Munkkireissu

Tarha-alppikärhö 'Albina plena' aloittelee syksyistä kukintakierrosta.

Maisemat alkavat pukeutua syksyiseen väriloistoon. Parin viikon takaiset hallayöt saivat selvästi vauhtia ruskan värittymiseen, vaikka muuten onkin ollut melkoisen sateista. Arkipäivät kuluvat niin tiiviisti lasten kuskaamisessa ja töissä, että blogimaailmassa ei ehdi pyöriä. Asia harmittaa välillä aika paljonkin kun tiedän, että mielenkiintoista luettavaa ja katsottavaa olisi vaikka miten paljon. Tänä syksynä toimivaa aikataulua arkirutiineihin ei vain tunnu löytyvän sitten millään. Aivan kuin joku mystinen musta aukko veisi valtaosan vapaa-ajasta joka päivä. Luenkin viikonloppuisin urakalla monen päivän postaukset, joten ihan kokonaan ei pääse teidänkään puutarhatapahtumanne unohtumaan. Kiitos, että käytte jättämässä kommentteja nykyään vähän harvemmin ilmestyviin juttuihini, vaikka itse joudun tyytymään näihin viikonloppuvisiitteihin. Kommenteistanne on aina paljon iloa!

Pensasmustikat, rönsyakankaalit ja taustalla olevat kuunliljat ('Gold Standard') tarjoavat hienoa väriloistoa.

Luumutarhassa alkaa myös näkyä syksyn värejä. Etualan mullokselle istutin kevätkurjenmiekkoja, keskellä kuvaa oleva tyhjä aukko etsii kasveja. Siinä on melko pinnassa iso kivi, joka rajoittaa kasvivalikoimaa.

Varjokujalla ei ruskavärejä vielä juuri näy. Polun päässä metsän reunassa katseen kiinnittävät keltaiset pensashanhikit.

Varjokujan ja pation kasvit ovat nyt etupihalla helposti hallalta suojattavissa. Nurkassa korkeimpana on rungollinen kesäkoiso, joka on vasta nyt tehnyt kaksi kukkaa. Mikä pettymys kesäkukaksi! Ei jatkoon.

Työkaverillani on muutamia hevosia. Olen jo pidempään miettinyt, saisiko heiltä hakea säkillisen tai pari "pollen parasta". Viimein rohkenin kysyä ja lupa heltisi saman tien; lanta kun on heillä ehtymätön luonnonvara. Isäntäkään ei torpannut ajatusta, kunhan käytän hakemiseen ainoastaan kakkosautoamme ja laitan säkit kiinni niin ettei koko auto haise. Siispä tänään aamulla huristelin tallille talikoimaan sitä itseään. Karon takia munkit tulevat puutarhakompostorin vauhdittajaksi eivätkä suoraan kukkapenkkeihin tai kasvimaalle, joten päädyin valitsemaan tuoreen tavaran. Valmiiksi maatunuttakin olisi ollut tarjolla, mutta sitä olisi pitänyt hakea kauempaa ja seassa olisi ollut pilttuiden kuivikkeena ollutta puruakin. Tämänkesäinen komposti kun on käyttökelpoista joka tapauksessa vasta vuoden päästä keväällä, niin lantakin ehtii hyvin siinä ajassa kompostoitua. Osa kikkareista oli aamulla pilttuista kerättyä purun ja oljensekaista tavaraa ja pari säkillistä sain suoraan laitumelta haettua täyttä tavaraa ilman mitään ylimääräistä. Viikonlopun ohjelmaan onkin nyt lisätty puutarhakompostin penkominen, jotta lannan saa haudattua Karon ulottumattomiin.

Kivikkosuopayrtit innostuvat yleensä syksyllä uuteen kukintaan, tosin vähän vaisummin kuin kesällä.

