Toukokuun pihavärit - ja peurojen ihanuudesta...

Vaikka blogini sisältää nykyisin oikeastaan vain kirjajuttuja, en voi olla jatkamatta kesäistä 'kukkapostausperinnettäni'. Tapa toimii myös mainiona päiväkirjana: vanhoja postauksia selaamalla näen, mitä metsäpuutarhassa on kukkinut minäkin vuonna...

Tänä keväänä luulin näkeväni pitkästä aikaa tulppaanien kukoistuksen, siksi suureksi ne saivat kasvaa ennen kuin valkohäntäpeurat huomasivat ne.  Edellisenä iltana lisäsin 'historiallisten tulppaanieni nurkkaukseen' vielä  hitusen kevätkasvua, seuraavana aamuna nurkkaus, kuten myös muut tulppaani-istutukset, oli parturoitu maan tasalle. Nykyään moinen enää naurattaa, ensimmäisinä vuosina tuli oikeasti itku  <3 

Peurat suorastaan rakastavat kukkia - edes aidat (sähköisetkään) eivät estä ystäviemme herkutteluhetkiä...  Tässä bloggauksessa näkyvät kukat suojellaan joka yö verkoin ja harsoin, ja kunhan  kesä etenee, piha on öisin kuin hunnutettu morsian. Peurat nauttivat kukkalounaita myös päivisin, kunhan vain talon väki suvaitsee olla häiritsemättä kulinaristeja...

Ja joka vuosi tuomme pihalle jotakin uutta parturoitujen sipulikukkien tilalle. Puodista noudetut kesäkukat pelastavat tilannetta...

Toisaalta, ovathan ne peurat ihania. Aina kun niitä tapaa, mieli sykähtää onnesta - sittenkin... 

Monet tunnistavat peuran sielu- ja voimaeläimekseen. Sen sanotaan edustavan lempeyttä puhtaimmillaan, eikä ihme: peuraperheen yhteiselossa on jotakin maagisen ihanaa, äidistä ja vasoista tuntuu aina huokuvan rauhaa ja välittämistä...

Neilikoihin rakastuu aina vaan...

Pirkko Liitiä: Kukkien kuningatar. Ruusun huumaava historia

Pyrin laajentamaan blogini tietokirjastoa aina mahdollisimman tuoreilla teoksilla, mutta joukkoon hypähtää silloin tällöin - pitkälti omien kiinnostukseni ja innostusteni vetäminä - myös vanhempaa tuotantoa. Yksi näistä ihanista iättömistä on kymmenen vuotta sitten ilmestynyt, kulttuurihistorioitsija Pirkko Liitiän ruusujen historiaa valaiseva teos Kukkien kuningatar, joka kuuluu uusimpiin antikvariaattilöytöihini.

 Matthias Grünewaldin maalaus Maria ruusutarhassa

  Pirkko Liitiä johdattaa lukijan ruusupolulle, joka hurmaa taatusti kaikki kukka-entusiastit.

 Matkamme alkaa viidentuhannen vuoden takaisesta Mesopotamiasta ja päätyy nykyaikaan. Teos keskittyy eurooppalaiseen ruusukulttuuriin,sen  kolmeen toisistaan erottuvaan ruusujaksoon: antiikkiin, keskiaikaan ja nykyaikaan. Ruusuihin liitetyt legendat, sadut, tarinat, uskomukset ja kristilliset perinteet puhkeavat tämän teoksen sivuilla kuin kukkaan ja kertovat kaikki omaa todistustaan siitä, kuinka paljon tätä ihanaa ja monimerkityksistä - ja piikkeineen hieman ristiriitaistakin - kukkaa on aina rakastettu.

Sir Lawrence Alma-Tadema: In a Rose Garden

Teos valottaa ruusun historiaa ja kulttuurista merkitystä todella monitahoisesti. Pieni aihealueiden karsinta olisi ehkä jättänyt tilaa syventymiseen; nyt jotkin alueet jäävät pintaraapaisuiksi, mutta toisaalta ja toisaalta: näin toimitettuna  kirja toimii varsin mainiona kukkaishistorian johdantona ja tiedonhalun herättelijänä.

