Olen jo muutaman vuoden ajan miettinyt ja hakenut jotain uutta. Monta uutta asiaa on elämääni puikahtanutkin ja olen löytänyt sisäisen seikkailijani. Sitä mukaa, kun elämä on muuttunut tasaisemmaksi ja seesteisemmäksi, olen kokeillut elämäni palapelin rakentamista uuteen asetelmaan. Monta hyvää yhdistelmää on löytynyt, mutta iso loikka 'seuraavalle' tasolle on jäänyt saavuttamatta.
En ole tyytymätön, kaikki kokeilut ovat olleet antoisia, mielenkiintoisia ja opettavaisia. Mutta olen nälkäinen ja janoinen. Jatkan siis kokeilujen matkaa :-)
Omat kevät- ja syyslomani Rymättylään, Viroon ja Latviaan ovat olleet huikeita kokemuksia ja vastaavia uusia seikkailuja aion jatkaa vastedeskin. Hassua, että pitää olla 50+ vuotta, ennen kuin huomaa kokeilla rajojaan uudella tavalla, selviytyä, nauttia ja innostua. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan :-)
Tämä kuva on ollut blogissani aikaisemminkin. Se sopii tähän aiheeseen vain niin hyvin, että esitän sen vielä uudestaan. Tässä on minun muutosprosessini.
Nigulan suon luontopolulla löysin itseni tästä tilanteesta. Edellinen suonsilmäke oli pienempi. Siitäkään ei nähnyt pohjaa, pelkkää mustaa. Tämä oli astetta pahempi. Mennäkö yli vai palatako takaisin?
Jokin vimman poikanen ajaa etsimään uusia mahdollisuuksia ja uutta palapelin kokoamistapaa. Matka ei näytä houkuttavalta, mutta paikoillenikaan en malta jäädä. Tuon kohdan ylittäminen oli epämiellyttävää ja voittajafiilis tuli vasta seuraavana päivänä. Tuon silmäkkeen jälkeen tuli yhä uusia ja uusia loputtoman syvältä vaikuttavia silmäkkeitä ylitettäväksi. Edellisestä ei ehtinyt rentoutua, kun oli taas uusi ikävä paikka edessä.
Mutta siltä se muutos välillä tuntuu. Pitkältä taipaleelta, matkalla viljalti epämiellyttäviä ja ei-rohkaisevia kokemuksia. Vasta aika kääntää tilanteet voitoiksi ja alkaa voimaantumisen kausi.
En vieläkään tiedä, mistä se minun seuraava polkuni löytyy. Toistaiseksi kokeilen ja nautiskelen kaikesta oppimastani. Ehkä risteys on vasta jossain edessä.
Muutaman vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni ja toiveistani. Sellaisesta ei voi haaveilla, minkä olemassaolosta ei tiedä. Olen ottanut selvää ja kokeillut. Olen nauttinut ja vahvistunut. Toki täytyy myöntää, että olen myös haukkonut välillä henkeäni ja miettinyt, olenko ihan oikeasti varma siitä, mitä olen tekemässä ;-)
En yritäkään väittää, että tämä olisi ainoa oikea tai edes oikea tapa viettää lapsiperheen jälkeistä elämää. Minulle uuden etsiminen ja kokeileminen ovat olleet askel uuteen maailmaan, yli tuon horjahtamista kestämättömän suonsilmäkkeen. Toivottavasti olen menossa oikeaan tai edes hyvään suuntaan. Vielä on paljon uutta tähtäimessä. Uuden nälkä ja jano jatkuvat, silti olen onnellinen juuri tässä elämässäni. Minulla on kaikki läheiseni ja olen matkalla. Elämä on hyvää :-)
Upeaa, hämärää syysviikon jatkoa sinulle!