Virrat joluvat siltojen alitse
kukat loistavat teiden varrella,
metsät kumartuvat suhisten maahan.
Minulle ei mikään enää ole korkeaa tai matalaa,
mustaa tai valkoista
nähtyäni valkopukuisen naisen
rakastettuni rinnalla.
Edith Södergran: Mustaa tai valkoista (suom. Uuno Kailas),
teoksesta Runoja (WSOY, 4.p. 1977)
Tuli taas niin ihanan lämmintä, oikea intiaanikesäpäivä. Aamusella, auringon noustessa kesän ja syksyn murroskohta erottuu selvemmin. Ilma on kevyt ja sumuinen, Turussa tuoksuu meri!
Luen pitkästä aikaa Edith Södergrania. Löysin antikvariaatista hyväkuntoisen Runoja -teoksen näköispainoksen - ja sillehän oli tietenkin pakko tarjota uusi koti...