Makkarapastaa ja aurinkoisia koskipäiviä

Olen opetellut tekemään pastoja. Erityisesti teen niitä silloin tällöin pojallemme, joka ei juurikaan kokkaile itse. Kotiruoka painii kuitenkin aina vähän eri sarjassa kuin einekset. Pastan seurana on tähän mennessä ollut broileria ja kinkkua. Välillä mukana on ollut lihan lisäksi myös kantarellia, miniluumutomaatteja, paprikaa ja/tai ananasta. Kastike on ollut kermapohjainen. Pitäisi kokeilla tomaattipohjaista kastikettakin välillä vaihteeksi. Tartun kuitenkin aina sellaiseen reseptiin, joka herättää parhaiten mielenkiintoni. Tuunailen reseptejä aina enemmän tai vähemmän mieleni mukaan.

Tänä viikonloppuna kokeilin makkarapohjaista pastaa - neuvoteltuani asiasta ensin pojan kanssa. Reseptejä löytyi monenlaisia ja päädyin kirjoittamaan ostoslistalle "lihaisia makkaroita" joidenkin ohjeiden mukaisesti. Tein tupla-annoksen, joten pyysin makkaroitakin kahta eri laatua monipuolisuuden lisäämiseksi. Kastike oli jälleen kermapohjainen, mutta siinä oli mukana myös tomaattipyreetä. Lisäsin joukkoon jälleen myös miniluumutomaatteja. Erilliseen astiaan raastin parmesan-juustoa pastan seuralaiseksi.

Pasta on ollut kuulemma todella hyvää. Poika soitti antaakseen palautetta erityisen herkullisesta ruuasta. Mukava palaute lämmittää mieltä, mutta antaa myös aineksia jatkoon. 🥰

Lumisateisen viikonlopun aikana en ole liikkunut paljoakaan. Tämä viikonloppu oli pyhitetty lepäämiseen, löllöämiseen ja täydelliseen huolettomuuteen. Aika hyvin näissä konsepteissa tuli pysyttyä 👍.

Pari viikkoa sitten kävin Vihavuoden koskella ja sieltä on muutamat kuvat vielä fiilistelemättä. Niiden aika taitaa olla juuri nyt 💖.

Kosken yläpuolen tyyntä, aurinkoista ja kaunista maisemaa:

Kosken alajuoksua:

Ja kosken yläjuoksua:

💖

Arvonnan voittosukat ovat jo kirjekuorissa, lähtevät postiin asap. Elämä etenee 🤭.

Talvi on nyt parhaimmillaan ja kauneimmillaan (etenkin juuri sataneen lumipeitteen myötä). Kevät kolkuttelee jo. Ihania helmikuun päiviä!

Imatralla koskella

Tänään ulkolämpötila kohosi meillä 23 asteeseen. Tuli kiire etsiä kevyempiä kesähepeniä, välikausivaatteet ovat jo liian kuumia. Tein töitä parin palaverin ajan pihatoimistossa. En pidä kuulokkeista, mutta niitä on pihalla käytettävä. Palasin jonkin ajan nautiskelun jälkeen takaisin sisälle ja nakkasin kuulokkeet nurkkaan.

Tänään oli ennätysmäärä palavereita, peräti seitsemän! Mutta vastaavasti puolet palavereista oli todella  innostavia, vuorovaikutteisia ja hyvähenkisiä keskustelupalavereita, joissa kukaan ei ollut puhuva pää ja kaikki pääsivät puhumaan asiaa. Tästä päivästä jäi kiireestä ja sen pituudesta huolimatta todella upea fiilis! Tuloksena oli paljon kättä pitempää jatkoa varten ja samalla työinto koheni välittömästi. Kiitos Marjaana, Terhi, Minna ja Päivi!

Potkua tähän kiireeseen tuo tietenkin myös tuo viime viikon loma. Käytiin myös Imatrankoskella. Siellä ei vesi virrannut juuri tuolloin, mutta kosken rakenteet olivat pysäyttävän ihanat.

