Brielle & Bear -sarja: Salomey Doku

Brielle & Bear - Olipa kerran...: Salomey Doku. Suomentanut Viivi Ängeslevä. Otava 2024 (Brielle & Bear #1)

Englanninkielinen alkuteos: Brielle & Bear - Once upon a time... Kansi: Salomey Doku & Harper Collins Publishers Ltd

"Satujen lumoa ja ripaus taikaa: Briellen ja Bearin rakkaustarina on lukijalle karkkia.

Suloisen romanttisen sarjakuvasarjan ensimmäinen osa.

Satujen sääntö nro 1: parhaat sadut alkavat sanoilla Olipa kerran… Haaveilusta tykkäävä Brielle tietää kaiken saduista. Hän aloittaa opiskelun Olipa kerran -yliopistossa, ja kun hän tapaa kirjakaupassa Bearin, rugbyjoukkueen ujon varakapteenin, vuosi alkaa mainiosti. Kaksikkoa yhdistää rakkaus kirjoihin.

Brielle on päättänyt unohtaa menneet. Bearin kanssa hän kokee vihdoin elävänsä unelmaansa. Kunnes hän huomaa, ettei ole ainoa, joka salaa jotain…"(Otava)

Oma arvio:

Jee, söpöä sarjakuvaa nuorille! Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Olin niin innoissani tästä Salomey Dokun sarjakuvasta, että harppasin valtaisan arvostelukappaleen järjestyksen ohi ja luin tämän siltä seisomalta, kun sain tämän käsiini. 

Brielle Da Rosa opiskelee kirjallisuutta ensimmäistä vuottaan Olipa kerran -yliopistossa ja työskentelee opintojensa ohella myyjänä - missäpäs muuallakaan kuin - kirjakaupassa. Hän rakastaa romantiikkaa, satuja ja tarinoita. Ja tottahan hänen ensikohtaamisensa koulun rugbyjoukkueen johtajan Atohi Yonasin eli Bearin kanssa tapahtuu kuin sadussa, sillä he törmäävät toisiinsa kirjakaupassa. Kiinnostus herää, mutta kumpikin aluksi keräävät rohkeutta ystäviensä tukemina. Briellen paras kaveri Rosalie opiskelee psykologiaa ja toimiikin ystävänsä ilmaisena terapeuttina. Bearin parhaat kaverit taas löytyvät rugbyjoukkueesta, jossa on ihan oma ryhmäpaineensa ja sääntönsä. 

Salomey Doku: Brielle & Bear - Olipa kerran... (s. 13)

Bear rohkenee pyytää apua Brielleltä oikolukuapua kirjoitustehtäviinsä. Näin hän saisi tekosyyn varjolla olla enemmän Briellen seurassa, joka tuntuu olevan aika suosittu tyttö kivan luonteensa takia. Opiskelujen ohessa he ystävystyvät, kunnes Brielle saa tietää Bearin salanneen häneltä asioita. Onneksi juttelemalla asiat selkiytyy, väärinkäsitykset oiotaan ja ystävyys syvenee. Ehkä he ovat joskus vielä enemmänkin? 

Salomey Doku: Brielle & Bear: Olipa kerran...(s. 89)

Briellen ja Bearin ohella sarjakuvassa on aika paljon sivuhenkilöitä, jotka kyllä esitellään pikaisesti niiden putkahtaessa tarinaan, mutta hiukan meinasin olla sekaisin, kuka on kuka. Ehkä keskeisimpiä sivuhenkilöitä Briellen bestiksen Rosalien lisäksi ovat liehittelevä Pavão ja hänen ystävänsä Malachi, joilla on muodostumassa säröjä ystävyyteen Pavãon käytöksen vuoksi. Myös Pavãon Jezia-tyttöystävä kärsii poikaystävänsä välinpitämättömyydestä, mutta onneks Mal on hänen puolellaan ja lohtunaan. Olisikohan jotain kolmiodraamaa vielä tulossa kuvioihin?

Satujen sääntö nro 11

Lumous löytää aina tien... (s.128)

Brielle & Bear  - Olipa kerran... on kertakaikkisen suloinen ja rakkaudentäyteinen sarjakuva, jossa satumaisuus kulkee mukana nimen lisäksi numeroituina satujen sääntöinä. Toki myös vakavia teemoja käsitellään, kuten lukivaikeuksia ja äidin kuolemaa. Heti ekassa osassa ei tykitetä ihan kaikkea, eli jotain jätetään seuraaviin osiinkin. Briellen ja Bearin  ystävyyssuhde kehittyy rauhassa kohti jotain muutakin, eikä ole instalovea laisinkaan. Väliin sijoitetut muutamat montaasityyliset tunnelmointisivut olivat ehkä hiukkasen tylsiä, etenkin kun niitä oli loppuvaiheilla tiheämmin, mutta muuten sarjakuva eteni sopivaan tahtiin. Piirrostyyli on todella söpöä, mutta ei minusta liian sellaista. Ainoa, mikä minua häiritsi, oli ihmisten liian alhaalla törröttävät korvat. Kirjan lopussa on useampi sivu sarjakuvantekijän selostusta työvaiheista ja muuta kivaa extraa. 

Odotan innolla, miten Briellen ja Bearin tarina jatkuu.

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä:

Alice Oseman: Heartstopper-sarja

Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta - Pumpkinheads

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2023: Luukku 18 ~ Charlien joulu: Alice Oseman

Tervetuloa Kirjabloggaajien joulukalenteriin. Nyt pääsette aukaisemaan blogissani luukun 18. Esittelen jouluun sijoittuvan YA-pienoisromaanin Charlien joulu, jonka on kirjoittanut Alice Oseman. Huomasin vasta nyt, että sama kirja on ollut esillä myös luukussa 10 Lastenkirjahylly-blogissa, mutta hei, kertaus on opintojen äiti ja lisäksi saadaan nyt toinen näkökulma tähän jouluiseen, mutta vakavateemaiseen kirjaan. Extrana lopussa on vielä vinkkejä blogissani esillä olleisiin muista jouluteemaisista nuortenkirjoista.

Eilen avautui luukku 17 Kirjakaapin kummitus -blogissa, ja huomenna luukku 19 avautuu Kirjan jos toisenkin -blogissa. Listauksen kaikista joulukalenterin luukuista löydät Yöpöydän kirjat -blogista. Upeat kuvat on taiteillut meille niin ikään Niina T. Yöpöydän kirjat -blogista.

Charlien joulu: Alice Oseman. Suomentanut Johanna Auranheimo. Tammi 2023 

Englanninkielinen alkuteos (2015/2020): This winter. Kansi: HarperCollinsPublishers

"Aika esittää tavallista perhettä.

Heartstopper-sarjakuvaromaaneista ja Netflix-sarjasta tutun Charlie Springin joulumieli on kateissa. Hänellä on ollut rankka talvi, ja lähestyvä joulu nostaa ahdistuksen pintaan.

Joulu ei ole kaikille iloista aikaa. Charlie on kamppaillut syömishäiriönsä kanssa, ja juhlapyhät aterioineen tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Isosisko Tori yrittää olla pikkuveljensä tukena, mutta Charlie lähtee viettämään joulua Nickin luo. Onko poikaystävänkään luona silti helpompaa?

Alice Osemanin miniromaanissa tarinaa kerrotaan Torin, Charlien ja Charlien pikkuveljenkin näkökulmasta, ja joulupäivä tuo mukanaan uusia oivalluksia.

TORI: Ajattelin ennen, että tylsyys on vielä pahempaa kuin vaikeudet, mutta nyt olen toista mieltä. Viimekuukausiin on mahtunut paljon vaikeita päiviä. Niitä oli ihan liikaa. Päätän olla ajattelematta niitä, Charlieta ja itseäni, kaikkea meitä ympäröivää surua. Aion sulkea sen kaiken mielestäni. Ihan vain täksi päiväksi.”Hyvää joulua”, toivotan." (Tammi)

Oma arvio: 

Charlien joulu ei ole mikään iloisen hilpeä joulukirja. Itse asiassa sen alkuteoksen nimessä ei edes mainita joulua ollenkaan (This winter), mutta koska siinä ajankohta on yksi joulupäivä Heartsstopper-sarjakuvista tutun Springin perheessä, suomennoksen nimi on minusta oikein osuva. Ja onhan tämä joulukirja, vaikkei niin iloinen olekaan. 

Ajallisesti tämä kirja sijoittuu kolmannen ja neljännen Heartstopper-sarjakuvaromaanin väliin, mutta ennen Charlien isosiskon Torin elämästä kertovan Yksinpelin tapahtumia. Tämä taustoittaakin hyvin sitä aikaa, kun Tori-sisko alkaa kokea syömishäiriötä sairastavan veljen tukemisen raskaaksi. 94-sivuinen kirja alkaa Torin näkökulmasta, jatkaa sitten Charlien näkökulmasta ja viimeisenä saadaan ääneen myös valloittava Oliver-pikkuveli. Mukana on jälleen Osemanin upeaa kuvitusta.

