Ihmisenhaltija-sarja : Satu Leisko

 Ihmisenhaltija: Satu Leisko. Avain 2023 (Ihmisenhaltija #1)

Kansi: Laura Noponen

"Tuuli asuu pienellä Kuustenkylän paikkakunnalla arvaamattoman isänsä kanssa. Kyläläisten elämää varjostaa pelko, sillä eräs asukas on äskettäin löydetty metsästä surmattuna. Kuolemasta epäillään kylän liepeillä liikkuvaa susilaumaa. Kun Kuustenkylälle muuttaa salaperäinen uusi tyttö Maria, Tuuli saa yllätyksekseen hänestä ystävän. Myös Tuulin ihastus Ossi alkaa odottamatta vastata hänen tunteisiinsa.

Pian Tuuli saa selville, että ihmisten kanssa rinnakkain elää salaisia olentoja, kuten eläimiksi muuntautuvia ihmiseläimiä ja ihmisten väkeä syöviä nälkäisiä. Samaan aikaan pahantahtoinen olento seuraa Tuulia metsissä, eikä uhka hellitä kotonakaan. Mikä on todellinen vaara ja miten se pysäytetään? 

Ihmisenhaltija on nykypäivään sijoittuva tummasävyinen young adult -romaani, jonka hahmoihin ja tarinaan ovat vaikuttaneet suomalaisen mytologian olennot." (Avain)

Oma arvio:

Olen tutustunut aiemmin Satu Leiskon selkokielisiin nuortenkirjoihin. Ihmisenhaltija on hänen ensimmäinen yleiskielinen kirjansa. Pidän kovasti kirjan uhkaavan utuisesta kansikuvasta, joka saattaa houkutella vähän vanhempiakin tarttumaan kirjaan.

Kirjan synkkä ja pahaenteinen tunnelma  huokuu heti ensi sivuilta saakka. Siinä on jotakin samaa kuin Meyerin Twilightin ja Rouhiaisen Susiraja-sarjan kirjoissa: syrjäinen asumus metsän keskellä, talven pimeys ja sinisyys, päähenkilö-Tuulin ulkopuolisuuden tunne. Heti kirjan alussa Tuuli tapaa matkallaan Kuustenkylän lukioon komean ja suositun Ossi-pojan, joka tytön hämmästykseksi huomaakin tämän. Ossissa on kuitenkin jotain tosi erikoista, jota Tuuli ei aluksi osaa selittää. Myöhemmin selviää kyllä, mitä.

Samoihin aikoihin kouluun tulee ulkomailta muuttanut uusi tyttö. Maria ystävystyy Tuulin kanssa, mutta tekee heti selväksi, ettei pidä siitä, että Tuuli on tekemisissä Ossin kanssa. Tuuli on varma, että näillä kahdella on yhteinen menneisyys. Kumpikaan ei kuitenkaan puhu alkuun, mikä mättää, kunnes Tuulille alkaa selvitä, etteivät Maria ja Ossi ole kumpikaan ihan tavallisia ihmisiä. 

Tuntui kuitenkin mahdottomalta tunnistaa, mikä oli oikea hetki. Milloin asiat olivat riittävän pahasti? Miten selittää tuntemattomille ihmisille vaara, jota ei voinut nähdä tai koskettaa, mutta joka ympäröi kaiken, oli kaikessa? (s. 149)

Tuulin kotona ei ole asiat hyvin. Alkoholisti-isä on arvaamaton, ja Tuuli on oppinut haistelemaan jo eteisessä, millä mielellä isä on, onko hänellä ryyppykavereita kotonaan ja hipsiikö hän vain hiljaa huoneeseen. Isä on ollut apeana hyvän ystävänsä Pekan kuoltua, ja Tuulia vaivaa Pekan kuolemaan liittyvät asiat. Raatelivatko susilaumat tosissaan Pekan kappaleiksi, niin kuin väitetään? Pikku hiljaa alkaa selvitä, etteivät Tuulin muistot isän kaverista ole kovinkaan kivoja. Kirjaan hiipii sivu sivulta yhä surullisempia ja rankempia asioita.

Tuuli saa voimaa syvenevästä suhteestaan Ossiin, jonka myötä hänen statuksensa lukiossakin paranee. Ystävyys Marian kanssa on myös tärkeää, vaikka hän joutuu tasapainottelemaan toisiinsa yhä ynseästi suhtautuvien Ossin ja Marian välillä. Lopussa kuitenkin eri olentolajien edustajat joutuvat tekemään yhteistyötä, sillä vaarassa oleva Tuuli on heille molemmille tärkeä. Pian Tuuli täyttäisi 18 ja voisi muuttaa pois isänsä luota. Isä tosin lopettaa erään ylilyöntinsä jälkeen juomisen ja alkaa käyttäytyä kuin kunnon isä konsanaan. Voiko Tuuli luottaa siihen, että isä on muuttunut parempaan päin? 

Tuulia seuraa outo, virnuileva nainen, jota kukaan muu ei tunnu huomaavan. Hän löytää itsestään myös hämmästyttäviä, orastavia kykyjä muuttaa muotoaan niin halutessaan. Kuka on tuo pelottava nainen, mitä se haluaa Tuulista ja mitä Tuulin kyvyt tarkoittavat? 

Oletko koskaan halunnut olla joku tai jokin muu? Halunnut sitä niin kovasti, että olet alkanut ajatella ja tuntea kuin se? (s. 200)

Kuten alussa kirjoitin, Ihmisenhaltijassa on paljon samoja elementtejä kuin muissa menneiden vuosien urbaanifantasian kirjoissa, mainitakseni Twilightin ja Susirajan lisäksi Stiefvaterin Väristys-trilogia. Perinteisten vampyyri- ja ihmissusihahmojen sijaan kirjassa esitellään suomalaiseen mytologiaan perustuvat nälkäiset, jotka elävät ihmisistä ottamallaan väellä, ihmisenhaltijat ja ihmiseläimet.

-Nälkäiset syntyy tavallaan kaksi kertaa. Ensin me synnytään ihmiseksi ja eletään ihmisenä, kunnes tapahtuu jokin meille merkittävä asia. Se aiheuttaa syntymisen, tai muutoksen, nälkäiseksi. Sen jälkeen me aletaan tarvita väkeä ja nälkäisen voimat aktivoituu.--- (s. 219)

Harmikseni kirjan alussa huokunut tunnelma kuitenkin rikkoutuu alkumetrien jälkeen eikä kirja täytäkään täysin alkuodotuksiani. Parhaimmillaan Leiskon kirjoitustyyli on tosi mukavaa ja kaunista luettavaa, mutta välillä ihmisten välisissä dialogeissa on kömpelyyttä eikä Ossin ja Tuulin romanssi aiheuta kovinkaan suuria perhoslaumoja vatsassani.  Juonessa on joitakin aukkoja, jotka jäävät selvittämättöminä kummittelemaan, mutta jospa jatko-osissa asioihin saadaan selvyys. 

Tuulin kokemukset isän luona ovat melko rankkoja ja kodin ilmapiiri ahdistavan painostava, ja vielä kun lisätään tapaus Pekka, jonkinlainen sisältövaroitus voisi jopa olla paikallaan. 

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

Kulttuuritoimitus

Lukutoukan luetut sivut

 Varjotarha: Satu Leisko. Avain 2024 (Ihmisenhaltija #2)

Kansi: Laura Noponen

"18-vuotias Tuuli on lähtenyt kotoaan, pieneltä Kuustenkylältä dramaattisten tapahtumien jälkeen, jotta saisi uuden alun. Menneisyys varjostaa Tuulin yrityksiä elää tavallista elämää, ja yliluonnollinen piirittää häntä. Tuulin ystävätkään eivät ole aivan sitä, miltä näyttävät.

