Mussalon maisemia

Jos pidät merestä ja rantakallioista ja satut vielä liikkumaan Kotkan seuduilla, varaa ihmeessä ylimääräistä aikaa käydäksesi Santalahden luontopolulla Mussalossa. Reitti on kaksiosainen: On rantareitti ja metsäreitti. Laiskana valitsin vain itselleni ennalta mieluisan rantareitin.

Reitti oli melkoisen helppokulkuinen, mutta jalkaan kannattaa varata maastokävelyyn sopiva kenkäpari. Tavalliset lenkkarit eivät välttämättä ole riittävän pitävät kosteilla keleillä. Vaelluskenkien pohjat pitävät sen sijaan monenlaisessakin maastossa.

Santalahden luontopolun suurin ilon aihe minulle oli sen rantakallioita nuoleva reitti. Keli oli lämmin ja läkähdyttävän tyyni. Tuulen varalle varaamani huppari pysyi keikkumassa lanteilla koko matkan.

Rakastan rantakallioita, toki kaikkia muitakin kallioita :-) Veden äärellä kalliolla on yksi maailman parhaita paikkoja olla ja kuunnella niin itseään kuin luontoakin.

Edit 15.6.: Korentoja riitti melkein ruuhkaksi asti. Vain kuumuus hillitsi kuvaushimoa :-)

Tytär oli kanssamme viikonlopun ja poikakin kävi lauantaína. Olimme pitkästä aikaa koossa koko perhe ja se tuntui todella hyvältä :-)

Terveyshuolten kanssa olisi monta vaihtoehtoa: voisi panikoida, jäätyä, eristäytyä, tukeutua lähimmäisiin, heittäytyä vaativaksi muita kohtaan tms. Meillä perhe puhaltaa ihanasti yhteen hiileen. Ajat ovat kovia, mutta toivomme parasta.

Aurinkoista ja helteistäkin alkavaa viikkoa!

Mussalon kallioilla kelpaa olla :-)

Eilinen ja tämä päivä kuluivat rästiin jääneiden lomapäivien pitämisen merkeissä. Eilen kävin mm. Kotkan Mussalossa Santalahden luontopolulla ja tänään olemme saaneet tyttären seuraamme pariksi päiväksi.

Santalahden luontopolku oli mahdottoman iloinen kokemus ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille Kotkan seudulla liikkuville. Kun ottaa eväät mukaan, voi nauttia upeista maisemista ihan rauhassa :-)

Kirjoittelen Mussalon reissusta myöhemmin lisää. Tällä kertaa osui käsittämättömän tuuleton merenrantapäivä.  Meri oli melkein tyyni ja minulla oli kovasti kuuma ;-)

Viikonlopuksi on luvattu mahtavaa säätä. Mitä on ohjelmassasi?

Lintuja ja auktoriteettiongelma

Ennen Korkeasaaren lintukuvia myönnän, että minulla oli eilen koiran kanssa auktoriteettiongelma. Vein koiran uimaan, mistä tämä tavallisesti pitää oikein kovasti. Ja totteleekin minua tavallisesti oikein kiltisti. Joskus pitää komentaa kahdesti, mutta viimeistään sillä toisella käskyllä silloinkin totellaan.

Eilen koira kävi kahlaamassa hihnan päässä kanssani ja päätti siirtyä rannalle. Ajattelin, että sen olisi helpompi liikkua ilman hihnaa ja irrotin hihnan. Olin aivan oikeassa. Koiran OLI paljon helpompi liikkua. Kutsuessani sitä luokseni veteen se alkoi matalana hiipiä päinvastaiseen suuntaan kohti parkkipaikkaa ja autoa. Komensin koiraa olemaan paikallaan, jolloin se katsoi minua varovasti olkansa yli ja jatkoi määrätietoisesti hiipimistä pois päin.

Korotin ääntäni ja komensin sen paikalleen oikein jämäkästi. Vastauksena tähän koira vilkaisi minua taas olkansa yli ja jatkoi hiipimistään matalana, korvat hieman luimussa, mutta vauhtiaan hieman kiihdyttäen. Noin seitsemännen paikka-komennon jälkeen koira hiipi jo reipasta vauhtia enää taakseen vilkuilematta ja minä olin revetä nauruun. Käske siinä toista nyt jämäkästi, kun ihan mahdottomasti naurattaa... ;-)

Tein vielä muutaman epätoivoisen vakavoitumis- ja komentamisyrityksen kävellen koiran perässä yhä reippaampaa vauhtia itsekin. Sain koiran vihdoin pysähtymään - auton vieressä. Koiruliini oli kovasti sitä mieltä, että kahlaukset on nyt kahlattu ja että nyt lähdetään kotiin. Paksuturkkinen otus tarvitsi kuitenkin vilvoituksensa, joten hihna löysi nopeasti tiensä takaisin paikalleen. Tallustelimme takaisin rantaan kahlaamaan ja lisäksi kannoin hänet kerran syvemmälle, josta sitten uitiin rivakasti rantaan ja hölkättiin hihna vinkuen autolle :-) Vaan olipa koira virkistynyt oikein kunnolla.

Korkeasaaren lintusöpöläisiä kuvasin tietenkin paljon, mutta jotten venyttäisi aihetta aivan tolkuttomasti, laitan tähän lyhyen yhteenvedon lintukavereistani.

Tämä jättikokoinen kotka taisi olla kuningasmerikotka... Harmi, ettei Korkeasaaren sivuilla ole kuvauksia kaikista näistä eläimistä. Iso kuin mikä kuitenkin...

Viirupöllö oli puun lehvästön kätkössä nukkumassa. Hieman raotteli välillä silmiään, hurmaava otus. Hieman orastavaa pöllökuumetta havaittavissa minussa... ;-)

Hiiripöllö oli huomattavasti helpommin havaittavassa paikassa kuin viirupöllö. Ja mahdottoman paljon pienempi... Jotain mystistä näissä pöllöissä.

Suokukko - epäilisin, että koiras - ilman juhlaröyhelöitä kaulassaan.