                              Piirros: Alice Oseman; Charlien joulu, s. 95

Tämä joulupäivä on kuitenkin vähän erilainen. (s. 13)

Joulupäivä alkaa normaalisti Springin perheessä. Yli-innokas Oliver herättää Torin liian aikaisin ja lopulta myös Charlie kömpii siskonsa sänkyyn. Lahjojen aukaisun jälkeen on mukava pelata kolmisin Mario Kartia verkkareissa, mutta pian on valmistauduttava väistämättömään: sukulaiset tulevat heille viettämään joulua. Charlie on ollut vastikään psykiatrisessa sairaalassa syömishäiriönsä takia, mutta on pikku hiljaa toipumassa. Uteliaat sukulaiset kyselevät ensin suoria, mutta asiallisia kysymyksiä Charlien poikaystävästä Nickistä, mutta sitten asia kääntyy Charlien homouteen. Ruokapöydässä sukulaisten asiattomat kommentit mielisairaalasta pakkopaitoineen saavat Charlien mitan täyttymään. Riita äidin kanssa kulminoi kaiken: Charlie lähtee ovet paukkuen Nickin luo, suoraan tämän lohduttavaan syliin.

"Vai yritätte parhaanne? Haluatko jonkun vitun kunniakirjan vai?" (s. 37)

Nickin luona hän saa esittäytyä tämän suvulle, mutta saa viettää aikaa rakkaansa kanssa ja tavata tämän uuden lemmikin, suloisen mopsipennun nimeltä Henry. Nickin idioottimainen isoveli David saa toki kommentteineen Charlien taas häkeltymään, mutta onneksi Nick on hänen turvanaan. Jossain vaiheessa on kuitenkin palattava kotiin, sillä Oliver ja Tori kaipaavat häntä. Ja äitikin on katumapäällä.

                             Piirros: Alice Oseman, Charlien joulu, s. 57

Olisin lukenut ehkä hiukan enemmänkin Charlien joulusta. Juuri kun pääsen vauhtiin, kaikki onkin jo ohi. 

Charlien joulu on lohdullinen surullisesta teemastaan huolimatta. Charlie ja Nick ovat edelleen söpöjä, ja Tori ja Oliver parhaita sisaruksia ikinä. Tämä on ihan mukava jouluinen välipala Osemanverse-faneille. En tiedä, avautuuko tämä oikein muille tämmöisenään. Kirjan lopussa on vielä teaserina ensimmäinen luku Yksinpeli-romaanista, jossa tarina jatkuu, sekä Charlien, Nickin, Torin ja Oliverin joululahjatoivelistat.

Arvosanaksi annan tälle 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muita jouluteemaisia, 2000-luvulla ilmestyneitä YA-kirjoja blogissani:

Kiss me - rakkautta New Yorkissa: Catherine Rider

Stay another day: Juno Dawson

10 x sokkotreffit: Ashley Elston

My true love gave to me - twelve winter romances: Stephanie Perkins (toim.)

Let it snow - kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle.

Charlien joulu muualla:

Lastenkirjahylly

Lue myös muut Alice Osemanin  kirjat:

Heartstopper-sarja

Yksinpeli

Nick ja Charlie

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

 Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 kaikki luukut löydät Ankin kirjablogista. Eilen avautui 17. luukku Kirjaimia-blogissa, ja huomenna luukku 19 avautuu Kartanon kruunaamaton lukija -blogissa.

Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta tyttäreni kirjoittaman joulutarinan myötä. 

Kuva: Pixabay

Pöllö kylän laidalla

Kirjoittanut Siiri P.

Kylmä pakkasilma väreili tuuheiden höyhenieni alla. Nostin pääni pystyyn tarkkaillakseni öistä metsää. Tiirailin puiden väliin löytääkseni pienimmänkin merkin elämästä, mutta metsä vaikutti autiolta. Vain kylmä tuuli havisutti puiden oksia.

Oksa jalkojeni alla tuntui kylmältä ja jäiseltä. Levitin siipiäni verrytelläkseni niitä. Sitten ponkaisin jaloillani irti männyn oksasta ja nousin lentoon. Tuntui hyvältä päästä taas liikkeelle pitkään puussa istumisen jälkeen.

Kaarroin edessäni olevan kuusen sivulta ja nousin ylemmäs. Tahdoin päästä metsän yläpuolelle mahdollisimman pian. Puiden välissä lentely tuntui vaaralliselta.

Kohosin ilmassa yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes puiden latvat olivat reilusti alapuolellani. Päästin suustani voitonriemuisen huhuilun. Kuinka ihanaa olikaan liidellä metsän yläpuolella!

Annoin ilman kannatella ruumistani ja räpyttelin siipiäni vähän väliä. Otin kurssin kohti pohjoista ja siellä siintäviä lumihuippuja. Vuoristoilma tekisi varmasti hyvää kolottaville jäsenilleni.

En pysähtynyt matkan varrella kertaakaan, vaan annoin vauhdin huuman viedä minua eteenpäin, kunnes lopulta laskeuduin vuoren rintellä seisovan vanhan kelopuun latvaan.

Käänsin katseeni alaspäin. Näkymä oli kaunis.

Edessäni kohosi kylä, joka oli täynnä riveittäin rakennettuja pieniä punavalkoisia taloja savupiippuineen. Kylää reunustavat lumiset vuoret seisoivat sen ympärillä jykevinä, kuin vartioisivat kylää tunkeilijoiden varalta. Alhaalla kylässä ryntäili ihmisiä kiireisinä, puikkelehtien autojen ja muun liikenteen välissä.

Huhuilin taas siristäessäni silmiäni nähdäkseni kauemmas. Oli alkanut pyryttää lunta. Taivaalta satoi suuria lumihiutaleita estäen minua näkemästä kovin pitkälle.

Painoin leukani rintaani vasten ja otin tukevamman otteen oksasta painaen kynteni sen pehmeään kaarnaan. Voisin yhtä hyvin jäädä tähän koko loppuyöksi katselemaan tuota pientä kylää ja sen asukkaita.

Räpytin lumihiutaleet pois silmäluomistani ja tiirailin taas lumisateen läpi kylään. Yllätyin nähdessäni kaikkien pysähtyneen. Jokaisen ihmisen katse oli suuntautunut ylös taivaalle. Pienet lapset yrittivät napata lumihiutaleita kielelleen, kun taas aikuiset seisoivat hymyssä suin katsellen lumen putoamista taivaalta. Jouluvalot valaisivat kauniilla tuikkeellaan koko kylän.

Suljin silmäni hitaasti ja avasin ne sitten taas. Aika tuntui kuin pysähtyneen. Ilmassa tuntui ihana ilon ja lämmön tunne, joka jäi vatsaan vellomaan, eikä tuntunut löytävän tietä ulos. Eikä sen tarvinnutkaan. Se oli ihana tunne. (@ Siiri P.)

Kiss me -sarja: Catherine Rider

 Kiss me - Rakkautta Mykonoksella: Catherine Rider. Suomentanut  Terhi Leskinen. Otava 2022 (Kiss me #1)

Englanninkielinen alkuteos (2017): Kiss me in Mykonos. Kansi: ?

"Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie lukijan romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

New Yorkin kasvatti Izzy viettää kesää, joka ei muistuta hänen haaveitaan edes etäisesti. Paahtavasta auringosta ja kutkuttavasta lomaromanssista nauttimisen sijaan hän kaitsee lapsia risteilyaluksen uumenissa! Chicagolainen Zach puolestaan on saapunut synnyinseudulleen Mykonokselle keskelle eripuraista sukukokousta. Kohtalo tuo nuoret yhteen, ja vaikka rakastuminen ei ole kummankaan suunnitelmissa, idyllisen Kreikan sinisenä kimmeltävä meri ja huumaavat auringonlaskut päättävät heidän puolestaan." (Otava)

Oma arvio:

Olen hieman hämmennyksissäni tämän uuden Kiss me -sarjan julkaisujärjestyksestä, sillä pikaisen tutkiskelujeni mukaan tämä Kiss me - Rakkautta Mykonoksella olisi oikeasti sarjan kuudes osa! Mielenkiintoista, että on päädytty suomentamaan tästä sarjan osasta, ja sarjan virallisesti ensimmäinen osa, Kiss me - Rakkautta New Yorkissa, ilmestyy sitten suomeksi syksyllä 2022. Sinänsähän tällä ei ole mitään väliä, koska nämä ovat käsittääkseni täysin itsenäisiä osia. Ehkä on ajateltu, että tämä kesäromanssi halutaan julkaista kesän kynnyksellä. Catherine Rider -nimen takana lymyilee kaksi kirjailijaa, Stephanie Elliott ja James Noble. 

Kiitän vielä bloggaajakollegaani, joka ystävällisesti lähetti minulle ylimääräisen ennakkokappaleen. Tiedät, kuka olet.

Newyorkilainen, 17-vuotias Izzy on jumittanut eräälle Välimerellä risteilevälle alukselle vetämään Tenavakerhoa hummeripuvussa, vaikka hänen poikaystävänsä Tyler lupaili tälle pääroolia laivan kabaree-esityksessä. Nyt pääroolia vetää kuvankaunis Bella, jonka kanssa sitten Izzy yllättää poikaystävänsä hytissä sekstailemassa. Kun laiva saapuu Mykonokselle, Izzy syöksyy satamaan selvittämään ajatuksiaan. Petetty, raivoissaan oleva Izzy marssii yhteen rantabulevardin ravintoloista saadakseen lohdukseen suurta herkkuaan, spanakopitaa.

Kyseinen ravintola sattuu olemaan suljettu mesimerin ajaksi. Chigakosta vanhempiensa synnyinmaahan pariksi viikoksi saapunut 19-vuotias Zach on sukunsa ravintolassa yksin, kun nuori tyttö pamahtaa sisään. Zach on niin kiltti, ettei henno olla tekemättä tytölle ruokaa. He alkavat jutella, ja Zach tulee selittäneeksi Izzylle oman ongelmansa: hän on tullut Mykonokselle ehdottamaan sukulaisilleen, että he möisivät isovanhemmilta perinnöksi jääneen tilan, jotta Zach saisi rahaa oman yrityksensä perustamiseen. Suku on kuitenkin tehnyt melko selväksi heti hänen saavuttuaan, että talo jätetään sukulaisille ja sinne muuttaa Zachin serkku Spiro vaimonsa Kalin kanssa. 