Tuulin ihastuksen, vaaraa tihkuvan Ossianin ja muun Kuustenkylälle jääneen joukon elämään Tuuli on jättänyt jäljet, joita kukaan heistä ei voi unohtaa. Ossian yrittää seurata sydäntään, mutta sen kuunteleminen osoittautuu hankalaksi. Vapaus voi löytyä odottamattomista paikoista, myös Ossianin omasta menneisyydestä." (Avain)

Oma arvio:

Viime vuonna ilmestynyt Ihmisenhaltija toi tuulahduksia perinteikkäästä nuorten aikuisten urbaanifantasiasta, jonka buumi on viime vuosina jo alkanut laantua sitten 2000-luvun alun, jolloin Twilightit julkaistiin ja joka poiki samantyylisiä paranormaalin romantiikan ilmentymiä.

Ihmisenhaltijassa tummia sävyjä mukaan toivat reaalimaailman kauhut, kuten Tuulin juopotteleva ja väkivaltainen isä ja tämän lääppivät juopottelukaverinsa, joista Pekka-niminen koki lopulta karmean kohtalon. Ensimmäisen osan lopussa Tuulille selviää, kuka surmasi Pekan, sillä hän löytää viimeinkin otuksen, ihmisenhaltijan itsestään. Tuuli on siis muodonmuuttaja. Hänen on nyt opittava hallitsemaan ihmisenhaltijaa itsessään, ettei moisia "vahinkosurmia" pääse enää jatkossa tapahtumaan.

Sisälläni ihmisenhaltija vaati: Käytä kykyjäsi! Et voi tietää, mitä on tulossa!

Ihmisenhaltija oli hereillä yhä useammin ja varasti minulta pieniä asioita: Se puristi käteni nyrkkeihin ennen kuin ehdin estää, niin nopeasti, ettei kukaan huomannut. Se jatkasiai ja ottaisi minulta aina vain jotakin isompaa, kunnes myöntyisin sen vaatimuksiin. (s. 31)

Tuuli on viimeinkin täyttänyt 18 ja hän on päässyt pakenemaan väkivaltaista, alkoholiongelmaista isäänsä Helsinkiin. Tätinsä luo hän ei voi kuitenkaan mennä, sillä viimeksikin tämä petti hänet ja ilmoitti isälle tyttärensä olinpaikana. Tuulin on siis oltava tarkkana, ettei paljasta osoitettaan kenellekään, ei edes tädilleen. Hän saa onnekseen töitä huvipuistosta, ja tutustuu siellä heti mukaviin tyyppeihin. Anton tuntuu olevan ihastunut Tuuliin, vaikka Tuuli ei alkuun tahdo tätä uskoa. Nada vaikuttaa yhtä salaperäiseltä kuin Tuulikin, joten hänestä hän saa luottoystävän. Nadassa tuntuu olevan jotain tosi erikoista.

Tuulilla on toki ikävä Ossiania, jonka hän jätti Kuustenkylälle paetessaan isäänsä. Hän uskoo kuitenkin, että Ossi ymmärtää häntä. Ossian ei voi kuitenkaan jättää asiaa sikseen, ja lähtee Helsinkiin etsimään Tuulia. Nälkäisiin kuuluva Ossi meinaa joutua heti hankaluuksiin juotuaan väkeä väärästä henkilöstä. Hän huomaa myös, että Tuulin perässä on ikäviä tyyppejä. Ja kuka on tuo huvipuiston poika, joka selvästi yrittää iskeä Tuulia. 

- Sä jätit mulle jonkin helvetin kirjeen. Et voinut edes kasvokkain kertoa, että jätät mut! (s. 134)

Varjotarha jatkaa hyvin tummissa tunnelmissa, jossa vuorottelevat Tuulin kamppailut muodonmuutosharjoitusten parissa ja  pelottavat muistot menneisyydestä sekä niistä eheytyminen, toisaalta Ossin kipuilut siitä, miksei Tuuli ota häntä innostuneemmin vastaan. Miksi hän jätti tälle vain kirjeen ja lähti noin vain? Miksi hän treffailee Antonia? Miksi Tuuli ei ole varovaisempi eikä usko Ossianin varoituksia vaarasta? Tuulin kämpille pölähtää Ossin harmiksi vielä Mikaela, Marian ihmissusi-kumppani, joka pyytää Tuulilta apua Marian löytämiseksi. Ossi ei halua Tuulin lähtevän millekään etsintäretkille vaan huolehtivan vain omasta turvallisuudestaan. Tuuli tuntee olevansa Ossin talutusnuorassa ja alkaa toimia tämän selän takana. 

- En tiedä, mitä se näkee sussa, mutta voisitko edes kerran kohdella sitä reilusti. (s. 192)

En saanut oikein  kunnolla otetta tästä kirjasta. Tuulin ja Ossin välit menivät melkoiseksi vatvomiseksi ja ehkä hiukan tekemällä tehdyn konfliktinhakuiseksi. Laimeat konfliktit eivät oikein johtaneet mihinkään, vaan sama vatvominen jatkui. Ossin alun stalkkailut muistuttivat hiukan liikaa vampyyri-Edwardin tyyliä Twilight-saagan kirjoissa. Antonin sivuhahmon tarkoitusperät jäivät minulle hämärän peittoon. Muutenkin synkkäsävyinen tunnelma istui ehkä hiukan paremmin Kuustenkylän korpiin, mutta pääkaupunkiseudulle istutettuna ei toiminutkaan niin hyvin. Loppua kohti, juonen tiivistyessä lukukokemukseni parani hiukan. Oletettavasti sarjaan on tulossa vielä jatkoa, sillä monikin asia jäi vielä auki.

Mikään paha ei voinut olla niin suuri, että se rikkoisi meidät. (s. 314)

Annan arvosanaksi tälle 3-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä:

Elina Rouhiainen: Susiraja

Stephenie Meyer: Twilight

Maggie Stiefvater: Väristys

Gangsterin poika: Marja-Leena Tiainen

 Gangsterin poika: Marja-Leena Tiainen. Avain 2023. SELKO

Kansi: Anne Muhonen

"Jesse asuu äidin kanssa Vaskikylässä.
He muuttivat sinne vähän aikaa sitten.
Jessen isä on vankilassa.

Sofia on 15-vuotias.
Jesse on ihastunut tyttöön.
Hän pelkää,
että Sofia ja muut kaverit saavat tietää isästä.

Eräänä iltana Jesse on matkalla kotiin,
kun kaksi poikaa hyökkää hänen päälleen.
Toinen poika huutaa:
'Sun isä tappoi mun isän!' " (Avain)

Oma arvio:

Marja-Leena Tiaisen selkoromaanit käsittelevät lähes poikkeuksetta nuoria isojen asioiden äärellä. Aateveljet (2020) käsittelee rasismia ja natsiaatetta, Tyttö lukitussa huoneessa (2019) kertoo kovan kurin alla elävästä kurditytöstä, Musta enkeli (2021) teiniraskaudesta ja poikaystävän traagisesta kuolemasta, muutamia mainitakseni. 

Gangsterin poika kertoo ysiluokkalaisesta Jessestä, jonka isä istuu vankilassa tuomiotaan taposta. Kirjan alussa Jessen nuoriso-ohjaajaäiti ja Jesse vierailevat isän luona vankilassa kertoakseen, että he muuttavat äidin synnyinsijoille Vaskikylään, 400 kilometrin päähän isästä. Jesseä muutto harmittaa, mutta hyviäkin puolia on. Heti muuttopäivänä hän näkee kotitalonsa pihassa tosi kivan näköisen tytön, Sofian, johon hän tutustuu paremmin Nuorisotila Naakassa ja koulussa. Hän tutustuu myös Miro-nimiseen poikaan ja alkaa joten kuten sopeutua uuteen maaseutumaiseen asuinalueeseen. Ukkikin asuu nyt lähempänä.

