Kesän siivekkäitä ja sienestyksen iloa

Syksy jakaa mielipiteitä. Monelle kesää rakastavalle syksy on paha ja kauhistus. Silti uutta kesää ei tule ilman syksyä. 

Minä nautin syksystä - ehkä sinne lokakuun puoleen väliin asti. Sitten alkaa maistua jo liian talviselta minun makuuni. Talvi ei ole vielä toistaiseksi ole ollut minun juttuni. Silti ihailen talven kauneutta ja katson lumoutuneena muiden kuvaamia kauniita talvikuvia. Kauniita talvikuvia ei voisi katsella ilman talvia. Joten yritän sopeuttaa itseäni talviin ja talvisiin olosuhteisiin.

Vaan ei sen enempää talvesta, kun syksykin on vasta alussa. Syksyn parasta upeutta ovat värikkäät puiden lehdet ja pimeät illat. Niitä joutuu vielä odottelemaan.

Kesälomalta kaivelin kuvia, jotka ovat jääneet paitsioon kaiken muun keskellä.

Sitruunaperhonen antautuu kuvattavaksi kesällä paljon helpommin kuin keväällä. Kesällä se viipyilee kukilla. Keväällä se ei tunnu löytävän etsimäänsä ja on stressaantunut.

Karttaperhonen 💖

Ja ketoniittyperhonen. Niittyperhoset tunnistaa parhaiten siipien alapuolen kuvioista. Kannattaa siis odottaa, että ne ovat paikoillaan ja vetävät siipensä suppuun.

Tämä herkistelevä sudenkorentopari on ymmärtääkseni elokorentoja.

Kävin metsässä. Kantarelleja riittää viime päivien sateiden jälkeen ihan juhlallisesti. Tietysti niitä piti kerätä mukaan. Tulossa on melkoisen kiireinen työviikko, jonka aikana metsään ei juuri piipahdella. Siksi pienestä sateesta huolimatta tänään oli ihan täydellinen päivä käydä sienien perässä samoilemassa 🥰.

Suppilovahverot ovat vielä pieniä ja niitä on kohtuullisen vähän. Tilanne elää, täytyy käydä taas tutkimassa tilanne seuraavan hyvän vapaan hetken myötä 🥰.

Ihanaa syyskuun alkua 💖. Meillä on vielä yksi vuosilomaviikko syyskuussa. Nautinnollisia ja kauniita syyskuun päiviä sinulle 🤸‍♀️💖.

Kesä kypsyy, elämä on vallan ihanaa 🥰

Loma on ohi ja työ on alkanut. Tuntuu hyvältä. Lomaa on onneksi myös vielä jäljellä, eikä kaikkea lomailua ole tarvinnut suorittaa kerralla. 💖

Olen päässyt hyvään vaiheeseen tekemättömyyden kanssa. Luin lomani aikana neljä erittäin monisivuista kirjaa. Se on tehnyt hyvää.

Olen myös päätynyt siihen, etteivät nykyiset marketti(silmä)lasini enää palvele minua riittävästi. Siksi piti tehdä päätös optikkoajan varaamisesta (vihdoin ja viimein) toimivien lasien saamiseksi. Jännityksellä odotan uusien lasieni saapumista.

Töissä on ollut tavallaan rauhallista ja toisaalta lomarentoutumisen näkökulmasta vaativaa ja haastavaa. Iltaisin ja viikonloppuisin energia on mennyt palautumiseen. Siltikään en ole kevään kaltaisessa suoritusputkessa. Ainakaan vielä 👍.

Sitruunaperhonen kukalla.

Karttaperhonen - sekin kukalla.

