsekseen.

Sateiset pari kesää eivät selvästikään ole olleet tulppaanien mieleen, sillä aiemmin reippaasti lisääntyneet 'Little Beauty' -tähtitulppaanit olivat hävinneet melkein kokonaan. Muutamia pieniä lehtiä löytyi ja vain yksi kukka. Pudotus parissa vuodessa yli viidestäkymmenestä kukasta yhteen tuntui surkealta. Muissa tulppaaneissa oli nähtävissä sama kehitys, joten syksyllä lienee tarpeen hankkia täydennystä. Myös narsisseja kukki ennätyksellisen vähän mutta niissä osasyyllisenä saattoi olla myös narsissikärpänen. Jos yksi eksyi amaryllikseeni, niin niitä on varmasti ollut puutarhassakin paljon. Olen yrittänyt tänä keväänä tutkia narsissimättäitä tarkasti mutta ne harvat nousseet ovat kasvaneet aivan normaalisti. Jos ne olisivat kellastuneet kesken kasvun, niin se olisi kertonut sipuleita tuhoavista toukista. Luulen, että toukat ovatkin popsineet jo viime kesänä sipulit suihinsa, jolloin tänä vuonna ei ole ollut mitään noustavaksi.

Tämä sipulikukkaistutus ei ihan mennyt putkeen...

Sain viime syksynä loistoidean istuttaa kevättähtiä nukkapähkämön sekaan. Kevätkurjenmiekkojen sipuleita harventaessa kun nousi myös kevättähden sipuleita. Tai niin luulin. Ihmettelinkin keväällä, miksi nukkapähkämöiden seasta ei ala nousta piipon piippoa, vaikka monta isoa sipulia sinne syksyllä upottelin. Arvoitus ratkesi vasta toukokuun lopulla, kun ensimmäiset piiponkärjet alkoivatkin nousta juuri siitä missä niitä pitikin olla. Laji vain oli väärä: olin istuttanut nukkapähkämöiden sekaan espanjansinililjaa, joka kukkii meillä vasta lähempänä kesäkuun puoltaväliä. Enpä syksyllä yhtään muistanut, että niitäkin oli kevätkurjenmiekkojen seassa. Pitää kukinnan jälkeen nostaa sinililjat muualle ja laittaa niiden tilalle kevättähteä.

Kivikkorinteessä sammalleimut ovat vallanneet runsaasti tilaa.

Kivikkorinteen talvitappioita ei kauempaa juurikaan erota, kun holtittomasti levittäytyvät sammalleimut ovat ottaneet tilaa haltuunsa. Onhan se hyvä, että joku laji viihtyy, vaikka säät olisivat mitä tahansa, mutta tasapainon vuoksi osa sammalleimuista saa luvan siirtyä loppukesällä rinteen alle korvaamaan nurmikkoa. Olen istuttanut yläreunan aukkopaikkoihin kevään perennakylvöksistä tulleita taimia, mm. keltatörmänkukkaa, lapinvuokkoa sekä kaukasiantörmäkukkaa. Osa talvesta selvinneistä sai hitusen lisää tilaa, kun siirtelin niiden ympäriltä pikkukiviä kuolleen naapurin kolosta kohti. Näin osa aukkopaikoista hävisi helposti näkyvistä.

Tähtilevisia 'Little Plum' alkaa kukkia. Levisia on yksi superselviytyjistä.

Myöskään patjarikko ei hätkähtänyt kummallisia säitä.

Itselle uusien kasvien istuttamisessa tulee helposti virhearviointeja. Viime vuonna istuttelin valtavasti esikontaimia luumutarhan uuteen osaan. Yleensähän esikoilla ei ole niin väliä, miten ne sijoittelee, vaan kasvi näyttää joka suunnasta suunnilleen samanlaiselta. Toisin kävi näiden uusien esikoiden kanssa, sillä ne tekevät kukinnon korkean kukkavarren päähän ja tietysti joka ikinen kukka kääntyy valoa kohti. Niinpä ne kääntävät selkänsä polulle, jonka puolelta niitä oli tarkoitus katsella. Samaisessa penkin osassa katsojalle pyllistelee myös pieniä jouluruusun taimia (jotka oli tarkoituskin siirtää muualle), tarhavarjohiippa ja japaninakileija. Varjohiippa saa jäädä, kun kerta viihtyy muuten hyvin, mutta pienet esikot ja jouluruusut on helppo nostella toiseen paikkaan.