He kaikki nyökkäävät muistuttaen minulle, miten suunniteltua heidän toimintansa on ollut - sekä talon että rakkauselämäni suhteen. (s. 207)

Aikansa juteltuaan kaksikko lähtee viinikellariin hakemaan lisää viiniä, mutta käy klassiset ja ovi pamahtaa kiinni jättäen nuoret telkien taakse. Siinä ei sitten auta kuin jatkaa jutustelua, ja Izzy kertoo myös Zachille surkeasta tilanteestaan. Kun nuoret päästetään viimein kellarista, Izzylle tulee kiire satamaan, sillä laiva on lähdössä jatkamaan matkaansa. Kuinkas käykään: Izzy jää rannalle ruikuttamaan ja hänen on nyt löydettävä majapaikka pariksi viikoksi, ennen kuin laiva palaa kierrokseltaan. Pelastus löytyy läheltä, sillä Zachin sukulaiset ottavat Izzyn mielihyvin vieraakseen.

"Elämä ei ole mitään romanttista komediaa", sanon rikkoen hiljaisuuden. "Kaikki eivät pääse kokemaan suurenmoista, tarunhohtoista rakkaustarinaa.---" (s. 209)

Zach vakuuttelee kirjan alusta saakka niin sukulaisilleen, itselleen kuin lukijoille, ettei ole tullut saarelle etsimään tyttöystävää. Sukulaisten yllätystreffiyritykset menevät puihin, koska Zach pitää päänsä. Zach ei oikein edes usko rakkauteen. Hänellä on vain yksi päämäärä: saada vakuutettua sukunsa siitä, miksi myyminen kannattaa. Sukulaiset taas eivät voi käsittää moista itsekkyyttä, joten toivotontahan kaikki on. Zach kuitenkin pitää Izzystä, ja pian he löytävät yhteiset salaisuuden Zachin edesmenneen mummonsa menneisyydestä. Izzy joutuu myös miettimään omia unelmiaan ja sitä, miten saisi ne toteutettua. Hän luuli, että Tyler oli se mitä hän halusi... 

Jotain on tapahtumassa. Jotain mikä ei muistuta mitään, mitä olen kokenut aiemmin. Jotain mikä voisi olla aika upeaa, jos keksimme, miten saamme sen toimimaan. (s. 149)

Kirjassa tutustutaan pääparin edesottamuksien lisäksi Zachin kaoottiseen sukuun, kuten bilettäviin serkkuihin Steviin ja Zinaan. Syntyypä tarinan aikana uusi vauvakin sukuun, sekin kaaoksen saattelemana. Oikea suku- ja perhetarina siis, mutta valitettavasti romantiikkapuoli jää hyvin heikoksi.

Minulla oli kovat odotukset tästä sarjasta. Ensinnäkin, kaipaan kovasti lisää suomennettua YA-romantiikkaa. Toiseksi, matkailu eri maissa yhdistettynä romantiikkaan, mikäs voisi olla sen parempaa. Valitettavasti tämä Kiss me -sarjan avaus ei kuitenkaan vakuuttanut minua, sillä kirjan luettuani tunsin olevani tunnekylmä kuin kivi. Minulle tuli hieman petetty olo, sillä minulle jäi olo, kuin olisi kovasti yritetty kirjoittaa YA:ta, muttei kirjoittajilla ole hajuakaan, miten. Pseudonyymin takana oleva Stephanie Elliot tosin näyttää kirjoittaneen nuorille aiemminkin. Mutta tosiaan, hyvää YA:ta ei synny pelkästään siten, että päähenkilöt ovat nuoria. Täytyy olla se erikoinen juttu, jota en osaa selittää. Henkilöhahmot olivat laimeita, juoni oli laimea, Kreikan kuvailu oli laimeaa, kaikki oli vähän turhan laimeaa. Odottelen nyt seuraavia osia ja toivon niiden aiheuttavan minulle enemmän tuntemuksia suuntaan kuin toiseen kuin tämä. 

Arvosanani 3-

Tästä kirjasta sain ennakkokappaleen bloggaajakollegaltani.

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

Seinäjoen kirjaston lukuhaaste; 23. Kirjassa ollaan perhejuhlissa

Popsugar challenge; A book set on a plane, train or cruise ship

Kiss me - Rakkautta New Yorkissa: Catherine Rider. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava 2022 (Kiss me #2)

Englanninkielinen alkuteos (2021): Kiss me in New York. Kansi: Päivi Puustinen, Stock.Adobe.com

"Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

Charlotten unelmien vaihto-oppilaskausi New Yorkissa on päättynyt pettymykseen ja sydänsuruihin. Nyt Charlotte haluaa vain päästä jouluksi kotiin, mutta hankala sää jumittaa hänet lentokentälle. Anthonyn tilanne on, jos mahdollista, vielä surkeampi, sillä hänen järjestämänsä romanttinen yllätys on palkittu tylysti pakeilla.

Osuessaan sattumalta yhteiseen taksiin nämä epäonniset nuoret päätyvät piristävälle päiväretkelle, josta kehkeytyy jotakin paljon suurempaa. Iso omena osoittautuu sittenkin rakkauden kaupungiksi."(Otava)

Oma arvio:

Olin pikkuisen pettynyt luettuani uuden romanttisen Kiss me -sarjan ensimmäisen suomennoksen Kiss me - Rakkautta Mykonoksella. Niinpä odotukseni eivät olleet kovin korkealla aloittaessani tätä toista osaa, jossa rakkautta koettaisiin nyt New Yorkin kaupungissa. Mutta yllätyksiä on elämä täynnä: tämähän olikin varsin viihdyttävä ja hyvä.

Kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä on aika samantyyppinen asetelma: brittiläinen Charlotte on tullut jätetyksi vaihto-opiskelukaupungissaan ja nuolee nyt haavojaan lentoasemalla. Hän saa tietää, että lento kotimaahan on viivästynyt ja hänen on vietettävä jouluaattonsa lentoyhtiön tarjoamassa hotellissa, ennen kuin hän pääsee kotiin perheensä luo. Hän kuitenkin päättää lähteä seikkailemaan kaupungille mieluummin kuin miettimään eroaan Colinista hotellihuoneeseen. Mutta kuinkas ollakaan, taksissa istuu eräs Anthony, poika, jonka Charlotte kohtasi jo lentokentällä aika nolossa yhteydessä. Myös Anthony on pettynyt rakkaudessaan, sillä hänen etäsuhteensa sai surkean päätöksensä juuri lentokentällä, kun hänen tyttöystävänsä hyppäsikin ihan toisen pojan kaulaan. Anthonyllä on myös oma syynsä inhota joulua, eikä tämä vastoinkäyminen yhtään kohota hänen mielialaansa.

1. TEE JOTAIN MITÄ LAKKASIT TEKEMÄSTÄ, KOSKA EKSÄSI EI PITÄNYT SIITÄ (s. 34)

Kirjan tarinaa siivittää eräs self help -kirja, jonka eräs random-tyyppi osti Charlottelle lentoaseman kirjakaupasta. Kymmenen helppoa askelta erosta toipumiseen toimii nyt Charlotten ja Anthonyn yhteisen jouluaattopäivän oppaana, josta he päättävät käydä kohdan kerrallaan eteenpäin. Samalla, kun he käyvät mutkan katastrofaalisiksi osoittautuvissa bileissä, stailaavat toisilleen uuden tyylin tavaratalossa, laskevat mäkeä kielletyllä alueella, toimivat baarissa erään alkoholisoituneen miehen lyhytterapeuttina ja pelastavat koiranpennun eräältä huijarilta kadulla, he tulevat jakaneeksi toisilleen elämänsä kipeitä kohtia. Charlotte on saanut paikan Columbian yliopistosta, mutta hän on alkanut jo miettiä, haluaako hän enää palata koskaan New Yorkiin. Yksi syy tähän on tietysti Colin, mutta myös se, ettei hän ole oikein löytänyt itsestään sitä uudenlaista, räväkkää Charlottea, joka hänestä olisi pitänyt vaihto-oppilasvuotena kehkeytyä.

Anthony taas välttelee kotiin menoa, koska kokee italianamerikkalaisen perheensä tunnelman ahdistavaksi. Hänen äitinsä on menehtynyt syöpään, ja tunteet nousevat kaikilla pintaan. Charlotten seura sekä Mistakeksi nimetty koiranpentu antavat Anthonylle uutta virtaa, vaikka mielessä yhä pyörii se nöyryytys, jonka hän lentokentällä koki Mayan suudellessa uutta poikaystäväänsä. Hänen on vaikea uskoa sitä, että Maya ei ole enää hänen kanssaan, vaikka alkaakin huomata heidän suhteessaan olleita epäkohtia, etenkin kun hän vertaa tätä Charlotteen. Charlotte on jotain erilaista kuin amerikkalaiset tytöt yleensä. Erityisen hullaantunut Anthony on tietysti tämän brittiaksenttiin, mutta myös välittömyyteen ja aitouteen. Charlotte ei osaa nähdä itseään kun Anthony, mutta alkaa illan edetessä myös huomata, kuinka hyvin hän viihtyy pojan seurassa, ja kuinka Colin alkaa tuntua yhä ääliömäisemmältä hänen ajatuksissaan.

