Ajan kulkua oikein- ja väärinpäin ynnä kotimaista miekkaa ja magiaa – Tammikuun Kuukauden lyhyet

Viime vuonna kirjoitin lähes kaikesta lukemastani, mutta silti muutama kirja jäi lopulta bloggaamatta. Tein joulukuussa koonnin koko vuoden aikana lukematta jääneistä ja totesin, että lyhyt konsepti on omalla tavallaan aivan toimiva. Sille on usein syynsä, miksi jostakin kirjasta ei saa kirjoitettua, vaikka noin muuten kirjoittaa sadasta kirjasta vuodessa.

Päätin siis, että lyhytarvio on muoto, jota voisin alkaa suosia ihan säännöllisestikin ilman sen suurempia pohdintoja. Niinpä avaan tällä tekstillä upouuden Kuukauden lyhyet -bloggaussarjan. Täältä pesee! Hot or not?

F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button
Colliers 1922
E-kirja
Omasta hyllystä


Benjamin Button syntyy 1860-luvulla Baltimoressa perheeseen, johon on pitkään toivottu lasta. Benjamin on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallinen vauva: hän osaa puhua ja näyttää 70-vuotiaalta mieheltä.

Siinä missä oma perhe pääsee asiasta vähitellen yli, ympäristön on mahdotonta oppia suhtautumaan erikoiseen lapseen. Vuosien vieriessä Benjamin nuortuu. Hän kohtaa ihmiselämälle tyypillisiä vaiheita: työelämän, seurustelun, avioliiton ja oman lapsen syntymän, joskin esimerkiksi opiskelemaan Benjamin lähtee vasta viisikymppisenä – näyttäessään lopultakin parikymppiseltä. Loppua kohden hän nuortuu entisestään aina sylivauvaksi saakka.

Fitzgeraldin novelli leikittelee pisteliäästi ajankululla ja ihmisen suhtautumisella siihen. Syytä Benjaminin erikoiselle elämälle ei paljasteta, vaan se otetaan annettuna. Novellia leimaa eräänlainen väistämättömyyden ja lopullisuuden tuntu, ja vaikka se on pohjavireeltään surumielinen, lukemisesta jää kepeä olo.

Haasteet: Yksi novelli lisää Novellihaasteeseen.

Pertti Lassila: Armain aika
Ulkoasu: Camilla Pentti
Teos 2015
148 s.
Kierrätyskirja


Pertti Lassilan Armain aika on päätynyt hyllyyni jonkun ihanan bloggarikollegan lähettämänä, mutta juuri nyt en pysty muistamaan, keneltä olen sen saanut. Kiitos kuitenkin!

Romaanissa eletään kolmen sukupolven kesäisiä päiviä kesähuvilalla 1950-luvulla: pikkupoika Kimmo, hänen äitinsä ja isoisänsä kokevat hitaat päivät kukin tavallaan. Kimmo elää nykyhetkessä, hänen kesänsä on seikkailua lähimetsissä ja vesillä, metsän elämää kohdaten, uutta kokien. Äiti ja isoisä puolestaan ovat muistojensa ja kokemuksiensa kyllästämiä. Vasta päättynyt sota, suuret henkilökohtaiset ja suuremman mittakaavan menetykset, oman elämän valinnat ja päätökset muistuttavat kaikki siitä, miten asiat myös voisivat olla – kovasti toisin.

Armain aika on tunnelmaltaan rauhallinen, pohdiskeleva. Lassila kirjoittaa kauniita lauseita, joissa on elämäntaitoa ja -kokemusta. Romaanin jännite ei kuitenkaan kanna loppuun, enkä tiedä, voiko koko jännitteestä edes puhua. Kimmon lapsen silmin koetut seikkailut vuorottelevat äidin ja isoisän muistelun kanssa, eikä muistelu kannattele tarinaa mukanaan. Valitettavan laimeaksi jäänyt lukukokemus, josta en saanut irti käytännössä mitään.

Haasteet: Helmet-haasteen kohta 39. Ikääntymisestä kertova kirja. 26. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteeseen.

Erkka Leppänen & Markus Harju (toim.): Praedor – Kirotun maan kulkijat
Ulkoasu: Petri Hiltunen
Osuuskumma 2014
214 s., e-kirja
Arvostelukappale


Osuuskumman tuotannon lukeminen jatkuu. Vuonna 2014 olin saanut epub-muodossa olevan arvostelukappaleen tästä Erkka Leppäsen ja Markus Harjun toimittamasta novellikokoelmasta Praedor – Kirotun maan kulkijat. Kokoelman 12 novellia ovat kaikki eri kirjoittajien kynästä, mutta yhteistä niille on tapahtumapaikka: Petri Hiltusen sarjakuviinsa luoma fantasiamaailma, Jaconia ja sitä ympäröivä rauniomaailma Borvaria. Praedorit ovat taistelijoita ja seikkailijoita, jotka tekevät uskaliaita retkiä Borvarian raunioihin aarteiden perässä. Borvariaa hallitsevat mustan magian voimat, eikä hengissä palaaminen ole varmaa.