Himalajanesikko? Viime kesänä ihastelemani valkokirjavalehtinen on myös hengissä mutta ei kuki vielä.

Talvi oli ankara myös atsaleoille, joista kuivui paljon kukkasilmuja. Onneksi ainoastaan 'Satomi' kärsi isompia vaurioita ja siitä jää jäljelle ainoastaan puolet yhdestä oksasta, jos muihin ei ala kesän mittaan tulla yhtään vihreää. Kestävimmäksi osoittautui kanadanatsalea 'Violetta' mutta myös puistoatsalea 'Tarleena' kukkii aika hyvin juuri nyt. Puistoatsalea 'Illusia' talvehti muuten hyvin mutta aurinkopenkin yksilöstä paleltuivat melkein kaikki kukkasilmut ja pensasryhmän puskasta paksu hanki katkoi monta oksaa. Ne kuitenkin kukkivat maljakossa, joten kukkasilmujen talvehtiminen onnistui. Pensas taisikin saada vieruskavereiltaan suojaa pahimmilta tuulilta.

'Tarleenan' toinen puolisko. Alempana oikealla on vielä yksi kukkiva oksa.

Pensasryhmän 'Illusia' kukkii kohtuullisen hyvin.

Revontuliatsalea 'Rosy Lights' on vähän vaatimattomampi esitys, vaikka on siinäkin kukkia siellä sun täällä.

Seuraavan kuvan tarkoitus on lähinnä olla itselle muistutuksena aika kivasti ajoitetusta kukinnasta. Livenä vasemmassa reunassa kuuliljojen ja pionin välissä pilkistävät vuorijumaltenkukat, muutamat laukat keskemmällä penkkiä ja suon laidalla, kolme vaaleaa 'Finola'-tulppaania sekä aivan metsän reunassa tuijan oikealta puolelta hitusen kurkkiva alppiruusu 'Haaga' sopivat väreiltään kauniisti yhteen. Majapenkissä ensimmäiset alppikärhön kukat alkavat aueta ja metsän reunassa on myös viimeisiä pihlajan kukkia täydentämässä kukintaa. Kukkaloistosta ei voi tässä vaiheessa puhua, mutta ehkä parin vuoden päästä sitten. Myöhemmin kesällä voisi ottaa isommasta vuorijumaltenkukasta jakopalan ja siirtää aurinkopenkistä lisää laukkoja alueelle. Syksyn kukkasipulilistalle laitetaan pussillinen tai pari 'Finolaa'. Tässä penkissä ei ole vesimyyräkään riesana.

Osa kärhökaaripenkkiä, majapenkkiä ja taustalla vähän suotakin.

Vuorijumaltenkukat selvästi viihtyvät täällä. Edessä jakopala, jonka otin viime kesänä taaemmasta yksilöstä.

Viime kesänä istutettu 'Haaga' kukkii tontin rajalla aivan suon takana.

'Haagan' taimen sain äidiltäni, jolla yksi iso alppiruusu oli juurtunut maahan. Äidilläni ei ollut sille paikkaa, joten se päätyi minulle. Olin jo miettinyt kaivavani raparperin kokonaan pois, joten yllättäen minulle tullut alppiruusu vain vauhditti sen päätöksen tekemistä. Isompien alppiruusujen seassa kasvanut taivukas on tyveltään pitkältä matkalta paljas mutta se ei tuossa paikassa haittaa. Rehevinä rodon edessä rehottavat rotkolemmikit tuovat riittävästi vehreyttä. Alppiruusulle pitää vain järjestää kunnon tuenta, sillä se kaatui talven aikana paksun hangen takia melkein pötkölleen ja on nytkin selvästi takakenossa. Onneksi runko ei kuitenkaan katkennut eikä juuristo noussut ylös mullasta. Ehkä kaatuminen suojasi myös kahta nuppua paleltumiselta.  'Haagan' kummallekin puolelle on istutettu siemenestä kasvatetut alppiruusut, jotka toivon mukaan kukkivat lähivuosina, jos selviävät tulevista talvista.