Ihanaa syvän ja kypsän kesän jatkoa! 💖

Törmäystä ihmiskunnan kanssa ja positiivisia luontokokemuksia

Kävin töiden jälkeen koiran kanssa pikkulenkillä ja lähitiellä oli autoja ihan jonoksi asti. Töiden jälkeinen pikkuruuhka siis. Ystävällinen autoilija pysäytti autonsa suojatien eteen (se ei ole tässä meidän kulmallamme ihan tavallista herkkua) ja meillä oli koiran kanssa pääsy tien yli. Paitsi että pysähtyneen auton takana tuleva auto päätti tehdä ohitusliikkeen risteysalueella ja siinä suojatien edessä. Kyllä taas pisti ärsyttämään moinen välinpitämättömyys. Jos olisin päästänyt koiran löysälle hihnalle, sehän olisi juossut ruokakupin kuvat silmissään tuon auton alle. Epäluuloisuudesta oli tällä kertaa hyötyä.

Tie on siis kaksikaistainen. Tuo autoilija siirtyi siis suojatien eteen pysähtyneen auton kohdalla vastakkaiseen suuntaan menevälle kaistalle ja kiihdytti siinä menemään. Siinä tuli sitten se päivän käännekohta ja tulin pahalle tuulelle. Ihan kunnolla.

Ja kun tulee pahalle tuulelle, sitä alkaa nopeasti kelaamaan kaikkea muutakin aiemmin tapahtunutta, minkä myötä potutuskäyrä on noussut vähitellen ja välillä nopeamminkin kaakkoon.

Olen tässä huomannut monta asiaa, joihin aion panostaa jatkossa. Yksi niistä on debatointi. Se on hauskaa ja koukuttavaa todella usein. Ja myönnän, että ryhdyn siihen ihan liian usein. Aion vähentää debatointia ja lisätä dialogia. Jos debatoinnissa käydään mentaaliottelua voitosta oman näkökulman puolesta, dialogissa keskitytään kuuntelemaan ja pyrkimään ymmärtämään muita osapuolia. Omasta näkökulmasta jaetaan kokemustietoa ilman väittelyasennetta. Arvostus ja kunnioitus ovat siinä avainasemassa.

Debatti kaikessa hurmaavuudessaan on ehkä parhaimmillaan ja tuottavimmillaan dialogin käymisen jälkeen. Kun ensin on opeteltu ymmärtämään kaikkia eri näkökulmia. Debatti ilman tutustumista asiakokonaisuuteen on mielestäni pelkkää pienen piirin viihdettä. Silloin paras väittelijä voittaa, eivät parhaat perusteet.

Olen liian usein löytänyt itseni debatista puolustamassa asiaa, jonka edessä olen kädetön, jalaton ja täydellisen voimaton. Ja juuri sellaisessa debatissa, johon en olisi halunnut osallistua. Tänään tuon suojatieörveltäjäohittajan jälkeen päätin, että nyt minun ei enää tarvitse osallistua debatteihin, joihin en kuulu tai joihin en halua osallistua. Minun ei tarvitse olla kiltti ja vastata 'syytöksiin'. Voin vain poistua keskustelusta.

Samalla ymmärsin, että en halua jatkossa olla myöskään siellä vastapuolella. Pyrin pidättäytymään muiden toistuvasta haastamisesta debattiin. Varmasti epäonnistun monta kertaa, mutta jokainen onnistuminen merkitsee paljon. Sen verran minä ymmärrän juuri nyt tänään.

Arkidebattiin liittyy mielestäni paljon useammin vastapuolen tai muiden ajatusten arvostelu, dissaaminen ja mitätöinti kuin omien periaatteiden nostattelu. Ahkerimmat arkidebatoijat perustelevat toimintaansa monesti sellaisilla fraaseilla, kuten "minä nyt vain olen tällainen" tai "minä olen tällainen suorasukainen tyyppi". Sivistyssanakirjan mukaan suorasukainen ihminen on "Suoraan, peittelemättä, kaunistelematta ajatuksensa ilmaiseva, suorapuheinen". Suorasukaisuuteen ei siis liity suoranaisesti asiapitoisuutta tai todellisuuspohjaisuutta.

