Tyhjennettiin asuntoa

Tänä viikonloppuna tyhjensimme vanhempieni asuntoa. Perjantaina tyhjensin asuntoa yksinäni. Lauantaina tyhjennyspartiossa olivat mukana mieheni ja poikani. Siirsimme muuhun kierrätykseen kelpaamattomat isot huonekalut isoon vuokra-autoon. Miehet veivät isot huonekalut, minä jeesasin pienempien tavaroiden kanssa.

Autoon olisi mahtunut enemmän kuin jaksoimme kohtuudella sinne kantaa. Osa huonekaluista piti purkaa osiin ennen kantamista. Kantomatka kulki hissittömän kerrostalon kolmannesta kerroksesta kapeaa ja jyrkkää portaikkoa pitkin pihalle. Priorisoimme tehtäväämme niin, että nyt vietiin ainakin kaikki se, mikä vaati kuljetukseen isompaa autoa. Peräkärryyn mahtuvaa tavaraa pystyy kuljettamaan myöhemminkin.

Poika oli kova ja tehokas tiimin jäsen. Ei oltaisi ilman häntä pärjätty mitenkään.

Tässä taitaa olla menossa keittiön pöydän ositus kannettaviin osiin.

Kaikkien kierrätyspyrkimystenkin jälkeen jätelajitteluasemalle päätyi minun arvioni mukaan oikein käyttökelpoistakin tavaraa. Hyväntekeväisyyskirpputori ei ottanut vastaan hyväkuntoisia vanhempia sohvia. Kovasti oltiin siellä nihkeitä muitakin vanhempia huonekaluja kohtaan. Ymmärrän toki, jos kukaan ei sellaisia halua ostaa.

Kävin läpi facebookin kierrätys- ja luovutusryhmiä. Sielläkään kukaan ei kaivannut sen kaltaisia huonekaluja, mitä meiltä oli vapautumassa. Energia on rajallista ainakin omassa elämässäni enkä enää jaksanut lähteä etsimään tavaroille mahdollista uutta kotia.

Ehkei hyväkuntoisilla, mutta vanhemmilla huonekaluilla sitten olekaan käyttöä kenelläkään? Ajat ovat niin muuttuneet sitten oman nuoruuden. Silloin omassa nuoruudessa pienillä rahoilla eläessä oli oltava kiitollinen siitä, kun sai joltain jotain käyttökelpoista käyttötavaraa ihan ilmaiseksi. Tyylistä ei ollut varaa silloin kipuilla 🤭.

En ole ollut koskaan kouluikäisenä yhdenkään historian opettajan ihanneoppilas. En löytänyt koskaan historian opintojen vuosilukujen, sotien ja muuttuvien valtiorajojen takaa mitään helppoa ja lähestyttävää kosketuspintaa. 

Sittemmin olen oppinut ymmärtämään historiaa tarinoina ihmiskunnan kehittymisestä ja kansakuntien matkoista. Miksei kukaan koulussa kertonut, miksi (ja miten) näistä asioista on hyvä kiinnostua?

Olen töissä huomannut sen, miten paljon työyhteisöjen ja työpaikkojen historian tuntemisesta voi olla hyötyä. On ällistyttävän hyödyllistä ja käytännöllistä ymmärtää sitä, miten ja miksi tähän tilanteeseen on päädytty. Se auttaa löytämään tapoja ja keinoja tulla toimeen niiden ihmisten kanssa, joiden toiminta muuten tuntuisi jotenkin oudolta. Se auttaa perustelemaan asiat paremmin ja tehokkaammin ja ymmärtämään ihmisten kipupisteitä huomattavan paljon paremmin.

Sama pätee melkein kaikessa muussakin elämässä. Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikeaa ja oman toiminnan sopeuttaminen siihen vieläkin vaikeampaa. Menneen ymmärtäminen auttaa pääsemään sille polulle, jota moni on kulkenut ja jokunen jäljestä seurannut. Aikaisemmin tapahtuneisiin asioihin perehtyminen on viisauden juuri. Jotta voi ymmärtää, mikä voi toimia nyt, pitää olla käsitys siitä, mitä on aikaisemmin tapahtunut.

Talvi jatkuu, onneksi pakkasasteet ovat ainakin meillä pudonneet siedettäviin lukuihin. Tänään taisi olla peräti lauhaa, plussan puolella kävi lämpömittari.

Tässä talvikuvassa tyttärellä on päässä minun tekemäni pipo - toinen niistä. (Tavallaan tyhmä huomautus - kaikki näkevät, ettei kuvassa ole kahta pipoa 🤭)

Yritän töissä tasapainotella kiireen ja kaipaamani kiireettömyyden välillä. Pienet kiireettömät hetket päivän mittaan eivät tuhoa tuottavuutta. Päin vastoin 💖

Kirpputori selvitettiin, puutarhan entraustyöt jatkuvat

Pojan ja minun kirpputoriprojektimme sujui oikein mainiosti. Joskus reilut 15 vuotta sitten kävin muutamakin kerran kirpputorilla myymässä yhdessä lasten kanssa. He vastasivat omien vanhojen lelujensa myymisestä. He valitsivat poistettavat lelut itse ja sitten yhdessä katsottiin, mikä päätyy roskiin ja mikä myytäväksi. Hinnoittelua mietittiin yhdessä. Se oli mainio tapa saada heitä karsimaan omaa lelukokoelmaansa. Minä maksoin kirpputoripaikan ja siksikin minulla oli aina myös omaa myytävää. Lapset saivat pitää omista leluistaan saamansa tulot. Eli olemme käyneet myymässä kirppiksellä yhdessä aikaisemminkin.