Kurkussa tuntuu pala, 

kuten aina, kun hän hyvästelee isän. (s. 17)

Suurin käänne tapahtuu, kun Jesse tajuaa, kuka kylän kovis ja nuokkarillakin ongelmia aiheuttanut Jake on. Jessen ja äidin huonoa tuuria on se, että Made-isän surmaaman miehen vaimo Pirre ja Jake-poika sattuvat asumaan Vaskikylässä. Jesse ei halua kenenkään tietävän vankilassa lusivasta isästään, eikä varsinkaan Jaken, joka muutenkin on ilkeillyt Jesselle. Mutta Jake saa tietysti tietää, ja hän haluaa kostaa isänsä menetyksen tämän pojalle. Lisäksi Vaskikylää kohtaa suuri suru, kun sattuu erittäin ikävä onnettomuus.

Ensimmäinen lyönti osuu kasvoihin.

Toinen sattuu korvaan.

Jesse nostaa kädet pään suojaksi. (s. 67)

Gansterin poika on pohdiskeleva, nuoren pojan mieleen porautuva selkokirja, jossa on mukana rankempien teemojen ohella tavallisia nuoruuteen kuuluvia asioita,  kuten ihastumista ja nuokkarilla notkumista. Lukijalle tuodaan nenän eteen konkreettisesti esimerkit, miten voi käydä, jos väkivalta, päihteet ja niiden mukana tuoma rikollisuus ja nuorten vastuuton vauhdin hurma ja humalassa ajaminen voi tuoda tullessaan. Jesselle isä on aina isä ja rakas sellainen, vaikka hänen on vaikea ymmärtää sitä, mitä isä nuorempana teki. Jake ja tämän äitinsä tuovat taas toisenlaista näkökulmaa menetettyään isän ja aviomiehen; voiko Pirre-äiti antaa koskaan anteeksi Madelle ja voiko Jake jättää Jessen rauhaan, joka on kärsinyt yhtä lailla isänsä tekosista. Toisinaan Jesse kadehtii ystäviään, joilla on ollut oma isä läsnä arjessa.

"Kukaan ei puolusta minua, 

vaikka mä olen uhri." (s. 76)

Gangsterin poika on ajatuksia herättävä kirja, jonka otan ehdottomasti mukaan seuraaviin yläkoulun vinkkauksiin.  Vähempikin traagisuus olisi voinut riittää, sillä yhteen kirjaan tässä on aika paljon isoja asioita, mutta tylsäksi tämä ei ainakaan käynyt. Loppu on kuitenkin toiveikas. 

Erityismaininta Anne Muhosen taiteilemalle hienolle kannelle. Piirroskansissa on aina riskinsä, että kohderyhmä pitää niitä valokuvakansia lapsekkaampana eikä sen vuoksi houkuttelevina, mutta minun silmään taidokas piirroskansi on aina plussaa.

Arvosanaksi annan 4

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muualla:

Emotion Zine

Lastenkirjahylly

Samantyylistä luettavaa:

Tatu, Iiris ja pääkallomies: Marja-Leena Tiainen

Minuutin mittainen ikuisuus: Jason Reynolds

Kuunnousu: Sarah Crossan

Älä unohda minua: Anne Muhonen

 Älä unohda minua: Anne Muhonen. Avain 2021. 

 

"Kun kukkakauppias Hilla ottaa nuoren Eeron luokseen työharjoitteluun, hän joutuu samalla kohtaamaan myös oman menneisyytensä.

Anne Muhosen 17. sarjakuva-albumi, "Älä unohda minua", on tarina huomatuksi tulemisen merkityksestä. Jokaisella tulisi olla joku, johon luottaa."(Avain)

Oma arvio:

Harvinaista herkkua eli nuorten sarjakuvaa edustaa tämä kauniskantinen Anne Muhosen Älä unohda minua. Sarjakuvaromaani  kertoo kukkakaupassa työskentelevästä Hillasta, joka ottaa TET-harjoittelijaksi nuoren Eeron. Aluksi Hilla ei ole kovin vakuuttunut Eerosta, jota epämääräiset kaverit tuntuvat vievän poikaa kuin pässiä narussa. Eeron opo saa kuitenkin ylipuhuttua Hillan antamaan Eerolle mahdollisuuden.

Hilla joutuu samalla kohtaamaan myös omia kipukohtiaan tavatessaan Eeron opon Karin, joka sattuu olemaan  hänen ex-poikaystävänsä. Takaumat Hillan menneisyydestä paljastavat kipeän menetyksen, joka on ajanut aikanaan nuoret rakastavaiset erilleen. Karilla on nyt kuitenkin uusi elämä, kun taas Hilla on jäänyt paikalleen. Onneksi hänellä on rakkaat kukat, joita hän vaalii kuin omia lapsiaan.

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.55

 

Hilla huomaa Eeron vaikeudet ja tarjoaa tälle hienovaraista apuaan. Eerolla on vaikeuksia olla oma itsensä kaveriporukassa, joka helposti vie mennessään. Hilla tarjoaakin Eerolle sopimusta: tämä voi aina laittaa Hillalle viestin "X" kun haluaa, että Hilla soittaa tälle teeskennellen äitiä, joka käskee poikaansa heti kotiin. 

 

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.39

Hilla ja Eero ovat kuin vaivihkaa avuksi toinen toiselleen. Hilla huomaa myös Eeron lahjakkuuden, kun tämä piirustelee kukkakaupassa, ja kertoo tästä Karille. Hauska yksityiskohta on myös heitä yhdistävä Children of Bodom -bändi: Hilla löytää  Eeron piirtämän, tutulta näyttävän viikatemiehen ja kaivaa muistojen laatikostaan Children of Bodomin levyn, jossa on sama tyyppi kansikuvassa. 

Anne Muhonen: Älä unohda minua, s.19

 

Sarjakuvatarinan loppu jättää lohdullisen olon. Tämä oli upean koskettava tarina luottamisesta, ennakkoluulojen voittamisesta ja oman itsensä löytämisestä. Ja siitä miten kaikilla nuorilla olisi hyvä olla luottoaikuinen, jolla laittaa tarvittaessa hätäviestin. Miksei aikuisillakin.

Innostuin lukemaan myös lisää Muhosen sarjakuvia, joita hän on tehnyt jo pitkälti toistakymmentä, niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin suunnattuja. Luin alakouluikäisille lapsille suunnatun Universumin avain (Arktinen banaani, 2017), nuorille ja aikuisille sopivan Kesä, jona opin soittamaan ukuleleä (2018) sekä pari aikuisten sarjakuvaa, Ystäväni varjo (2009) ja sen jatko-osa Varataivas (Suuri kurpitsa 2010). Näistä pidin erityisen paljon koskettavasta Varataivaasta.

Arvosanaksi annan 5 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

-

Lisään kirjan Popsugar-haasteen kohtaan:

A book that has same title as a song (Eurooppa 3: Älä unohda minua)

Musta enkeli: Marja-Leena Tiainen

 Musta enkeli: Marja-Leena Tiainen. Avain 2021. SELKO.

Kansi: @Alexander Krivitskiy / Unsplash

"16-vuotias Roosa odottaa lasta. Lapsen isä Mikael kuolee ennen kuin Roosa ehtii kertoa raskaudesta. Roosa on surullinen. Hän kaipaa Mikaelia. Roosa ajattelee: ”Minä en voi synnyttää lasta.”

Roosa käy lääkärissä. Hän saa lähetteen aborttia varten. Sitten Mikaelin veli Tuomas ottaa yhteyttä. ”Älä tee aborttia”, Tuomas pyytää.

