Läheltä piti oravalla

Pihasta löytyi sotkuisen näköinen orava. Se seisoi ensin jähmettyneenä omenapuun alla ja kipaisi sitten puuhun. Pari kuvaa otettuani kiersin kauemmas, sillä orava naksutti hermostuneen oloisena. Annoin sille tilaa ja rauhaa, kiertelin hieman kauemmas ja tulin tovin jälkeen näköetäisyydelle, mutta jäin nyt hieman kauemmas. Vaikka kurre näytti rähjäiseltä, se oli kovasti tarmokas. Muutamien lisäräpsyjen jälkeen jätin sen terijoensalavan oksalle peseytymään suurella antaumuksella.

Ensin ihan jähmettyneenä

ja hetkessä sen jälkeen puun oksalla ihmettelemässä. Tätä kuvaa katsoessani huomasin, ettei kyseessä ollut pelkästään sotkuinen orava, vaan tämä olikin käynyt aika läheltä piti -tilanteessa.  Sen kuonon vasemmalta puolelta ylähuulen yltä puuttuivat karvat kokonaan.

Näytti siltä, että ihoakin oli lähtenyt, mutta selvästi aika oli parantanut hyvin tapahtunutta.

Eivätkä vauriot rajoittuneet vasempaan ylähuuleen, vastaavat jäljet olivat myös kuonon alaosassa.

Itse asiassa vaurioita oli oikeallakin puolella kuonoa.

Tässä kuvassa tilanne näkyy hyvin. Jonkin pedon se on saanut jossain vaiheessa kimppuunsa, mutta sitkeästi kuitenkin selvinnyt tilanteesta. Kuvista päätellen tämä on äippäorava.

Rankkaa tämä luonto välillä. Kaikilla on omat nälkäiset poikaset ruokittavanaan, siinä käy väistämättä joillekin aina huonosti. Kovasti olen silti iloinen tämän yksilön selviämisestä.

Kännyräpsy haavoittuneesta joutsenesta

Olin palaamassa Kangasalasta kokouksesta kotiin, kun valtatiellä 12 huomasin ensin autojen hieman jarruttelevan ja sitten laulujoutsenen makaavan keskellä tietä autovirtojen välissä. Siinä en voinut tehdä muuta kuin jarruttaa ja pysäyttää auto pientareelle.

Nopeasti autosta ulos ja kohti joutsenta. Heiluttelin käsiäni isosti autoilijoille, jotta ajaisivat varovaisemmin ja hiljempaa. Samalla kävelin kohti joutsenta. Sain joutsenen liikkeelle, mutta se pysytteli jääräpäisesti keskellä tietä. Heilutteli siipiään ja huuteli. Jäi paikoilleen jälleen keskelle vilkkaasti liikennöityä tietä parhaaseen töiden loppumisruuhkaan. Onneksi sain liikennettä pysäytettyä joksikin aikaa.

Ilokseni toinenkin autoilija pysähtyi avukseni. Sovimme, että hän soittaa hätäkeskukseen ja minä 'hoidan' joutsenen. Kiersin ja kaarsin niin, että sain sen siirtymään pientareelle. Onneksi autoilijat malttoivat odottaa. Pientareelle siirryttyään joutsen seisoskeli jonkin aikaa ja kävi sitten makaamaan. kaikki ei todellakaan ollut hyvin tämän tyypin kanssa.

Odotimme poliisia kauan - mielestämme. Odottavan aika on aina pitkä. Laulujoutsen jaksoi olla paikallaan. Lentämään se ei selvästikään kyennyt. Pysyttelimme toisen paikalle pysähtyneen rouvan kanssa joutsenen ja tien välissä, jottei se siirtyisi jälleen ajotielle.

Poliisi saapui, mutta kohtuullisen neuvottomana. Todennäköisesti aika vauhdista olivat saaneet hälyytyksen matkaan, sillä heillä ei ollut mukanaan mitään, millä joutsenen olisi voinut ottaa turvaan ja matkaan mukaan. Epäilivät, josko mikään taho edes ottaisi joutsenta hoitaakseen. Ryhtyivät onneksi kuitenkin selvittämään asiaa ja me saimme luvan siirtyä autoihimme lämmittelemään ja ajelemaan eteenpäin.

Kamera ei tietenkään ollut mukana. Nopea kännykkäräpsy siinä vahtimisen ohessa. Ikinä en ole ollut niin lähellä joutsenta. Matkaa oli vain 2-3 metriä. Se oli todella vaikuttavaa...

Muita autoja ei pysähtynyt. Kun päivystimme tien laidassa joutsenen luona, olimme tietoisesti siinä tien vieressä aika leveästi, sillä automme olivat pienen matkan päässä vielä osittain ajokaistan puolella, piennar oli niin kapea. Lähinnä rekat ajoivat siitä ihan läheltä, melkein ihotuntumalla. Eivät väistäneet senttiäkään, onneksi huomasivat sitten automme, eivätkä törmänneet niihin.

Olen aika varma, että ainakin yksi pysäyttävä kolari vältettiin. Toivon, että joutsenenkin stressi pieneni edes vähän. Harvoin on tällaisia päiviä...