Osa kokoelman novelleista sijoittuu Jaconiaan, jossa eletään jotakuinkin normaalia elämää keskiaikaishenkisessä tunnelmassa. Osan tapahtumapaikkana on nimenomaan Borvarian kauhujen täyttämät rauniot. Teemoina ovat pitkälti seikkailut, taikavoimat, petokset, väkivalta ja juonittelu. Pidin kokoelmaa yhdistävästä maailmasta, mutta muuten tarinat sujahtivat silmien ohi sen kummempaa jälkeä jättämättä. Hyvää ajankulua ilman suuria tunteita.

Haasteet: 12 novellia lisää Novellihaasteeseen. 30. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteeseen.

F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä

F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä
Suomentaja: Pentti Saarikoski
WSOY 1996
423 s.
Tender Is the Night (1934)

Omasta hyllystä.


Hän oli nyt rakastunut jokaiseen viehättävään naiseen jonka näki, heidän muotoonsa matkan päästä, heidän varjoonsa seinällä. (s. 280)

Psykiatri Richard "Dick" Diver on Zürichiin saapuessaan 26-vuotias, elää vanhanpojan elämän parasta kautta. Vuosi on 1917 ja tohtori Diver on jo liian arvokas uhrattavaksi maailmansodan alttarille.  Hän päätyy töihin sveitsiläiselle psykiatrian klinikalle, jonka potilaskunta on vaikeaa ja varakasta. Siellä hän tapaa Nicole Warrenin, kauniin mutta epätasapainoisen nuoren naisen, jolla on rahaa kuin roskaa. Lääkärin ja potilaan välille muodostuu epäsovelias mutta kiihkeä suhde ja he menevät naimisiin.

Diverien perhe kasvaa kahdella lapsella ja Dick jättää kliinisen työnsä. Kesät kuluvat Ranskan Rivieralla, niin kuin vain rikkaiden mutta onnettomien ihmisten elämä voi kulua. Rivieralla Diverien elämään tulee näyttelijätär Rosemary Hoyt, joka rakastuu Dickiin päätä pahkaa ja pysyy mukana perheen elämänkäänteissä seuraavat kymmenkunta vuotta, jotka kirjan tarina kattaa.

Vaikka Nicolen sairaus ei ole koko ajan aktiivinen, pysyy se koko ajan taustalla. Myös Dickin elämä muuttuu paljon, ei vähiten silloin, kun hän lähtee (Nicolen rahoilla) osakkaaksi uuteen klinikkaan. Millainen on avioliitto epätasapainoisten ihmisten välillä? Mikä on avioliiton – ihmissuhteiden ylipäänsä – merkitys aikana, jolloin sotienvälinen amerikkalainen "kultainen nuoriso" elää elämäänsä kuin viimeistä päivää?

F. Scott Fitzgeraldin Yö on hellä on haikeansurullinen, kaunis ja masentava kuvaus ihmissuhteiden synnystä ja väistämättömästä tuhosta. Sen tarina kerrotaan vuorotellen Dickin, Rosemaryn ja Nicolen näkökulmista, ja se tarina on raskas.

Ei tuo raha onnea, kuten niin moneen kertaan kirjallisuuden historiassakin lienee todettu. Diverit ja heidän seurapiirinsä suorastaan uivat rahassa, vietttävät ylellistä elämää ja voivat jopa ajoittain haudata kalliisti hankkimansa ammatilliset ambitionsa ilman, että se tuntuisi missään. Samalla, kun ylellisyys on päällekäyvää, se jättää tyhjän olon. Missään ei voi loppujen lopuksi olla kuin kotonaan, eikä missään itse asiassa edes ole kotia. Eikä lopulta ketään, jonka kanssa kotia jakaa.

Tunteet ovat yhtä ylenpalttisia kuin runsautta notkuvat illallispöydät. Yksi syy on diagnosoitu horjuva mieli, mutta esimerkiksi Dick on täysin libidonsa ja vaihtuvien tunnetilojensa vietävissä oleva häntäheikki ilman, että hän voisi tai haluaisi tarkastella itseään ja käytöstään millään tavoin analyyttisesti.

Yö on hellä on surumielinen kirja. Se kertoo ihmisten kyvyttömyydestä olla läsnä toisilleen, saada kiinni toisistaan ja löytää paikkaansa. Se on myös kiehtova rikkaassa ajankuvassaan, hitaasti aukikerityissä tasoissaan ja kauniissa kielessään. 1920-luvun käsitykset ja käytännöt psykiatrisessa hoidossa, hämyiset jazzklubit, rikkaiden toimeton elämä... kaikki ne tekevät kokonaisuudesta hienon, joskin paikoin raskaan.

Tämä ei ole mikään ahmintaromaani, mutta kaikessa epätasapainon kuvauksessaan se on täyteläinen kertomus ajasta ja elämäntyylistä, joka ei liene koskaan tulossa sellaisenaan takaisin.


So American: "The Lost Generation" + Depression-era (3/3)
TBR90+10