Musta enkeli Marja-Leena Tiaisen seitsemäs selkonuortenromaani. Se on koskettava ja kaunis tarina nuoresta tytöstä, joka joutuu tekemään vaikean päätöksen."(Avain)

Oma arvio:

Pitkästä aikaa blogissani nähdään selkokirja-arvio. Selkokonkari Marja-Leena Tiaiselta lennähti ilmoille tänä kesänä Musta enkeli, jossa päähenkilö, 15-vuotias Roosa  tekee raskaustestin ja järkyttyy sen positiivisesta tuloksesta. Hän ei ehdi kertoa asiasta poikaystävälleen Mikaelille, joka kaiken huipuksi saa kuulla Roosan maanneen tämän bändikaverin Papan kanssa ja soittaa asian tiimoilta tytölle vihaisen puhelun. Tämän jälkeen Roosa ei kuule poikaystävästään mitään, ennen kuin saa suruviestin: Mikael on humalassa ja suutuspäissään pyöräillyt parkkimittariin pahki ja menehtynyt.

Perheen suru on riipaiseva.

Roosa ei pysty olemaan paikoillaan.

Hän nousee ja lähtee juoksemaan.

Ruusu ja kortti jäävät katukäytävälle. (s. 19)

Roosan paras ystävä Anni tietää Roosan odottavan lasta ja on tämän tukena. Mikaelin hautajaisten jälkeen myös äiti saa tietää raskaudesta, ja on helpottunut kuullessaan, että Roosa on jo varannut ajan aborttiin. Soppaa tulee kuitenkin sekoittamaan Mikaelin veli Tuomas, joka anelee Roosaa pitämään lapsen, joka olisi muistutus rakkaasta Mikael-veljestään. Myös Mikaelin vanhemmat lupaavat olla Roosan tukena ja ovat jo varanneet isosta talostaan apulaisen asunnon Roosaa varten. Roosalla on paljon mietittävää: miten käy hänen lukio-opiskelujen, jotka alkaisivat syksyllä? Mistä hän saisi vauvaa varten rahaa? Mikaelin porukoilla tuntuu olevan vastaukset kaikkeen ja tarjous alkaa houkuttaa. Mitä sanoo Roosan äiti?

"--- He ovat menettäneet lapsen 

ja toivovat,

että sinä synnytät tilalle uuden Mikaelin." (s. 41)

Kirjassa on hyvin surullinen sävy, tietysti pääosin johtuen Mikaelin kuolemasta, joka tulee lukijalle läsnä niin Roosan, kuin hänen vanhempiensa, ystäviensä kuin veljensä kautta. Kirjassa on myös muita raskaita teemoja, kuten Roosan vaikea valinta, tehdäkö abortti vai pitääkö vauva ja alkaa teiniäidiksi, ja Roosan perheen taloudelliset vaikeudet ja isäpuolen alkoholismi, joka tulee ilmi vain muutamassa yhteydessä.

Kirja on hyvin perus nuortenkirjamainen, ehkä vähän liiankin. Kaipaisin hieman enemmän YA-maisia kirjoja selkovalikoimaan, vaikka toki ymmärrän, että itse selkorakenne tekee siitä haastavan. Sitä olen myös pitkään miettinyt, miksi nuorille suunnatut selkokirjat ovat aina niin synkistä aiheista? Olenkohan vielä lukenut yhtään sellaista kevyttä, iloisen kuplivaa sellaista? Tapani Baggen Jäätävää kyytiä on ihan hauska poikkeus, joskin sekin aika perus old skool nuortenkirja, ja Salla Simukan Lumikki-trilogian ja Magdalena Hain Haisevan käden ja Kuolleiden kirjan mukautukset ovat myös hieno asia. Mutta voisikohan joskus ilmestyä ihan sellainen perus romanttinen YA-selkokirja tai sitten vaikkapa urbaania fantasiaa, dystopiaa jne? Hieman vaihtelua valikoimaan kaipaisin minä.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: 

 -

Samantyylistä luettavaa:

Selkoarviot blogissani 

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 21: Kirjapöllön 15 kovaa kotimaista - viime hetken joululahjavinkit nuorelle

Minkä kirjan ostaisit joululahjaksi nuorelle, kun oma nuortenkirjatuntemuksesi ei ole vahvimpia alueitasi ja lehtien vinkkilistoilla keikkuvat lähinnä aikuisten ja alakouluikäisten lasten kirjalahjasuosituksia? Kun ne, joilta vinkkejä kysyt, ehdottavat omien nuoruusaikojen suosikkejaan eivätkä tunne tämän päivän nuortenkirjallisuutta? 

Unohda nyt jo ne Viisikot ja Tarzanit! Hienoja klassikkokirjoja ne toki ovat, mutta tänä(kin) vuonna on julkaistu huima määrä laadukasta ja kiehtovaa kotimaista kirjallisuutta noin yläasteikäisille nuorille. Nappaa tästä Kirjapöllön suosituksia lähinnä tämän vuoden kovista kotimaisista kirjoista!

Ikävä kyllä minun piti rajata pois valtava määrä hienoja kotimaisia listan ulkopuolelle, mutta voit selailla sopivia kirjoja lisää myös blogissani. Kotimaisia suosittelen mielelläni, mutta toki myös käännöskirjoissakin on laatuluettavaa.

Tämä bloggaus on samalla Kirjabloggaajien yhteisen joulukalenterin 21. luukku. Eilisen luukun takana bloggaa Niina T Yöpöydän kirjat -blogissa ja huomenna voit kurkata seuraavan luukun Sannabananan Pinon päällimmäinen -blogista.

Mutta ei muuta kuin listan kimppuun!

Kirjapöllön 15 kovaa kotimaista - viime hetken joululahjavinkit nuorelle

Rohkealle, avoimelle nuorelle (tai rohkaisua kaipaavalle):

Riina Mattila: Järistyksiä
(WSOY 2018, 151 sivua)

Kirja kertoo muunsukupuolisen Eelian (16-vuotias) tarinan ajatuksia herättävällä tavalla. Kertoo rakastumisesta, ystävyydestä, identiteetin etsimisestä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuusta. Jos on tykännyt Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin -kirjasta, tämäkin voi iskeä.  Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun kakkonen sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokas 2018. Ikäsuositus 13+

Huumoria ja kevyttä, tyttömäistä luettavaa kaipaavalle:

Satu Mattila: Pese hampaat ennen kuin pussaat
(Otava 2018, 256 sivua)

Päiväkirjamainen, huumoria ja romantiikkaa hersyvä chick lit -tyylinen kirja. Päähenkilö on 14-vuotias Sofia, joka asuu kahdestaan äitinsä (ja myöhemmin mummonsa) kanssa. Mukana kuvioissa myös hulvaton, räiskyvä täti. Melko suoraa puhetta, mutta muuten melko kesy (ei seksikuvauksia). Jos on pitänyt Zoe Suggin Girl online -sarjasta, tämä iskee varmasti. Ikäsuositus 12-15

Erityisesti tytöille



Pelimaailmassa viihtyvälle:

Aki Parhamaa & Anders Vacklin: Beta - Sensored reality 1
(Tammi 2018, 322 sivua)

Tulevaisuuden Helsinkiin sijouttuva seikkailullinen tarina. Päähenkilö on rohkea 16-vuotias Bug-niminen tyttö, joka pelaa suurimman osan ajastaan. Hän joutuu virtuaalipelimaailman syövereihin, ehkä vähän liiankin syvälle. Kirjaan on tulossa jatko-osa Glitch keväällä 2019. Ikäsuositus 13-15

Erityisesti pojille




Noitamaiseen fantasiamaailmaan mielellään uppoutuvalle:

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
(WSOY 2018, 443 sivua)

Maaginen tarina 14-vuotiaasta Pau-tytöstä, joka pääsee opiskelemaan magia-akatemiaan. Seikkailullinen fantasiatarina sopii mainiosti myös pojille. Jos on pitänyt Harry Pottereista, tämäkin saattaa kiinnostaa. Kirjassa on kuvattu myös seksiä, joten ihan alakoululaisille en ehkä suosittelisi. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiavoittaja 2018. Ikäsuositus 12-15