Äidin uusi kärhöseinä.

Kävimme viikko sitten vanhempieni luona. Isäni oli taiteillut varsin persoonallisen kärhöseinämän vanhan haravakoneen piikeistä. Tuossa kohdassa oli ennen iso vuorimänty, joka oli nyt tullut tiensä päähän. Istutin äitini apuna seinämän vierelle neljä kärhöä ja niiden taakse on tulossa itoh-pioneita sun muuta mukavaa. Kärhöihin kun päästiin, niin kärhökuulumisia on omallakin pihalla. Hyviä ja vähemmän hyviä. Huonoista uutisista huonoin on se, että patiopenkin 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue' eivät ole vieläkään nousseet. Melkein yhtä huono uutinen on se, että kärhökaaripenkin kaariportin kuudesta kärhöstä vain kahdessa on elonmerkkejä. Luumutarhassa 'Diamond Ball' sekä 'Madame Julia Correvon' eivät ole myöskään nousseet eikä aurinkopenkissä ilmeisesti PERNILLE, mutta kaikki ne ovat nuorempia kärhöjä, joilta en edes odottanut kovin pikaista heräämistä. Nuo vanhat konkarit aiheuttivat isomman pettymyksen senkin vuoksi, että ne ovat olleet puutarhani näyttävimpiä kärhöjä.

'Hagley Hybridin' ja 'Multi Bluen' kesätuuraajat.

Jotta pation seinäke ei jäisi ihan tyhjäksi, lykkäsin pari ruukussa kokoa kasvavaa kärhöä seinäkkeeseen kiipeilemään. Itsestään kylväytynyt päivänkakkarakin sai jäädä niille sijoilleen varjostamaan pienempää kärhöä (ehkä loistokärhö 'Rouge Cardinal'). Isompaa ruukkua (tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea') en saanut edes kaivettua niin syvälle kuin oli tarkoitus, sillä vastaan alkoi tulla maassa kasvavien kärhöjen juuristoa. Sen verran eläväisiltä juuret vaikuttivat, että eiköhän jossain vaiheessa kesää nouse edes joku verso tai sitten viimeistään vuoden, parin unosten jälkeen. Jos olisin tiennyt, että nuo "vanhukset" eivät meinaa nousta, olisin istuttanut osan tuoksuherneistä seinäkkeeseen. Nyt ne kaikki ovat mikä missäkin eikä yhtään jäänyt patiolle. Onneksi oli noita ruukkukärhöjä, joita ei vielä tänä kesänä voinut istuttaa maahan.

Todellinen superyllätys oli viime kesänä maahan istutetun loistokärhö 'Beautiful Briden' nuppu.

Se, mikä yllätti minut totaalisesti, oli erityisesti nuorimpien loistokärhöjen reipas herääminen. 'Beautiful Bride' on siitä erinomainen todiste, mutta myös viime kesän kituutellut 'Miss Bateman' on lähtenyt oikein hyvin kasvuun. 'Krakowiak', 'Warszawska Nike' ja 'Proteus' ovat myös oikein reippaina. Muissa on vähintään yksi verso. 'Arabella' huitelee jo melkein metrin korkuisena, mutta se onkin ollut hyvin luotettava, melkein takuuvarma kärhö. Ensimmäinen mantsuriankärhöni kuoli parin vuoden jälkeen ankarana talvena ja vähän pelkäsin, käykö viime keväänä maahan istutetulle samoin. Sepä onkin melkein yhtä reippaana kasvussa kuin 'Arabella'. Kaikista ohjeista poiketen istutin sen yhtä syvälle kuin loistokärhöt ja ainakin tämän yhden talven perusteella se kannatti. Versojen määrästä päätellen kärhöä ei lainkaan haitannut joutua ohjeistusta reilusti syvemmälle.

Päivän kärhö on alppikärhö 'Pink Flamingon' ensimmäinen kukka.

Toivottavasti jaksoitte kahlata loppuun asti. Yritän tehdä seuraavasta jutusta vähän siedettävämmän mittaisen.

