Nyt, kun talitiainen ei enää pesi vahinkopöntössä, siitä voi laittaa kuvia näytillekin. Taustalla on muutaman vuoden takainen ison ja vanhan kuusen poistaminen ja sen myötä viereisen ikivanhan omenapuun poistaminen. Omenapuussa oli linnunpönttö. Se sitten lopulta päätyi vaivihkaa vanhan pihakaivonkannen päälle sinkkiämpärin seuraksi. Niin hyvin se siihen maastoutui (= minä en enää huomannut mitään, silmä tottui), että jäi niille paikoilleen talveksi jos toiseksikin. En ajatellut sen tuottavan mitään harmia. Aina oli olevinaan jotain kiireempää ja tärkeämpään kuin sen siirtäminen tai hävittäminen.
Kunnes tänä kesänä huomasin pöntöllä talitiaisen (tässä pöntön päällä). Kannattaa suurentaa kuva.
Se ei ollut tutustumassa, vaan se oli huoltamassa poikasiaan! Sinne se meni vuorotellen puolisonsa kanssa.
Sieltä ne myös tulivat milloin ilman poikasten jätepusseja ja milloin niiden kanssa. Vauhtia ja liikennettä riitti.
Mahtava kokemus oli tämänkin seuraaminen keittiön ikkunasta ja ulkorappusilta 🥰.
Nyt on viimeinen lomaa edeltävä työviikko menossa. Ei yhtään palaveria tiedossa. En sinänsä inhoa palavereita, mutta olen lopen uupunut niihin palavereihin, joissa olen mukana vain kuuntelemassa pari tuntia jotain, jonka voisi kirjallisena tiivistää muutamaan riviin. Mutta kohta siis lomalle 🥰
Äitini joutui kaatumisen myötä sairaalaan, se on aiheuttanut pientä säätämistä suunnitelmissa ja suunnittelemattomissa asioissa. Isä oli vierailulla harvinaisen sekava ja jopa surullinen. Onneksi sitä iloakin sieltä kirposi. Itse kärvistelen olkapääkivun ja siitä seuranneen selkäkivun kanssa. Olen onnellinen siitä, että huomenna pääsen lääkäriin. Ei mitään paineita, huomisen lääkäri, mutta sinulta odotan kesälomani pelastamista! 🤭
Helteiden pitäisi helpottaa. Yritetään iloita tulevistakin säistä niin kuin nykyisistäkin. Pakkasta ei onneksi ainakaan ole luvassa 🥰🥳🍓🌸🧡💛💚💙💜🤍💞💖. Iloa 💖.