Ai kuka on Uusi Charlotte? Se olen periaatteessa minä - ainakin me näytämme identtisiltä, sillä en pysty muuttamaan ulkonäköäni - mutta Uusi Charlotte on impulsiivinen ja sosiaalinen, kun taas Vanha Charlotte on vähän pidättyväisempi. Uusi Charlotte ottaa riskejä; Vanha Charlotte ei ikinä tekisi niin. (s. 8)

Kiss me - Rakkautta New Yorkissa noudattaa hyvin kliseistä romanttisen komedian kaavaa, vähän mustasukkaisuutta ja sen sellaista, mutta sitähän saa mitä tilaa. Minusta tämä on juonellisesti hyvin rakennettu, Anthonyn ja Charlotten romanssi etenee luontevaa kaavaansa ja kirja viihdyttää self help -kirjateemansa kautta. Toki olisin kaivannut hiukan enemmän tunteiden kuvailua nuoren parin välille: esimerkiksi erilaisten tuntemusten kuvaukset suudellessa ja koskettaessa puuttuvat tyystin. On eri asia kirjoittaa, kuinka pari suutelee, kuin että kuvaa sitä jomman kumman tai molempien näkökulmasta, millaisia tuntemuksia se aiheuttaa. Näillä on iso ero. Pelkkä suutelun mainitseminen ei riitä, siitä jää vähän sellainen "meh"-fiilis. Tunnetta peliin, kiitos!

Eikö siihen muuta tarvita? Pari seksikästä tyttöä väläyttelee hampaitaan ja räpsyttelee ripsiään, ja hänen särkynyt sydämensä on parantunut? Oliko se edes särkynyt? Vai olinko minä ainoa, jonka tunteet olivat todellisia? (s. 100)

Seuraavissa Kiss me -sarjan osissa rakastutaan ensi vuonna 2023 Palm Springsissä ja Lontoossa. Odotan näistä erityisesti Lontoon osuutta. Ehkä hiukan kaipaisin sarjaan muutakin kuin läntistä kulttuuria, joten voisikohan sarjan osia sijoittaa välillä vaikka Aasiaan tai esim. Australiaan? Olisi hauskaa. Nämä on siitä kiva sarja, että jokainen kirja on ihan oma, itsenäinen teoksensa. Nämä lähtevätkin minulla varmasti genrevinkkauksiin mukaan.

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa: 

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi

Stay another day: Juno Dawson

 Stay another day: Juno Dawson. Quercus 2021.

"When three very different siblings, Fern, Rowan and Willow, go home for a Christmas reunion at their family home in Edinburgh, it's not long before some VERY BIG SECRETS threaten their cosy holiday ...

The McAllister house on Arboretum Road has seen 120 Christmases since its completion.

This year, FERN is bringing her gorgeous boyfriend home and she wants everything to be perfect.

But her twin brother ROWAN would rather go on the pull than pull crackers with the family.

And their younger sister WILLOW is terrified of Christmas Day.

With FOUR sleeps till Christmas,
THREE secretive siblings,
TWO hot houseguests,
And ONE juicy secret ...
This Christmas, there will be some BIG surprises under the tree.

Sometimes at Christmas, you don't get what you want, you get what you need..."

Oma arvio:

Tämän kirjan arvio venähti nyt hiukkasen pitkälle tammikuun puolelle, vaikka olisi ollut kiva esitellä näin jouluinen YA-kirja blogissani joulun tienoilla. Tässä on nyt ollut kuitenkin vähän kaikkea, etten ole ehtinyt tästä bloggaamaan kuin vasta nyt.

Juno Dawson, joka vakuutti minut jo suomennetuilla Mallikappale-  ja Ihmemaa -romaaneillaan, on kirjoittanut herkullisen täsmäjoulukirjan nuorille aikuisille, josta ei puutu ihmissuhdedraamaa, sateenkaarevuutta, mielenterveysteemaa eikä jouluisuuttakaan. Oikein nautittava ja hauskakin oli tämä!

Kirjan keskeisinä henkilöinä ovat parikymppiset kaksoset, Fern ja Rowan, jotka saapuvat 22. joulukuuta kumpikin seuralaisineen perheensä hulppeaan kotitaloon perinteiseen joulunviettoon. Fern, joka tunnetaan kaksosista harkitsevaisempana ja fiksumpana, tuo ensimmäistä kertaa näytille ruskeaihoisen komistuksen, poikaystävänsä Thomin. Rowanin, joka tunnetaan perheen huithapelinä, mukana tulee hänen paras ystävänsä, muunsukupuolinen Syd. McAllisterin perhe on konservatiivista sorttia, joten kumpaakin hiukan jännittää, miten heidän vanhempansa osaavat käyttäytyä ei-niin-heterogeenisten vieraiden kanssa. 

I do not want to die, but that doesn't make food less terrifying. And I know what's real and what's fake. We're so far past this being about me being skinny of fat. Now it's just terror that lives inside me. (s.165)

Sitten on tietysti Willow, yhä kotona asuva 17-vuotias pikkusisko, jolle joulunvietto on suoranainen kauhistus. Hän nimittäin sairastaa syömishäiriötä, eikä syömisten ympärille keskittyvät juhlat ole hänelle helppoja, etenkään kun kaikki kyttäävät hänen jokaista suupalaansa. Willow ilostuu kuitenkin Sydin tulosta, sillä pienen varauksen jälkeen hän hyväksyy tämän uskotukseen ja saa hänestä paljon tukea. 

***SEURAA PIENI SPOILAUS JUONESTA; SKIPPAA KAKSI SEURAAVAA KAPPALETTA, JOS ET HALUA TIETÄÄ LIIKAA! ***

Fern rakastaa joulua, ja hänelle kaikki perheen perinteet ovat erityisen tärkeitä. Rowan ei taas välittäisi koko juhlasta. Kirjan mehukkain yllätys liittyy Fernin poikaystävään, Thomiin, jonka kanssa Rowanin kaksoissisko on seurustellut jo parisen vuotta. Rowan ja Thom ovat nimittäin viettäneet vuosi sitten jouluna yhteisen yön, ja vähän enemmänkin, Rowanin ollessa töissä ranskalaisessa hiihtokeskuksen baarissa. Heillä itse asiassa klikkasi todella hyvin, mutta homma jäi sikseen, sillä Rowan ei halunnut päästää ketään liikaa ihon alle. Thomilla ja Fernillä oli tuolloin, edellisenä jouluna, tauko seurustelusta, sillä Thomin tunnustaessa bi-seksuaalisuutensa Fernille tämä järkyttyi hetkeksi. Rowan ei luonnollisestikaan tiennyt Thomin exän olevan hänen kaksoissisarensa. 

Kirjan herkullisinta antia on juuri Thomin ja Rowanin salailu suhteestaan, jossa pian myös Syd ja Willow ovat mukana, mutta myös suuri paljastus, kun asiat viimein lävähtävät hyvin dramaattisesti julki. Thomin ja Rowanin välillä kuohuu, mutta skismaa on myös muiden välillä.

****

Myös muilla on salaisuuksia. MacAllisterin vanhemmilla on jotain kerrottavaa lapsilleen, ja Fern tapaa kaupassa exänsä Hamishin, joka aiheuttaa yhä jänniä tuntemuksia hänessä. Kun perheen patoutumat purkautuvat jouluaattoiltana, salaisuudet tulevat julki ja Fern lakkaa käyttäytymästä siivosti ja harkitusti, hän lähtee vanhojen ystäviensä kanssa bilettämään reiveihin - ja tapaa siellä myös Hamishin. Kaikki tuntuu olevan sekaisin koko perheessä, mutta voiko asiat vielä korjaantua? Onko sittenkin hyvä, että kissa nostettiin pöydälle?

I want a night off. Tonight I'll be Rowan. (s. 204)

Stay another day on kaiken sen ihmissuhdedraaman takana hieno tarina sisarussuhteista, seksuaali-identiteetistä, mielenterveysongelmista ja tietenkin intohimoisesta rakkaudesta. Willowin syömishäiriö on aika keskeisessä roolissa, sillä se vaikuttaa niin vahvasti perheen dynamiikkaan. Kirja on viihdyttävä, nopsalukuinen ja hauskakin kaikessa järjettömyydessään. Välillä tuntui, että meneekö tämä nyt jopa liian överiksi, mutta toisaalta sitten ei - antaa mennä! Sopii mainiosti joulun ajan lukemistoon, sillä tässä on hyvin mukana McAllisterin perheen jouluperinteet. Toivottavasti tämäkin suomennettaisiin.

Hauska muuten on varoitus kirjan takakannessa: "Not suitable for younger readers." No okei, tässä on toki melko kuumia seksikohtauksia, mutta ne eivät ole kovinkaan graafisia. Fern juo kännit yhdessä välissä, mutta muuten tämä on ihan perus YA-kamaa. En nyt toki omalle seiskaluokkalaiselleni vielä suosittelisi, mutta ehkä 15+-kamaa tämä on.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

Katrina reads

Friendfully reading

Fran[nook] in the pages

Jouludeitti x 12: Jenny Bayliss

 Jouludeitti x 12: Jenny Bayliss. Suomentanut Taina Wallin. Otava 2021

Englanninkielinen alkuteos (2020): The Twelve dates of Christmas. Kansi: Barbara van Ruyven.

"Tusina treffejä juuri ennen joulua? Hilpeä romaani pursuaa joulutunnelmaa, yllätyskäänteitä ja romantiikkaa!