Osa kuvista on napsittu viikolla joko ennen työpäivää tai sen jälkeen. Kuten kuvista selvästi näkee, täällä on ollut useimmiten hyvin pilvistä ja jopa sateista. Parina päivänä tuulikin yltyi melkein myrskylukemiin. Muutama korkeampi kasvi, kuten kolmimetriset maa-artisokat ottivat aika paljon osumaa, mutta pikaisen kierroksen perusteella ainoastaan muutama varsi on katkennut kokonaan poikki. Pation vieressä loistokärhö 'Voluceau' kaatui tukineen nurin mutta senkin varret säilyivät ehjinä. Eipä niissä enää nuppuja ollut, joten vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Muuten puutarha selvisi tuulista hyvin. Tänään on aurinko pilkistellyt ja ehkä samaa laatua olisi luvassa myös viikonlopulle. Mukavaa puutarhasäätä siis tiedossa, kunhan vain se ei samalla ennusta uusia hallaöitä.

Tiukukärhö 'Arabella' ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ovat kaunis pari. Maksaruoholla kestää vielä pitkään aukaista nuppunsa, mutta pientä punerrusta on jo nähtävissä.

Hyvää viikonloppua!

Kiireessä mukana

Nyt on kunnolla kukintaa ympäri puutarhaa ja kamera laulaa joka puutarhakierroksella. Kuvia kertyy kuin huomaamatta mutta onneksi kuva-arkistoissa riittää tilaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun yrittää valita, mitä otoksia valitsisi postauksiin, jotta punainen lanka pysyisi edes jollain lailla hyppysissä. Pitäisi kai julkaista näitä juttuja useammin, mutta eihän tässä kilpajuoksussa ehdi koneella alituiseen istua! Olen yrittänyt pysyä suunnilleen ajan tasalla puutarhan tapahtumissa, jotta myöhemmin olisi helpompi selailla, mitä kukki milloinkin ja miltä puutarha näytti eri aikoihin kesästä. Mukavampi niitä puutarhan tapahtumia on muutenkin talvella blogista lukea kuin alkaa kahlata loputtomia kuva-arkistoja. Tässä tulee siis pikainen kierros eilisen näkymissä ja yksityiskohdissa.

Loistokärhö 'Kaiser' on kukkinut aikaisemminkin, mutta tämä on ensimmäinen avautuva kukka maassa vietetyn talven jälkeen. Jännittävä, ehkä vähän pelottavakin piikkinyrkki.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on kukkinut jo hetken, mutta kuva on jäänyt julkaisematta. Laukatkin alkavat jo olla loppusuoralla.

Viime syksynä taimipäiviltä ostamani vaalealehtinen haltiankukka kukkii nyt. Istutin sen talveksi luumutarhaan, mutta se ei oikein taida viihtyä siellä kun lehdet ovat niin pienet. Taidankin siirtää sen keijupuutarhaan, johon jäi vielä tilaa parille kasville. Varjoisampi paikka ja muhevankostea multa saattaisi olla haltiankukalle mieluisampi paikka kuin melko aurinkoinen luumutarha ja ulkonäöltäänkin se sopisi paremmin keijupuutarhaan.

Toinen haltiankukan kukkavarsista ja osa lehdistä jäi noin 1,5-vuotiaan sukulaisprinsessan töppösen alle aikaisemmin kesällä, mutta onneksi puolet puskasta jäi vielä kasvamaan.

Patiopenkkiä on tullut kuvattua aika harvakseltaan, sillä siellä ei ole oikein ollut mitään nähtävää. Posliinihyasinttien jälkeen penkin kukinnassa on ollut hirveän pitkä tauko. Hetki sitten kukinnan aloitti sammalleimu 'Candy Stripes', mutta sekin kukkii jostain syystäpaljon vaatimattomammin kuin kivikkorinteessä olevat kaverinsa. Muutamia päiviä sen jälkeen aloitti kivikkosuopayrttien mukana salamatkustajana tullut akileija, jonka jätin kasvamaan uteliaisuuttani kukintakokoiseksi. Kasvi paljastui hailakan vaaleanpunaiseksi lehtoakileijaksi, joten se taitaa saada tuosta lähtöpassit. Nyt siellä aloittelevat kivikkosuopayrtit, joita on tarkoitus lisätä laajemmalle alueelle. Mehitähdet ja isomaksaruoho ovat nupullaan ja pian aloittavat myös myskimalvat, joten kukkimaton aika alkaa olla ohi. Heinäkuusta lumentuloon kukinnasta pitävät huolen syyssyrikkä, jättiverbena, kärhöt ja tuoksuherneet.