Olen päässyt vuosien aikana tekemään yhteistyötä monien suorasukaisten ihmisten kanssa. Kun suorasukaisen ihmisen etiikka ja arvot kohtaavat omani, tulemme toimeen ihan tai oikein hyvin. Kun sovituista asioista pidetään kiinni, toista kunnioitetaan, ollaan rehellisiä ja selän takana ei puukoteta sujuvan yhteistyön hyödyt peittoavat suorasukaisuuden aiheuttamat haitat mennen tullen.

Kun jokin tai jotkin noista etiikkaan tai arvoihin liittyvistä periaatteista ei olekaan yhteinen, suorasukaisuus on taakka, joka syö miestä ja joskus jopa Susannaa. Minä en ole koskaan tottunut tölväisyihin, vähättelyihin tai summan mutikassa tehtyihin debattihaasteisiin. Ne kumuloituvat ja sietokykyni niiden suhteen vähenee ajan myötä. Ja tänään tuon suojatieöykkärin myötä kamelin selkä katkesi tässäkin suhteessa. Enää en taivu, jos ei ole hyvää syytä. Kun ikä lähentelee sataa vuotta, koen vihdoin oikeudekseni kieltäytyä yksipuolisesti ajattelevien arkidebatoijien haasteista. Olen osuuteni suorittanut - moneen kertaan.

Ja vielä yhden aiheen haluan nostaa esiin: vastuun ottaminen omasta toiminnasta. Tämä liittyy paljon tuohon suorasukaisuuteen, mutta on ehdottoman validi muillakin elämän osa-alueilla. Kun sitä debatinhaluisesti haluaa purkaa ehkä turhautumistaan tai muuten vain energiaan laukomalla suorasukaisesti mieltään painavia tai muuten vain huulilla olevia asioita ilmoille, olisi oikein terveellistä kaikkien kannalta pohtia hyvin a) onko se ihan tarpeellista, b) onkohan siitä huomauteltu jo yleisesti ihan riittävästi ja c) onko purkauksen kohde ihan oikeasti se juuri oikea ja paras henkilö lopputuloksen kannalta.

Kuten aikaisemmin totesin, ainakin omalla kohdallani nuo kommentit ja puheenvuorot kumuloituvat. Niitä on kerta kerralta vaikeampaa ja raskaampaa ottaa vastaan. Olen kädetön, jalaton ja täydellisen voimaton noihin asioihin vaikuttamisen suhteen. Suorasukainen purkautuja saa toivottavasti helpotuksensa, sillä minä puolestani maksan aika kovan jaksamisveron noiden 'harmittomien' purkausten vastaanottamisen myötä. Kyse ei ole vain yhdestä 'debatista', vaan koko vuoresta.

Tästä eteenpäin aion miettiä paljon tarkemmin oman käyttäytymiseni ja toimintani vastuullisuutta.

Ihminen taitaa keskimäärin viihtyä aika hyvin saman- ja omanmielistensä kanssa. Samaa mieltä olevien kanssa on helppo ja kiva hehkuttaa niin hyviä kuin huonojakin juttuja ja kaikki ovat ihanasti samaa mieltä. Ihminen tarvitsee tätä.

Samoissa 'piireissä' toimivien ihmisten puheissa toistuu paljon samoja asioita, samoja teemoja jopa samoilla fraaseilla ja termeillä. Vähitellen on aika monta ihmistä kertomassa samoja asioita samoilla sanoilla, samoja tarinoita ja samoja uskomuksia. Dialogilla olisi tässä paikkansa. Eri tavoin ajattelevien ihmisten keskustelua arvostavalla ja kunnioittavalla otteella tavoitteena ymmärtää toisten näkökulmia, ei päästä yhteiseen ymmärrykseen.

Kiitos! Kiitos, että luit tänne asti tai ainakin jaksoit ohittaa 'turhat' tekstit tullaksesi tänne asti 🥰.

Perjantaina kävin isän luona Lahdessa. Isä oli kuumeen jäljiltä väsynyt ja voipunut, kuitenkin ihan kohtuullisen orientoitunut.

