Patiopäivitys

Heinäkuun helteissä patiomme käyttötunnit jäivät harmillisen alhaisiksi ja sen vuoksi (tai ansiosta) pitkään mielessä muhinut ajatus sai nyt tuulta alleen. Patiolla on ollut tähän saakka vain omalla jalallaan seisova aurinkovarjo, jonka varjostus ei ollut alkuunkaan riittävä tämän kesän aurinkoisiin hetkiin. Koko päivän paahtava aurinko nimittäin kuumensi pation laatoituksen sen verran lämpimäksi, että vaikka itse ruokaryhmän kohdalla olisikin ollut varjoa, vieressä auringon lämmittämät laatat oikein hohkasivat kuumaa ilmaa myös varjon puolelle. Auringon sijainnista riippuen aina myös joku ruokailijoista on jäänyt ilman varjoisaa istumapaikkaa, sillä varjo ei ollut riittävän suuri isolle ruokaryhmälle.

Nyt on ainakin vähän aurinkovarjoa isompi suoja!

Puutarhakalusteiden syysaleista löytyi budjettiin sopiva aurinkokatos, joka toimitettiin kotiovelle aiemmin tällä viikolla. Vaikka katokselle ei välttämättä enää tämän vuoden puolella olisi tarvetta, päätimme kasata sen, jotta nähdään, tarvitseeko osista reklamoida. Ei tarvinnut, yhtään osaa ei puuttunut ja kasauskin meni oikein sujuvasti. Alumiinisen rungon jätämme luultavasti talveksi paikoilleen mutta kangas otetaan varastoon turvaan. Senkin pitäisi kyllä olla säänkestävä mutta suojaan ottaminen pidentää varmasti käyttöikää ja samalla sen saa tarvittaessa pestyä. Pesua tuskin tänä syksynä vielä tarvitaan mutta aikaa myöten likaa varmasti kertyy.

Takapihan puolelta otettu kuva.

Vielä emme ole miettineet, kiinnitämmekö jalkoja jotenkin vai annetaanko koko höskän olla irtaallaan patiolla. Koska patio on kalteva talosta poispäin, itse katoskin seisoo vähän kallellaan. Sen saisi tasattua tekemällä jalkojen alle sopivasti mitoitetut puupalat. Jonkinlainen lisäpaino tai kunnolla kiinnittäminen vakauttaisi myös rakennetta. Myös jalkojen korvaamista puulla mietittiin mutta sitä suunnitellaan paremmin sitten ajan kanssa ja käyttökokemuksen myötä. Katosta on nyt helppo siirrellä ja löytää sille lopullinen paikka. Tilaahan patiolla on mutta kulkuväylät ja ulko-ovi tuovat omat rajoitteensa. Kuitenkin sillä kymmenelläkin sentillä suuntaan tai toiseen voi olla merkitystä.

Kankaan saa näppärästi sivuun silloin kun varjostusta ei tarvita.

Postauksen kuvat on otettu eilen aamupäivällä, jolloin aurinko oli vasta nousemassa metsän takaa, joten varjo ei osu ruokaryhmän kohdalle. Keskikesällä aurinko paistaa korkeammalta ja varsinkin päivän paahteisimpaan aikaan varjon pitäisi osua paremmin kohdilleen. Rankkasateella tai tuulisella säällä kankaan saa kätevästi vedettyä kasaan. Seuraava uusittava kohde patiolla olisikin ruokaryhmä. Kahdeksasta tuolista enää kolme taitaa olla täysin ehjiä ja kaksi on täysin rikki. Lopuilla saavat istua vain lapset, sillä ne eivät aikuisen painoa enää kestäisi. Pöytääkin on vahvistettu liitoksistaan kulmaraudoilla. Käytettynä kalusto hankittiinkin, joten onhan se jo varmasti hintansa haukkunut. Loppuun vielä muutama kuva pation ympäristön kasveista.

Patiopenkin paahteisessa päädyssä on mehitähtiä ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.

Patiopenkki on kapea suikale seinustan sepelin ja laatoitetun kulkuväylän välissä. Sen yläpäässä on olematon kasvualusta ja aurinkokin paahtaa sinne käytännössä koko päivän. Talvella menee pitkään ennen kuin talon seinän puoleiseen reunaan kertyy lunta. Hyvin tuolla alueella ovat kuitenkin mehikasvit viihtyneet.

Karuin paikka on täynnä pallomehipartaa.

Seuraavassa välikössä on kivikkomehitähti 'Dark Beauty' ja kattomehitähti, joka kukki runsaasti tänä kesänä.

