Iloa, surua, heinäkuuta ja kirpputoreilua

Heinäkuu on meille juhlien kuukausi. Meidän hääpäivämme, tyttären nimipäivä ja miehen syntymäpäivä osuvat heinäkuuhun. Heinäkuihin on mahtunut myös paljon murheita. Appi kuoli, poika satutti itsensä juoksemalla lasiseinän läpi, mies sai remontissa ison vekin päänahkaansa ja tytär tippui pienenä katolta. Ja niinpä: Mieskin tippui sitten myöhemmin katolta myös heinäkuussa. Nämä vielä sotkeutuvat keskenään niin, että appi kuoli pihallemme mieheni syntymäpäivänä. Poika juoksi lasiseinän läpi veljeni häitä edeltävänä päivänä Unkarissa. Tapahtumien ja tunteiden ristiriitaisuus on ollut jatkumoa jo pitkään. Ja niin kai se aina elämässä onkin.

Tässä ollaan veljen häissä lasten kanssa. Unkarilaiset lääkärit päätyivät paksuun pakettiin päähän. Soiteltiin sitten suomalaisille lääkäreille vaihtoehtoisista hoito-ohjeista (kun olimme menossa rantalomalle Balaton-järvelle) ja saimme luvan keventää siteitä ja ohjeen tuuletella haavaa säännöllisesti. Haavaa ei saanut kuitenkaan kastella, joten uintisuunnitelmat menivät uusiksi.

Tytär toimi toisena morsiusneitona.

Tästä on siis aikaa jo muutama vuosi. Poika on nyt 30-vuotias. Ja me muut olemme vastaavasti saman verran vanhempia.

Huolet ja surut vaihtelevat kaiken kaikkiaan melkoisen laajassa skaalassa. Luulen käyneeni skaalan läpi lähes laidasta laitaan vuosien varrella. Kun suru ja huoli tiivistyy, etäisyys muihin kasvaa helposti ja nopeasti. Kaikki muu tuntuu melkoisen yhdentekevältä suurten tunteiden rinnalla. Niin myös ne ystävät, jotka eivät jaksa tai ehdi olla mukana ja tukena kriisien aikana, jäävät B-listalle. Ja A-lista sen kuin kapenee.

Toki superekstroverteilla ihmisillä mikään ei silloinkaan varsinaisesti muutu. Ambivertillä ja introvertillä ihmisellä muutos on isompi. Jos minun kymmenestä ystävästäni seitsemällä ei ole kiinnostusta tai aikaa huolilleni, jää jäljelle kolme ystävää. Seuraava kriisi tekee taas uuden karsinnan ja sitten ollaan näiden ihan perusarvojen äärillä. 

Helille kiitokset ihanasta ja tasa-arvoisesta tapaamisesta. Toivottavasti jaksan olla yhtä hyvä ystävä vastavuoroisesti 💖.

Huomenna menemme pojan kanssa yhdessä kirpputorille myymään perheen tarpeettomia, mutta käyttökelpoisia tavaroita eteenpäin. Kirpputorilla myyminen ei ole kummankaan unelma, mutta yhdessä toimimalla saamme tavaroiden kierrättämiseen uutta potkua. Valmistelujen jälkeen muistan taas todella hyvin sen, miksi olen vannonut ja luvannut, etten koskaan, ikinä enää lähde kirpputoreille myymään. Mutta tässä sitä taas ollaan. Tavaraa on kertynyt muillekin jaettavaksi, vaikka Fida onkin saanut jo ison siivun näistä jaettavista.

Ihanaa, aurinkoista, puolipilvistä, sopivan lämmintä ja sopivan sateista kesän jatkoa sinulle 💖

Kansainvälinen viikonloppu ja ihana kettu :-)

Meillä oli tapahtumarikas ja ruokaisa perheviikonloppu. Käytiin katsastamassa hämeenlinnalaisia ja vähän ei-hämeenlinnalaisiakin näkemisen arvoisia paikkoja :-) Sightseeing-listalla olivat lasten koulujen lisäksi Ahveniston moottorirata, Panssarimuseo (Hattula), Aulangon näkötorni, Muraali, Hämeen linna ja Ahveniston uimaranta eli Appara. Panssarimuseossa oli kansainvälisen kokoonpanomme iloksi esittelytekstit myös englanniksi. Hämeen linnassa esittelytekstit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Englanti puuttui tyystin. Luulisi englannin kielelle olevan enemmän kysyntää kuin ruotsille. Olisikohan liian iso vaiva tarjota tietoa myös muille kuin skandinaaveille?

Kuvat Hämeen linnasta

Tänään vietin itsekkään illan ja kävin pellon laidalla haistelemassa ja katselemassa luontoa. Ilokseni paikalle saapui kettu saaliinsa kanssa. Se huomasi minut ja jähmettyi seuraamaan minua. Eteni hetken ja pysähtyi jälleen tarkkailemaan minua. Sillä taisi olla suussaan peräti kaksi saalista. Toinen taisi olla myyrä.

Ihanaa heinäkuun alkua ja kesän sydänaikaa :-)