Jännittävien fantasiatarinoiden ystävälle:

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
(Otava 2018, 336 sivua)


Jännittävä tarina vankeudessa elävästä, 15-vuotiaasta Aaronista, joka pyrkii ystävineen vapauteen Loukku-nimisestä paikasta hirveiden Tomujen hallinnasta. Jos on pitänyt Nälkäpelistä tai Maze Runner -Labyrintistä, saattaa pitää myös tästä. Sarjaan on tulossa jatko-osa Tomupoika keväällä 2019.  Ikäsuositus 13+

Erityisesti pojille


Kantaaottavista runoista pitävälle:

Kaisa Happonen & Karri Miettinen: Revi se 
(WSOY 2018; 120 sivua)

Muun muassa leikkaa-liimaa tekniikalla toteutettuja runoja vahvoista aiheista, mutta kepeällä otteella. Voi kannustaa nuorta itseäkin kokeilemaan uusia runotekniikoita. Ikäsuositus 13+






Lyhyiden (kauhistuttavienkin) tarinoiden ystäville:

Salla Simukka: Sammuta valot!/ Sytytä valot!
(Tammi 2018, 144 sivua, novellit)

Kääntökirja lyhyempien tarinoiden ystävälle. Sammuta valot -puolella tarinoissa on ripaus kauhua ja scifiä, Sytytä valot -puolella muun muassa fantasiaa, dystopiaa, seksikkäitä tarinoita ja  sateenkaariteemaa. Kääntöpuolien tarinat kytkeytyvät hauskasti tavalla tai toisella toisiinsa. Ikäsuositus 14+




 
Paksuja kirjoja ja mangamaailmaa rakastavalle:

Magdalena Hai: Kolmas sisar - Royamen aikakirjat 1 
 (Otava 2018, 557 sivua)

Tuhti paketti viihdyttävää ja romanttistakin fantasiaa mangahenkeen. Tarinassa on noitia, eri ulottuvuuksia ja erikoisia voimia. Kirjassa on myös seksiä. Vaativalle ja kokeneelle nuorelle lukijalle. Lasten- ja nuorten Finlandiaehdokas 2018. Ikäsuositus 14+

Twilightista seuraavaan tasoon hapuilevalle:

Elina Pitkäkangas: Kuura
(Myllylahti 2016; 353 sivua)

Seksikäs, jännittävä, viihdyttävä, dramaattinen ihmisusitarina nuorille aikuisille. Päähenkilönä 18-vuotias Inka, joka asuu aidatussa Kuurankerossa ihmissusilta suojattuna. Mutta mitä jos sudet kiinnostavat liikaa? Kirjoissa on myös poikia näkökulmahenkilöinä, kuten Inkan ystävä Aaron ja 15-vuotias veli Tuukka, joten pojillekin tämä sopii. Jos on pitänyt Stephenie Meyerin Twilight-vampyyrisarjasta tai Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjasta, voi pitää myös tästä. Tähän perään voi lukea jatko-osat Kajo (2017) ja Ruska (2018). Tämä vie mennessään! Ikäsuositus 15+

Uskontoteemaisesta nuoren naisen kasvutarinasta nauttivalle:


Essi Ihonen: Ainoa taivas
( WSOY 2018; 239 sivua)

Ainon tarina koskettaa ja laittaa miettimään. Tiukassa uskonnollisessa yhteisössä kasvanut 17-vuotias Aino alkaa kyseenalaistaa ympäröivää arvomaailmaa, tukenaan isoveli Valo. Kirja on mukavalukuinen ja kepeä vakavasta aiheesta huolimatta. Ikäsuositus 13+

Erityisesti tytöille



Lukivaikeuksista kärsivälle:

Tuija Takala: Lauralle oikea 
(Avain 2018, 80 sivua, selkokirja)

Selkokirjassa lauseet ovat lyhyitä, sanat helppoja ja kappaleet lyhyitä kokonaisuuksia. Lukihäiriöisten, kehitysvammaisten ja suomea opettelevien on helppoa lukea selkokirjaa niin rakenteensa kuin selkeytensä vuoksi. Lauralle oikea on chick lit -tyylinen hauska  tarina aikuistuvasta ja itsetuntoaan etsivästä, 25-vuotiaasta Laurasta. Ikäsuositus 15-30

Erityisesti tytöille


Suorasukaisesta puheesta ja ohuen uhuista kirjoista haaveilevalle:

Jyri Paretskoi: K15 
(Otava 2018, 80 sivua)

Näissä kirjoissa puhutaan suoraan asioista eivätkä ne ole paksuudella pilattu. Näillä voi houkutella poikaa lukemaan! Pääosassa on pian 15-vuotias Roni, joka haluaa tietää kaiken isästään ja menettää poikuutensa ihanalle Saralle. Huumori on hersyvää! Jos on pitänyt Kaj Korkea-Ahon ja Ted Forsströmin Zoo-sarjasta, pitää takuulla tästä. Myös jatko-osa K15 - salaisuuksia kannattaa hankkia sekä keväällä 2019 ilmestyvä K15 - vahinkoja. Ikäsuositus 13-15

Erityisesti pojille


Voimakkaiden tarinoiden lukijalle:

Maria Turtschaninoff: Maresin voima
(Suomentanut Marja Kyrö, Tammi 2018, 385 sivua)

Tämä on oikeasti trilogian päätösosa, mutta kirjan voi mainiosti lukea, vaikkei olisi aiempiin tarttunut. Maresin voima on huikea tarina nuoren naisen voimasta, selviytymisestä, sopeutumisesta ja tietenkin rakkaudesta. Todella viihdyttävä kirja, jossa myös ripaus fantasiaa. Suosittelen myös sarjan aiempia osia Maresi (2014) ja Naondel (2016). Ikäsuositus 14+

Erityisesti tytöille


Suomen historiasta kiinnostuneelle:


Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
(WSOY 2018, 163 sivua)

Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina, jossa keskiössä viisi punaisiin kuuluvaa nuorta tyttöä. Ystävyys, pelko, perääantamattomuus ovat vahvoja teemoja. Kirjan paksuuskaan ei pelota. Ikäsuositus 14+

Erityisesti tytöille


Kauhua kaipaavalle:

Ilkka Auer: Anastasia
(Haamu 2017,  245 sivua)

Kauhua rakastava, yläkouluikäinen Kristian joutuu itse keskelle kauhutapahtumia, kun hän menee kesäksi isovanhempiensa luokse. Menossa mukana myös ystävät Matias ja Elsa, johon Kristian on vähän ihastunut. Kirja tarjoaa tiiviiseen tahtiin hyytävää kauhua. Ikäsuositus 13-15

Erityisesti pojille


***********

Toivottavasti jokin näistä tarttui syöttiin. Kirjalahja on hyvin arvokas lahja, vaalikaamme siis sitä. Antamani ikäsuositukset ovat vain suuntaa antavia, sillä on hyvin vaihtelevaa, millä lukemisen tasolla kukin nuori on. Samoin sukupuolisuosituksiani ei tarvitse tuijottaa tunnontarkasti, ne ovat vain viitteellisiä.  Voit hiukan kysellä nuorelta itseltään, mistä kirjasta hän on viimeksi pitänyt. Jotkut nuoret taas haluavat lukea jo aikuisille suunnattua kaunokirjallisuutta, ja se sallittakoon. Kommenteissa voi myös kysyä minulta neuvoa, jos vielä kirjalahja askarruttaa. Yritän ehtiä vastata!

Kirjapöllön huhuiluja toivottaa kaikille oikein mukavaa joulun odotusta!

Kohta se tulee...