Mehitähdistä patiolle päin ennen penkin päättävää kärhöseinäkettä on liilakukkaista sammalleimua, valkoista myskimalvaa, komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ja kaiken seassa muutama täpläpipo 'Mystican' pikkutaimi. Suunnitelmana on karsia malvat pois sitä mukaa kun täpläpipot kasvavat. Maksaruohosta en vielä tiedä, jääkö se vai lähteekö. Olkoot siihen saakka että näen, kuinka 'Mysticat' alkavat penkissä viihtyä. Valkokukkainen tai kirjavalehtinen komeamaksaruoho olisi ollut ihan mieluisin kasvi juuri tuohon penkkiin mutta pari sellaista siitä on tuntemattomasta syystä kuollut jo heti ensimmäisenä talvenaan. Siksi se suunnitelma on haudattu.

Kesäkukkapuolella ei juuri juhlittu tänä kesänä mutta kukkivat sentään nämä kaksi.

Pation kesäkukkatarjonta on tänä kesänä ollut hyvin vaatimatonta. Kolme pelargonia eivät oikein nauttineet paahteisesta heinäkuusta ja jouduinkin jo 'Appleblossomin' pelastamaan liiterin kuistille varjoon kun se meinasi kuolla ihan kokonaan. Vanha ja sitkeä valkokukkainen pelakuu pysyi hengissä mutta ei kukkinut. Se jäi myös kovin hailakaksi. Tämän kevään pistokastaimi kirjavalehtisestä pelakuusta viihtyi parhaiten ja on nyt elokuun aikana innostunut kukkimaankin pienesti. Mustaluumun juurella valkoiset petuniat viihtyivät hyvin mutta niiden nyppiminen ei ole kivaa, joten ehkä en laita niitä enää ensi kesänä. Mustaluumu olisi saattanut myös kaivata välillä vähän varjoisampaa paikkaa mutta on se kuitenkin ihan kohtuu kelvollisen näköinen, vaikka siitä tippui lehtiä jonkun verran kesän aikana.

Mustaluumu riippaoksineen.

Syyshortensia 'Prim White' kukkii loistokkaasti.

Lämmin kesä on ollut syyshortensioiden mieleen. Sekä pensasryhmän 'Prim White' että patiolla kasvava kaverinsa ovat juuri nyt upeassa kukassa. Pation takapihan puoleisella sivulla syyshortensia 'Vanille Fraise' aikoo kukkia ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla. Sen kukat ovat vasta hiljalleen aukeamassa, joten en ottanut siitä vielä parempia kuvia. Se näkyy postauksen alun yleisnäkymäkuvissssa talon ja grillikatoksen välissä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei yleiskuvissa juurikaan erottunut varjoista. Tässä hän nyt kuitenkin on.

'Voluceau' on edelleen sitä mieltä, että tänä kesänä hän ei tahdo kiivetä korkealle. Kukkii sentään kauniisti, vaikka maanrjassa nyt viihtyykin. Jospa ensi kesänä hän jaksaa ponnistaa ylemmäs kiipeilemään 'Prim Whiten' oksille. Pation seinäkkeessä koko kesän kukkinut SAMARITAN JO pitää nyt kukinnasta taukoa. Sillä on rytmi vähän sekaisin kellarissa vietetyn talven jäljiltä. Jospa hän keräisi nyt loppusyksyn ajan voimia talvehtimiseen. Samaritanin kaverina kasvava 'Multi Blue' on kiivennyt komeasti seinäkkeen huipulle ja on yhden kukan saanut melkein avattua. Nuppuja on runsaasti, joten hänestä tulee kuvia myöhemmin. Valkoiset tuoksuherneet kukkivat hienosti koko heinäkuun mutta nekin ovat alkaneet nyt hiipua. Jätin niihin tarkoituksella aika paljon siemenkotia tuleentumaan, jotta saisin kerättyä siemeniä talteen.

'Vanille Fraisen' oksien seassa piilottelee kauniita kukkiaan loistokärhö CORINNE ('Evipo063').

Päivän kärhöksi valitsin tänään suloistakin suloisemman CORINNEN. Sen kaverina kesä-heinäkuun vaihteessa upeasti jättisuurin kukin kukkinut 'Kaiser' lähti keväällä kasvuun niin runsaana pöheikkönä, etten ollut edes varma, onko CORINNE herännyt. Siellä se kuitenkin oli salaa venytellyt versojaan ja luikerrellut syyshortensian sekaan kukkimaan. Yksi verso kukkii ihan maanrajassa ja toinen melkein katseen korkeudella. Joku nuppuinen verso näyttäisi olevan myös 'Kaiserin' seassa mutta siitä ei vielä tässä vaiheessa ota selvää, kumpi kärhöistä se on.