  Polkumme alkaa ruusujen kasvatuksen historiasta. Tutustumme entisaikojen puutarhoihin, ruusulajikkeiden vähittäiseen muuttumiseen sekä ruusujen väri- ja muotokieleen. Ruusu on kautta aikojen mielletty naisellisuuden, viattomuuden ja salaisuuksien kukaksi, jonka ylimaallinen tuoksu on vain vahvistanut siihen liitettyjen salaperäisten voimien tehoa. Yhä vieläkin uskomme ruusun voimaan - kukka on tainnut juurtua jo kollektiiviseen alitajuntaamme....

Andrew Beardsley: Isolde

Alkulämmittelyn jälkeen  lähdemme hengästyttävän ruusuiselle kierrokselle uskonnolliseen mystiikkaan, kuvataiteisiin, arkitehtuuriin, kirjallisuuteen, ja musiikkiin, herardiikkaan ja ruusun nykyaikaisiin käyttötapoihin.

Tapaamme rakkaudenjumalattaret Afroditen ja Venuksen,  Kleopatran, Tristanin ja Isolden, Neitsyt Marian ja Pyhän Dorothean, Pyhän Birgitan, Tudorit ja Agatha Christien, vain muutamia nimiä mainitakseni... Luemme William Shakespearen sonetteja, Anni Swannin ja Andersenin  satulegendoja, keskiaikaista ruusuromaania ja tietenkin Goethea...

Vähitellen, ihan huomaamattamme  uppoamme  ruusun ihanaan maailmaan... Ihailemme Hugo Simbergin ja Rubensin maalauksia ja ruusuarkitehtuuria... Uskomme toisillemme salaisuuksia sub rosa, käyskentelemme luostarien puutarhoissa ja aloitamme ruusujen sodan... Huumaamme itsemme ruusutuoksuilla ja alamme puhua kukkaiskieltä... Ja ihan kohta etsimmekin ruususymboliikkaa esineistä, joista emme sitä koskaan olisi uskoneet löytävämme...

Mutta illan viiletessä on aika rauhoittua ja istahtaa ruusutarhaan kuuntelemaan Straussin Ruusuritaria ja jouluruusun legendaa. Iltasaduksi saamme kuulla tarinan siitä, miksi ruusu asettaa piikkinsä aina alaspäin...

Yksi Pierre-Joseph  Redoutén (1759-1840) kuuluisista botanistisista ruusumaalauksista.

Vaatimattomuudesta loistoon ja takaisin kulkee suloisen ruusun tie. Jos pidät histioriasta, ruusuista tai kukista yleensä, tämä saattaa olla sinunkin kirjasi. Teosta löytynee tätä nykyä ainakin kirjastoista - ja hyvällä onnella antikoista. 

  

Jutun kuvat löytyvät myös kirjasta.

Pirkko Liitiä: Kukkien kuningatar. Ruusun huumaava historia
Atena 2006

Suloisia keitoksia

Näin käy kun tulee pitkältä sunnuntailenkiltä eikä kaapeista löydy mitään hyvää - onneksi makeanhimoaan voi helpottaa kameran välitykselläkin.

Olen vähentänyt taas kerran valkoista sokeria ruokavaliossani. Joka vuosi tähän aikaan tuntuu siltä että talvisten herkuttelukuukausien jälkeen keho oikein vaatii 'kevätpuhdistusta'.
Salaatteja, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä... Niitä syön nyt muutaman viikon niiden ihanien ja herkkujen tilalla, joita suorastaan rakastannnnn...  Tätä kirjoittaessanikin iski niin järkyttävä jäätelön- ja suklaanhimo, että silmissä sumenee!

Näitä inkaliljojen terälehtiä en sentään pistä poskeeni. Pari viikkoa vaasissa hehkuttuaan ne pääsivät vielä hetkiseksi koristamaan pöytää, terälehtinä...

Lupaan: ensi kerralla jotain järkevämpää ;)

Parsaa & inkaliljoja ja viikon kimppu

Parsa-aika on parhaimmillaan! Reilusta nipusta syntyy aterioita ja silmänruokaa. Tässä vihreitä versoja kera inkaliljojen.  