Lauantaina lepäsin ja ryhdyin huhkimaan puutarhassa. Kylläpä siellä riittikin ja riittää edelleen tekemistä monen, monen laiminlyödyn vuoden jälkeen. Kädet ja jalat ovat kovasti naarmuilla ja pikkuhaavoilla - pensaiden harvennus ja leikkaus oli veristä puuhaa.

Sunnuntaina kävin aamusta katselemassa kesän saapumista. Nähtävää ja kuultavaa oli aivan mahtavan paljon. Kurkia oli pelloilla yllättävän paljon. Linnut lauloivat muutenkin oikein urakalla. Perhosista näin kangas-, lanttu-, aurora- ja karttaperhosia sekä suruvaipan. Rusakoita pomppi pelloilla ja kauriitakin näkyi.

Alla ihana, pieni kangasperhonen.

Karttaperhonen alla. Sen siipien alapuolikin on kuviollinen.

Lanttuperhonen voikukalla 🥰

Koiraspuolinen auroraperhonen siivet hieman supussa. Parempaa poseerausasentoa ei tällä kertaa herunut monista maanitteluista huolimatta.

Pikkulepinkäinen (koiras) oli iloinen lintuyllätys samalla vanhalla paikallaan risuläjän päällä.

Kynnetyllä pellolla tepasteli tämä kiuru liehitellen selvästikin toista kiurua.

Rastaat keräilevät jo matoja pesiin vietäviksi. Poikasia taitaa olla jo?

Vihervarpunen ei antanut meidän häiritä hyönteismetsästystään kanukan oksilla. Nyt on kovaa hääräystä luonnossa. 

Elämä on ihanaa, vaikka välillä vähän ahistaa.

Ollaan mukavia toisillemme 💖

Lintujen ääniä ja oranssi perhoskollaasi

Tämänkertainen lomajakso lähestyy loppuaan. Huomisen vietän vielä lomalla ja keskiviikkona alkaa ensimmäinen, lyhennetty työviikko. Työn aloittaminen keskellä viikkoa sopii minulle, olen pitänyt käytännöstä kiinni jo muutaman vuoden.

Käväisin tänään eilisen sadepäivän jälkeen katsomassa metsän kuulumisia. Oikeastaan eilen satoi lopulta vain muutaman tunnin, mutta vettä tuli ihan mukavasti. Uusia kantarelleja oli noussut esiin, jotkut tosin pitkän kuivan kauden jälkeen aika surkean näköisiä. Muitakin sieniä oli tupsahtanut jo esiin, toivottavasti loppukesä on normaalimpaa kesää, ei vain kuumaa ja kuivaa tai rankkaa sadetta.

En ole paljon kesän aikana piipahdellut metsässä, mutta tänään kuulin melkoista lintujen iloittelua. Poikasten äänet eroavat usein tähän aikaan vuodesta vielä todella paljon aikuisten äänistä, joten yhtään en ole varma kaikista huutelijoista. Kaksi korppia keskusteli ainakin kovasti ja pitkään keskenään. Voi olla, että niitä oli useampikin, en nähnyt niitä, kuulin vain. Palokärki huuteli muutaman kerran - luulen, että kovaääniset poikaset olivat sen. Peukaloinen on pesueensa kanssa ihan vieressä. Näin emon ja ääntelyä kuului monesta paikasta siitä läheltä. Tiaiset olivat vauhdissa ja punarinnoiksi luulin tunnistavinani yhdet viestittelijät. Käpytikankin äänen kuulin. Siinä niitä kaikkia lintuja kuunnellessa mieli rentoutui 🥰.

Perhoskuvista päätin tehdä kollaasin. Teen muuten kyllä vielä toisenkin. Ajatuksena oli kerätä yhteen kuvaan useampi perhonen. Niitä perhoskuvia olikin sitten aika montakin ja niistä monet olivat oransseja. Ensin se tuntui tylsältä, mutta päätin sitten tehdä kollaasin oransseista perhosista. Mukaan jäi yksi hiekalla poseeraava perhonen muiden vihreällä taustalla esiintyvien siivekkäiden sekaan. Kauempaa katsottuna se töksähti silmään. Sehän piti korjata ja toisessa versiossa on vain vihreitä taustoja. Tässä ensimmäinen tekele, aion tehtailla näitä vielä lisää (en tiedä miksi) 👍.