Pojalle on kertynyt ylimääräisiä kalastustarvikkeita vuosien aikana osin siksikin, että äiti on sponsoroinut niitä mielellään. Se on mahdollistanut välineiden ja vieheiden päivityksiä hieman omia budjetteja ahkerammin. Hän siis päätti luopua osasta kalustostaan ja pisti niitä myyntiin kirpputorilla. Minä lähdin mukaan yhteisprojektiin. Totesimme, ettei kumpikaan innostuisi projektista vain yksinään.

Kumpikin sai myytyä jotain ja paikkamaksu saatiin katettua hienosti. Tuuli oli paikoin puuskaista ja melkoisen kovaa. Meidän lisäksemme moni muukin kärsi tuulenpuuskista. Meidän auringonvarjomme lähti pitelyistä huolimatta kahdesti omille teilleen. Monen monta muiden vaaterekkien kaatumista näimme, puuskien kanssa kaikki joutuivat olemaan kovasti varautuneina.

Olen aloittanut rikkaruohojen kanssa väsytystaistelun hiekkapihallamme. Aseenani on kuuma vesi. Aurinkopaneelit posottavat kauniilla keleillä melkoista energiamäärää. Olen ottanut sen käyttööni joltain osin rikkaruohokamppailussani. Hyvän auringonpaisteen aikaan keitän vettä vedenkeittimessä ja käyn 'kastelemassa' sillä hiekkapihan rikkaruohoja. Kovin ahkerasti en ole jaksanut tätä tehdä, mutta vähän kerran ja hiljalleen.

Pehmeälehtiset rikkaruohot kuihtuvat tällä pois useaksi viikoksi. Pitemmän ajan seurantaa minulla ei vielä ole. Paksu- (ja kova-) lehtiset rikkaruohot kestävät paremmin kuumavesikäsittelyä. Niillä kasvin itsensä kasteleminen kuumalla vedellä ei välttämättä toimi, mutta lorotteleminen kasvin juurelle saattaa tehota.

Kun sähkö on ilmaista, tällaista on helppo kokeilla. Toki nykyään meillä kerätään myös perunoiden keitinvedet välittömästi pihan rikkojen kastelemiseen.

Hieman noloja tilanteita voi syntyä, kun vedenkeittimellä 'kastelee' pihan rikkaruohoja ja naapuri kävelee siitä juuri ohi. En ole ryhtynyt selittelemään, mutta tarkkailen yhä enemmän mahdollisten ohikulkijoiden ilmestymistä kastellessani rikkaruohoja hiekkapihallamme.

Muuten lomalla on tullut ahkeroitua - kaikista suunnitelmista poiketen. Olemme mieheni kanssa molemmat touhuajia ja suorittajiakin. Pienistä puhdetöistä on vaivihkaa kasvanut isompia projekteja ihan kutsumatta ja pyytämättä. Mutta paljon olemme saaneet aikaiseksikin viikon aikana. Isohkoa tonttia on tullut hieman laiminlyötyä menneinä vuosina ja tänä kesänä olemme kuroneet umpeen tuota korjausvelkaa. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole, edistymme ihan jaksamisemme ja kiinnostuksemme mukaan. Nyt on kuitenkin loma 👍💖.

Oma väri löytyi taas - vanha kuva täynnä muistoja

 Löysin itseni värisen neuletakin ja se pääsi heti käyttöön tänään toimistopäivälle.

Jo sitä sovittaessani huomasin, että olen löytänyt saman värin tai sävyn monesti aikaisemminkin (unohtaakseni hyvän löydön sen vaatteen elämänkaaren jälkeen). Itselleni epätyypillisesti päätin ottaa pikaselfien autokatoksen luona ennen lähtöä töihin. Ensisijaisesti näyttöä tyttärelle, että olen löytänyt itselleni mieluisan vaatteen. Ja samallahan laitan sen tännekin. Etenkin, kun jokin aika sitten löysin vanhempieni kotoa tällaisen kuvan (kännykällä otettu valokuva paperisesta valokuvasta):

Hame on oikeasti sävy sävyyn ruskeaa topin kanssa (hieman vaaleampi), mutta näyttää tässä vieläkin vaaleammalta. Mutta suurin piirtein samaa sävyä on tässäkin päälläni. Kuvasta on aikaa yli 15 vuotta. Ollaan tässä minun vanhempieni mökillä. Kuva ei kerro totuutta, reissu ei mennyt hyvin ja siksi jouduin ajamaan ylimääräisen reissun Keski-Suomeen hakeakseni lapset kotiin Hämeenlinnaan. 