Johan oli viikonloppu!

Kyllä se on rankkaa tämä juhliminen, varsinkin silloin kun juhlitaan lapsivieraiden kanssa. Ennalta suunniteltujen lasten kemujen ja aikuisten illanvieton lisäksi saimme myös yllättäen yövieraita, joten nyt on juhlittu todella perusteellisesti (huom: tukka ei ollut kenelläkään aamuisin kipeänä liiallisesta juhlajuomien nauttimisesta). Niin mukava kuin vieraita onkin kestitä, niin täytyy sanoa, että onneksi ei tarvitse juhlia koko aikaa ja välillä saa viettää ihan normiarkea omalla poppoolla.

Lapsivieraista löytyi taiteellista lahjakkuutta. Kolmiopenkissä kukkii sammalleimu 'Candy Stripes'.

Oma osansa tämän päivän väsymykseen oli halkokuormalla, joka piti siirtää keskeltä pihamaata siisteihin pinoihin liiterin taakse. Kuivat halot olisi voinut pinota liiteriin mutta nyt oli tuoreempaa tavaraa. Liiterin taakse ei aurinko paista kuin hetkittäin eikä tuulikaan pääse aina tuivertamaan esteettä mutta parempaakaan paikkaa meillä ei halkopinoille ole, kun liiterin toisella sivustalla on myös viimevuotinen pino pihlajaa kuivumassa. Kuivuvat ne halot onneksi vähän hitaamminkin polttokuntoon.

Ensimmäinen pino valmiina, toinen kasautumassa eikä pihalla oleva kasa näytä pienentyneen lainkaan. Läjässä lyhyempiä puita, jotka ladottiin toisen pinon päällimmäiseksi.

Meillä oli isännän kanssa sellainen työnjako, että hän lastasi halkoja kottikärryihin ja toi kuorman halkopinon luo. Minä pinosin ja lapset kuskasivat välillä kärryt takaisin täytettäviksi. Onneksi emme hävittäneet vanhaa kottikärryä, sillä kahdella kottarilla homma sujui huomattavasti joutuisammin kuin yksillä kärryillä. En varmaan tehnyt (varsinkaan viimeisessä pinossa) yhtä hienoa jälkeä kuin ukki aikoinaan, mutta ihan hyvät pinot itsekin sain aikaiseksi. Pinot eivät huoju eivätkä heilu, vaikka lapset kävisivät niitä tönimässä ja se on itselleni riittävä laadunvalvontakriteeri. Sateisen sään saapuessa pinojen päälle nostetaan vielä kattopellin palanen mutta niin kauan kun sää on suunnilleen poutainen, pinot saavat olla paljaina.

Viisi pitkää tuntia myöhemmin meni viimeinen halko pinon päälle. IBC-konttikin piiloutui kokonaan halkojen taakse.

Sen verran alkoi viimeisen pinon kasaaminen maistua puulta, että ihan hetkeen ei varmasti tee mieli halkohommiin. Syksyyn mennessä pitää kuitenkin unohtaa tämän urakan raskaus, sillä silloin on kärrättävä liiterin toiselta sivustalta kuivuneet pihlajahalot liiteriin. Nyt kuitenkin saa hetken aikaa keskittyä puutarhapuuhiin. Ja niitähän riittää, kun ei ole kolmeen päivään tehnyt muuta kuin viihdyttänyt lapsilaumaa, juhlinut ja esitellyt pihaa vieraille.

Pensasryhmässä 'Carneval de Rio' -tulppaanit aloittelivat muutama päivä sitten. Taustalla syysaleista hankittuja 'Doll's Minuet' -tulppaaneita.

Tässä 'Doll's Minuetit' tänään. Nämä olivat nappihankinta ja sopivat vielä väreiltään täydellisesti vanhoihin Rion karnevaalehin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että vanhat narsissit ja tulppaanit kukkivat tänä vuonna selvästi huonommin kuin aiempina vuosina. Pensasryhmän 'Carneval de Riot' ovat tähän saakka tuntuneet lisääntyvän ja viime keväänä kukkia oli ainakin parikymmentä. Nyt kukkia on vain yhdeksän. Takapihalla ovat taantuneet kaikki muut tulppaanit paitsi aivan pation lähettyvillä olevat 'Persian Pearlit'. Sivupihalla nousee kohtuullisesti 'Finolaa' mutta vanhoista 'Queen of Night' -tulppaaneista löysin vain pari nuppua. Koska monesta paikasta ei nouse edes pieniä tulppaaninlehtiä, ei vajetta voi oikein korjata lannoittamallakaan. Niinpä syksyn ostoslistalle voisi laittaa muutaman pussin tulppaaninsipuleita.