Klaaran päivän selkokirjahaaste ~ Lauralle oikea: Tuija Takala

Lauralle oikea: Tuija Takala. Avain 2018. (Selkokirja)

"Laura täyttää 25 vuotta. 

Eikö silloin ole aika muistella mennyttä elämää? Yhteen tavalliseen elämään mahtuu kommelluksia. Niitä sattuu, kun Laura etsii elämäänsä rakkautta. Välillä oikeasti sattuu, mutta niin Laura löytää itsensä – ja Lauralle oikean.

Lauralle oikea on selkoromaani, jossa Laura kertoo ystävyydestä ja ihastumisesta. Kirjaa voi kutsua selkokieliseksi ”chick litiksi”: se kuvaa nuoren naisen elämän iloja ja suruja kevyesti." (Avain)

 

Oma arvio:

 

Osallistun tällä juuri ilmestyneellä selkokirjalla Tuijata.kulttuuripohdintoja-blogin Klaaran päivän selkokirjahaasteeseen, joka siis päättyy tänään. Tarkoitukseni oli lukea useampikin selkokirja, mutta - öhöm - tämä tuli vähän äkkiä. Olen kuitenkin lukenut selkokirjoja aiemminkin ja blogannut niistä, joten ensimmäistä kertaa en ole pappia kyydissä.Voit lukea aiemmat selkopostaukseni tästä.

Lauralle oikea kertoo juuri 25 vuotta täyttäneen nuoren naisen elämänkaaren. Laura on introvertti luonteeltaan, eli hänelle ei ole aina niin helppoa löytää oikeaa sanottavaa tilanteissa kuin tilanteissa. Hänellä on myös ollut hieman oppimisvaikeuksia, ilmeisesti lukihäiriön aiheuttamaa. Hänen itsetuntonsa on joutunut koetukselle ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessaan Vilin kansa, koska  miehellä on ilmiselvästi narsistisia piirteitä. Laura on kuitenkin saanut elämässään tukea lapsuudenystäviltään Tellervolta ja Villeltä, jotka ovat aina olleet todellisia ystäviä. 

 

Se on totta,

että olen ihastunut usein.

Joskus ihastus on kestänyt päivän, 

joskus vuosia. (s. 10)

 

Lauran elämä on mennyt itsetuntoa, omaa osaamistaan  ja sitä todellista, ainoaa oikeaa rakkautta etsiessä. Laura ihastuu helposti, ehkä liiankin helposti. Silloin voi helposti kärsiä yksipuolisesta rakkaudesta, varsinkin jos ei ole rohkeutta lähestyä ihastustaan. (Minä samaistun Lauraan, sillä minulla on nuoruudessani paljon samanlaisia yksipuolisia ihastumisia.) Löytyykö Lauralle se ainoa oikea? Kyllä vain, lähempää kuin Laura arvaakaan. Tarina on chicklitimäiseen tyyliin melko ennalta-arvattava, mutta jotenkin niin ihanan hellyttävä. Pidän myös huumorin pilkahduksista tarinan tiimellyksessä.

 

Kerran Pekan silmistä valuivat kyyneleet.

Ajattelin tyytyväisenä,

että nyt  Pekka katuu eroa.

Huomasin sitten, 

että hän pilkkoi sipuleita. (s.53)

Tuija Takala on tehnyt selkokirjan hyvin tärkeälle kohderyhmälle, nuorille aikuisille kun ei juuri näitä ole ilmestynyt. Tarina on mukavan kepeä, mutta käsittelee silti myös vakavia aiheita, kuten mainitsemiani oppimisvaikeuksia, itsetunto-ongelmia, yksipuolisen ihastumisen tuskaa, sosiaalisten tilanteiden handlaamista ja rakkauden löytymistä. Minulle jäi tästä oikein hyvä mieli. Pidän kovasti myös kansikuvan tunnelmasta.

 

Arvosanani 4,5

 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

 

Muissa blogeissa:

 

Tuijata.Kulttuuripohdintoja

 

Emman ja Eetun yllätyslöytö: Marita Hauhia ja Anne Randén

Emman ja Eetun yllätyslöytö: Marita Hauhia ja Anne Randén (kuv.). Selkokirja. Avain 2016. 61 sivua. Kuvakirja.

"Eräänä kesäpäivänä, kun Emma, Eetu ja Arttu ovat retkellä rannassa, kaislat alkavat heilua. Kaislikosta löytyy lokinpoika. Sen siipeen on sattunut eikä se voi lentää. Emma ja Eetu alkavat hoivata pientä lokkia. Kun tulee kotiinlähdön aika, lokki ei haluakaan jäädä rannalle yksin. Mitä sitten tapahtuu?"

Oma arvio:

Luimme tämän kirjan yhdessä 8-vuotiaan tyttäreni ja 6-vuotiaan poikani kanssa.

Emman ja Eetun yllätyslöytö on kivasti eteenpäin soljuva tarina kesää viettävistä sisaruksista, heidän perheestään ja loukkaantuneesta lokinpoikasesta. Tytön mielestä kirjassa parasta on se, kun lapset löytävät rannalta lokinpoikasen. Poika piti jostain syystä siitä, että retkeläisten eväänä mainittiin Naminamit (noita suklaavanukkaita ei käsittääkseni enää myydä missään, joten lasten piti kysyä, mitä ihmettä ne ovatkaan).

Molempien lasten mielestä mieleenpainuvin henkilöhahmo kirjassa on isoveli Arttu, joka seurustelee Annin kanssa ja pussailee. Tämä aiheutti lapsissa pientä tirinää. Emman ja Eetun vuoropuhelua oli minusta kovin mukava lukea, se oli sellaista luontaisen mutkatonta. Pidän myös kovasti kirjan simppelistä, mutta kauniista kuvituksesta. Lapsista kuvat ovat ok, ja poika olisi halunnut kuulemma tarkemmin tehtyjä kuvia.

Tarinassa on onnellinen, vaikka aavistuksen surumielinen loppu. Se opettaa lapsille, että joskus rakkaistakin asioista on osattava luopua. Emman veteen putoaminen myös antaa varmasti ajattelemisen aihetta pienille lukijoille. Emma kertoo tapahtuneesta äidilleen, vaikka on Artulle luvannut muuta,  ja huomaa, että se helpottaa.

Molemmat lapseni meinasivat, että loppu on tylsä, ja etenkin tyttö olisi halunnut tarinan vielä jatkuvan pitempään. Häntä suretti se, että Siipi joutui lähtemään pois lasten luota. Pojan makuun taas kirja on aavistuksen liian pitkä.

Minusta tämä on ihana kesäkirja, sopii hienosti juuri lukemaan oppineille lapsille että pienemmillekin luettavaksi kirjaksi. 

Lapset antoivat tunnetilansa mukaan kirjalle tällaiset arvosanat:

Tyttö:

(ok)




Poika:

(vihainen, koska liian pitkä)






Minä annan arvosanan 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Emman ja Eetun yllätyslöytö muissa blogeissa:

Luetaanko tämä?

Tatu, Iiris ja Pääkallomies: Marja-Leena Tiainen

Tatu, Iiris ja Pääkallomies: Marja-Leena Tiainen. Avain 2016. Selkokirja.

"Tatu kohtaa rannalla Iiriksen,
joka on kaunis ja ihana.

Iiriksellä on poikakaveri,
mutta lisäksi on Pääkallomies.

Pian Tatu huomaa tupakoivan miehen
kyttäävän Iiristä ja
Iiris katoaa.
Tatukin joutuu vaaraan."

Oma arvio:

Heti tarinan alussa kuusitoistavuotias Tatu tapaa kaveriensa kanssa täydellisen kauniin, parikymppisen Iiriksen, jota hän ei saa enää mielestään. Tatu on taiteellinen nuori mies, ja Iiris tykästyy tämän sarjakuviin. Iiris jää ikävä kyllä Tatulle romanttisessa mielessä saavuttamattomaksi, mutta Tatu on erittäin onnellinen, että voi kuitenkin olla Iiriksen ystävä.