Tämä pikkupuro on kosken sivujuonne. Kauniisti maisemoitu. Kuvassa maassa näkyvä reppu löysi kuvaussession aikana omistajansa onnellisesti 😊.

Tässä varsinaista koskiuomaa alajuoksulla. Ei vettä, mutta sitäkin jylhempiä kiviä.

Alajuoksua toiseen suuntaan. liikuttavan rouheaa maisemaa.

Vieressä olevassa Kruununpuistossa kävin vain pikaisesti. patsaalla oli kummalliset tasavarpaat, mutta kaikkihan me olemme erilaisia ja monen muun mielestä kummallisia. En silti paljasta tässä omia kummallisuuksiani yhtään tarkemmin 👍.

Mahtavan ihanaa keväistä helatorstain odotusta. Nautitaan säistä 🥰.

Vanhoja muistellen kohti syksyä :-)

Nyt kävin läpi kuvia vuodelta 2015, mökkikuntana Konnevesi. Syysflunssa rajoittaa liikkumista, sillä haluan tervehtyä kunnolla. Vanhat kuvat ovat riskivapaita luontoelämyksiä :-)

Mökkitiellä mukana tietenkin ihana koiruliinimme :-) Tässä ihan kokoturkissa ilman kesäparturointeja.

Kuikkia riitti kuvattavaksi runsaasti. Pilvisten päivien kuvat olivat värittömiä, joten kokeilin kuvien muuntamista mustavalkoisiksi. Tässä kuikka takaa päin ja pää on kovasti mutkalla.

Konnevedellä oli koskia enemmänkin. Kosket ovat parhaita vetonauloja mökkivalinnoissa :-)

Mökin rannassa liikkui isokoskeloemo poikasineen. Lisäksi lähellä olevalla kivellä viihtyi monen monta isokoskeloa lepotaukoaan viettämässä :-)

Mökki oli ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista :-)

Näkymä järvelle antoi mahdollisuuden auringonnousun seuraamiseen. Yhden kerran jaksoin nousta katsomaan ja kuvaamaan.

Vanhoja muistellen, elämää eteenpäin luodaten... <3 p="">

Rutajoen koski

Yritän muistaa olla talvella kiitollinen siitä, että on riittävän kylmää villapuserolle ja -sukille :-) Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että helteiden on luvattu toistaiseksi loppuvan. Ehdottoman ihanaa siirtyä normaalien säiden pariin :-)

Ampiaiset ovat vilkkaina. Myönnän kokeilleeni useampaakin ampiaisansaa. Tai siis mieheni ne on viritellyt minun käskystäni pyynnöstäni.

Odotan innolla viikonloppuja, jolloin voi lähteä ihan huoletta liikkeelle kameran kanssa - juuri silloin kun haluaa. Alkava viikonloppu kuluu paikallisilla Elomessuilla muutama tunti kumpanakin päivänä. Seuraava viikonloppu näyttää olevan ihan ilman minkäänlaisia varauksia. Nyt täytyy sitten vain odotella säätiedotuksia.

Mökkiloman aikana kävin kuvaamassa myös pienellä koskella. Ihan kosken tuntumassa oli hieman vilvoittavaa, mutta heti kauemmas siirtyessä tyyni kuumuus iski kosteasti ja vähemmän virkistävästi. Koski oli metsäisessä maastossa, joten valokin oli hieman niukassa. Mutta ainakin yksi koskireissu on siis tänäkin kesänä korkattu :-)

Vettä oli paikallisten kesäasukkaiden mukaan vain murto-osa kevään ja syksyn korkean veden ajoista. Silti näkymä ja äänimaailma oli rauhoittava. Ihmeen vähän tuolla oli ihmisiä liikkeellä, vaikka merkitty polkureitti kulki ihan vieressä.