Kuvissa: nokkosperhonen, neitoperhonen, ohdakeperhonen, pikkukultasiipi, keisarinviitta, karttaperhonen, ketohopeatäplä, herukkaperhonen, lauhahiipijä, metsänokiperhonen, auroraperhonen ja keltaniittyperhonen 🦋.

Mahtavaa elokuun alkua! 🥰

Rokotteesta toipumista ja julkaisemattomia perhoskuvia

Toinen koronarokote on takana ja aika vähillä oireilla olen selvinnyt. Ensimmäisenä rokotteen jälkeisenä päivänä piti ottaa pitkät päikkärit ylimääräisen väsymyksen tasaamiseksi. Tänään toisena päivänä tuli päivällä väsymys, mutta siitä selvittiin ilman päikkyjä. Pientä särkylääkkeellä taintunutta päänsärkyä on ollut käsivarren kivun lisäksi. Nyt voinee jo liputtaa arkeen selviytymisen puolesta 👍.

Linnut laulavat vähemmän. Kaupunki niitti kukkakedot matalaksi (se niistä perhosista). Kuuma ilma rajoittaa ulkoilmaharrasteita. Sisällä ollaan selvitty hyvien tuuletussysteemien ansiosta.

Sään kommentointi tuntuu olevan trolliherkkää puuhaa. Sanot niin tai näin, niin heti on parvi trolleja lyttäämässä sinut sinne ihan pimeimpään paikkaan. Sama porukka toteuttaa lyttäysmetodiaan todennäköisesti ihan mihin tahansa muuhunkin mielipiteen osoittamiseen. En siis jatka sään käsittelemistä tämän enempää 🤭.

Löysin toukokuun lopun kuvista julkaisemattomia perhoskuvia. Laitanpa ne näytille nyt saman tien.

Alkukesän karttaperhonen(pieni-keskikokoinen, 28-40 mm) näyttää tältä. Toisen sukupolven karttaperhosella loppukesästä värit vaihtuvat jotakuinkin päikseen.

Lanttuperhonen (keskikokoinen, 35-47 mm) himmeillä värityksillä.

Kangasperhonen, toiselta nimeltään vihernopsasiipi on pieni (20-26 mm) perhonen. Aikaisen kevään ja kesän perhonen.

Auroraperhonen (pieni-keskikokoinen 31-50 mm) on vilkas kuin mikä. Sitä on tavallista vaikeampaa saada kuvattua. Näissä kuvissa oranssikärkinen koiras.

Tästä eteenpäin keskikesän perhosia.

Metsänokiperhonen on nyt todella aktiivinen ja vilkas.

Sitruunaperhoset ovat nyt helpommin kuvattavia kuin aikaisin keväällä.

Tämä on tulkintani mukaan ketohopeatäplä.

Amiraali kävi jo hämärässä perhosbaarissa, mutta kuvat ovat suhruja. Sinisiipienkin kuvaaminen on vasta alussa.

Ihanaa perhosaikaa!

Keväisiä elämän merkkejä luonnossa ja kevätkesän perhosia

Ensimmäinen pääskynen tuli nähtyä jo viikko sitten. Se on siis kesä nyt. Toisaalta lämpötila hivuutteli tänään 26-27 asteessa, mikä on minulle aivan liian kuumaa, joten kesä on aika selvä tulkinta tuotakin kautta 👍.

Eräs tuttava on kovasti onnellinen kesäkelien saapumisesta, sillä hänen mukaansa ulkona ei ole tähän mennessä ole ollut näkyvissä mitään elon merkkejä. En osannut ihan samastua tuohon, sillä minun kevääni on ollut elämää ja vipinää täynnä. En ole aina osannut päättää, mihin silmäni suuntaisin, kun elämä pursuilee keväiseen tapaansa.