Tietyissä lähes ylimaallisissa sieluntiloissa elämän koko syvyys paljastuu äkkiä jossakin aivan jokapäiväisessä näkymässä, joka sattuu silmiin.

Tästä tulee vertaus.

Charles Baudelaire Välähdyksiä 11, 1859-1862

 

Viikon kimppu

Tuhannet pisarat putoilevat neljältä räystäältä,

lumi sulaa kymmenentuhannen kattotiilen yllä.

Pää tyynyllä luulin kuulevani sateen ropinaa,

en huomannut aamuauringon punaisia säteitä.

Ema Saikoo (Suom. Kai Nieminen)

Toivottelen mukavaa, keväistä keskiviikkoiltaa!

Virkeää lokakuuta!

Se mitä sanomme minäksi, on vain heiluva ovi,
joka liikkuu hengittäessämme sisään ja ulos.

- Shunryu Suzuki: Zen-mieli, aloittelijan mieli (Delfiinikirjat, 2006)

Onnellista viikonloppua!  ♥ 

P.S. Sunnuntaina 4.10.: Pitäisi jo kynä sauhuten kirjoitella uusia kirjajuttuja, mutta viime keskiviikosta asti jatkunut minulle hyvin harvinainen sarjamigreeni estää aikeet. Välillä  helpottaa ja sitten heti kohta taas makaan sängynpohjalla. Palajan blogiin ensi viikon aikana...
Mukavaa alkuviikkoa!

Punaista kultaa

 Metsän punainen kulta on kypsymässä. Muutaman viikon kuluttua pääsee puolukkaan! Puolukkareissut kuivilla, rapean jäkälän peittämillä mäntykankailla ovat olleet minulle aina niitä syksyn tärkeimpiä tapahtumia. Samoilla reissuilla etsitään sieniä, juodaan kahvia termoksesta nautitaan täysin siemauksin syysauringon lämmöstä ja ympärillä avautuvista avarista maisemista.

  Tämän aamun Hesarissa oli juttu, jossa kyseltiin kulttuurivaikuttajien keinoja apatiaa vastaan. Edessä oleva syksy on monelle suomalaiselle kauhun paikka: syitä ei tarvinne luetella, riittää kun katsoo uutisia. Ja kyllähän syksy pimenevine aamuineen ja iltoineen saattaa saada kenen hyvänsä mielialan nuupalleen

.
Kirjailija Anni Kytömäen ohje apatian nujertamiseen oli yksinkertaisuudessaan ja toimivuudessaan timanttinen. Näin hän sanoo:

"Negatiivinen kierre katkaistaan siten, että kaikki kynnelle kykenevät ihmiset lähtevät marjastamaan tai sienestämään. Voi kuulostaa oudolta, mutta ainakin oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan silloin rauhoittuu, saa uusia oivalluksia vanhoista ja kyllästyttävistä asioista ja kaupan päälle tulevat kaikki luonnossa liikkumisen psyko-fyysiset terveyshyödyt - sekä tietysti lisuketta ruokatalouteen." 

Niin totta ja niin toimivaa. Ja millaisia terveyspommeja nämä metsiemme aarteet ovatkaan...

  Tänään muistin myös Anni Kytömäen esikoisromaanin Kultarinta, jota en ole vieläkään lukenut, vaikka se on ollut lukulistallani ilmestymisestään saakka. Ehkäpä tartun kirjaan jonakin syysiltana...

*

Seuraavaksi hyppään junaan Paula Hawkinsin kanssa!

Kärhöjä ja kirjoja

Intiaanikesä houkuttelee vain rentoilemaan, vaikka pitäisi  kirjoittaa kynä sauhuten kirja-arvioita...
Illalla aloitan kuitenkin taas, tavoitteena on postata huomenna (tai maanantaina) Pentti Haanpään Kauneuden kirouksesta, joka muuten jatkaa yhtä tämän vuoden kirjatrendiä: kirja julkaistaan nyt ensi kertaa Haanpään tarkoittamassa muodossa. Kyseessä on siis jälleen yksi kadonnut tai unohdettu ja sittemmin uudelleen löydetty teos...