Patiopankki on jo melko vehreä, mutta kukkia voisi olla alkukesällä vähän runsaammin.

Vieno-myrsky ei saanut meillä tuhoja aikaiseksi mutta sen jälkeen kääntynyt tuulensuunta oli viimeinen niitti ihanalle, vaaleanpunaiselle kerrottukukkaiselle ritarinkannukselleni. Siinä oli vain yksi varsi, joka katkesi maanrajasta poikki. Toivottavasti se jaksaa tehdä vielä kesän mittaan uusia versoja eikä häviä kokonaan. Jos se ensi kesänä on vielä hengissä, aion tukea sen heti keväällä. Onneksi muut kasvit pysyivät pystyssä myös muuttuneessa tuulensuunnassa. Harmikseni huomasin, että myöskään kirvoille tuuli ja välillä rankastikin satanut vesi ei ollut tehnyt minkäännäköistä haittaa. Luumupuut ovat täynnä kirvoja, samoin pikkujasmikkeet. En ole nähnyt kuin pari leppäkerttua koko kesänä. Missähän mahtavat luurata kun täällä olisi pitopöydät katettuna niin yltäkylläisesti kuin mahdollista? Ei auta kuin suunnata toiveet hyönteishotellin petopistiäisiin, joissa ainakin viime kesänä oli kirvoja saalistavia lajeja.

Pahin tilanne on 'Laatokan Helmessä.

Esikoinen bongasi metsästä huonokuntoisen nuoren kuusen rungolta isoja ryppäitä tällaisia monstereita. Ovatkohan nämäkin jotain kirvoja?

Yhden pikkuprojektinkin olen saanut tällä välin valmiiksi. Pari kesää sitten tehty polku varastoon ja kompostoreille tarvitsi kasvimaan muutoksen jälkeen jatkoa. Kompostorien ja kasvimaan väliin jäi nimittäin vain vähän yli metrin pituinen ja saman levyinen kaistale nurmikkoa. Kaivoin sen pois ja korvasin parilla betonilaatalla ja kivituhkalla. Aivan seinän viereen tuli kaistale sepeliä, jota oli myös kompostorien kohdalla. Keväällä tekemäni kesäkukkapenkki sai myös muutaman betonitiilen ja kivituhkaa alareunaa rajaamaan. Kaivoin tiilet edellisen asukkaan metsään jättämästä roskakasasta ja toivoin, että sieltä olisi löytynyt vielä lisää käyttökelpoista tavaraa. Loput kasasta on kuitenkin vain nyrkinkokoista tiili-, laasti- ja betonimurskaa, joille en keksi käyttöä.

Nyt on siisti polku kasvimaalle saakka eikä tarvitse ruohonleikkurilla pujotella ahtaita kolosia.

Betonitiilet reunassa helpottavat ruohonleikkuuta ja hidastavat nurmikon etenemistä kukkapenkin puolelle. Vielä kun löytyisi jostain lisää tiiliä. Kesäkukat ovat itäneet aika hyvin, mutta ohut multakerros ja alla olevat sanomalehdet hieman hidastavat kasvua.