Vielä tänäänkin mietin, kuinka surullinen olen hänen puolestaan. Jos hän ei ole havainnut keväässä tähän mennessä mitään mainittavaa elon merkkiä, häneltä on mennyt todella paljon kaunista ja ihmeellistä ihan täydellisen ohi. En tarkoita, että kaikkien tulisi olla luontohifistelijöitä. Minusta kevät on vain lumoavan upeaa ja kaunista aikaa. Olisi kovin arvokasta itselle, jos sieltä havaitsisi edes jotain kivaa elämänsä varrelle.

Meillä on esimerkiksi ollut jo kauan runsasta sinivuokkoaikaa. Tämä tuttavani asuu etelämmässä kuin minä, joten sinivuokot ovat kukkineet kyllä hänenkin lähellään. Ehkä hän ei ole kiireeltään huomannut tai sitten ei vain arvosta niitä. Kuka tietää.

Muuttolinnuista isoimmat on ehkä helpointa havaita: kurjet, joutsenet ja hanhet. Sitten on niitä pienempiä, joiden mukaan matkaa kesään lasketaan ainakin vanhoissa sanonnoissa. Kuten västäräkki.

Leskenlehdet ilmaantuivat jo ennen sinivuokkoja. Valkovuokotkin ehtivät meillä kukkaan ennen helteitä.

Silmut ovat pullistelleet puissa ja pensaissa jo jonkin aikaa. Kuusi pukkaa uutta kerkkää. Lepän norkot heruttelivat jo siitepölyjänsä allergisten harmiksi.

Lokit ovat saapuneet pelloille traktorien seuraksi. Näsiä on kukkinut jo kauan, nyt se tekee jo lehtiä. Krookukset ovat jo kukkineet, idänsinilijat ovat mitä parhaimmassa vauhdissa.

Perhosia on ollut liikkeellä jo jonkin aikaa: sitruunaperhoset, neitoperhoset, nokkosperhoset ja suruvaipat ovat liihotelleen ihan kunnon tovin. Kimalaiset, ampiaiset ja kärpäset ovat jo touhuissaan. Muurahaiset ovat heräilleet keoissaan.

Oravat ovat olleet kiihkeinä ja ensimmäiset poikaset ovat varmasti jo pesissä. Pikkulinnut ovat lennelleen hormonipöllyissään peräkkäin toisilleen flirttaillen mitään muuta havaitsematta. Fasaanikukot huutelevat reviirejään ja käyvät vaimojensa kanssa ulkona syömässä. Nyt ovat vaimotkin vähenemässä.

Meillä nurmikko oli vihreä jo viime viikolla, jolloin päästettiin ruohonleikkuri valloilleen. Perennat punkevat uutta versoa maan pinnan päälle ja puutarha alkaa näyttää taas puutarhalta.

Tässä nyt ihan ensimmäisiä mieleen tulevia kevään elämän merkkejä. Näistä mikä tahansa voi osua kohdalle, vaikkei kovasti luonnossa liikkuisikaan. Aktiiviluontoilijan kevätlista on tietenkin vielä pitempi. Toivoisin kovasti, että jokainen näkisi jokaisen kevään aikana edes yhden toivoa ja iloa herättävän luonnon elon merkin. Elämä on silloin paljon parempaa 🥰.

Tänään helteessä kuljin mielestäni metsän varjossa ja ihan hattukin oli päässä. Kuumuus iski silti. Mutta perhosia näin ihan mahtavan paljon. Erityisen runsaasti näin kangasperhosia, joihin olin jopa törmätä, sillä ne sinkoilivat suurina määrinä edestakaisin. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista massaliikehdintää.