Kukan muoto, kauniinväriset heteet ja tuo hentoinen punastus ovat minusta hurmaava yhdistelmä.

Nyt kiiruhdan pihalle tekemään jotain ihan kukkapenkeissäkin. Pieniä muutoksen tuulia puhaltelee suunnassa jos toisessakin. Hauskaa päivää!

Avointen satoa, osa 3

Tervetuloa mukaan pihakierroksen kolmanteen osaan, eli tässä jatkamme takapihalta patioalueelle ja sieltä sivupihan kautta kasvimaalle. Tällä alueella ovat myös puutarhan vanhimmat ja komeimmat kärhöt, paljon jaloangervoja ja muutenkin rehevimmät kukkapenkit, joten tutkittavaa riitti avointen puutarhojen aikaan ja toivottavasti tälläkin kierroksella voi hetkeksi pysähtyä silmäilemään kuvia tarkemmin. Kunnon Grande Finale siis.

Takapihalta päädyttiin suoraan näihin näkymiin. Loistokärhö 'Voluceau' kukkii vasemmalla, kärhökaaripenkki häämöttää edessä.

Ja tuolta päin tänne tultiin. Ruukkuryhmässä on kolme pelakuuta ja iso ruukku petuniaa (ja juurakkoa kasvatteleva kärhö jurottaa siellä seassa).

Pation seinäkkeessäkin kukkivat vielä loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue', vaikka niiden huippukukinta olikin jo vähän ohi. Myös syyssyrikkä keräsi ihastusta.

Harmittelin sitä, kun sattui tuulinen päivä, sillä tyynellä ja aurinkoisella säällä syyssyrikässä olisi ollut paljonkin perhosia. Yksi amiraali ja neitoperhonen taisivat pyörähtää hetken aikaa kuvattavina tapahtuma-aikaan. Silti pensas oli ihmettelyn, ihastelun ja valokuvaamisen kohteena ja moni itsekseen kiertelijöistä tuli ihan kysymään, mikä se on. Niille, jotka olivat opastetulla kierroksella, olin aika usein kertonut jo talon päädyn ruukkuryhmän kasveista, että talvetan ne kellarissa. Siinä vaiheessa kun päästiin syrikän kohdalle ja kerroin senkin päätyvän kellariin talveksi, alettiin jo kysellä, miten suuri kellari meillä olikaan. Ja olihan siellä viime talvena myös ne 50 alppiruusun tainta.... Täytyy myöntää, että joka syksy talvetukseen tulevien kasvien määrä kauhistuttaa minuakin, mutta sinne ne vain kaikki ovat aina sopineet.

Tässä muutamana päivänä syrikällä poikenneita perhosia, kun eivät näyttäytyneet avointen aikaan. Ylhäällä herukkaperhonen neitoperhonen ja keisarinviitta, alhaalla sitruunaperhonen, amiraali ja nokkosperhonen.

Osa patiosta ja kolmiopenkistä, syrikkä ja saman penkin kärhöseinäke jäävät tästä vasemmalle. Pation pöydälle laitoin näytille muutamia kuvia puutarhan lähtötilanteesta.

Edellisestä kuvasta käännytään 180 astetta ympäri katsomaan kärhökaaripenkkiä.

Kärhöportti oli hienosti kukassa tapahtumapäivänä, tosin kuvassa näyttää aika valjulta.

Kärhökaari- ja majapenkki keräsivät varmaan eniten ihailuja koko päivän aikana. Eikä ihmekään, sillä ovathan nuo tuuheat jaloangervokasvustot ja komeasti kukkineet kärhöt näyttäviä. Penkkien välissä kiemurteleva polku oli varsinkin lapsista hauska ja kärhöporttia kuvattiin paljon. Eräs kävijä sanoi, että siinä kelpaisi ottaa vaikka rippikuvia. Majapenkin istumapaikasta paljastui ongelma, jota en itse pitkäjalkaisena ollut huomannut lainkaan. Penkki saattaa nimittäin keikahtaa, jos aikuinen istahtaa sen etulaitaan ja kun istumakorkeus on säädetty nimenomaan meidän pitkien ihmisten mukaan, niin ainakin pari yllätystä taisi vieraille syntyä. Pahoittelut tästä! Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan lentänyt nenälleen tai saanut pieniä sydämentykytyksiä kummempia vammoja. Muutenhan penkki on hyvinkin tukeva istua eikä tämäkään ongelma vaadi kuin pientä hienosäätöä. Se korjataan varmasti ennen seuraavia puutarhavieraita!

