Villasukkia ja vanhoja lasiesineitä 💖

Jospa aloitan tehdyillä käsitöillä. 

Nämä sukat olivat työkaverilleni ja ystävälleni Kirsille. Punainen Nalle-lanka on saatu Kirsiltä, harmaa kuviolanka jäi äidille tekemäni keepin langoista. Kyllähän ihmisen pitää vähintään kerran vuodessa saada uudet sukat. Ja näissä kietoutuu mainiosti yhteen muutakin kuin lankaa 🥰.

Kaikki sukkani näyttävät pohjasta vähän möykkyisiltä, mutta se johtuu siitä, että ne ovat olleet kostutettuna kerällä ja taitos on venyttänyt niitä väliaikaisesti juuri tuosta kohdasta. Muutaman käyttökerran jälkeen ne näyttävät jälleen normaaleilta.

Miesten sukkavarasto (tavallisesti sisältää yhden parin miesten sukkia) tyhjeni ja tilalle piti tehdä seuraavat jonottajat. Nämäkin ovat Nalle-lankaa.

Nämä naisten sukat ovat ripelankasukat. Näissä tein raitojen vaihtumiskohdan aiempaa kauniimmin, sillä olin löytänyt hienon opetusvideon. Kyllä tämä tästä 👍. Nämä sukat jäävät myös omaan varastoon.

Kuvasin jokin aika sitten vanhempien kotoa löytyneet lasiesineet ulkona hyvässä valossa. Lumi oli myös mukava lisäelementti. Kuvaaminen oli erityisen mukavaa, sillä pidän näistä kaikista kuvattavista todella paljon. Kauniita minun mielestäni 💖.

Trumpettilasit kulkevat mehulasien nimikkeellä. Niiden suunnittelija on Kaj Franck. Aikakausi lienee -50-60-lukua. Samainen suunnittelija on myös Scandia-aterimien takana.

Näitä laseja sain jäljittää uudelleen todella hartaasti. Ja sitten en löytänytkään tietoa enää mistään. Kaikki löydetty tieto kannattaa siis dokumentoida ja tallettaa tarkoin, ettei joudu uudelleen harhailemaan tiedottomuuden sumussa 😠. Nämä ovat Erkki Vesannon designia. Muistan nämä lapsuudestani.

Samoin tämä kannu on Erkki Vesannon käsialaa. Kannu on ollut tuotannossa vuosina 1956-1969. Kannun korkeus on 28 cm. Se on upea 😍.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että elämän ruuhkat eivät rauhoitu, jollei niille tee itse voimakasta rajausta. Olen odottanut kauan, mutta tahti vain kiihtyy. Nyt on ihan pakko opetella kieltäytymään asioista yhä useammin ja yhä herkemmin. Mieli tarvitsee ihanien aktiviteettien lisäksi myös laskeutumisaikaa. Ilman sitä toimin kuin puurokattilassa paikkaansa etsivä manteli.

Rauhoittumisen hetkiä siis jokaiseen päivään. Enemmän taukoja on enemmän oivalluksia. Annetaan alitajunnallekin aikaa 👍

Lasilöytöjä vanhempien kotoa: mehulasit by Kaj Franck

Opin pitämään vanhoista lasiesineistä ja astioista, kun anopin kuoleman jälkeen kävin läpi hänen jäämistöään ja pyrin löytämään kiintymyksellä säilytetyille tavaroille uusia sopivia omistajia. Ensin googlasin tavaroita selvittääkseni niiden käypäistä hintaa ja löytääkseni sellaisen sopivan hinnan kullekin tavaralle, mikä ei ollut liian kallis, muttei niin halpa, että joku jälleenmyyjä kiinnostuisi kaupoista.

Hintojen selvittämisen rinnalle nousi pian esineiden taustan selvitys ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Oli kummallista, että jokin minun mielestäni tavattoman epäviehättävä esine saattoi olla ihan rahan arvoista muotoilua. Siinä osaaminen vähitellen kasvoi, samoin mielenkiinto.

Viimeistään tuossa vaiheessa elämää ymmärsin hyvin sen, että vaikka kaunis lasi hivelikin silmääni, etenkään arvokasta ja kaunista lasia ei minun passannut jättää omaan kotiini. Tavaran karsimisen halun lisäksi taustalla piili kolhimisherkkyyteni. Kolhin itseäni säännöllisesti. En siis ole altis mustelmille, vaan ihan vain kolhimiselle. Kolhin myös huonekaluja ja esineitä ikävän paljon (ihan tahattomasti siis). Huonekalut selviävät kolhimisistani, hauraat lasiesineet eivät. Jos haluan niiden selviävän tästä ajasta eteenpäin, minun on luovuttava niistä ihailtuani niitä ensin tovin ja otettuani niistä ehkäpä muutaman valokuvan muistoksi.

Nämä lasit löytyivät vanhempien keittiön kaapin perältä. Eivät lasivitriinistä kauniiden tavaroiden joukosta, vaan keittiön kaapin ylähyllyltä kaikkien muiden astioiden takaa. Lumouduin oitis niiden muodosta ja erityisesti niiden väristä. Niitä on varmaankin ollut vähintään klassiset kuusi kappaletta, mutta nyt jäljellä oli viisi. Kaikki ihanasti eri värisiä. Ihana ohut lasi toi värit esiin kauniisti. 

Toin lasit kotiin, jotta pääsin rauhassa katsomaan, ihailemaan ja kuvaamaan niitä. Nämä kuvat ovat kännykällä otettuja. Toivottavasti pääsen kuvaamaan vielä hyvässä valossa järkkärilläkin.

Lasien suunnittelijaksi paljastui suunnittelija Kaj Franck Nuutajärveltä. Sama suunnittelija on suunnitellut Iittalalle klassikoksi muodostuneet Scandia-aterimet. 

Lasit ovat nykymittapuun mukaan melko pieniä, korkeus on 15 senttiä ja leveyttä on vain vähän. Nimikkeeltään ovat mehulaseja. Kauniita kuin mitkä, mutta niiden koti löytyy jatkossa muualta kuin meiltä. Mutta olivatpa hauska tuttavuus 🥰.

Tämän astiahulluttelun kera toivotan sinulle antoisaa loppuviikkoa!