Kolmekymppinen tekstiilisuunnittelija Kate ei ehtisi eikä jaksaisi etsiä uutta rakkautta: hän on pettynyt miehiin ja palannut Lontoosta kotikulmille huolehtimaan isästään. Ystävänsä Lauran pyynnöstä hän kuitenkin suostuu luksusdeittailuhaasteeseen, jossa tavataan 12 eri miestä ennen joulua. Treffeiltä ei puutu yllätyksiä eikä kommelluksia, joista Kate tilittää lapsuudentoverilleen Mattille autellessaan tämän kahvilassa. Kuka lopulta onkaan se oikea?"(Otava)

Oma arvio:

Oi että. Tästä se alkaa, nimittäin ihanien joulukirjojen lukeminen. Tänä talvena jouluihmisiä hemmotellaan, sillä joulukirjoja julkaistaan tai on jo julkaistu melkoisen monta hyvää. Nappaa vinkit talteen  jouluteemaisista uutuuskirjoista:

- Jenny Colganin Jouluvaloja ja takkatulen rätinää,

 - Milly Johnsonin Kirsikoita ja joulun taikaa, 

- Sophie Kinsellan Himoshoppaajan joulu,

-  Leena Lehtolaisen Joulupukin suudelma,

- Jill Mansellin Kolme ihanaa asiaa sinusta,

- Sarah Morganin Lumihiutaleiden alla,

- Lucy Diamondin Rantakahvilan joulu ja

-  Joanna Bolourin Paras aika vuodesta. 

 

Lisäksi uusimmista jouluaiheisista lasten- ja nuortenkirjoista mainittakoon:

- J.K. Rowlingin Jouluposso, 

-Eva Fratzin (kuvittanut Elin Sandström) joulukalenterikirja Ruukin salaisuus,

- Matt Haigin upea Poika nimeltä joulu uudelleenjulkaisuna elokuvakannella,

- Katherine Doylen Ebenezerinkadun ihme, uudelleentulkinta Saiturin joulusta ja

- Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen Varjot 1: Helähdys, jännittävän sarjan aloitus.

Yllä luettelemistani kirjoista aion ainakin kuunnella äänikirjana Colganin kirjan sekä kirjastosta varaamani Bolourin kirjan. Lisäksi varasin Parvelan kirjan tyrkytettäväksi pojalleni, mutta aion lukea sen itsekin. Lisäksi luemme poikani kanssa yhdessä Frantzin Ruukin salaisuus -kirjaa. Siinä on joulukirjaa kerrakseen!

Jouludeitti x 12 on suoraan sanottuna ihana joulukirja. Huomasin tämän Otavan Instassa - ja siitä heti kyselemään arvostelukappaletta, sillä jotenkin jo kirjan nimi, joka muistuttaa tosi paljon parin vuoden takaista YA-kirjaa 10 x sokkotreffit (Ashley Elston), herätti kiinnostukseni. Lisäksi rakastuin kirjan naivistiseen piirroskanteen. Tämän kirjan voisikin sanoa olevan tuon Elstonin kirjan aikuisempi sisarkirja. Niissä on oikeasti myös sisällöllisesti paljon samaa.

Kirjassa kolmikymppinen Kate, joka on muuttanut vanhan isänsä takia takaisin hiljaiseen lapsuudenkyläänsä Balxfordiin, suostuu hampaat irvessä ystävänsä Lauran suostuttelemana Säkenöivät salamat -treffipalvelun asiakkaaksi. Siinä asiakas saa valita itselleen kahdettoista eri teeman mukaiset, jouluiset treffit, johon on kuhunkin räätälöity asiakkaalle sopiva kumppani. Katella on sattunut kohdalle viime vuosina huonoja miesvalintoja, joten hänen ystävänsä ovat hänestä huolissaan. Kate omasta mielestään pärjäisi oikein hyvin: hänellä on ihana Mac-isä, josta pitää huolta, paras ystävä Matt, joka pitää kahvilaa Blexfordissa ja jonka kanssa hän on tehnyt monen vuoden vihanpidon jälkeen sovinnon, Laura-ystävä ja höpsöt kyläläiset taustatukenaan. Sitten kun ensimmäinen treffikumppani tekee vielä oharit, Kate miettii tuskissaan, mihin hän nyt on päänsä työntänyt.

Mac oli oikeassa. Kate oli piileskellyt maailmalta. Oli nimittäin helpompaa pysyä piilossa ja olla ikinä tapaamatta ketään kuin ottaa riski ja tutustua johonkuhun vain saadakseen huomata, että suhde epäonnistuu taas kerran. (s. 158)

Ensimmäiset kokkaustreffit päättyvät katastrofiin, kun treffikumppani puhkeaa lohduttomaan itkuun, eikä tokene siitä illan aikana. Kate saakin pian maineen treffikumppanin itkettäjänä, sillä sana kiirii niin treffipalveluun osallistuvien kuin kyläläistenkin kesken. Eniten riemua asiasta repii Matt, joka on melkoinen vääräleuka. Seuraavat luistelutreffit menevät taas oikein hyvin ja roteva palomies pitää Katea pystyssä luistelun ajan. Ei hassumpaa. Mutta sitten paljastuu yksi merkittävä asia, mikä saa Katen päättämään, ettei uusia treffejä tule. Näin sattuu oikeastaan lähes jokaisilla treffeillä tästä eteenpäin: Kate viihtyy kovasti ja saa jopa muutamia kuumia suudelmiakin treffikumppaneiltaan, mutta aina löytyy se yksi ratkaiseva asia, joka saa hänet perääntymään. Sitten ilmaantuu Richard, hän, joka teki eka treffien oharit, ja selittää uskottavan syynsä toiminnalleen. Hän vaikuttaakin oikein potentiaaliselta ja saa Katen sukat pyörimään jaloissa. Niinpä hän antaa miehelle uuden mahdollisuuden korvata ohi menneet treffit.

Hänen äänensä soi  Katen korvissa siloisena kuin kiiltävä tammipuu ja täyteläisenä kuin vastajauhettu kahvi. (s. 260)

Treffailun lomassa lukijalle paljastetaan ripotellen, miksi ennen niin ylimmät ystävykset Matt ja Kate riitaantuivat vuosia sitten, ja miten he sitten tekivät lopulta sovinnon. Matt on eronnut vaimostaan ja seurustelee nyt Sarahin kanssa, joka on Katesta mahdottoman upea ja mukava. Kate ottaakin Sarahin mukaan Jouludeitti & kaveri -iltaan, joka tosin päättyy katastrofiin, sillä Sarah törmää siellä yllättävään ihmiseen. Kate joutuu myös seuraamaan hervottoman äitinsä seikkailuja, sillä hän on viettänyt erottuaan Macista varsin villiä elämää. Isälläkin taitaa olla jotain sutinaa, josta tuntuvat tietävän kaikki muut paitsi Kate.

"Hän saa sinut sädehtimään."

"Ei se mitään sädehtimistä ole", Kate sanoi. "Raivon kipinöintiä vain." (s. 156)

Kuka lopulta vie Katen sydämen, vai viekö kukaan? Onko se joku deittipalvelun valitsemista seuralaisista vai joku villi kortti sen ulkopuolelta? Saako kukaan Katea sädehtimään, niin kuin hänen isänsä toivoo? Sanottakoon, että juoni on sen verran ennalta arvattava, että minä arvasin melko kirjan alkumetreiltä lähtien, miten tarina tulee päättymään. Se näissä romanttisissa ihanuuksissa on kuitenkin niin ihanan turvallista ja nautittavaa: voi olla varma siitä, ettei lukijaa petetä millään ihan karmealla lopulla, vaan onnellinen loppu on taattu, tavalla tai toisella. 

Paluunsa jälkeen Kate oli vältellyt kahvilaa kuin koirankakkavoileipää. (s. 31)

Vaikka kirja vaikuttaa tosi kliseiseltä ja hupsulta piirroskansineen ja asetelmineen, se on minusta oikein viihdyttävä  alusta loppuun. Muutamia tönkköjä kielikuvia (ks. sivun 31 sitaatti yllä ja sivun 260 sitaatti ylempänä) lukuunottamatta kielikin on toimivaa. Pidän myös kovasti kirjoista, joissa leivotaan tai kokataan, ja tässä Kate tekee sivutyönään suussa sulavia leivonnaisiaan myyntiin Mattin kahvilaan. Hänen varsinainen työnsäkin on vallan kiehtova: hän on kuosisuunnittelija, joka ammentaa innoituksensa luonnosta ja sen materiaaleista. Kerta kaikkisen nautittava, viihdyttävä, romanttinen ja hauska kirja joulun odotukseen. Tämä voisi olla se kirja, jonka luen joka joulu uudelleen. Toivottavasti baylissin toinen jouluromaani, A Season for second chances, suomennettaisiin ensi jouluksi. 

Jouludeitti x 12 on mainio lahjaidea nuorelle aikuiselle tai aikuiselle romantiikan ja kevyen lukemisen ystävälle!

Arvosanani 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

 

Muissa blogeissa:

-

Samantyylistä luettavaa:

10 x sokkotreffit: Ashley Elston

 

Muita viime vuosina ilmestyneitä jouluaiheisia aikuisten romaaneja:

24 pientä ihmettä: Jenny Fagerlund

Ole minun: Josie Silver

Sydämeni lahja: Jenny Gladwell 

Kuolema joulupäivänä: P.D. James 

Ota minut syliin: Natalie Cox 

Enkelipuu: Lucinda Riley 

Viikko on pitkä aika: Franceska Hornak 

 

Ja nuortenromaaneja:

Ruusun salaisuus: Martin Widmark 

Poika nimeltä joulu, Tyttö joka pelasti joulun & Joulupukki ja minä: Matt Haig 

Ponikartanon joulu; Asta Ikonen 

Let it snow - kolme talvista rakkaustarinaa: Lauren Myracle, John Green ja Maureen Johnson

10 x sokkotreffit: Ashley Elston

 

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: luukku 22 ~ Kaunein YA-kirjakansi 2020 -äänestys ja arvonta!