Maja ei ollut ihan niin vehreä kuin viime kesänä suunnittelin, mutta omapa oli vikani, kun en muistanut suojata alppikärhöjä jäniksiltä.

Jos majaan pääsi turvallisesti istumaan, näkymä oli tällainen.

Suolla kukki pari ahkeraliisaa samoissa sävyissä kuin jaloangervot sen vieressä majapenkissä.

Marjapensasalueen suunnasta kohti majapenkkiä ja kärhökaarta. Suo pilkottaa vähän jaloangervojen tällä puolella.

Edellisestä kuvasta siirryttiin vasemmalle. Tältä suunnalta näkyy syysleimuja ja penkkien välissä kiemurteleva polku. Majapenkin purppuraiset keijunkukat ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' tuovat kontrastia.

Vieressä oli myös hyönteishotelli, jonka viereen tulostin kuvia joistakin hotellin asukkaista.

Kasvimaalla näytti onneksi tänä vuonna rehevämmältä kuin viime vuonna. Amppelitomaatitkaan eivät olleet enää sellaisia rääpäleitä kuin kesäkuussa.

Meillä kävijät pitivät erityisesti siitä, että puutarhassa oli avaruuden tuntua eikä joka paikkaa ollut tupattu täyteen, vaikka kukkaistutuksia olikin runsaasti. Yleisvaikutelma oli selkeä ja huolella mietitty, ja kasviyhdistelmät onnistuneita. Köynnöstukia ja -seinäkkeitä tutkittiin paljon ja kamerat lauloivat sekä niiden, että niitä koristavien kärhöjen kohdalla. Vaikka osa kärhöistä ei ehtinyt kukkaan ja toiset olivat jo vähän ohikukkineita, niin onneksi muutamassa oli vielä näytiksi oikein komeaa kukintaa. Tulevina vuosina kukkarunsaus vain lisääntyy, kun uudemmat kärhöistä pääsevät vanhojen kanssa samoihin mittoihin. Kivisistä yksityiskohdista kivikkorinne, kivipolut ja nuotiopaikka olivat kävijöiden mieleen. Kivipolkujen pohjatöistä udeltiin ja siitä, kuinka saan ne pidettyä rikkaruohottomina. Kuten kävijöillekin kerroin, kivipolkujen alla ei ole mitään kankaita ja rikkaruohojen kitkemiseen saumoista käytän useamman tunnin kesän aikana. Kitkemällä kivikkorinnekin pysyy siistinä. Kysymyksiä riitti myös kärhöjen istuttamisesta (=oikein syvälle), talvisuojauksesta (=ei mitenkään), leikkaamisesta (=kuivat pois) ja lannoittamisesta (=kanankakalla ja nokkoskäytteellä heinäkuun alkuun saakka). Aika moni kyseli myös kompostoinnista, perenna-alueiden lannoittamisesta ja lehtokotiloista.

Kasvimaalta kun tuli autotallin edestä takaisin etupihalle, näki vielä kärhökaaripenkin tätäkin päätä tarkemmin. Jaloangervot olivat täälläkin komeasti kukassa.

Itse sain kokeilemisen arvoisia vinkkejä mm. vesimyyrän karkotukseen, suon kasvivalintoihin ja runsaan luumusadon hyödyntämiseen. Eräältä rouvalta sain tuliaisiksi karhunjuuren siemeniä ja niitähän on tietysti päästävä kylvämään jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Mitä kuvista katsoin, niin varsin hauskannäköisestä kasvista on kyse. Päivä oli minusta todella antoisa ja kävijät toinen toistaan mukavampia. Oli ihana jutella heidän kanssaan, kuulla itse kunkin kokemuksia eri kasveista ja ylipäätään puhua samanmielisten harrastajien kanssa kunnolla puutarhaa. Tuli tavattua myös yksi saman kadun asukas, jonka iloisen värikkäitä kukkapenkkejä olen ohikulkiessani aina kaula pitkällä kurkkinut. En vain ole koskaan sattunut olemaan jalkaisin liikkeellä juuri samaan aikaan kun hän on ollut puutarhuroimassa, jotta olisin voinut pyytää pientä pihakierrosta. Sain kutsun tulla joku kerta vaikka ovikelloa soittamaan, jos ei satu tiet muuten kohtaamaan. Aionkin hyödyntää kutsun vielä jonain päivänä.

