Haapsalun maisemia, hanhia ja mietteitä

Haapsalun majoitus oli viittä vaille hieno. Täytyisi muistaa ja ehtiä laittaa majoittajalle viestiä parista kehitysehdotuksesta. Loman jälkeen töihin palatessa kalenteri ja työlista ovat aina niin turvoksissa, että moni ei-tärkeä-ja-kriittinen asia tuppaa jäämään muiden tekemisten jalkoihin.

Tässä kuva talosta. Keltaisen talon keskimmäinen kattoasunto oli minun käytössäni. Näköala merelle olisi varmasti vieläkin hienompi sulan veden aikaan, mutta kyllä se silmää ilahdutti nytkin.

Tämä alla oleva kuva on otettu talon edestä. Puun takana näkyvä luminen alue on siis jäätynyttä merta.

Heti talon jälkeen tieosuus päättyi ja jatkui kävely-/pyöräilytienä eteenpäin. Pari seuraavaa kuvaa on otettu kävelytieosuudelta.

Vanha kaupunki oli aivan helpon kävelymatkan päässä. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ollut mitään ruuhkia. Kesällä tilanne on tietenkin aivan toinen.

Näissä samoissa maisemissa oli vierailemassa ihan kivan kokoinen ryhmä merihanhia (?). Niiden keskustelu oli äänekästä. Ja ihanaa 🥰.

Hanhien lisäksi rannalla oli kyhmyjoutsenia varisten ja kaukana kyyhöttävien harmaahaikaroiden lisäksi.

Rannassa oli saapuessani pieni kaistale sulaa ja lähtiessäni sula kaistale oli kasvanut jo moninkertaiseksi.

Suunnitelmani oli matkaa varatessa viettää aikani Haapsalussa. Matkan lähestyessä ja karttaa selatessani sain päähäni pistäytyä päiväretkellä myös Saarenmaalla. Säätiedotus lupasi pitkään lauantaille jonkin verran sadetta ja sunnuntaille poutaa. Poutapäivän ajattelin käyttää Saarenmaan reissuun. Lauantaiaamuna säätiedotus näytti lupaukset ihan toisin: lauantaille poutaa ja sunnuntaille osin sadetta. Siinä lauantaiaamuna sitten nopea suunnitelmien muutos ja auton nokka kohti Virtsua, josta pääsi autolautalla Muhulle Kuivastuun, josta pääsi autolla maata pitkin Saarenmaalle. Sunnuntaina ei muuten sitten kuitenkaan satanut 👍.

Yksin matkustaminen on minulle varsin tuore juttu. Ehdin harrastamaan omia yön yli reissuja ennen koronaa reilut pari vuotta ja sitten tuli äkkijyrkkä tauko. Tämä reissu oli ensimmäinen oma yön yli reissu kauas kotoa sitten koronan alkamisen. Huvituksensa kullakin. Minä tykkään kulkea itsekseni hankalista paikoista seuraaviin. Hankalien paikkojen reissujen jälkeen tavallinen elämä tuntuu todella helpolta ja kevyeltä. Valokuvien avulla matka tuntuu jatkuvan pitkään vielä kotonakin. 

Vaikka kevät ei ollutkaan Virossa vielä niin pitkällä kuin toivoin, sain siellä kevään kipinään lujaa vahvistusta. Kotiin tullessa kotitien kymmensenttinen sohjokerros oli melkoisen ajatuksia pysäyttävä ja tunteita herättävä. Nyt onneksi aura-auto on vihdoin käynyt siirtämässä järkyttävät sohjokerrokset pois ajoradalta 👍.

Matkasuunnitelmasta sen verran, että laivaksi valikoitui Tallink. Viking Linen laivojen aikataulut eivät tue ainakaan tähän aikaan vuodesta turistimatkailua. Lähdöt ja saapumiset ovat turistille vallan epämukavaan aikaan. Korona on rokottanut tässä matkojen käytettävyyttä paljon. Eckerökin jäi Tallinkin jälkeen vertailussani - en enää muista miksi, mutta jotain faktaa sielläkin oli minun kannaltani taustalla.