Enää kaksi yötä jouluun! Sen kunniaksi ajattelin julkaista tämän kivan, leikkimielisen Kaunein YA-kirjakansiäänestyksen ja kirjapaketin arvonnan, olkaa hyvä. 

Eilistä  joulukalenteriluukkua (luukku 21) voit tiirailla Todella vaiheessa-blogissa ja huomenna, aatonaattona luukku 23 aukeaa täällä: Mrs Karlsson lukee...

 

 

Olen tässä syksyn aikana hahmotellut päässäni ideaa, että mitäs jos äänestettäisiin blogistaniassa kaunein YA-kansi 2020. Kansikuvan esteettisyys merkitsee ainakin minulle paljon (vaikka toki kirjan sisältö loppupeleissä ratkaisee) ja olenkin saanut ihastella tänä vuonna muutamia todella upeita kansia, jotka ovat suorastaan vaatineet minua tarttumaan kirjaan. Jotkut kannet eivät puolestaan ole olleet, syystä tai toisesta, kovin inspiroivia.

Onko kirjan  kannella väliä? Pidätkö enemmän valokuvakansista, vai ovatko piirretyt kannet kauniimpia? Voiko tylsä kansi olla esteenä siihen, ettet tartu kirjaan ollenkaan? Houkutteleeko kaunis kansi sinua joskus väärin perustein, ja oletko pettynyt sisältöön, jos kirja ei ole vastannutkaan kirjan kannen antamaan mielikuvaa? Mitä mieltä olet kirjan leffakansista?

Olen yrittänyt koota näihin kollaaseihin kaikki tämän vuoden YA:ksi määrittelemäni kirjat, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin, mutta joku on saattanut jäädä uupumaan. (Sille ei enää voi valitettavasti mitään.) Suurimman osan olen lukenut, mutta mukana on muutama sellainenkin, jota en ole lukenut.

Koska kansia on mukana yhteensä 43, kuvat ovat valitettavasti aika pieniä. Jos haluat tiirailla kansikuvaa tarkemmin, kannattaa hakea vaikka Google kuvahaulla isompi kansikuva, josta näet paremmin kannen kaikki yksityiskohdat. Myös blogistani voit etsiä vasemman palkin hakutoiminnolla kyseistä kirjaa, jos olen lukenut sen - siellä on myös isompi kuva kirjan kannesta. 

Samalla, kun tiirailet kansia, voit nähdä kätevästi muutamalla silmäyksellä koko vuoden YA-romaanikirjon. Siinäkin mielessä tämä kansikuvaäänestys on mielestäni kiva päätös ja koonti YA-kirjavuodelle 2020.

Haluan nostaa esiin myös tällä äänestyksellä kansitaiteilijoiden roolia, joka saatetaan usein unohtaa. Monet (etenkin isommat) kustantajat suosivat kuvapalveluiden valmiita kuvia ja heillä on kansikuvien luottotekijä omasta takaa, mutta joskus pienen kustantamon erikseen jollakin kansitaiteilijalla teettämä kansi voi olla oikea ilo silmälle. Kustantamoilla voi olla myös erilaiset resurssit kansikuvien toteutukseen. Kaunis kansi voi syntyä myös pienellä budjetilla, luulisin. Joskus taas kansikuvan oikeudet ostetaan suomennoksen mukana.

Korostan vielä, että nyt emme äänestä kirjan sisällöstä, pelkästään kansikuvasta. Mikä siis miellyttää silmääsi eniten? Mikä kansi on houkuttelevin? Listauksissa kuvasarjojen alla olen kuitenkin kirjannut ylös myös kirjan muut tekijätiedot ja kustantajan, joka helpottaa kirjojen etsimistä esimerkiksi blogistani, Googlesta tai vaikkapa oman kirjastosi verkkokirjastosta, jos mielenkiintosi heräsi ja haluat varata kirjan.

Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuisi äänestykseen. Arvon kannustimena kaikkien vastanneiden kesken kirjapaketin, johon kuuluu kaksi tänä vuonna ilmestynyttä YA-kirjaa.

Äänestysohjeet:

1. Kansikuvaa voit äänestää ainoastaan tämän postauksen kommentteihin. Kommenteissa on tarkistus päällä, ja aion julkistaa kaikki äänet samaan aikaan 9.1.2021, joten kommenttiasi ei tule näkyville sitä ennen. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi, johon voin ilmoittaa mahdollisesta arvontavoitosta. (Jos sähköposti puuttuu enkä saa huhuiluista huolimatta voittajan yhteystietoja kohtuuajassa, arvon palkinnon uudelleen) Jos et halua osallistua arvontaan, vaan vain äänestää, ilmoitathan sen kommentissasi. 

2. Ääniä voit antaa kolmelle (3) kauneimmalle kannelle seuraavasti: kauneimmalle 5 ääntä, toiseksi kauneimmalle 3 ääntä ja kolmanneksi kauneimmalle 1 ääni. Voit äänestää myös vain yhtä tai kahta kantta, jos haluat. Pelkkä kansikuvan numero riittää kunkin äänimäärän yhteydessä. Arvontaan osallistumisen ehtona on siis antaa ääniä vähintään yhdelle kansikuvalle!

3. Äänestysaika päättyy tiistaina 5.1. 2021 klo 24.00. 

4. Arvon kaikkien äänestäneiden kesken kirjapaketin, jossa on kaksi vuonna 2020 ilmestynyttä YA-kirjaa: Candace Bushnellin & Katie Cotugnon Tyttönä olemisen säännöt ja Jenni Hendriksin & Ted Caplanin Tosi raskas reissu.

5. Kirjapaketin arvon lauantaina 9.1. 2021  ja voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti sähköpostitse.

6. Julkistan Kaunein YA-kirjakansi 2020 -äänestystulokset ja kirjapaketin voittajan lauantaina 9.1.2021

7. Äänestys on minun, vaatimattoman harrastuksekseen kirjabloggaavan järjestämä, eikä siinä ole mukana ulkopuolisia tahoja. Kauneimman kansikuvan voittajakolmikolle on luvassa kiitosta ja suitsutusta blogissani ja sen somekanavissa, mutta sen suurempaa palkintotilaisuutta en pysty järjestämään :)

8. Onnea arvontaan ja äänestäkää ahkerasti!

9. Ps. Myös äänestyksen järjestä itse saa osallistua äänestykseen, muttei arvontaan!

Kansikuvat 1-9:

1. Anne-Maija Aalto: Korento. Otava. Kansi: Johanna Junkala.

2. Mila Teräs: Amiraali. Otava. Kansi: Tommi Tukiainen.

3. Kim Liggett: Armonvuosi. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto. Kansi: Kerri Resnick (suunnittelu), Hsiao Ron Cheng (kuvitus), Galyna Gryshchenko/Shutterstock.com (kukat)

4. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Balladi laululinnuista ja käärmeistä. Suomentanut Helene Bützow. WSOY. Kansi:  Tim O'Brien

5. Ashley Elston: 10 x sokkotreffit. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. Kansi: Mary Claire Cruz ja Jamie Alloy; iStockphoto; Di Studio / Shutterstock; Dmitry Lobanov / Shutterstock; HNK/ Shutterstock

6.Katherine McGee: Amerikan kuninkaalliset. Suomentanut Outi Järvinen. Otava. Kansi: Johanna Junkala

7. J.S.Meresmaa: Dodo. Myllylahti. Kansi: Karin Niemi.

8. Emma Sofianna Söderholm: Edes hetken elossa. Otava. Kansi: Päivi Puustinen/ Deviney Designs/ stock.adobe.com

9. Henrik Fexeus: Viimeinen illuusio 3: Ensimmäiset. Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist. Kansi: Samppa Ranta

Kansikuvat 10-18:

10. Elina Pitkäkangas: Hukan perimät. Myllylahti. Kansi: Karin Niemi

11. Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus. Karisto. Kansi: Saara Helkala

12.Sari Luhtanen: Isadella - Sydän murskana. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani)

13.Elizabet Acevedo: Kaikilla mausteilla. Suomentanut Eeva Ojalatva. (Kannen tekijä ei tiedossani)

14.Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani.)

15. Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko. Suomentanut Ilkka ja Päivi Rekiaro sekä Tiina Ohinmaa. Kansi: Roger Hagadone (kuva), David Caplan ja Gail Doobinin (suunnittelu) ja Hachette Book Group, Inc.

16. Sarah J. Maas: Taistelun myrskyt - Throne of Glass. Suomentanut  Sarianna Silvonen. Gummerus. Kansi: @Talexi/Shutterstock

17. Siiri Enoranta: Kesämyrsky. WSOY. Kansi: Riikka Turkulainen / iStockphoto

18. Margaret Rogerson: Kirjojen tytär. Suomentanut Mika Kivimäki. Kansi: Sonia Chaghatzbanian (suunnittelu), Charlie Bowater (kuvat)

 Kansikuvat 19-27:

 19. Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. Kansi: Melissa Four, iStockphoto LP

20. Rainbow Rowell ja Faith Erin Hicks (kuvittaja): Viimeinen ilta - Pumpkin' heads. Suomentanut Taina Wallin. Karisto. Kansi. Faith Erin Hicks.