Etupihan kiveystä en huomannut opastetuilla kierroksilla esitellä, mutta ehkä omatoimikiertelijät senkin bongasivat. Karpaattienkellot kukkivat vielä kohtuullisesti, joten niillä oli tässä hyvä peittää naapuri.

Sattuipa päivän mittaan muuten vielä eräs ainakin itseäni näin jälkikäteen huvittava keskustelu. Eräs kävijä vinkkasi auringonhatun olevan oikein hyvä perhoskasvi. Nimi ei ollut minulle ennestään tuttu eikä siinä tilanteessa pääni toiminut tarpeeksi nopeasti, jotta olisin yhdistänyt tieteellisen nimen punahatuksi. Sotkin kaiken lisäksi kasvin johonkin keltakukkaiseen ja olin ainakin hieman yllättynyt, kun vieras sanoi niitä olevan myös punaisia. Illalla googlen avulla kuitenkin selvisi, että suorastaan surullisen tuttu kasvi oli kyseessä.

Vuosien yrittämisen ja kymmenien kuolleiden taimien jälkeen pääsen vihdoin ihailemaan punahatun kukintaa omassa puutarhassa.

Tässäpä tämän pienen puutarhamme yleisnäkymät ja tuli käytyä aika perusteellisesti läpi samalla kun sain vielä laittaa itselleni muistiin kokemukset ensimmäisestä Avoimet puutarhat -kokemuksesta. Oikein lämpimät kiitokset kaikille meillä kävijöille mieleenpainuvasta päivästä, kaikista kysymyksistänne ja todella ihanista kommenteistanne! Yhtä lämpimät kiitokset myös eilisille Kuopion puutarhaseuran vierailijoille sekä tällä virtuaalivierailulla olleille blogin lukijoille!

Edellisen osan takapihan alueesta löydät tästä.

Istumapaikkoja ja sodanjulistus

Meillä ei ole ollut puutarhassa juurikaan istuskelupaikkoja, jos ei itse kanna puutarhatuolia johonkin ja istahda siihen. Pieni korjausliike asiaan tuli viime kesänä, jolloin valmistui patio. Tänään istuskelupaikkoja tuli kolme lisää, tosin kaikki pation läheisyyteen.

Isäntä siirsi tänään koronaturvalliselle istuskelupaikalle tuon vasemmapuolimmaisen kiven. Kaksi muuta on siirretty aiemmin.

Kaksi istumapaikkaa syntyi ihan vain sillä, että siivosin liiterin kuistin kaikesta roinasta, mitä siihen oli kertynyt. Puolet kuistista valloitti halkokasa, joka ei mahtunut syksyllä liiteriin, toisen puolikkaan vei edellisten asukkaiden jättämä penkki, lasten hiekkalelut sekä vessaremontista jäänyt pieni pussillinen laatanpalasia ja muuta roskaa. Remontistahan on siis aikaa vasta kolme vuotta, kai nyt sen aikaa voi viimeisiä muistoja 80-luvun kaakelityylistä säilöä...

Liiterin kuistilla ollut penkki löysi ainakin väliaikaisen paikan talon seinustalta. Tällä kun istuskelee, niin voi ihastella luumupuiden kukintaa (sitten kun ne kukkivat).

Tyhjennetylle kuistille mahtuivat mainiosti viisi vuotta melkein käyttämättöminä lojuneet tuolit.

Ruokaryhmän käyttömukavuus koheni kummasti aurinkovarjolla. Kuvanottohetkellä tosin ei aurinko paistanut.

Uusi istuskelupaikka on myös suunnitteilla, hankimme nimittäin ulkopadan. Ajattelimme tänä kesänä testailla sitä eri puolilla pihaa ja tehdä sitten parhaaseen kohtaan mukavan grillailupaikan. Tällä hetkellä suunnitelmana on tehdä padalle hiekalla, kivituhkalla tai kivillä päällystetty alue ja sen ympärille puolikaareen istumapaikat. Toinen sivu rajautuisi nurmikkoon, jolle voisi levittää piknikpeiton. Ympärille tulee tietenkin tuulensuojaksi pensaita ja muita istutuksia, sillä muutenhan tuulenpuuska saattaisi viskata hiilet tai grillattavat ympäri pihamaata. Ainakin sillä (teko)syyllä voi hyvin perustella uuden istutusalueen tarpeen!