Majoituksen suhteen melkoisen usein varauskumppanini on booking.com. Haluan huoneistomajoituksen. Oleskelutila on tärkeä, sänky ei saa olla pääosassa (vaikka sängyn laatu on minulle ihan mahdottoman tärkeä). Oma minikeittiö on minulle ihan must. Tarvitsen minimissään jääkaapin, vedenkeittimen ja mikroaaltouunin. Suihku on tietenkin sellainen ihan perus-perus-vaatimus. Booking.comin kautta löytyy yleensä mainiosti oikein hyviäkin huoneistoja.

Oma navigaattorini sekoili Tallinnassa aivan täysillä. Ympäri-ämpäri-kiertelyn jälkeen päätin ensin ajaa ulos kaupungista sitä kaupunkia kohti, joka on matkani suunnalla (tässä tapauksessa Pärnu) ja vasta myöhemmin turvautua navigaattorin ohjeisiin.

Kevät tulee meillekin yhä isommin. Ihan näinä päivinä. Jaksetaan odottaa 👍.

Sillä aikaa ollaan armollisia itsellemme ja muille. Tehdään jotain mukavaa ja iloa tuottavaa itsellemme ja joillekin läheisillemme. Mietitään kiireitä asia, ei kiire edellä. Huonoja asioita on ihan turha jouduttaa kyynärpäätekniikalla. Hyviin asioihin pienikin pisaravaikuttaminen tuo tulosta heille - ja meillekin.

Ihanaa huhtikuun odotusta! 💖🥰💖-

Rauman reissua - täällä ei olla turhan vaatimattomia 👍

Kaiken kiireen keskellä pysähdyn nyt syksyn lomaviikon ääreen. Ihanaa, että se oli 💖.

Raumalle jäätiin viime kerran kirjoituksessa. Sieltä siis jatketaankin.

Jotain taideteoksen ja kiipeilytelineen yhdistelmää näen tässä. En käynyt kuitenkaan kiipeilemässä. Kaunis oli kuitenkin.

Kovasti kalpea alaston mies-oletettu pensasaidan takana.

Ja tässä välissä tapasin Marjan, johon olen heti yhteydessä, kun pääsen muutaman ehjän yön peräkkäin nukkumaan. Ilman Marjaa en olisi huomannut joutsenta, vaikka se niin näkyvillä siinä paistatteli kaikessa rauhassa. Ilman Marjaa kävelyreissu olisi ollut mahdottoman paljon tylsempi.

Mutta siinä se kyhmyjoutsen lepäili. Taisi olla sen puoliso, joka komeasti huutaen touhusi levottomana, ehkä etsi pariaan siinä lähellä.

Matalaa näytti olevan.

Marjalla oli mahtava kännykkäkuva tästä tilanteesta. Hän on selvästikin kuvannut paljon aikaisemminkin.

Tässä välissä liukastuin matalalla, mutta edellisen päivän sateen liukastamalla kalliolla. Tällä kertaa selälleen. Naamalleen mätkähtäminen testattiin jo kevätreissulla. Kovin lyhytaikaisiksi jäivät onneksi tämän lennähtämisen kipuilut. Huomattavaa parannusta kevään lentelyyn 👍.

Paikallinen satama tässä. Veneitä riitti niin kuin laiturialuettakin.

Runolliset rantapenkit huomasin Marjan esittelyn avulla.

Ja tässä ollaan taas takaisin Poroholmassa. Marja saatteli minut melkein perille asti. Kiitos 💖

Rannalla oli värikkäitä rantatuoleja kuin varta vasten kuvaamista varten aseteltuina. Ja minähän kuvasin.

Raumalaiset eivät elä yhtään pienemmällä itsetunnolla kuin porilaisetkaan. Kaupassa oli myynnissä tällaisia t-paitoja.

Upeaa viikonlopun jatkoa! Nyt on mahdottoman hyvä hetki levätä 🥰🤸‍♀️🥰.

Porista se alkoi - loma siis 💖

Maanantai on yhden yön päässä. Ensimmäinen työpäivä viikkoon. Mennyt loma tuntuu ihanalta ikuisuudelta muussa todellisuudessa, vaikka sen aikana syntyikin paljon toiveita ja tarpeita monen asian tekemisestä tai aloittamisesta. Tavallaan tekemisen määrä lisääntyi lomailemalla ja arjesta irtautumalla. Eikä vain niin, että tekemisen tarvetta syntyi lomailun vuoksi, vaan enemmänkin niin, että oli aikaa ja kykyä havainnoida oman elämän kokonaisuutta. Piilotoiveet ja -tarpeet ponnahtivat pintaan. Hyvä niin.