Kaukasianpitkäpalko ja punaiset bellikset peittävät sen tosiasian, että ylimpänä kuvassa pitäisi olla muutaman kukan sijaan oikein iso keskittymä tähtitulppaania 'Little Beauty'.

Aurinkopenkissä sentään kukki suunnilleen normaalimäärä tulppaaneja ('Candy Prince' ja 'Synaeda Blue'). Hiekkainen maa ja viettävä rinne selvästi pelasti nämä sateiselta kesältä.

Ihan kaikki sipulikukat eivät sentään näyttäneet kärsineen kosteasta kesästä. Ukkolaukkoja nousee nimittäin hirmuisen paljon joka paikassa, johon niitä on istutettu. Myös monet muut laukat näyttävät tekevän nuppuja hyvin, tosin lopullinen tilanne selviää vasta sitten kun kaikki kukkivat. Syksyllä istutetusta persianpikarililjasta en ole vielä löytänyt merkkiäkään, mitä ihmettelen kovasti. Ei kai se niin hyvin voi maastoutua muiden kasvien sekaan, etten sitä sieltä erottaisi? Myös helmililjoja nousee oikein mukavia mättäitä.

Tämä vaaleansininen söpöläinen lienee 'Valerie Finnis'.

Varjokujan alun monta vuotta sitten istutetut helmililjat kukkivat viime vuotta paremmin.

Varjokujan loppupäässä kukkii lemmikkejä. Punalehtiset 'Erica'-jaloangervot nousevat niiden seasta.

Onneksi perennoja ei kostea kesä haitannut. Varsinkin jaloangervot ovat tänä vuonna nousseet selvästi tuuheampina kuin aiemmin. Viime viikolla ollut parin asteen pakkanen kuritti autotallin seinustan vieressä olevien jaloangervojen latvuksia mutta onneksi muualla puutarhassa olevat jaloangervot kestivät pakkaset. Myös töyhtöangervojen latvat näyttivät vähän kärsineen kylmästä. Mahdolliset nuppuvioitukset selviävät sitten myöhemmin. Hallaharsoja tai muitakaan peitteitä ei vain riittänyt kaikille kasveille, joten suurin osa perennoista jäi ilman. Pionien nuput suojasin varmuuden vuoksi.

Syksyllä hankittu kevätpitkäpalko 'Rose Delight' on hengissä ja kukkii.

Samaa väriä löytyy toiselta puolelta pihaa, jossa vuorijumaltenkukka aloittelee kukintaa.

Vuorijumaltenkukka näyttää olevan mainettaan helpompi kasvi. Tai en edes tiedä, onko sillä mitenkään vaikea maine vai olenko itse mielessäni mieltänyt sen haastavaksi. Joka tapauksessa se näyttää viihtyvän meillä hyvin ja kukkii runsaasti joka vuosi. Lisäksi se teki viime kesänä sen verran hyvin itäviä siemeniä, että nyt on paljon taimia istutettavaksi emokasvin lähistölle ja kokeeksi myös muualle. Paikat vain pitää harkita tarkkaan, sillä kasvi häviää kesän aikana näkyvistä. Sitä ei siis kannata istuttaa ihan paraatipaikoille mutta ei myöskään keskelle penkkiä, sillä melko matalana se hukkuu nopeasti muiden sekaan. Jouduin itse siirtämään omani ensimmäisen kukinnan jälkeen paljon lähemmäs kulkuväylää, jotta kukintaa pääsee ylipäätään ihailemaan. Nyt sillä on vieruskavereina hitaasti keväällä herääviä siperiankurjenmiekkoja sekä 'Halcyon'-kuunliljaa. Tämä yhdistelmä on varsin toimiva ja kaikki kasvit pääsevät vuorollaan parrasvaloihin.