21. Elina Rouhiainen: Väki 3 - Unienpunoja. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto 

22. Cassandra Clare: Pimeyden kuningatar - Varjometsästäjät 3. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava. Kansi: Russell Gordon (suunnittelu), Cliff Nielsen (kuva)

23. Maurene Goo: Tämä biisi on sinulle. Suomentanut Inka Parpola. Otava. Kansi: Elizabeth H Clark (suunnittelu), Jena Cumbo (kuva)

24. Candace Bushnell ja Katie Cotugno: Tyttönä olemisen säännöt. Suomentanut Kati Valli. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen/ iStockphoto

25. Anniina Mikama: Tinasotamiehet. WSOY. Kansi: Sami Saramäki

26. Jenni Hendriks  ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. Kansi: Laura Breiling (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

27. Zoe Sugg ja Amy McCullogh: The Magpie Society - Salaseura. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. (Kannen tekijä ei tiedossani.)

 

Kansikuvat 28-36:

 28. Juno Dawson: Mallikappale. Suomentanut Aura Nurmi. Gummerus. Kansi: Daniil Kontorovich / Trevillion images

29. Mikko Toiviainen: Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani)

30. Sarah J. Maas: Usvatuulten valtakunta. Suomentanut Sarianna Silvonen. Gummerus. (Kannen tekijä ei tiedossani)

31.Sarah Crossan: Kuunnousu. Suomentanut Kaisa Kattelus. S&S. Kansi: Hilla Semeri

32. Estelle Maskame: Oikealla tavalla vääränlainen. Suomentanut Maija Van De Pavet. Gummerus. Kansi: Shutterstock

33. Tomi Adeyemi: Koston ja kunnian lapset. Suomentanut Outi Järvinen. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani)

34. Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Replica - Sensored Reality 3. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen

35. Magdalena Hai: Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen. Karisto. Kansi: Satu Ketola.

36. Meri Luttinen: Myrskynsilmä. WSOY. Kansi: Riikka Turkulainen

 

Kansikuvat 37-43:

37. Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. Kansi: Jan Pielecki @Usborne Publishing

38. Salla Simukka: Lukitut. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen/ iStockphoto

39. Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille. Otava. Kansi: Tuuli Juusela

40. Sally Green: Paholaisten valtakunta. Gummerus. (Kannen tekijä ei tiedossani)

41. Elina Kilkku: Ihana tyttö. Bazar. Kansi: Satu Kontinen.

42. Jenny Han: P.S. Rakastan sinua yhä. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY. Kansi: Riikka Turkulainen

43. Seita Rönkä: Loitsun voima. Haamu. Kansi: Marjo Nygård

Haluan toivottaa vielä kaikille oikein ihanaa joulua ja ehdottomasti parempaa uutta vuotta 2021!

Ilahduttakaa minua äänillänne!

 
 

Messinan perhe -sarja: Ashley Elston

10 x sokkotreffit: Ashley Elston. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2020 (Messinan perhe #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2019): Ten Blind Dates. Kansi: Mary Claire Cruz ja Jamie Alloy; iStockphoto; Di Studio / Shutterstock; Dmitry Lobanov / Shutterstock; HNK/ Shutterstock

"Jouluinen romanttinen komedia

10 x sokkotreffit on kuin Let It Snow ja Love, Actually yhdessä paketissa.

Sophien poikaystävä jättää hänet juuri ennen joulua. Sydän murskana Sophie lähtee joulunviettoon ja joutuu kohtaamaan koko hervottoman amerikkalais-sisilialaisen sukunsa. Tyttöä lohduttaakseen isoäiti keksii ”kivan idean”: kymmenen sukulaista saa järjestää Sophielle sokkotreffit eri illoille. Alkaa tapahtumien ketju, jonka edetessä Sophie oppii paljon omasta sydämestään…"(WSOY)

 

Oma arvio: 

 

Ai että, jos kirjan kannessa mainitaan lempileffani Love, Actually (Rakkautta vain), odotukseni kirjasta ovat todella korkealla! Ihanaa, että näin joulun alla julkaistaan tällaisia jouluteemaisia romanttisia höpsötyksiä, sillä juuri tällaisia sitä kaipaa pitkän ja synkän syksyn päätteeksi (tai jatkoksi, sillä talvea ei vielä näy eikä kuulu.) Ashley Elstonin 10 x sokkotreffit on juuri sellainen.

 

"Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinun pitää viedä tämä treffijuttu loppuun, koska sinun täytyy olla sataprosenttisen varma siitä, että haluat juuri minut." (s. 125)

Kirjan idea on ihanan hupsu: 17-vuotias Sophie on innoissaan, sillä hänen äitinsä ja isänsä ovat uskaltautuneet jättämään hänet hetkeksi yksin kotiin. Sophien vanhemmat matkustavat vierailulle vanhimman tyttärensä Margotin luo sairaalaan, joka on viimeisellä kolmanneksella raskaana, ennen kuin Sophie ja vanhemmat matkaavat joulun viettoon mummolaan sukuloimaan. Sophie haluaa viettää hetken poikaystävänsä Griffinin kanssa ennen kuin ajaa Nonnan ja Papan luo -  mutta sitten asiat saavat täyskäänteen, kun hän sattuu kuulemaan bileissä poikkiksensa puhuvan kavereilleen, että haluaa ehkä erota Sophiesta. Griffinin selitykset eivät enää auta, kun itkusilmäinen Sophie ryntää pois bileistä ja ajaa suorinta tietä 50 kilometrin päähän itkemään suruaan Nonnalle.

 

"Mutta kun minä luulin että halusimme samoja asioita."

"Ihmiset muuttuvat. ehkä sinä kuvittelit, että te kaksi kuljitte samaan suuntaan, vaikkette oikeasti kulkeneetkaan." (s. 22)

Sophien mummula pursuaa räiskyväluonteisia amerikkalais-sisilialaisia sukulaisia, ja pian kaikki sedät, tädit ja serkut saavat kuulla Sophien onnettomasta tilanteesta. He saavat pähkähullun idean: Sophielle järkättäisiin vuorotellen kymmenen peräkkäisen päivän ajan sokkotreffit, joista hän saa yhden kerran halutessaan kieltäytyä. Jokainen vuorollaan varaa kalenterista päivän, kirjoittaa edellisenä päivänä vihjeen treffeistä ja etsii suunnilleen samanikäisen treffikumppanin. Sophie on tietenkin alussa järkyttynyt ja ehdottomasti kieltäytyy, mutta sitten... miksipäs ei? Pian Sophien treffien kestoista lyödään myös vetoa.

Valofestivaali - Natchitoches

Ole valmiina kello 14.00

Pukeudu lämpimästi, beibi, koska ulkona on kylmä! (s. 47)

Sophien seurana ja treffitukena mummolassa ovat hänen rakkaat serkkunsa Olivia ja Charlie sekä naapurinpoika Wes, joiden kanssa hän on aiemmin hengaillut paljonkin, mutta kokee vieraantuneensa heistä viime vuosina. Nyt heillä tuntuu taas olevan hauskaa yhdessä, mutta jokin etääntyneisyyden tunne kaihertaa Sophieta ajoittain. Olivia, Charlie ja Wes toimivat Sophien treffien selustan turvaajina, ja he pitävät todella hauskaa serkkunsa kustannuksella. Tietysti treffeistä otetaan hauskimmat otokset someen jaettavaksi ja Griffin tägätään niihin. Griffin alkaakin pommittaa Sophieta viesteillä ja kysellä, miksi tämä näkyy kuvissa jatkuvasti eri kundien kanssa. Samalla Griffin yrittää luikerrella takaisin Sophien elämään, mutta onneksi Sophien ystävät pitävät tytölle jöötä.

 

"Onko siis minun syyni, että olet nykyään tylsä?" (s. 210)

Sophien seuraavia treffejä oikein odottaa. Osa treffeistä ei mene ihan putkeen, sillä aina täti, setä tai ilkeämielinen serkku ei välttämättä valitse parasta mahdollista treffikumppania. Yksi lukion ekaluokkalainen poika yrittää kähmiä liikaa, toinen tyyppi vie Sophien drive-in-leffaan katsomaan - pornoelokuvaa! Mukaviakin treffejä on toki, mutta Sophien mielessä tuntuu kerta kerran jälkeen olemaan yksi ihan erityinen poika, jonka seurassa hän on viihtynyt jo kauemmin. Harmi vain, ettei hän saa itse valita treffikumppaniaan. Vai saako?

 

Ja siinä hän on ja kuljettaa koripalloa. Näyttää siltä kuin hän olisi tehnyt sitä jo hyvän tovin, sillä hän on riisunut paitansa, ja tukka näyttää hikiseltä. (s.107)

 

Välillä Sophie viestittelee isosiskonsa Margotin kanssa ja on huolissaan, sillä isosiskolla tuntuu olevan ongelmia loppuraskautensa kanssa. Jatkuva turvotus Margotin eri ruumiinosissa kuvottaa ja huvittaa Sophieta, mutta kielii lopulta ongelmista. Treffiseikkailujen ohessa Sophie joutuukin murehtimaan välillä siskonsa vointia ja karkaapa pari kertaa vierailemaan sairaalassa pikavisiitillä kielloista huolimatta - ystävät tukenaan. Sophie ja Margot ovat ihanan läheiset ja toistensa tukena humoristisella tavallaan, vaikka välimatkaa on. 

 

MINÄ: ??????Mikä tuo on?