Tänään grillailtiin takapihalla paprikaa, kesäkurpitsaa ja kanaa (ei kuvassa). Hehkupelti tulipesän alla estää maata kuumenemasta, joten ainakin valvottuna myös nurmikolla uskaltaa grillata.

Siinäpä olemassa olevat ja tulevat istuskelupaikat. Sitten siihen sodanjulistukseen. Muistanette alkukuusta esittelemäni myyräntunnelin varjokujalta (muistinvirkistystä täältä)? Viime yönä todennäköisesti sama myyrä oli käynyt kaivamassa täsmälleen saman kuunliljan alta tunnelin. Edelliskerrasta poiketen tunneli oli jätetty kummastakin päästä auki ja kaiken kukkuraksi joka ikinen posliinihyasintti oli pupellettu kitusiin maanrajaa myöten. Melkein kallistuisin jo siihen, että rusakko oli syönyt posliinihyasintit ja myyrä kaivoi u:n mallisen tunnelinsa ihan vain haistatellakseen minulle. Taisi suuttua siitä, että tuhosin viimeksi sen tunnelit täyttämällä ne perusteellisesti mullalla.

Tästä sisään ja kuunliljan toiselta puolelta ulos. Yksi lehdenriekale ja nuppu (oikeassa reunassa) oli jätetty jäljelle.

Koska Karo pyöri joutilaan oloisena lähistöllä, houkuttelin sen haistelemaan myyrän tunnelia. Haju selvästi kiinnosti sitä, joten päätin kokeilla, olisiko siitä apua myyräjahdissa. Karolle on opetettu "missä relli" -käsky (kanttarellin etsiminen) ja "missä (lapsen nimi)" -käsky (etsii kadoksissa olevaa lasta), joten ajattelin kokeilla, yhdistääkö pieni seurakoira "missä myyrä" -käskyn tunnelissa olevaan hajuun. Koska kukkapenkistä ei löytynyt enempää myyräntunneleita, lähdimme aidan toiselle puolelle. Ei tarvinnut kauaa etsiä, kun kepillä tökkimällä löytyi selvästi onttoja kohtia, joita Karo alkoi haistella nenä tuhisten. Kehuin Karoa ja yllytin sitä jatkamaan samalla kun itse jatkoin "koeporauksia". Karo kuljeskeli välillä kauempanakin ja arvelin sen kyllästyneen jo koko touhuun, mutta pian huomasin, että se alkoi kaivaa vimmatusti yhtä kohtaa. Isäntä toi kameran siltä varalta, että saisimme pian todistusaineistoa sohvaluhniaisen myyränmetsästyksestä.

Tässä kohdassa on ilmiselvästi jotain.

Toivottavasti seuraava video toimii. Harmi, että videolle ei taltioitunut Karon nenän tuhina, joka kuulosti siltä, että herneiden sijaan sinne on vedetty multanokareita. Tassut. naama ja mahakarvat kaipasivat kaivuuoperaation jälkeen pesua.

Sohvaperuna ansaitsi herkkuluun palkkioksi löytyneestä myyräntunnelista.

Tällä kertaa itse myyrä jäi löytymättä, mutta aika pitkälti siltä saatiin tunneleita tukittua. Lapsetkin olivat hetken aikaa apuna ja hyppivät tunneleita kasaan. Jos mokoma jyrsijä vielä tekee tunneleita kukkapenkkeihini, jätän tunnelit auki ja sujautan sinne loukun. Uskon tihulaisen olevan vesimyyrä, sillä niitä on joskus ollut naapurin pihalla. Täällä saakka ei tietääkseni ole kontiaisia minkä lisäksi en ole löytänyt yhtään varsinaista multakekoa. Aidan toiselta puolelta metrin päässä tunneleista oli joitakin pieniä multakasan tapaisia, mutta niistä ei lähtenyt tunneleita. Mikä muukaan tuo tihulainen sitten olisi kuin vesimyyrä?

Seuraavassa postauksessa saattaakin sitten olla kukkia. Ainakin hyasintit ovat juuri avautumassa.

Tällaisia mietteitä oli minulla tänään. Paljon muutakin on puutarhassa tapahtunut parin päivän sisään, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Yhteenvetoa ja uudet suunnitelmat

Tein vuosi sitten postauksen suunnitelmista, joita oli tarkoitus viime kesänä toteuttaa. Listalla ei ollut kuin neljä kohtaa (patio, aurinkopenkki+kivikkorinne, etupihan laatoituksen korjaaminen ja sivupiha), mutta niissä olikin sitten pikkuisen enemmän työtä. Melkein kaikki niistä saimme tehtyä ja lisäksi paljon muuta. Keräsin tähän postaukseen pikakoosteen viime kesän projekteista ja tälle kesälle suunnitelluista puuhista.