Kangasperhonenhan on todella pieni. Usein se laskeutuu mielellään jonkin vihreän kasvin jatkeeksi, josta sitä ei huomaa, jos ei näe sen laskeutumista. Sen siipien kärkiväli on 20-26 mm. Lähempää katsottuna se on lumoavan kaunis kaikkine värisävyineen ja kauniine silmineen 💖.

Neitoperhosia liihotteli myös paljon, vaikka vain murto-osa kangasperhosten invaasiosta. Rikkireunaiset neitoperhoset ovat talvehtineet aikuisina, siksi niillä on pieniä tai suurempiakin vaurioita.

Neitoperhosen siipien kärkiväli on peräti 45-65 mm. Siis tuplasti tai triplasti kangasperhosen kokoinen.

Kolmas perhoskuva on karttaperhosesta.

Karttaperhosen siipien kärkiväli on 28-40 mm. Hieman isompi kuin kangasperhonen, mutta pienehkö.

Ohi liiteli myös sitruunaperhosia, myös yksi toisiinsa takertunut pari. Nokkosperhosia näkyi myös muutama. Kurki lensi yli ja huuteli mennessään. Mustarastas pöhähteli paikasta toiseen muutaman kerran. Keltasirkku lauloi näkymättömissä, samoin tiltaltti ja peippo.

Mutta vielä kevään elon merkkeihin: Mikä on sinulle kaikkein tärkein tai mukavin kevään elon merkki? Ja mitä haluaisit havaita, vaikkei se ole vielä osunut kohdalle?

Ihanaa kesän alkua!

Perhospäivä tuulesta huolimatta

Aamulla oli tuulista ja paljon pilvisempää kuin oli luvattu. Aluperäiset suunnitelmani päivälle osoittautuivat heikoiksi. Päätin siis mennä vapaalla ja nauttia siitä, mitä eteen tulisi.

Eteen tuli ainakin melkoisen paljon enemmän käveltyä matkaa kuin olin ajatellut. Jalka alkoi kipuilla harvinaisen aikaisin eikä olo mitenkään helpottunut ajan mittaan. Mutta sain monenlaista täytettä päähäni automaattiajatusten lisäksi. Nivelrikko rajoittaa kummasti ennen niin äärettömän tuntuista päivittäistä askeltamisen mahdollisuutta.

Silkkiuikut olivat helisemässä kovan tuulen kanssa. Se ei innostanut kuvaamaan. Meriharakan poikasen kuva täytyy muistaa julkaista myöhemmin :-) Vuoden ensimmäinen ruskosuohaukkani liiteli kaukana ja siitä otetut kuvat ovat lähinnä todistusaineistoa.

Päädyin kuvaamaan niitä perhosia, jotka tuossa puuskaisessa ja kovassa tuulessa olivat uhmakkaasti liikkeellä. Hauraita, kauniita, vaaroille alttiita ja levottomia siivekkäitä.

Karttaperhoseksi tulkitsin tämän ensimmäisen. Ei mikään kovin iso perhonen, muttei ihan pienikään. Kaunis kuin mikä :-)

Alla oleva pikkuperhonen oli ihan uusi tuttavuus. Luontoportin tekstin ja kuvien mukaan väitän sitä keltaniittyperhoseksi.

Virnaperhonen - vanha tuttavuus, tosin jo vähän unohduksiinkin jäänyt.

Toinen valkoinen perhonen oli auroraperhosnaaras. Alla olevassa kuvassa näkyy sekä sen siipien ylä- että alapuoli. Takasiiven alapuoli on samanlaista kuviointia kuin koiraallakin.

Koiraspuolinen auroraperhonen on alla. Huomaa takasiipien alapinnan kuviointi.

 

Auroraperhosia oli todella vaikea saada kuvattua. Olen nyt muutaman kesän ajan yrittänyt vangita niitä kameralla, mutta ovat vikkeliä kuin mitkäkin.

Upeaa alkavaa viikkoa! Nautitaan sateista, innostutaan auringosta, ilahdutaan pienistä tuulen henkäyksistä ja ennen kaikkea arvostetaan rakkaitamme!