Kaikki kaivuuprojektit tietävät sitä, että ylimääräistä multaa pitää läjittää johonkin. Koska muuta paikkaa ei ollut, kippasin mullat suopuutarhaan. Varjokujalta kärräsin useamman kottikärryllisen suopuutarhan reunalle tulevan kukkapenkin korotukseksi, mutta eihän sinnekään loputtomasti sopinut. Päätin kaivaa suon kohdalta rikkaruohot pois, jotta sain lisätilaa mullalle. Suomontusta tulikin kukkula. Kompostorien ja kasvimaan välistä tuli peräti kolme kottikärryllistä hiekansekaista multaa, mutta koska siinä voi olla rikkaruohoja, en halunnut yhdistää sitä suoraan suopuutarhan maahan ja parempaan multaan. Revin muutaman multasäkin auki ja levitin ne multakasan alle ja reunoille. Nyt olen tehnyt itselleni uuden ongelman, sillä ennen kuin saan tehtyä suopuutarhaa, minun pitää saada vähintään kymmenen kottikärryllistä multaa johonkin muualle. Puutarhakompostikin on jo melkein ääriään myöten täynnä nurmituppaita ja kaikki tontin rajalla olevat kuopat täytetty. Onko kellään muulla koskaan ongelmaa liiasta mullasta?

Varjokujalta tullut multa on selvästi laadukkaampaa tavaraa kuin kaaren keskellä oleva kasa varaston vierestä kaivettua pölisevää hiekkamultaa.

Alppiruusut kukkivat, tässä metsänreunapenkin 'Mikkeli'. Kärhökaaren yksilö on vähän pienempi, mutta kukkii myös yhtä hyvin. Osa kummankin nupuista taisi vain kärsiä talven kovista pakkasista, mutta tyytyväinen olen tähänkin kukintaan.

Kivikkorinteessä sinilemmiö 'Heavenly Blue' kukkii kauniisti.

Kivikkorinteen alkupää aloittaa kukinnan vähän myöhemmin kuin pitkä sivu mutta nyt siinäkin alkaa jo olla hyvin väriä. Huomatkaa sinilemmiön takana komea tupsu tarhakylmänkukan siemenhahtuvapalloja.

Pari viikkoa sitten istutettu loistokärhö 'Innocent Blush' oli salaa aukaissut vielä yhden nupun ja voi ihana, mikä marenkiruusuke se onkaan!

Toivottavasti loppuviikostanne tulee yhtä ihana kuin tuo edellisen kuvan kärhönkukka!

Vaaleanpunaisia unelmia, osa 2

Koska ulkona näyttää samalta kuin normaalivuonna marras-joulukuun vaihteessa, jatkamme värisarjan parissa. Kuten ounastelinkin, oransseja kukkia ei viime kesänä tullut yhtään lisää, joten hypätään suoraan lempiväriini vaaleanpunaiseen. Vaaleanpunaisia kukkia minulla on paljon ja määrä vain lisääntyy koko ajan. Yritin ensin mahduttaa kaikki pinkin sävyt samaan postaukseen, mutta eihän siitä tullut tälläkään kerralla mitään, joten mennään vanhalla kaavalla ja laitetaan hattaraunelmat tähän postaukseen ja jätetään vahvemmat sävt seuraavaan kertaan.

Espanjansinililjan herkkä kukinto ilahduttaa yllättävän myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä,

Kesäkuun alussa kukkiva alppiruusu 'Mikkeli' avaa kukkansa vaaleanpunaisina ja haalistuu kukinnan edetessä valkoiseksi.

Varjorikko löytyi puutarhatapahtumasta ja pääsi sulostuttamaan pation luona olevan istumakiven ympäristöä.

Kivikkosuopayrtti saa tehdä vaaleanpunaisen kukkapilven patiolle johtavan kulkuväylän viereen.

Rusolaukat nostavat mielikuvissani aikanaan kukintonsa luumutarhaa peittävien kurjenpolvien (taustalla peittokurjenpolvi 'Cambridge') seasta.

Neidonkurjenpolvi ryppyisine kukkineen on yksi luumutarhan kurjenpolvilajeista.

Tässä vaiheessa aletaan lähestyä jo loppukesää.