Vielä on kesälomankin kuvia ja tarinoita purkamatta, mutta ne odottavat kyllä totuttuun malliin. Näitä tämän loman kuvia ja tunnelmia puran taas arjen mahdollistaman rytmin mukaan.

Porista aloitettiin. Olemme perheen kanssa mökkeilleet Siikarannassa vuonna nakki ja keppi mahdottoman kylmänä ja sateisena kesänä. Yyterissä yövyimme pari vuotta sitten. Itsekseni olen käynyt Yyterissä kerran. Nyt viivyimme Porissa kaksi yötä, yhden yön Reposaaren Siikarannassa ja toisen Yyterissä. Siikarannan leirintäalue oli matkailuautoilijalle mykistävän upea kokemus. Paikka merinäköalalla auringonlaskun suuntaan oli aivan luksusta!

Sillä aikaa, kun mies haki meille ravintoa, me rentouduimme Pixie-koiran kanssa hammockissa. Kevyt retkeilyriippumatto on helppo kantaa mukana ja ripustaa puihin. Olipa mainio (oma) idea ottaa se mukaan 👍.

Rannalla uiskenteli paikallisen kalastajaveneen lisäksi runsaasti joutsenia. 

Välillä piti nukkua lomasta huolimatta.

Ja aamulla paikalla oli jälleen runsaasti kyhmyjoutsenia.

Kaikkien onnen tuulahdusten välissä mietiskelin, miten parantaisin oman elämäni laatua. Jos en pian tee muutoksia, joiden seurauksena elämäni on nautinnollisempaa ja rikkaampaa, niin milloin sitten?

Ristiriitaisista välifiiliksistä huolimatta lomareissu oli ehdottoman ilahduttava ja voimaannuttava. Ihanaa lokakuun alkua! Tehdään hyviä jatkosuunnitelmia 💖.

Lomaa takaperin - Porkkalanniemi (Aaahh...)

Porkkalanniemi on paikka, jossa kannattaa käydä kerran elämässä. Jos asuu kohtuuetäisyydellä, kannattaa toki käydä useamminkin. Porkkalanniemi sijaitsee Kirkkonummella mutkaisten teiden takana.

Porkkalanniemi on pääkaupunkiseudun hot-spotteja, eli kesällä vapaa-aikana siellä on porukkaa paljon. Kalliot ovat sen veroisia, että siellä kannattaa käydä ainakin kerran - jopa ruuhkassa. Pysäköintialueet ovat rajalliset ja se saattaa asettaa parhailla keleillä omat haasteensa.

Reitti Porkkalanniemen kärkeen on merkitty nykyään oikein mainiosti. Eksyminen matkalla pysäköintipaikalta  sinne tai takaisin ei ole enää yhtä kutsuvaa kuin muutama vuosi sitten.

Jos matka Porkkalanniemeen on pitkä, muistutan siitä, että vastaavia, vähintään yhtä upeita luontokohteita löytyy pitkin rannikkoa - todella monia.

Mennään tässä blogin arpoman järjestyksen mukaan. Ensin linnut, kyhmyjoutsen tuossa puolivarautuneena odottelee paikoillaan.

Välillä voi levähtää.

Meriharakoita oli rantakallioilla. Varsinaisia porkkananokkia.

Isokoskelopariskunta uiskenteli lähellä.

Haahkoja näkyi ihan mukavasti. Muta-valkokirjavat ovat koiraita ja ruskeat naaraita.

Vihdoin päästään korkeille kallioille. Porkkalanniemi edessä ja korkeimmalla kohdalla mennään.

Käkkärämäntyjä ja ihania sileitä rantakallioita. Toukokuussa ei ollut mitään ruuhkaa.

Pixie the vahtikoira oli innolla mukana menossa. Kyllä tämän jälkeen väsytti. Olisi voinut nukkua matkailuautossa tämän jälkeen, jos olisi malttanut. Ei malttanut tietenkään.

Meren rannan kalliot ovat mitä terapeuttisinta ainesta ihmismielelle. Sinne kannattaa mennä, vaikka kaikki olisikin ihan hyvin 🥰