Hồ Xuân Hương oli vietnamilainen runoilija, joka eli pari sataa vuotta sitten. Wikipedian mukaan hänen elinvuotensa olivat 1772-1822, mutta hänen runokokoelmansa Kysymyksiä kuulle toinen suomentaja Rauni Turkia kertoo alkusanoissa Vietnamissa ilmestyneestä tutkimuksesta, joka ajoittaa kirjailijan myöhemmäksi, vuosiin 1815-1893. Oli niin tai näin, Hồ Xuân Hương on maansa tunnetuin naisrunoilija.
On itse asiassa aika etuoikeutettu olo: minulla on mahdollisuus lukea vietnamilaista runoutta. Se ei olisi mahdollista ilman suomentajatiimiä. Jotta vietnamin kieli - ja runous! - on kääntynyt minulle ymmärrettäväksi, on tarvittu Rauni Turkian yhteistyö hanoilaisen professori Tran Le Dongin kanssa, joka on kääntänyt runot Turkialle ranskaksi ja samalla selittänyt kulttuuriset ja historialliset taustatekijät. Turkia on tehnyt sitten runoista raakakäännöksen, jonka saattoi suomalaiseen runomuotoon Kai Nieminen, paljon aasialaista runoutta suomentanut taitaja.
Rauni Turkia avaa jälkisanoissa Hồ Xuân Hươngin runojen maailmaa. On ilmeistä, että runoilija on ollut poikkeuksellinen nainen maassaan ja aikanaan: "Ainutlaatuista --- on se vapaus, jolla hän laulaa rakkaudesta keskellä tiukkojen tapasääntöjen kahlitsemaa kungfutselaista yhteiskuntaa. Siinä maailmassa ei naiselle juuri arvoa annettu." Runot ovat ujostelemattomia käsitellessään naisen oikeutta rakkauteen. Osa runoista tarttuu yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten kakkosvaimon tai aviottoman äidin asemaan.
Avioton äiti
Hetken ihastus ja tässä minä nyt olen.
Ymmärrätkö sydämeni murheen, rakkaani?
En ole vielä nähnyt vilaustakaan kohtalosta
jonka piti meidät yhdistää.
Miksi minun neidonelämäni tällä tavoin kahlittiin?
--- (osa runosta)
Runojen kielikuvat ovat kauniita ja usein liittyvät Vietnamin luontoon ja maisemaan.
Syvässä yösssä kaikuu yövartijan rumpu.
Maa peittyy usvan kuohuvaan huntuun,
etäiset vuoret repivät pilviä.
--- (osa runosta, jolla ei ole otsikkoa)
Runojen kääntäminen on ollut varmasti haasteellista. Jälkisanoissa avataan vietnamin kieltä sen verran, että se on yksitavuinen, tonaalinen kieli, jossa sanoilla on "nuotista", korostuksesta, riippuen eri merkitys. Tämä mahdollistaa sanoilla leikittelemisen ja tietynlaisen monimielisyyden. Eri ääntämistavalla runon merkitys voi täysin muuttua. Näitä on vaikea saada käännöksessä näkyviin.
Kukkien poimiminen
Jos saa päähänsä poimia kukkia, joutuu kiipeämään.
Jos alkaa kiipeillä, ei pidä pelätä kolottavia jäseniä.
--- (osa runosta)
Kiitos kirjan löytymisestä kuuluu Hyönteisdokumentti-blogin hdcanikselle. Hän vinkkasi muutaman alunperin vietnamiksi kirjoitetun kirjan viimevuotisen Frau, Signora & Bibi -haasteen koosteessa tai oikeastaan koosteen kommenttiketjussa. Onneksi tämä runokirja löytyi kotikaupunkini kirjastosta, mutta ilman vinkkiä tuskin olisin osannut sitä etsiä.
Hồ Xuân Hương: Kysymyksiä kuulle, 62 s.
Kustantaja: Nostromo 1992
Suomennos: Rauni Turkia & Kai Nieminen
Kannessa: Le Lam: Yöllistä kudontaa ; Kansi: Anu Pitkänen
KIRJA on kirjastolaina. Osallistun sillä Runohaasteeseen sekä Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen, jossa elokuun kieli on vietnamin kieli.