Rusokurjenpolvi 'Southcombe Double' kukki hyvin vaatimattomasti ensimmäisenä kesänään, mutta jospa se tänä kesänä näyttäisi jo vähän todellista luontoaan. Tämäkin kasvaa luumutarhassa.

Kuivuudesta kärsinyt turkestaninmaksaruoho sulostuttaa kivikkorinteessä.

Etualalla jaloangervo 'Europa'. Vasemmassa reunassa ja taustalla näkyvä japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?) oli jo aiemmassa postauksessa.

Jaloangervo 'Rheinland' kukkii kärhökaaripenkin laajennusosassa.

Purppurapunalatva ja perhoset ovat syksyn ilo.

Tokihan yksi kärhökin mahtuu tähän unelmapostaukseen.

Loistokärhö 'Kaiser' kukki viime keväänä eteisessä, mutta sille on paikka suunniteltuna, joten jatkossa hänen keisarillinen korkeutensa saa kukkia ulkona.

Näitä kuvia oli varsin ihana selailla tällaisen syksy-talven keskellä. Hyvää viikkoa!

Blogilomalla tapahtunutta

Hei taas ja aurinkoista alkanutta syyskuuta! Vaikka muutaman päivän blogilomaa pidinkin, niin ei Hiidenkivellä suinkaan ole koko aikaa lomailtu. Tai ainakaan kasvit eivät ole lomailleet. Osa on jo uusintakierroksella.

Puolukka 'Otson karkki' teki keväällä pari kukkaa, mutta pölytys epäonnistui eikä yhtään raakiletta lähtenyt kasvamaan. Uusintayritys ei varmasti tuota sen parempaa lopputulosta.

Kesäkuussa muutaman kukan tehnyt pasuunakukka kukkii nyt kunnolla. Lapset kävivät nykäisemässä pari nuppua irti, mutta jäihän näitä vielä jokunen jäljellekin. Lehdistä näkee, että lannoitusta olisi saanut olla vähän enemmän.

Kivikkosuopayrtti taitaa kukkia jo kolmatta kertaa tälle kesälle. Mikäpäs siinä, kukkikoon aivan vapaasti minun puolestani.

Tuoksuherneet ovat kukkineet yksittäisten kukkien voimin jo jonkin aikaa, mutta ovat vasta nyt saaneet isomman vaihteen päälle. Pitää muistaa seuraavalla kerralla istuttaa näitä reilusti samaan kohtaan, nyt tässä on vain kolme tainta.

Talon julkisivun ilme koheni pikkuisen, kun öljysimme rappuset ja ulko-oven. Johan ne olivatkin vuosien saatossa ehtineet muuttua kulahtaneiksi. Pahiten säiden vaikutuksesta kärsineet eteläpäädyn räystäslaudatkin saivat uutta maalia pintaansa, mutta koko taloa ei ollut vielä tarvetta kiertää.

Kauempaa katsottuna rappusesta ja vanhasta ovestakin tuli kuin uusia. Räystäslautojen ilmeen muuttumista ei huomaa, jos ei osaa katsoa, mutta ovi näkyy pitkälle kadulle asti.

Rungollinen verenpisara innostui kukkimaan kunnolla.

Lasten mielestä aurinkopenkin "hiidenkivelle" pitää päästä kiipeilemään ja koska heitä ei saa pidettyä sieltä poissakaan, tein sinne luvallisen kulkuväylän. Seuraavaksi pitää varmaan laittaa kanaverkkohäkki kiven ympärille, sillä esikoisen mielestä kiveltä pitää päästä myös hyppäämään kasvien päälle. Yksi maksaruohoista jo sai täysosuman. Kiviä siirrellessä oli hyvä kaivaa päivänliljat pois, mistä taas seurasi yhtä sun toista. Päivänliljojen väleistä löysin myös roppakaupalla kevätkurjenmiekan sipuleita, jotka istutin kasvien väleihin. Mitäpä niitä muualle siirtämäänkään, kun kerta näyttävät tuossa viihtyvän.