Patioalue laatoitettiin ja kukkapenkeissäkin kasvaa jo jotain. Katos puuttuu ruokaryhmän päältä, mutta eipä sen hankkiminen edes ollut vielä viime kesän suunnitelmissa. Ehkäpä tänä vuonna on sen aika. Kärhöseinämän maalaus ja kukkapenkkien loppuun kasvittaminen ovat tämän vuoden urakkaa, samoin kuin uuden pienen kukkapenkin ja kivipolun tekeminen pation kolmannelle sivulle.

Isäntä rakensi patiopenkin päätyyn kärhöseinäkkeen. Jännityksellä odotan, kuinka kärhöt talvehtivat siellä.

Aurinkopenkin kasvittaminen ja kivikkorinteen jatkaminen oli yksi kesän mieluisimpia puuhia. Tuoksuvatukan kellastumista kahden myrkytyskerran jälkeen oli suorastaan pelottavan hauska seurata.

Viime kesänä aurinkopenkistä osa kasvoi lähinnä kesäkukkia ja rikkaruohoja. Syksyllä siirtelin pensaita ja mongolianvaahteran sekä muutamia perennoja, mutta istuttamista ja jakamista riittää vielä tällekin vuodelle.

Kasvimaan ja pisarapenkin väliin jäävän alueen siistiminen oli myös viime vuoden suunnitelmissa. Siihen tein helmikuussa istutussuunnitelman, jonka myös pidin melko tarkalleen. Tälle vuodelle jäi enää pientä hienosäätöä ja kitkemistä.

Patiolta ja takkahuoneen ikkunasta katsottuna nurmialueen takana näkyvät sinivihreät ja keltakirjavat kuunliljat erottuvat kivasti vihreää metsää ja nurmikkoa vasten. Jaloangervotkin siellä kukkivat, mutta niitä ei oikein erota harsokummitusten seasta. Kuka muistaa, onko koskaan aiempina vuosina tarvinnut 31.7. harsoja?!

Tekemättä jäi pihaantulon kiveys. Jänistimme viime hetkellä eikä sitä enää uskalla edes ajatella. Mitäs siitä, vaikka painaumiin kolatessa jäänyt sohjolumi upottaakin suojasäällä niin paljon, että autolla ei meinaa päästä pihalle asti, tai sulan maan aikaan pitää hissutella todella varovasti asfaltin ja pihakiveyksen rajan hyppyristä yli, ettei auton pohja raapaise katuun? Koska lunta ei saa kunnolla kolattua laatoituksen päältä, on keväällä taas tiedossa jättimäinen rautakankiurakka, kun pitää saada painaumiin pakkautunut viisitoistasenttinen jääkerros sulateltua. Pihakivien väleistä puskee lisäksi niin paksut rikkaruohotuppaat, että niihin on vaarassa kompastua tai nyrjäyttää nilkkansa. Minkähän vuoksi mieleen hiipii ajatus koko pihaantulon asfaltoinnista...?

Unohdetaan etupiha ja siirretään katse mullokselle. Kesän aikana pidensin kärhökaaripenkkiä marjapensaita kohti ja jatkoin autotallin seinustan vierelle. Vähän jäi vielä kesken... Kuvassa näkyy myös osa uudesta polusta komposti- ja marjapensasalueelle.

Marjapensasalueen siistiminen jatkuu tulevana kesänä. Keksin elokuussa, että marjapensasalueen takimmaiseen nurkkaukseen voisi istuttaa metsämustikkaa. Idea on minusta edelleen kokeilemisen arvoinen, joten lapiohommia on tiedossa. Siirrän myös osan kasvimaasta autotallin länsiseinustalle, sillä marraskuussa näkemäni uni on hyvinkin toteutettavissa. Samalla kasvimaan varjoisin osa muuttuu kukkapenkiksi. Kasvimaan siirto vaatii myös sadeveden talteenottoa autotallin katolta. Liiterin luokse aiomme hankkia isomman sadevesisäiliön.

En ehtinyt vielä syksyllä aloittaa marjapensasalueen takimmaiseen nurkkaan tulevaa mustikkamaata. Kuvan ottamisen jälkeen on katettu herukan alunen hakkeella, pyöritelty kivi pois ja peitetty lisää rikkaruohostoa kivituhkalla.

