Olen lukenut viime aikoina tavallista enemmän dekkareita, ja sen alkaa huomata. Pientä kyllästymistä on havaittavissa, joten lienee paikallaan vaihtaa vähitellen genreä.
Kyllästyminen näkyi myös viime vuoden superhittiä Varistyttöä lukiessani. Kirja itsessään tarttui mukaani BestSeller-hyllystä, ja lyhyt laina-aika innoitti lukemaan sen vauhdilla. Kauaa tämän kanssa ei nokka tuhissutkaan, nopealukuista tekstiä.
Erik Axl Sund on kahden kirjailijan yhteisnimi. Sen takana ovat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Varistyttö on dekkaritrilogian avausosa. Kyseessä on synkkä tarina, joka vyöryttää lukijan päälle kauheuden toisensa jälkeen. Teemoina ovat ennen kaikkea pedofilia, hyväksikäyttö, mielen sairaudet ja kosto.
Komisario Jeanette Kihlberg saa tiimeineen tutkittavakseen pikkupojan murhan. Poika löytyy jätesäkistä metroaseman läheltä, ja käy ilmi, että häntä on kidutettu ja pahoinpidelty ennen kuolemaa. Tapaus ei jää ainoaksi, vaan uusia ruumiita alkaa löytyä, eikä juttu tunnu edistyvän, sillä poikia ei kaipaa kukaan. He ovat paperittomia, nimettömiä, hukattuja.
Toisaalla psykologi Sofia Zetterlund puurtaa terapiaistunnoillaan haastavien potilaiden kanssa. Vaikein tapaus tuntuu olevan lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi joutunut Victoria Bergman, jonka asiat ja istunnot vaivaavat Sofiaa vapaa-ajalla ja jopa unissa. Kuinka auttaa niin rikki olevaa ihmistä?
Vähitellen tarina aukeaa ja uutta täkyä heitetään kehiin. Lukijaa tuskastuttaa, kun poliisi ei saa oikein mitään aikaan, vaikka vastausta tarjoillaan nenän edessä. Ja lopussa on tietysti trilogialle sopivaan tapaan melkoinen koukku.
Varistyttö ei ole erityisen hilpeää luettavaa. Huumoria ei ole missään muodossa, vaan juoni etenee kuin jyrä kasvattaen kuonataakkaa minkä ehtii. Luonnollisesti tärkeiden hahmojen perhe-elämät ovat solmussa sen lisäksi, ettei töissäkään mene ihan putkeen. Olisin kaivannut jotakin, edes pientä armon hippusta, keventämään synkkyyttä.
Tuli sellainen vaikutelma, että Varistyttöä on kirjoitettu erittäin laskelmoidusti. Päähenkilöt ovat kaikki naisia, ja etenkin Jeanette joutuu sukupuolensa takia melkoisiin keitoksiin: esimiehet vähättelevät, yhteys aviomieheen on katkolla, poika jää vaille huomiota ja huono-äiti-syndrooma vaivaa. Liekö tarkoituksena ollut kosiskella dekkarilukijoita (enemmistönä kai naiset?) vai onko mielikuvitus loppunut kesken. Oli miten oli, minua tympäisi.
Varistyttö tuo esiin ihmissaastaa, jota ei haluaisi uskoa olevan olemassakaan, vaikka onhan sitä, tietenkin. Lisäksi siinä on niin monta moraalittomuuden teemaa, että langat tuntuvat lentelevän joka suuntaan. On mainittua pedofiliaa, täysin sairaita perheitä, afrikkalaisia lapsisotilaita, kidutusta, solmussa olevia mieliä... Vähän kuin jokaiselle jotain.
En pidä Varistyttöä mitenkään kummoisena kirjana. Olen lukenut monia parempia dekkareita. Tämä kirja tuntuu lähinnä hierovan lukijan naamaan kaikkea inhottavaa, mitä kirjailijat ovat vain ehtineet keksiä. Itse lopulta vain kylmenin, enkä välittänyt pahuudesta enää pätkääkään.
Erik Axl Sund: Varistyttö
Suomentaja: Kari Koski
Ulkoasu: ?
Otava 2014
415 s.
Kråkflickan (2010)
Kirjastosta.
______
Kirjasta on kirjoitettu paljon. Muutamana poimintana Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Reader, why did I marry him?, Nenä kirjassa, Kirjasfääri
Kirjallinen retki Pohjoismaissa (Ruotsi).