Tukeva reitti isolle kivelle kulkee kaukasianmaksaruohojen ja nukkapähkämön välistä. Toin yhden isomman kiven ja asettelin pari paikalla ennen ollutta kiveä nukkapähkämöiden taakse rajaamaan kivikkorinnettä aurinkopenkistä.

Päivänliljojen tilalle tuli kiviä, 'Srawberries and Cream' -maksaruohoa sekä kolme silmäkatanaa. Tyhjälle kohdalle jaan ensi keväänä maksaruohoa ja laitan ehkä vielä muutaman silmäkatanan lisää, kunhan näen, kuinka viihtyvät tuossa. Bellikset lähtevät pois kokonaan, kunhan saan lisättyä nukkapähkämöiden ja bellisten välissä olevaa kaukasianmaksaruohoa koko matkalle.

Tuoksuvatukan myrkytyksen takia kesäkukilla ollut aurinkopenkin osa näyttää nyt aika rehevältä. Leijonankidat, bellikset ja tarhakukonkannukset kukkivat komeasti ja voikukat täyttävät välit. Purppurarevonhännätkin ovat vihdoin alkaneet viihtyä.

Aurinkopenkin 'Stella d'Oro' -päivänliljat siirtyivät talon julkisivun edustan pensasryhmän päätyyn kääpiöauringonkukkien ja ruskavärejä saavan atsalean seuraksi.

Sadonkorjuuta tehdään sitä mukaa kun satoa kypsyy. Suippopaprikoissa on ollut raakileita todella kauan ja aloin jo epäillä, etteivät meinaa kypsyä ollenkaan, mutta nyt vihdoin pitkä odotus palkittiin. Chilien ja 'Patio Red' -paprikan kypsymistä vielä odotellaan. Chilit ovat alkaneet muuttua vihreistä mustiksi, joten kai nekin pian alkavat punertaa.

Makeita,joskin pienenpuoleisia olivat omat suippopaprikat.

Valkosipulit on nostettu ajat sitten ja osa syötykin, mutta loput olivat "kuivumassa" (=unohtuneet) liiterin kuistilla. Nyt sain aikaiseksi siistiä ne. Toistaiseksi eri lajikkeet erottaa värin puolesta, mutta varrentyngän pituuden perusteella ne erottaa myöhemminkin kun violetti väri häviää. 

Kärhöillekin kuuluu hyvää. Takapihalla mantsuriankärhön kukinta on aika pitkälti ohi, mutta muut kukkivat täyttä päätä. Aurinkopenkissä kasvava tiukukärhö 'Arabella' kukkii hyvin, mutta loistokärhö 'Elsa Späth' on vähän vaisu esitys. Penkin maa on hyvin hiekkapitoista eikä kärhöjen istutuskuoppaan sekoitettu komposti ja säkkimulta riitä pidättämään tarpeeksi kosteutta kuivana kesänä. Myös ritarinkannukset kärsivät kuivuudesta ja ehkä myös siperiankurjenmiekat, jotka eivät suostu kukkimaan. Olenkin nyt tuonut kottikärryllisen kivikkorinteestä löytynyttä savimultaa ja sekoitellut sitä aurinkopenkin kuivuudesta kärsivien kasvien ympärille maanparannusaineeksi. Vielä tarvitaan ainakin yksi kärryllinen lisää. Toivottavasti savilisäys auttaa kasveja tulevina kuivina kesinä.

'Elsa Späth' on kukkinut tänä vuonna melko vaisusti, mutta koko ajan on kuitenkin jokunen kukka auki ja nuppuja tulee.

Kärhökaaren loistokärhöt pärjäävät hienosti. Tämän kaaren alta on nyt mukava mennä kasvimaalle.

Nyt aloitan teidän postauksienne tutkimisen. Bloggerin lukemiston mukaan minulla on useita neljä päivää sitten tulleita postauksia lukematta, joten hetki taitaa mennä ennen kuin pääsen takaisin aikatauluun kiinni. Mukavaa viikkoa!