Lomani kesti noin kolme viikkoa. Pituus tuntui oikein sopivalta. Tuntuu mukavalta, että osa lomaa odottelee vielä tämänkin jälkeen. Luontokohteissa on kesälomakauden ulkopuolella paljon rauhallisempaa ja idyllisempää. Ihanaa päästä kuvausreissuille pitkin vuotta :-)

Mahtavaa kesäloman jälkeistä aikaa kaikille! Nyt on taas hyvä tilaisuus uudistaa omaa elämäänsä uusiin, jännittäviin suuntiin.

Imatra ja melkein kuiva koski

Käytiin samalla reissulla myös Imatralla, ihan vain Imatran koskea katsomassa. Koski on kuivillaan suurimman osan vuodesta. Kesäaikaan kesäkuun loppupuolelta elokuun lopulle sitä juoksutetaan kerran illassa valaistuksen kera.

Koskea ei kuitenkaan näe kovin usein kuiviltaan. Joten mielenkiintoinen näky oli sekin. Kaikesta sateesta huolimatta. Sade teki kuitenkin sen, etten kovin kauaa malttanut kuvata ja uittaa kameraa vedessä... Linssikin piti puhdistaa sadepisaroista tämän tästä.

Erinomainen viikonloppu kaiken kaikkiaan :-) Erityisesti italialaisen ravintolan kolmen lajin illallinen viineineen oli mahtava makuelämys :-)

Olipa tänään taas palautumista töihin, kun perjantai ei ollutkaan lähimuistissa ;-)

Kokousta ja Vihavuoden koski

Sääksisäätiön työvaliokunnan kokous on nyt kokoustettu. Onpa hienoa olla mukana niin tärkeässä työssä!

Niinkuin kaikilla, myös meillä talous on se, mikä sanelee, mitä saadaan aikaiseksi. Ajat eivät ole parhaat hyväntekeväisyyden näkökulmasta, niinkuin ei mistään muustakaan näkökulmasta. Satelliittilähettimiä kantavat sääkset ovat kuitenkin tuottaneet paljon upouutta tietoa, mitä ei koskaan aikaisemmin ole ollut saatavilla. Toivottavasti tuo uusi tieto auttaa tämän uljaan linnun suojelemisessa.

Kokouksen ja Pohtiolammen erinomaisen kalakeiton jälkeen palasi hyvin kierrellen ja kaarrellen kotiin tutkaillen syksyn etenemistä siellä, mihin matkani ei tavallisesti osu. Näin kurkia (ei kuvia) ja joutsenia (aurinko paistoi niiden takaa), käpytikkoja (vilahtelivat ohi autoillessani), sinisorsia ainakin parin sadan yksilön parvi kovan metelin kera ;-), telkän (oli tosi kaukana), nuoren joutsenen ja peuran. Kuvia hieman, elämys iso. Ei ollut ollenkaan paha päivä :-)

Kotimatkalla kävin katsastamassa Vihavuoden kosken. Ei näkynyt vielä koskikaroja, myöhemmin sitten.

Koski Koskella

Lomareissu tehtiin tänään. Käytiin Salossa ja Koskella (tl). Mies esitteli minulle työmatkoillaan löytämiään kuvauspaikkoja ja koira oli mahdollisimman äänekäs. Autoretket ovat sille sen verran harvinaista viihdettä, että sillä on mahdoton tarve ohjata meitä kotiin aina, kun poistumme autosta. Erityisesti emme saa mennä miehen kanssa missään nimessä eri suuntiin, pätkääkään ;-)

Salon lintutornit ovat keväällä ehdottomasti vierailulistalla. Koski tl on siitä tuttu, että aikoinaan asuin Lahdessa Hämeen läänissä ja tuttuja oli Koskella (Koski hl). Hämeen läänin Koski on sittemmin muuttanut nimensä Hämeenkoskeksi. Entisen Turun ja Porin läänin Koski on nyt siis näistä kahdesta ainoa Koski.

Kosken kunnan läpi virtaa Paimionjoki, jossa on montakin koskea. Yhtä kävin kuvaamassa nyt. Muut voisi etsiä tähtäimeen ensi vuoden puolella :-) Koski oli herkullinen, vaikka koira yrittikin johdattaa minua koko ajan autolle ja kotiin ;-)