Pikkuruinen sinikämmeneni yllätti iloisesti tekemällä peräti kolme kukkaa, tosin yksi nupuista piilottelee vielä lehtien seassa.

Käväisin eilisaamuna paikallisen puutarhaseuran järjestämällä taimitorilla. En tänä vuonna mennyt itse myymään taimia mutta sen verran ehdin juhlimisen lomassa siellä poiketa, että kävin katsastamassa tarjonnan. Ensisijaisesti etsin kivikkorinteestä poistettujen helminukkajäkkäröiden tilalle jotain sopivaa kasvia mutta kuten yleensä ostoksilla käy, niin juuri sitä ei ole tarjolla mitä lähti hakemaan. Sen sijaan käteen tarttuu sellaista, mille ei ole tarvetta eikä paikkaa. Onneksi hankintani olivat vielä pieniä taimia ja joutavat odottelemaan purkeissaan siihen saakka, että keksin niille sopivat kasvupaikat. 

Taimitorin löydöt: tummapärskäjuuri ja purppuraorvokki.

Purppuraorvokille löytynee sopiva kasvusija helpommin mutta pärskäjuuri aiheuttaa päänvaivaa. Pieni taimi nyt ei paljoa tilaa tarvitse mutta paikan pitää olla sellainen, että pärskäjuuren kasvaessa ympäriltä saa helposti poistettua liian lähelle tulevia kasveja. Se kun kasvaa kookkaaksi eikä ilmeisesti tykkää kasvurauhan häiritsemisestä. Kuivasta ja paahteestakaan se ei välitä, vaan asustelisi mieluummin puolivarjossa ja syvämultaisessa paikassa. Niitähän täältä löytyisi mutta suurimman osan ovat vallanneet jaloangervot ja kuunliljat. Suon laidalla olisi paksulti kuohkeaa multaa kun vain poistaisi raparperin mutta sinne olin jo suunnitellut alppiruusuja. Grillikatoksen takaa voisi poistaa sormivaleangervoa mutta kuinkahan pärskäjuuri maistuu lehtokotiloille? Siltä kulmalta tonttia niitä yrittää meille päin mönkiä mutta ovat tähän saakka pysähtyneet nauhukselle, josta niitä on helppo kerätä. Mieluusti kuulisin kokemuksianne tummapärskäjuuresta tai sen vaaleakukkaisista serkuista, jos jollakulla niitä puutarhassaan kasvaa.

Kivikkorinteestä löytyi varsin tuima tuijotus. Kuvassa marmorimehitähtiä sekä yksi eksynyt pieni seittimehitähti.

Nyt vain toivotaan kesäisempiä kelejä, jotta saa kasveja ulos. Huomasin tomaattien ja chilien tekevän jo raakileita, vaikka joutuvat nököttämään ulkovarastossa tuulelta ja kylmyydeltä suojassa. Tänään on varsinkin tuullut sen verran navakasti, että saa melkein pelätä kasvien lähtevän juurineen taivaan tuuliin. Onneksi toistaiseksi kaikki ovat pysyneet paikoillaan. Millaista myrskyä teillä on pitänyt?

Lomalta kotiin

Muutaman päivän lomareissumme on nyt ohi. Lähdimme kotoa lauantaiaamuna ja tulimme takaisin tänään aamupäivällä. Neljä täyttä päivää ja yksi yö päälle oli saanut puutarhassa ihmeitä aikaiseksi. Heti kun auto oli purettu matkatavaroista, piti lähteä kamerakierrokselle ja sen jälkeen tietysti istuttamaan matkamuistoja kukkapenkkeihin.

Sammalleimut olivat suorastaan räjähtäneet kukkimaan joka puolella. Tässä 'Candy Stripes'.

Aurinkopenkissä ukkolaukat olivat lähtiessämme tiiviillä nupulla. Nyt niiden komeita palloja keikkuu siellä sun täällä.

Vanhanajan saksankurjenmiekat kukkivat yhtä aikaa pikkuampiaisyrttien ja bellisten kanssa. Ampiaisyrttien nuput toistavat oikeassa nurkassa olevan purppuraheisiangervon sävyä.