Tatun valtasi lämmin tunne,

kun hän ajatteli Iiristä. 

Iiris rakasti Lucaa, 

mutta hän piti myös Tatusta. 

Tatu ymmärsi,

ettei Iiris voisi olla koskaan hänen tyttöystävänsä.

He voisivat kuitenkin olla hyvät ystävät.     

Tatu on mukavan oloinen poika, joka hyväksyy ihanasti sen, mitä hänen ja Iiriksen välillään on, vaikka toivoisi enemmän. Hän huolehtii tytön kissastakin tämän matkan aikana, vaikka saa melkoisia allergiaoireita karvaturrista. Tatua painaa huoli Iiriksestä, sillä tyttö saa uhkailuviestejä entiseltä poikaystävältään. Hän joutuukin pian keskelle painajaista.

Kirjan lopussa tapahtuu traagisia asioita ja Tatu joutuu keskelle rikostutkintaa. Hän pelastuu täpärästi uhkaavasta tilanteesta ja mysteeri ratkeaa viimeinkin. Samalla hän saa ystävän Iiriksen siskosta Terhistä - ja ehkäpä heidän välilleen kehkeytyy jotain enemmänkin.

Tatun tarina on mukava sekoitus nuoren miehen romantiikankaipuuta, ystävyyttä, jännitystä ja surua. Tatu on mainio päähenkilö eikä häneen voi olla ihastumatta. Kirjan loppu on toiveikas, vaikka kaikkea rankkaa sattuukin loppurutinoissa. Minulle jää tästä hyvä mieli.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

Muissa blogeissa:

Kirjakko ruispellossa
Evarian kirjahylly

Kirjakevät 2016

Pian alkaa olla vuosi 2015 lopuillaan, ja on aika katsella kohti uutta vuotta. Näin kirjabloggaajana se tarkoittaa sitä, että kustantajien kirjakatalogeja on plärätty minkä keritty ja sieltä mielenkiintoiset teokset bongattu. Olen koonnut tähän listaan minua kiinnostavat kirjakevään 2016 kirjat, joista suurin osa on tietenkin  nuortenkirjallisuutta, mutta myös aikuisten scifiä ja kauhukirjallisuutta olen ottanut mukaan. Mukana listassani on myös kirjallisuuteen liittyvä tv-sarja sekä elokuvia, joita tulee kevään aikana.

Tein tänä syksynä myös pari lastenkirjapostausta, ja siitä innostuneena aion lukea myös ensi keväänä yhdessä lasteni kanssa muutamia meitä kiinnostavia lastenkirjauutuuksia. Ne listaan tämän luettelon lopuksi. Pidän blogini kuitenkin edelleen nuorten scifi- ja fantasiakirjallisuuspainotteisena.

 

Kirjauutuudet esittelen ilmestymisjärjestyksessä (jos tarkka ilmestymiskuukausi on tiedossani), mutta kannattaa ottaa huomioon, että ne eivät ole aina ihan paikkansapitäviä.

Tammikuu

Johanna Hulkko: K18. Karisto.

Tämä nuortenkirja ei pidä sisällään scifi- tai fantasiaelementtejä, mutta kiinnostaa minua muuten. Sen luvataan olevan rento romaani nuoruudesta ja ylikierroksilla hyrräävistä hormoneista. Se on kirjailija Johanna Hulkon ensimmäinen nuortenromaani, sillä hän on aiemmin kirjoittanut lastenkirjoja.






Blake Crouch: Wayward Pines – Viimeinen kaupunki. Tammi.

Mainio aikuisten scifitrilogia Wayward Pines saa päätösosansa Viimeinen kaupunki heti vuoden alussa. Tämän sarjan toinen osa jäi niin jänskään kohtaan, että tämä kirja on yksi odotetuimmista kevään julkaisuista. Pidän Blake Crouchin mutkattomasta tavasta kirjoittaa. Sarjan aiemmat osat ovat Ei pakotietä ja Salaisuus.






Kami Garcia ja Margaret Stohl: Lumoava totuus.WSOY.

Loihtijakronikka-noitasaagan neljäs ja viimeinen osa tupsahtaa myös ilmoille heti vuoden alussa. Pidin sarjan avausosasta Lumoava kirous hiukan enemmän kuin toisesta osasta Lumoava pimeys. Kolmas osa, Lumoava kaaos,  on minulta vielä lukematta, mutta aion sen lukea jossain välissä. Tässä sarjassa tarinaa tarkkaillaan nuoren pojan, Ethanin silmin. Sarjassa on mystiikkaa, loihtijoita, inkubuksia (vampyyrejä) sekä paranormaalia romantiikkaa. Ihan mukava sarja, joskaan ei suurin suosikkini.




Lauren Kate: Langennut. WSOY.

Tämän kirjan suomennosta minä olen odotellut jo viime keväästä saakka, sillä se on aina siirtynyt tuonnemmaksi. Jospa viimein ensi vuoden alussa saamme nauttia tästä ihanasta goottitunnelmaisesta, pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa sisältävästä trilogian avausosasta. Olen lukenut englanniksi sarjan kaksi ensimmäisestä osaa Fallen ja Torment.





Stephenie Meyer: Houkutus / Elämä ja kuolema. WSOY.

Todellinen iloinen yllätys on tämä Twilight-sarjan juhlapainos, jossa on sekä sarjan ensimmäinen osa Houkutus, että ihan uudesta näkökulmasta kirjoitettu tarina Elämä ja kuolema. Onpa mukava palata taas lempisarjani pariin! Twilight-sarjaan kuuluu osat Houkutus, Uusikuu, Epäilys ja Aamunkoi.



Estelle Maskame: Dimily – Rakastan. Gummerus.

En muista, milloin olisin lukenut "puhdasta" romantiikkaa. Innostuin heti, kun  näin Gummeruksen julkaisevan tähän uuteen nuorten sarjaan jopa kaksi osaa tämän kevään aikana. Kirjasarjassa seurataan 16-vuotiasta Edeniä sekä hänen kalifornialaiseen teinielämään sekä uusiin velipuoliinsa sopeutumista. Luvassa on valheita, draamaa ja romantiikkaa. Kirjan toisesta osasta kerron lisää huhtikuu-otsikon alla.



Jeff VanderMeer: Hyväksyntä. Like

Ihanan kieroutunut Eteläraja-scifisarja  saa jatkokseen alkuvuonna 2016 viimeisen osan Hyväksyntä. Toinen osa Hallinta jäi kyllä sellaiseen kohtaan, että en millään malta odottaa tätä osaa. Ensimmäinen osa on nimeltään Hävitys.






Shadowhunters tv-sarja 

 Cassandra Claren kuusiosaiseen fantasiasarjaan Varjometsästäjät perustuva tv-sarja on viimein valmis ja sitä aletaan esittää heti vuoden alusta. Suomessa pääsemme sarjaa katsomaan Netflixin kautta 13.1. alkaen, ja jaksoja tulee joka viikko lisää. Tätä olen odottanut!
Sarjassa tulee olemaan takuuvarmasti jännitystä, romantiikkaa, fantasiaa ja seikkailua kyllikseen.


Helmikuu 

Laura Lähteenmäki: Nutcase. WSOY.


 Laura Lähteenmäen nuortenkirjassa Nutcase seikkaillaan blogimaailmassa. Tämä kirja kiinnostaa minua, vaikkei se scifiä tai fantasiaa olekaan.










Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren: Avain. Basam Books.