   Kärhöt kukkivat metsäpuutarhassa. Ylimpänä kiinankeltakärhöä, sitten muistaakseni Sweet Summer Love... Seuraavana aivan ihana tarhalyhtykärhö Princess Diana. Tämä pinkki suloisuus on ollut tämän kesän oma suosikkini: Sen kasvupaikka vaan on vähän varjoinen, mistä johtuen kasvustosta ei muodostunut suuren suurta kukkapilveä, mutta kukat ovat tavattoman kauniit:

Tällä hetkellä luen kahta kirjaa: Niistä toinen, Katja Ketun Yöperhonen on vanginnut minut täysin! Voi hyvän tähden, miten taitava kirjoittaja Kettu on... Arvatkaa kuka lukee tänä syksynä Kettua lisää, Kätilöstä alkaen (niin, sanomattakin on selvää, että itseänikin tämä kummastuttaa; miksi en ole tarttunut tähän taituriin aiemmin. Olihan minulla se muutaman vuoden kestänyt kirjaähky, jonka aikana en kirjoihin kajonnut, mutta sittenkin ...).

Tänään aloitin riippukeinussa lekotellessani Paula Hawkinsin dekkarin Nainen junassa, joka ainakin tässä vaiheessa (vähän yli sata sivua sitä luettuani) vaikuttaa oikein mukavalta, viihdyttävältä ja koukuttavaltakin tapaukselta.  Mutta illan tullen, hämärän ja yöperhosten vallatessa maisemaa, tartun jälleen Ketun Yöperhoseen ja liidän kauas Venäjälle, Marinmaalle, pikkuiseen Lavran kylään...

Nämä kaksi hyvin erilaista kirjaa ehtivät blogiin ensi viikon aikana.

Volunceau

Pink Fantasy

Arabella blue

Toivottelen ihanaa ja kesäistä viikonlopun jatkoa!

Lähellä villiä...

Vapaudentunne joka välillä valtasi hänet, ei ollut kirkkaan pohdinnan tulos...

Toisinaan tämän tunteen ytimessä värähteli ajatus - joka hämärästi teki hänet tietoiseksi 

lajistaan ja väristään...

Kun tuuli lehäytti vaatteet ja hiukset lentoon, käsivarret lepäsivät vapaina sivuilla, 

sydän tykytti villisti vuoroin aueten ja sulkeutuen, 

mutta kasvot olivat kirkkaat auringossa. 

Ja kun tiesi että maa jalkojen alla oli niin syvä ja salaperäinen, ettei tarvinnut pelätä 

että sen arvoitusta alkaisi yrittää järjellä ratkaista...

Otteet Clarice Lispectorin kirjasta Lähellä villiä sydäntä

**

Tuon Lispectorin kauniin - ja keskittymistä vaativan - teoksen blogiin sunnuntaina, mutta sitä ennen DIY-sisustusta!

Kuvien tuoksuva ruusukaunotar kukkii metsäpuutarhassa hullun lailla. Syksyn tullen ruusu nostetaan ylös maasta ja talvetetaan viileässä. Sen kukat ovat suuria ja painavia, kuin marsipaanista käsin muotoiltuja. Sisareni lahjoitti ruusun äidilleni muutama vuosi sitten. Pensaan nimi on arvoitus. Jonkinlainen teeruusun hybridi tämä kaunotar ehkä on...

Naistenviikko alkoi sateella

Naistenviikko alkoi tänään - taivas aukesi ja vettä ryöppyää, niin kuin naistenviikolla pitääkin - maailma on siis mallillaan! 

Onnittelut kaikille tällä viikolla nimipäiviään viettäville - meitä taitaa ollakin melkoinen joukko! 

Yritän ajoittaa pari aiheeseen liittyvää postausta tälle viikolle, mutta sitä ennen minun on pakko kirjoittaa ulos yksi Joel Lehtosen novellikokoelmajuttu (en juuri koskaan tee tarkkoja muistiinpanoja lukemastani, ja Lehtosen luvusta on jo aikaa). Naiset valtaavat areenan Hannan päivänä.