MARGOT: Lähikuva varpaistani. Ne ovat liimaantuneet yhteen. En voi heilutella niitä tai erottaa niitä toisistaan. Ne ovat kuin prinssinakkeja. (s. 11)

 

10 x sokkotreffit on aivan ihastuttava kirja! Siinä on lämmintä huumoria, pinnan alla kytevää ah-niin-ihanaa romantiikkaa (ennalta-arvattavaa toki) ja suloista yhteenkuuluvuuden tunnetta Sophien perheen ja suvun kesken. Muutakin sisältöä siis toki löytyy kuin romantiikkaa. Kirjassa on hyvin viihdyttävä juoni ja huumori on osuvaa. Tästä jää hyvä mieli. 

 

Kirja on hyvin elokuvamainen niin juoneltaan kuin henkilöhahmoiltaan, ja kyllä, tästä on ainakin toukokuussa 2019 ilmoitettu olevan suunnitteilla elokuva. Mitään tietoa siitä, onko leffa missä vaiheessa (jos missään), en löytänyt. 

Tämä kirja on ehdoton suositukseni joululahjaksi noin 13-16-vuotiaalle nuorelle (tytölle), joka tykkää lukea romanttisia kirjoja. 

Arvosanani täydet 5+

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

 

Sivupiiri vinkkaa

Bibbidi bobbidi book

Siniset helmet

Noora Näppilä

Kirjakaapin avain

 

 

 Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

2. Iloinen kirja

 

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

 

A Book at least a Four-Star rating on Goodreads

10 totuutta ja  yksi tehtävä: Ashley Elston. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2022 (Messinan perhe #2)

Englanninkielinen alkuteos (2021): Ten Truths and a Dare. Kansi: Riikka Turkulainen, iStockphoto

"10 x sokkotreffit -kirjan tekijän uusi tunteisiin vetoava, aurinkoinen tarina.

Juhlahumua ja mahdottomia vaatimuksia, päättäjäisbileitä ja suorittamattomia kursseja. Mikä loppujen lopuksi saa Olivian suoriutumaan lukion viimeisestä haasteesta, tahto olla paras vai yksi saavuttamaton poika, johon periaatteessa ei saisi langeta...

10 x sokkotreffit -kirjasta tutun Sophien serkku Olivia vetää mukaansa koko parhaiden ystäviensä verkoston, kun suorittamatta jäänyt liikkakurssi uhkaa hänen valmistumistaan. Kuumassa Louisianassa kaikki muut valmistautuvat juhlimaan vapauttaan samalla kun Olivia joutuu kohtaamaan ylihuolehtivien vanhempien rasittavuuden, ennakkoluulonsa ja yhden aika yllättävän ihanan pojan." (WSOY)

Oma arvio:

Pidin kovasti Ashley Elstonin edellisestä kirjasta 10 x sokkotreffit (2020), ja yllätykseni olikin suuri, kun sille tuli jatkoa. Sama hauska numeroteema jatkuu tässäkin kirjassa, vaikka käytännössä tämä ei näy niin selkeästi kirjan juonessa kuin kirjan nimessä.

10 totuutta ja yksi tehtävä esittelee nyt näkökulmahenkilönään edellisestä osasta tutuksi tulleen Sophian Olivia-serkun. Toki Sophiakin saa edelleen tilaa kirjan sivuilta, muttei niin paljon kuin tunnollinen Olivia, jolla on tällä kertaa perustavanlaatuinen ongelma, johon hän tarvitsee kipeästi serkkujensa apua.

"Ja sinä pärjäät loistavasti! Kaikki tietävät, miten ankarasti sinä sinä paiskit töitä! Uskomatonta, että joku onnistui viemään sinulta priimuksen tittelin." (s. 16)

Sydänsuruista Olivia ei kärsi, kuten Sophia edellisessä osassa, vaan Olivian ongelma liittyy lukiosta valmistumiseen. Kaikille on jo ollut tiedossa, että tunnollinen Olivia tulee valmistumaan koulunsa toiseksi parhaimpana, ja hänellä on kunnia pitää tervetuloa-puhe valmistujaisissa. Mutta nyt tumma varjo on langennut hänen ylleen: Olivia saa rehtorilta viestin, jossa hän pyytää tätä toimittamaan todistuksen lukion ulkopuolisen kurssin suorittamisesta, jotta valmistuisi vuosiluokkansa kanssa samaan aikaan. Olivia on ollut ihan varma, että golfkurssin opettaja, valmentaja Cantu on toimittanut todistuksen aikanaan, mutta näin ei ilmeisesti olekaan. Helppo homma, Olivian on vain otettava yhteyttä valmentajaan ja pyydettävä uusi todistus.

Mutta eipä se menekään niin. Kun viimein Olivia saa Cantun kiinni, tämä sanoo, ettei voi antaa todistusta kurssista, sillä Olivialla oli ihan liian monta poissaoloa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä: Olivia suhtautui tosi leväperäisesti kurssiin ja meni sinne usein myöhässä, koska ajatteli pahaisen golfkurssin olevan läpihuutojuttu. Nyt hän saa pienoisen opetuksen. Valmentaja Cantu lupaa kuitenkin armollisesti antaa Olivialle uuden mahdollisuuden, ja ottaa tämän apulaiseksi Ellerbe Hillsin golfkentälle, jossa valmistaudutaan isoon turnaukseen. 

"Jos rehkit niin ankarasti muilla kursseilla saavuttaaksesi noin hyvät arvosanat, mikset nähnyt samaa vaivaa minun kurssillani?" (s.54)

Ainoa ongelma vain on se (sen lisäksi, ettei Olivia ymmärrä golfista tuon taivaallista), että hänen reissussa oleva äitinsä uskoo tyttärensä olevan nyt juhlimassa Abibileiden viikkoa. Se on kokeiden päättymisen ja valmistumisen väliin jäävä viikko, jolloin abit järjestävät huikeita teemabileitä päivittäin. Tässä kohtaa Olivia tarvitsee serkkujensa Charlien ja Sophien sekä tämän poikaystävänsä Wesin apua: kunkin on otettava vuorotellen Olivian puhelin haltuunsa ja mentävä niihin menoihin, joihin Olivian äiti olettaa tämän osallistuvan, jottei hän epäilisi mitään. (Olivian äiti on nimittäin asentanut paikantamissovelluksen tyttärensä puhelimeen reissunsa ajaksi.) Näin Olivia voi tunnollisesti korvata golfkurssin puuttuvat tunnit ja uskotella äidilleen kaiken olevan kunnossa. Koska hän ei halua, että koko suku saa tietää tästä mokasta, joka meinaa uhmata hänen valmistumistaan. Olivia on suvun välkky ja häneltä odotetaan paljon.

ÄITI: Ja koska alaosa on silkkiä, muista pikkarirajat.

Okei, nyt tämä meni liian pitkälle. Liian. Pitkälle. (s.39)

Puhelimenvaihtoralli aiheuttaa tietenkin paljon hauskoja tilanteita ja sattumuksia, esimerkiksi kun Charlie yrittää vastata tädilleen Oliviaksi tekeytyneenä pukeutumiseen, kampauksiin ja bikinirajoihin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi mystinen "L" viestittelee Olivian puhelimeen, ja serkut tulkitsevat ihan väärin, kuka tämä tyyppi onkaan. Totta on, että Olivia huomaa tykästyneensä Leo-nimiseen poikaan, joka on eräiden väärinkäsitysten johdosta eräänlainen Messinan serkkujen arkkivihollinen. Leo on intohimoinen golffaaja, joten Olivia ei voi olla törmäämättä poikaan golfapulaisen pestissään.

Messinan perhe on ihan yhtä äänekäs, toisten asioihin puuttuva ja häseltävä kuin edellisessäkin osassa. Nonna-isoäiti on se joka loihtii parhaat herkut, Maggie Mae tädin tyttäret, Mary Jo ja Jo Lynn, joita serkukset kutsuvat salaa Pahat Joet -nimellä, ovat yhtä pisteliäitä kuin ennenkin. Olivian äiti on melko ärsyttävä viesteissään, joissa hän tuntuu olevan jatkuvasti huolissaan tyttärensä bikinirajoista. Outoa. Michael-eno on sentään Olivian suosikki, se, jolle hän voi uskoutua. Tässä kirjassa rasittavat sukulaiset (Pahoja Joeta lukuunottamatta) eivät pääse niin suureen rooliin, vaan tapahtumat pyörivät Olivian, Sophian, Wesin ja Charlien näkökulmasta.

"Enpä olisi uskonut, että palovammapotilas pystyy punastumaan, mutta sinulta se luontuu!" (s. 103)

En ole ihan yhtä hullaantunut tästä jatko-osasta kuin edellisestä, mutta olihan tämä oikein viihdyttävä ja hauska välipalakirja. Kirjan opetus lienee se, että aina kannattaisi olla rehellinen ja kertoa suoraan, mitä haluaa, eikä ajatella aina muiden odotuksia. Olivia näkee hurjasti vaivaa, jottei hänen äitinsä pettyisi, mikä tuntuu aika hupsulta näin lukijan näkökulmasta. Toisaalta, eipä me oltaisi saatu sitten viihdyttävää tarinaa, jossa osa hauskuudesta piilee siinä, miten kukanenkin puhelimenhaltija saa kulloinkin huijattua Olivian äitiä. Samalla pääsee hiukan kurkistamaan golffaamisen mystiseen maailmaan (tai minulle se ainakin on hyvin mystinen laji.) Romantiikkaa kirjassa on juuri sopiva, pikantti ripaus.

Arvosanani on 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

Samantyylistä luettavaa: 

 

Pojille joita joskus rakastin -trilogia: Jenny Han 

 

Let it Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Mayreen Johnson ja Lauren Myracle

 

My true love gave to me - Twelve winter romances: Stephenie Perkins (toim.) 

 

Tämä biisi on sinulle: Maurene Goo