Yltäkylläisyyttä

Aurinkopenkin kasvit ovat nyt suorastaan räjähtäneet kukkaan. Viime syksynä tekemäni uudelleenjärjestelyt kannattivat, sillä nyt kukinta jakautuu tasaisemmin penkin eri osiin eivätkä värit riitele niin paljoa keskenään. Kiven takaa aidan tolpan viereen siirretyt tarhakeijunkukat ('Hans') ovat ehdottomasti parempi valinta nykyiselle paikalleen kuin siinä ennen olleet vaaleanpunaiset pikkusydämet. Tyhjän aukon keijunkukkien takana täyttää myöhemmin kesällä tiukukärhö 'Arabella ja atsalean takana isotähtiputket ovat jo nupullaan valmiina tuomaan oman lisänsä aurinkopenkin kukkaloistoon.

Aurinkopenkki pihaantulosta katsottuna. Etualalla tarhakeijunkukkia, niiden seassa ja taaempana penkissä ukkoaukkoja, ihana valkoinen pallo keskellä on puistoatsalea 'Illusia', sen vieressä saksankurjenmiekkoja, penkin etureunassa belliksiä ja aivan kuvan oikeassa ylänurkassa pikkusydämet.

Aurinkopenkin aidan takana kivikkorinteessä kevätvuohenjuuret ovat lopettelemassa kukintaa, joten siellä ei ole nyt kovin näyttävää kukintaa. Pari väripilkkua siellä kuitenkin on.

Tähtilevisia 'Little Plum' on kukkinut vajaan viikon verran. Luulen, että sillä on kivikkorinteessä edelleen liian kuiva paikka, vaikka lisäsin hieman multaa sen kasvualustaan syksyllä.

Viime keväänä hankittu sinilemmiö 'Heavenly Blue' teki kesän ajan juuristoa ja talvehti erinomaisesti joten nyt kelpaa kukkia. Nuppuja on joka ikisessä latvassa. Väri on jotenkin luonnottoman sininen, mutta sopii hienosti yhteen taustalla aloittelevien hopeahärkkien kanssa.

Muutama viikko sitten puutarhatapahtumasta ostamani varjorikko pääsi istumakiven juureen. Vaaleanpunaiset kukat ovat ihana pari harmaiden kivien kanssa.

Yhteen sopivat myös loistokärhö 'Multi Blue' ja kivikkosuopayrtti. Pian aloittaa kukinnan myös kivikkosuopayrtin värinen loistokärhö 'Hagley Hybrid'. Kärhöt on talvetettu kellarissa, jos joku ihmetteli niiden aikaista kukintaa.

Niittyrinteessä alkaa näyttää jo niittyiseltä. Tällä hetkellä näkyvimmät kukkijat ovat niittyleinikit, ahomansikat ja yksi koiranputki, mutta päivänkakkaroita on paljon ja ne ovat nupullaan. Tarkemmin kun katsoo, on kukkijoitakin jo aika paljon. Ensi vuonna kukinta on paljon näyttävämpää, kun kasvit kasvavat kokoa.

Niittyrinteen alkukesän värimaailma on kelta-valkoinen ripauksella sinistä ja punaista. 

Valkoailakkeja niityllä on kaksi. Yksi puna-ailakkikin kukkii jo. Takana violetti metsäkurjenpolvi.

Vaalea metsäkurjenpolvi piilottelee koiranputken takana. Hiirenvirnat aloittavat aivan pian.

Metsänreunapenkissä kukkii marjatanalppiruusu 'Mikkeli' kaikkien neljän kukinnon voimin. Sen hento punerrus sopii ihanasti yhteen lemmikkien kanssa.

Kesän yltäkylläinen kukinta on vasta aluillaan. Joka paikkaan ilmestyvät nuput lupaavat kukkaisaa kesää. Toivon sitä samaa teillekin! Mukavaa viikonloppua!