Tulin kaupungista maaseudun kesään... Nämä metsän kultakimpaleet löytyivät pihapolun varrelta. Huomenna lähdetään sieneen, jos sää suo:

P.S. Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa oikein urakalla, muun muassa Tuijata on polkaissut käyntiin naistenviikkohaasteen.

Kirjoittelu jatkuu taas pian... Ja ihanan heinäkuun toivotus!

Enpä olisi uskonut, miten kovasti pieni, harmittomasti alkanut kesäflunssa voikaan viedä voimia. Yli kaksi viikkoa on mennyt  sairastaessa ja vasta nyt alkaa näkyä hiukan valoa...  Mutta vieläkin ovat siivet supusssa:  tiskikoneen täyttäminenkin tuo hien otsaan.

  Koska voimat ovat näin vähissä, päätin  jättää blogin hetkiseksi oman onnensa nojaan. Uskon kyllä, että palajan pikapuoliin. Heinäkuuhun tulee kyllä muunlaistakin muutosta: keskityn nyt kevyempään kirjallisuuteen kun olin aikonut. Niinpä esimerkiksi loistavasta Clarice Lispectorista (hänestä  tuli kerralla yksi suurimmista suosikeistani!) kerron vasta elokuun puolella. Samoin käy parille muullekin kaavailemalleni. Tunnen, että joidenkin kirjojen tuominen blogiin vain vaatii enemmän virtaa kuin minulla on nyt antaa. Watersin uusin on kyllä tulossa sekä heinäkuun kotimainen klassikko, samoin Ompun kesäklassikkohaasteeseen valitsemani kirja.

 

Otan heinäkuun mahdollisimman löysin rantein: luen sellaista, mitä olen kasaillut kirjahyllyyn parin vuoden aikana ja jättänyt sinne, ties mistä syystä... Sellaisia lempeänoloisia, viihdyttäviä opuksia, joiden seurassa on mukava kerätä uusia voimia.

Kate Morton, Daphne Kalotay, Geraldine Brooks, ehkä myös Vera Vala... Purjehdin siis melkoisen  leudoilla vesillä... Vastapainoksi pohjoismaisia dekkarinimiä: Lars Petterssonia, Michael Hjorthia, Hans Rosenfeldtia ja Kepleria. (Niin, sellaisenkin tässä lukaisin!)

~~~~~~~~~~

Huomenna juhlimme Eino Leinoa, runoa ja suvea... Olkoon päiväsi mitä kaunein! ♥ 

Suvea ja unelmia juhannukseesi!

Toivotan sinulle suloista sydänsuven juhlaa! 

Tulppaaneja kesäkuussa

  Viime syksynä istutin suuret määrät erilaisia tulppaanilajikkeita metsäpuutarhaan - mukana oli himoitsemiani historiallisia tulpppaaneita. Sitten tuli kevät - ja peurat jotka söivät valtaosan juuri kasvuun päässeistä tulppiksista. Jotain sentään säästyi...

Ihanainen Angelique

Lac van Rijn 

Tulppaani, joka aiheutti osan Hollannissa riehuneesta hurjasta tulppaanikuumeesta 1600-luvulla. Ihanaa, että peurat raaskivat jättää yhden sipulin kukkimaankin. Historiallinen menuu maistui varmaan taivaalliselta ;)

Blue Heron

Tulipa Greigii Toronto

Tällä lajikkeella on kauniin raidalliset, hyvin erikoiset kasvulehdet. 

Voi mitä jäikään tänä keväänä näkemättä: China Town, Rembrant, Pink Impression, Ballade, Exotic Emperor, Dream Touch ja ja ja...  Nuo sadat 'varsiasteelle' jääneet tulppikset saavat tämän kesän aikana ekstratujaukset ruusulannoitetta ja syksyistutuksissa enemmän narsisseja turvajoukoikseen...

~~~~~~~~

Pian Mihail Shishkin ja Neidonhius