Vuorijumaltenkukka kukkii hauskasti kahdessa kerroksessa. Muistin muuten edellisessä postauksessa väärin sen kukkavanojen lukumäärän. Niitä ei ollutkaan 14, vaan peräti 16. Yksittäisiä kukkia en taida edes yrittää laskea.

Lomareissumme suuntautui Kouvolaan ja Kotkaan. Matkaseurana olivat vanhempani, joiden luona hyppäsimme sunnuntaiaamuna asuntoauton kyytiin. Ajoimme ensin Kouvolaan, jossa majoituimme hotellissa. Sen verran halusimme nimittäin ennakoida välien hyvänä säilymistä, ettemme edes harkinneet asuntoautossa yöpymistä. Ensimmäisen matkapäivän antoisin kohde oli Kottikärryn kääntöpiiri -blogia kirjoittavan Päivin kaunis puutarha. Päivi osti aiemmin keväällä äidiltäni juhannuspionin ja sovimme, että tuomme sen hänelle kotiin asti kun kerta siitä ohi ajamme. Saimme kunnon puutarhakierroksen ja vielä päiväkahvitkin tarjoiluineen. Lämmin kiitos Päiville vielä tätäkin kautta! Oli hyvin mielenkiintoista päästä näkemään blogista tuttu puutarha paikan päällä ja nähdä kaikki kauniit istutukset ja upeat, vanhat puut luonnossa. Tunnelmasta vain murto-osa välittyy kuvien kautta, vaikka olisi miten hyvä kuvaaja tahansa.

Luulin, että lemmikit alkaisivat olla jo kukintansa loppupuolella reissumme päätyttyä, mutta eihän tuo siltä näytä.

'Sorbet' -tulppaanit kukkivat nyt kaikki: ne, jotka ovat kukkapenkissä ja ne, joiden sipuleita en huomannut poistaa kivipolkua tehdessäni.

Kasvimaalla oli tapahtunut salaattiräjähdys. Toivottavasti emme muutu pupuiksi näitä ja yhtä komeaksi röyhähtänyttä rucolaa mussuttaessamme.

Toisessa lavassakin kasvaa jotain. Sieniä en ole kylvänyt. Pohjalle on kai mennyt joku laho puunkarahka kompostin mukana. Voikukat kasvavat ihan omin avuin, mutta onneksi seassa on myös palsternakkaa ja retiisiä.

Päivin luota hotelliin mennessämme tapasin hyvin pikaisesti Päivänpesän elämää -blogin Katjan, jolle meni myös yksi juhannuspioni. Katja yllätti minut hyvin iloisesti kassillisella taimia, joille oli hauska automatkojen aikana miettiä sopivia paikkoja. Sain häneltä mm. punaista bellistä, mysteeriesikon, salkoruusu 'Nigran' sekä kirahvinkukan. Olisi ollut mukava jutella pidempäänkin Katjan kanssa, mutta meillä kummallakin oli kiire. Toivottavasti joskus vielä tapaamme! Katjan kasveista bellikset ja esikko on jo istutettu, pionin pidän todennäköisesti syksyyn saakka ruukussa ja muille vielä mietin paikkoja.

Tässä koko Katjan taimiyllätys: takana vasemmalla käärmeenlaukka, takaoikealla valkoinen ruusunätkelmä ja edessä oikealla kuolanpionina ostetun pionin siementaimi.

Toisen reissupäivän vietimme Kotkassa. Ehdimme kiertää puutarhakohteista vain Sapokan, Isopuiston ja Fuksinpuiston, ja auton ikkunasta näimme pari muuta pienempää puistoa. Lasten kanssa kun liikkuu, pitää jättää aikaa myös leikkipuistoille ja ruokatauoille. Lisäksi ohjelmassa piti olla tasapuolisuuden vuoksi myös jotain miesväkeä kiinnostavaa, joten kävimme Merikeskus Vellamossa tutkimassa museoita ja jäänmurtaja Tarmon. Täytyy kyllä sanoa, että olisin voinut viettää itsekin vielä muutaman tunnin pidempään Vellamossa, mutta lapset etenivät sen verran vauhdikkaasti, että ei ehtinyt syventyä tarkemmin näyttelyihin. Kolmas, eli viimeinen reissupäivä menikin sitten Tykkimäessä. Onneksi huvipuisto aukesi vasta klo 11, joten ehdimme sitä ennen käydä Viherpeukaloilla. Pitihän sitä nyt matkamuistoja saada!