Pitkän odotuksen jälkeen ruotsalaiskaksikon Strandberg & Elfgren kirjoittama Engelsfors-trilogia saa päätöksensä osalla Avain. Tämä nuorten urbaani fantasiasarja pitää sisällään todella monipuolisia henkilöhahmoja, noitamenoja sekä muutakin mystiikkaa. Sarjan ensimmäiset kaksi osaa ovat Piiri ja Tuli.






Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat. Haamu.

Haamu-kustannus julkaisi viime keväänä Mervi Heikkilän nuorten fantasiakirjan Louhen liitto, joka oli mukavalukuinen ja kiinnostava minun makuuni. Toivoin tuolloin jatkoa tarinaan, ja nyt sitä olisikin luvassa itsenäisellä jatko-osalla Tuonella kulkijat. 







Maaliskuu 

Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja. Minerva.


 Lähdin syksyllä 2015 mukaan Hämärän jälkeen kauhukirjalukuhaasteeseen, joten tämä kirja on mahtava kartuttaja siihen saraan. Saati, että suomalaiset kansantarinat kiinnostavat minua aina, varsinkin  jos ne liittyvät kummajaisiin.









Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta. Tammi. 

Tämä nuorten aikuisten fantasiaromaani Viestejä Koomasta vaikuttaa herkullisen kiintoisalta. Tarinassa Silva joutuu onnettomuuden seurauksena kummalliseen paikkaan nimeltä Kooma ja saa sieltä lähetellä viestejä eläville.









Sally Green: Puoliksi poissa. Gummerus.

 Sally Greenin Puoliksi paha -trilogia on heitellyt tunteitani laidasta toiseen. Toinen osa, Puoliksi villi, jäi siinä määrin kiintoisaan kohtaan, että odotan kovasti tätä päätösosaa. Ensimmäinen osa on nimeltään Puoliksi paha.






K.K.Alongi: Kevätuhrit. Otava.

Uusi kotimainen nuorten jännityssarja tulee koukuttamaan takuuvarmasti. Sarjan avausosassa Kevätuhrit päähenkilö Jade ja neljä muuta nuorta heräävät ympärillään pelkkää pimeyttä. He alkavat seikkailla täysin muuttuneessa maailmassa.






Anne-Maija Aalto: Syvään veteen. Otava.

Anne-Maija Aallon esikoisromaanissa 15-vuotias Taika menettää vanhempansa ja joutuu aloittamaan elämänsä uudelleen vieraassa ympäristössä. Odotan tältä kirjalta syviä tunteita ja oikeaa kasvutarinaa.





 

Marja-Leena Tiainen: Tatu ja ihana Iiris. SELKO. Avain.


 Tutustuin viime syksynä Selkokirjoihin, ja päätin ottaa tavakseni lukea ja blogata myös joitakin sellaisia. Marja-Leena Tiaisen Tatu ja ihana Iiris vaikuttaa mukavalta nuortenkirjalta.







Allegiant-elokuva.

Veronica Rothin Outolintu-trilogiaan perustuvat elokuvat ovat olleet minulle odotetuimpia, vaikka viime keväänä elokuvasarjan toinen osa Insurgent olikin pienoinen pettymys. Ihmettelen sitä, miten kirjatrilogian kolmososasta Uskollinen riittää aineksia kahteen elokuvaan, mutta se jää nähtäväksi. Elokuvasarjan kolmas osa Allegiant tulee siis ensi-iltaan maaliskuun 18. päivä.




Huhtikuu 

Elina Pitkäkangas: Kuura. Myllylahti.

Aina kun on tulossa uutta kotimaista romantiikalla höystettyä urbaania fantasiaa, johon liittyy ihmissusia, en voi muuta kuin hyppiä onnesta tasajalkaa! Elina Pitkäkankaan esikoisteos Kuura on minulle odotetuimpien kevään kirjojen kärkipäässä.






Charlaine Harris: Salaisuuksia haudan takaa. Gummerus.

 Tämä  neliosainen Harper Connelly -mysteerisarja tulee tiensä päähän, kun neljäs osa Salaisuuksia haudan takaa julkaistaan. Tämä sarja ei ole minun suurimpia suosikkejani, mutta uteliaisuudestani haluan selvittää, mitä yliluonnollisia kykyjä omaavalle Harperille ja hänen velipuolelleen Tolliverille käy. Sarjassa on ilmestynyt osat Kuiskauksia haudan takaa, Yllätyksiä haudan takaa ja Väristyksiä haudan takaa.




Estelle Maskame: Diminy – Tarvitsen. Gummerus

Tämä uusi nuorten aikuisten romanttinen sarja saa jatko-osan jo saman kevään aikana, kun Gummerus julkaisee toisen osan Diminy - Tarvitsen jo huhtikuussa (ks. kohta tammikuu). Tosi mukavaa, ettei tarvitse odotella jatko-osaa loputtomiin!




Veronica Roth: Neljä. Otava.

 Voi, Outolintu-sarjaa alkoikin jo olla niin ikävä, että on suoranainen helpotus, että sarjaan julkaistaan jatko-osa Neljä, joka on Tobiaksen tarina. Sarjan aiemmat osat ovat Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen.







Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu

Theo Lawrence: Hehkuva ruumis. Karisto.

Tätä minä odotan kovasti, sillä Mystic City -trilogian toisessa osassa Pimeä sydän tarina alkoi mennä erittäin paljon mieleiseeni suuntaan. Tämä nuorten dystopia-sarja on siitä erikoinen, että sen kirjoittajana on mies. Sarjassa on ilmestyneet osat Salatun voiman kaupunki ja Pimeä sydän.






Siri Pettersen: Mätä. Jalava.

Norjalaisen Siri Pettersenin Mätä on minun odotetuin kevään kirja numero 1! Rakastuin ja ihastuin viime syksynä julkaistuun Korpinkehät-trilogian ensimmäiseen osaan Odininlapsi, joka on sekoitus fantasiaa, kansantaruja ja mystiikkaa.






Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta. WSOY.

Kesäkuussa voin kauhistuttaa taas itseäni aikuisten goottikauhumaisella jännityskirjalla Hylätty ranta.







Fallen-elokuva.

 Kate Laurenin Fallen-kirjasarjaan perustuva elokuva julkaistaneen viimein tänä keväänä. Tämän olisi pitänyt tulla jo viime kesänä leffateattereihin, mutta jokin viivästys taas iski. Josko viimein?









Kevään lastenkertomukset ja kuvakirjat 

Näitä kirjoja me odottelemme lasteni (7- ja 6-vuotias) kanssa luettavaksi ja arvioitavaksi:

Kustannus Mäkelä:

Lars Rudebjer: Miira ja Kettu 

 










Sharon Rentta: Päivä eläinten postitoimistossa 

 










Rose Lagercrantz – Eva Eriksson: Onnentyttö Dunne 

 










Zapf: Seikkailu Robomaassa 

Karisto:


Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen: Ponku, Peetu ja helppo nakki

 










Holly Webb: Tepsu joutuu pulaan

 










Anneli Kanto: Perttu Virtanen ja varkaus

Tammi: 

Ingrid Flygare: Liian pieni Putti

 









Tuula Korolainen, Christel Rönns: Kissa Killin villi lelupäivä 

S&S

Lena Frölander & Ulf: Minä, Muru ja metsä

Avain 

Marita Hauhia ja Anne Randen: Emman ja Eetun yllätyslöytö (SELKO)

Lasten keskus

Fritch, Lacey, Martin jne: Sata asiaa jotka haluat tietää (tietokirja)

Mitä kirjaa tai kirjoja sinä odotat ensi keväältä? Onko sinulla jotain uudenvuodenlupauksia liittyen lukemiseen ja kirjoihin?

 Toivotan kaikille oikein hyvää, lukuintoista uuttavuotta 2016! Tulkoon kirjalliselle tiellenne mahtavia lukuelämyksiä, iloisia yllätyksiä sekä välillä myös pettymyksiä!