Karo esittelee uusia puutarhakomposteja. Oikeanpuoleinen osa on muuten edelleen kesken... Vanha kompostialue siistiytyi myös kivithkalla ja betonilaatoilla.

Pienemmistä projekteista valmistui varjokujalle johtava köynnösportti sekä varjokujan katseenvangitsija. Varjokujan sammalpolku vaatii edelleen kitkentää ja köynnösportin alus kiviä. Köynnösportti pitää myös maalata. Takapihalta revin pihlaja-angervot pois kunnan metsän puolelta, mutta aluetta pitää vielä seurata ja varmistaa, ettei maasta enää nouse juurivesoja.

Varjokujan katseenvangitsijana on suuri pihlajan oksa ja ruukkuryhmä. Loppukesällä koruköynnös kiipeili oksalla. Jotain samantyylistä on tulossa tänäkin vuonna, tosin pikkuisen eri kasvivalikoimalla.

Olohuoneen ikkunan alla oleva valkea varjopenkki laajeni loppukesällä vähän joka suuntaan. Tämä muutos paransi erityisesti ikkunanäkymää huomattavasti.

Viime vuoden aikaansaannosten selaaminen melkein hengästyttää. Missä välissä nuo kaikki oikein saatiin aikaiseksi? Tämän vuoden suunnitelmia katson sen sijaan hyvin positiivisin mielin: työmäärä ei ole loppujen lopuksi mitenkään valtava ja suurin osa on fyysisesti kevyttä puuhastelua. Aikaa jää varmasti myös kesän mittaan nouseville ideoille ja sehän on aina mukavaa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Haastepostauksia pukkaa, sillä nyt vastaan tähän Tuplasti terapiaa -blogista lähtöisin olevaan Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Minut haastoi osallistumaan Kivisen Vilma. Kesän muistoihin on mukava palata, vaikka kuvista onkin aina mahdottoman vaikea valita niitä parhaita. Kukkakuvissa olisi ollut hyvin onnistuneita otoksia, mutta niistä ei oikein löytynyt mielestäni parhaita muistoja. Saatte siis kuusi parasta kesämuistoani ja yhden kauniin bonuskuvan.

Vaikka runsas perhosten määrä jäi mieleen viime kesästä ja vaikka tämä kuva onkin minusta yllättävän hyvin onnistunut minun ottamakseni kuvaksi,en silti valitse tätä kuuden parhaan kesämuistoni joukkoon.

Jostain syystä postaus on mukavampi aloittaa kauniilla kuvalla kuin esimerkiksi tällaisella:

Sivupihan pikamuutos oli kevään ensimmäinen kunnon puutarhatyö. Maa oli vasta sulanut roudasta ja ensimmäiset krookukset aloittelivat kukintaa, mutta voi sitä onnentunnetta, kun taustan multakasa vajui silmissä ja entinen tylsä kohta odotti enää kasvittamista. Oikeastaan näin jo mielessäni tämän rehevänä ja runsaasti kukkivana.

Seuraavakaan kuva ei edusta sitä kesän kauneinta antia.

Tässä vaiheessa alkoi vihdoin tuntua siltä, että ehkä patiourakka on voitettavissa. Melkein koko kasa mursketta on kärrätty pation perustuksiin ja nyt vain odotellaan tärytintä.

Loppu sujuikin sitten vauhdikkaammin, vaikka työtä oli vielä paljon jäljellä ennen kuin tuli valmista. Oli se kaiken työmäärän väärti!

Alkukesällä ihastelin joka päivä olohuoneen ikkunasta sitä, kuinka kauniisti 'Sorbet'-tulppaanit, lemmikit ja 'Mikkeli'-alppiruusun ensimmäinen kukinta sointuivat yhteen.

Koko aidan mittaisen ja monta metriä leveän tuoksuvattuviidakon muutos kivikkorinteeksi oli myös yksi kesän parhaita muistoja. Menihän siinä yhteensä viisi vuotta. Nyt vain odotellaan kivikkokasvien kotiutumista ja tehdään tarpeen mukaan hienosäätöä.

Koko kesän parhaaksi muistoksi valitsen ensimmäisen luumupuun kukinnan. 'Laatokan Helmi' teki odottamattoman ja ihanan alkukesän yllätyksen <3

Kiitos Kivisen Vilmalle, kun haastoit minut tähän kivaan haasteeseen. Minä haastan puolestani Elinan Aina jokin kasvaa -blogista.

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:

Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.