Aito kuunteleminen on vaikeaa ja silkkiuikut kierrättävät

Sitä jotenkin kuvittelee, että itse muistaa ja osaa aina kuunnella toista avoimin korvin, mutta eihän se aina niin suju. Mitä huonompi historia jonkun ihmisen kanssa on, sitä huonompaa hänen odottaa sanovan. Ja päinvastoin. Mutta luonnollisestihan muut tulkitsevat tilanteita aina enemmän väärin kuin itse 😁.

Mitä tässä kuvassa mielestäsi tapahtuu? Voisi ajatella, että silkkiuikku tuo pesälle rakennusmateriaalia. Sellaisesta tilanteesta on ihan saman näköisiä kuvia, mutta tällä kertaa kyse ei ole siitä.

Käyn kohta kuvien kera läpi koko tuohon kuvaan liittyvän tapahtumaketjun. Ensin haluan vielä sanoa pari sanaa avoimesta kuuntelemisesta. Kiire, stressi, vanhat kokemukset ja omat ennakkoluulot värittävät kuulemistamme paljon enemmän kuin haluaisimme. Kun tulkitsemme tilanteita väärin, toimimme itsekin mitä todennäköisemmin väärin. 

"Pitäkää tunkkinne" -tarina kertoo omien väärien tulkintojen ja johtopäätöksien virrasta. Melkein kaikki tuntevat tarinan, silti toimimme monesti ihan samoin kuin aina ennenkin.

"Mies ajoi matkallaan harvaan asutetulla maaseudulla aamuyön tunteina ja hänen autostaan puhkesi rengas. Harmikseen mies huomasi, että hänellä ei ollut tunkkia. Vararengas onneksi löytyi. Mies mietti, mitä tehdä. Hän alkoi katsella ympärilleen ja huomasi jonkin matkan päässä maalaistalon. Hän ajatteli, että menenpä kysymään sieltä tunkkia lainaksi.

Siinä kävellessään hän alkoi puhua sisäisesti itsensä kanssa: Kello on puoli neljä, ei siellä varmaan kukaan ole hereillä, jos siellä nyt on edes ketään kotona. Turhaa kävelen. Niin ja mistäs senkään tietää onko niillä edes autoa ja jos on, niin onko tunkkia. Niin ja jos on tunkki, niin lainaavatko he sitä ventovieraalle keskellä yötä. Eivät varmaan. Eivätkä varmaan edes avaa ovea. Mutina miehen mielessä jatkui ja jatkui...ei varmaan-tyyliin. Kun hän pääsi talon pihaan ja koputti oveen, hän oli jo aivan raivoissaan mielessään. Ystävällinen isäntä avasi talon oven ja kysyi: mikä hätänä?

Mies pui nyrkkiään ja huusi: Pitäkää saatana tunkkinne!"

Tämä lainaus on Triangleskoulutus.net-verkkosivulta.

Mutta siirrytäänpä takaisin silkkiuikkujen maailmaan. Minulle selvisi tänään, mitä tapahtuu hylätyille silkkiuikkujen pesille. Ne kierrätetään 😊.

Tässä oli muutama viikko sitten melkoisen vaatimaton pesän viritelmä, jossa pari mahtui hädintuskin parittelemaan, mutta munien hautomista varten sitä olisi pitänyt laajentaa kunnolla. Tänään pesällä näkyi liikettä.

Utelias koiras(?) lähestyi hiljaista, hylätyn näköistä pesää varovasti.

Se pääsi ihan viereen asti, eikä kukaan tullut äkäisenä paikalle.

En tiedä, miksi se kiipesi pesän päälle. Oliko kyseessä testi vai oman toiminnan naamioimista? Se näytti kuitenkin siltä, kuin se kohentaisi pesää. Mutta se vain tutki ja pulahti pian pesästä pois.

Pian osoittautui, että se olikin kovasti kiinnostunut hylätyn pesän rakennusaineista. Se pöyhi ja tutki niitä.

Otti sitten koko nokallisen pesäainetta nokkaansa.

Ja lähti lipumaan kohti omaa pesäänsä.

Parin varastelukerran jälkeen touhuun aktivoitui myös toisen naapuripesän urho. Se saapui pesälle paljon määrätietoisemman näköisesti.

Nopeasti pesältä pois ja rakennusaineita mukaan.

Eikä kulunut aikaakaan, kun se palasi tyhjälle pesälle uudestaan. Silloin ei enää tarvinnut kiivetä pesän päälle, vaan jakotavaraa otettiin suoraan pesän sivusta.

Ei ihme, ettei noita hylättyjä pesiä kovin kauan näe. Kierrättävät ne nähtävästi ihan hetkissä.