Oi niitä aikoja 🙈. (Lisäselitystä: nuoriso käyttäytyi ihan kunnolla, heissä ei ollut mitään vikaa. Halusivat vain jo kotiin.)

Töihin lähdettyäni hain lähikaupasta pikalounaaksi vihersmoothien. Kaipasin jotain helppoa, jonka voisi minuutissa heittää ruoansulatukseen prosessoitavaksi ja sitten jatkaa matkaa kohti toimistoa. Smoothie-pullo oli muovia, samoin sen korkki. Korkki ei vain auennut, ei millään. Kun olin kaikki voimani ja keinoni käyttänyt, päädyin siihen, mikä oli minulle ennustettavaa. Turvauduin apuvälineeseen. Apuvälineenä toimi monitoimitaittoretkiveitsi, jolla pyrin irrottamaan korkkia kiinnikkeistään. Ihan loppumilleille asti kaikki sujui hyvin, mutta sitten lipsahti. Onneksi korkkikin aukesi. Nenäliina tupoksi sormeen ja matkaan.

Verenvuoto ei ottanut hyytyäkseen, vaikka kuinka puristin sormea rattiin ja paperituppo jäi siihen väliin. Kun välillä näytti hyvältä ja hivuuttauduin kohti smoothie-pulloa, alkoi sormi vuotaa taas. Vajaan tunnin matkan jälkeen pysähdyin huoltoasemalle juomaan kauan odotetun juomani ja ostamaan laastareita. Laastari sormeen ja taas matkaan.

Matkaruokailu on selvästikin vaarallista ainakin, jos on yhtä nälkäinen kuin minä eikä kestä yhtään vastoinkäymisiä. Nyt sormi ei tarvitse enää laastaria - onneksi!

Tänään sää näytti jo kauniilta. Ja tuntui lämpimältä 💖 Jospa se kesä tästä taas innostuisi.

Kesäpäivä pojan kanssa ja oravan poikasten kuvia

Tänään vietin kesäpäivää poikani (28 v.) kanssa. Suunniteltiin ohjelma ja aikataulu etukäteen sopivalla tarkkuudella ja aamupäivästä lähdimme liikkeelle. Kahdenkeskinen ajan viettäminen on ihan täydellinen multitaskaamisen vastakohta. Oli mahdottoman antoisa ja arjesta poikkeava päivä 🥰.

Tämän kesäloman aikana olen ehtinyt viettää kahdenkeskistä laatuaikaa neljän läheisen ihmisen kanssa. Onneksi elämä jatkuu loman jälkeenkin ja laatuajan viettäminen eikä laatuaikakaverit eivät todellakaan lopu tähän.

Sateet osuivat tiellemme vain satunnaisesti, mutta nyt kotiin saapumisen jälkeen ulkona onkin sataa loikottanut vettä oikein urakalla. Kuivan ja kuuman kesän jälkeen tämä sateen ropina on kuin musiikkia korvilleni 🥰.

Keräsin muuten eilen kesän ensimmäiset kantarellit. Muutama pieni rypäs löytyi yllättäen valppaan metsäreissun tuloksena ja valmistautumattomana jouduin noukkimaan ne ilman sieniveistä ja kuljettamaan kotiin hatussani. Ehkä nyt alkaa olla aika pitää sienivarusteita mukana kaikilla retkillä 😊.

Vielä kuvia pihan oravan poikasista. Kärpäset häiritsivät poikasia hävyttömän paljon. Onneksi poikaset eivät häiriintyneet häirinnästä 🥰.

Punaherukat kutsuivat.

Sitten löytyi oksan pätkä - nam 💖.

Kärpäset häiriköivät jatkuvasti.

Ja sitten vain väsytti 💖.

Upeaa kesäpäivien jatkoa!

Porkkalanniemi tällä kertaa :-)

Viime perjantaina kävin Porkkalanniemessä. Tällä kertaa oli kaveri mukana ja ajomatkat sujuivat todella kevyesti etenkin, kun jaoimme ajopätkiä molemmille :-) Kaverina oli poikani, joka kalasteli sillä välin, kun minä etsin kuvauspaikkoja.

Sää oli hieman turhankin kaunis ja aurinkoinen valokuvaamisen kannalta. Eikä se mitenkään täydellinen ollut kalastamisenkaan kannalta. Mutta hyvä reissu siitä huolimatta, että onnistuin eksyttämään meidät matkalla Porkkalanniemestä autolle. Suuntavaistoni on niin pettämätön, että vielä useammankin reissun jälkeen valitsin vääriä polkuja, jos noita kallioita poluiksi voi sanoa. Poikarassu ei osannut olla riittävän epäluuloinen suunnistustaitoani kohtaan, vaan seurasi luottavaisena perässä ;-) Mutta kyllähän me sitten lopulta poiskin pääsimme :-)