Tarhakylmänkukka 'Rubra' vasemmalla, keskellä suklaaminttu 'Chocolate' ja oikealla oregano 'White Spreckled'. Takana tarhaviinikärhö 'Etoile Violette'.

Sain siis vihdoin punaisen tarhakylmänkukan! Taimi on sen verran kookas, että se kukkii varmasti jo ensi keväänä. Istutin sen ja uuden oreganon patiopenkin kärkeen, josta kuoli edellisen tappotalven aikana yksi pieni violetti tarhakylmänkukan siementaimi. Jospa tämä uusi punainen sopisi väriltään kahden violetin kanssa yhteen edes sen verran, ettei tarvitse siirrellä mitään pois. Suklaamintun istutin kasvimaalle betonirenkaaseen. Teeyrttisekoituspussin siemenistä ei ole itänyt yhtään mitään, joten hankin suklaamintun siemensekoituksessa olleen vihermintun tilalle. 'Etoile Violette' pääsi aurinkopenkkiin 'Pernillen' kaveriksi. Ostoslistalla oli nimittäin sen sävyihin sopiva viini- tai tarhaviinikärhö. 'Pernilleä' istuttaessani laitoin ämpärin ja kukkaruukun pitämään kuoppaa osittain auki kaverikärhöä varten. 'Etoile Violetten' istuttaminen olikin siksi todella helppoa: juuret pois kiepiltä, kärhö valmiiksi kaivettuun kuoppaan ja multaa monttu täyteen.

Lapset saivat valita äitini laskuun taimistolta kasvit. Kuopus ihastui punaiseen samettikukkaan ja esikoisen valinta oli harmaakurjenpolvi 'Giuseppii'. Mitähän mummo olisi tuumannut, jos lapset olisivat valinneet mahdollisimman kalliit puun taimet?

Isäntä ja isäni varmaan mielessään miettivät, että naisväen taimistokierros olisi aivan hyvin voinut kestää yhtä kauan kuin lasten kasvien valinta. Kuopus näki samettikukkapöydän minuutin sisällä taimiston porttien sisälle astumisesta ja ilmoitti saman tien, että hän haluaa tuollaisen. Esikoinen keskittyi ostoskärryllä ajelemiseen ja vasta äitini tiedustellessa, minkä kasvin esikoinen haluaisi, osoitti vieressään olevaa kurjenpolvea. Ehkä valintaan vaikutti sekin, että äitini oli juuri ottanut samanlaisen itselleen. Joka tapauksessa valinta oli tehty sekunneissa. Eipä ole muuten varmaan koskaan ennen siinä asuntoautossa kuljetettu suihkun täydeltä kasveja!

Äitini puutarhasta lisättiin kukkakuormaan kivipolun väliin kasvanut aho-orvokki (?), arovuokkoja, valkoista petuniaa sekä pelargoni 'Appleblossom'.

Ja tässä vielä koko auton peräkonttiin matkatavaroiden sekaan sullottu kasvikuorma.

Ai niin, mahdutin mukaan myös laatikollisen vanhempieni pellon reunasta kerättyjä kiviä. Omalla tontilla kun ei ollut riittävästi sopivanmuotoisia murikoita yhteen ennen matkaa aloitettuun projektiin. Siitä lisää sitten paremmalla ajalla. Seuraavaksi taidan lähteä purkamaan blogijonoa, jotta pääsen taas ajan tasalle siitä, mitä puutarhamaailmassa tapahtuu. Reissussa oli kyllä hetkittäin aikaa vilkaista postauksia, mutta kommenttien kirjoittaminen oli kännykällä tuskallisen hidasta. Neljän päivän mittaista jonoa ei siis ole kertynyt luettavaksi, mutta ainakin parin päivän jutut on vielä tutkimatta. Seuraavaan kertaan!